Vastoinkäymiset/Setbacks

864. Aikansa kaikella

Tuo kumma vastustus on tosiaan poissa – ja jotain uutta näkymää on auennut, vaikka vielä ihmettelenkin oven toisella puolella maisemia.

861. Kunhan et kesken heitä…

Ylivoimaiselta tuntuvan uhkan edessä tapahtui kaksi asiaa: Rakennus pysähtyi hetkeksi, kun muurin puolustamisesta tuli ykkösasia. Toiseksi, luen riveiltä myös rakentajien epätoivon: tästä ei tule valmista, urakka on meille liian iso!

Ei se Betlehemiin vain jäänyt!

Jumalan kutsu – koviakin kokeneelle on ylös, eteenpäin, elämään Hänen muuttamaansa elämää, loistamaan Hänen kirkkauttaan, joka ylittää kaikki olosuhteet.

Mihin me sitä uskoa tarvitsemme?

Olen tämän viikon aikana livenä kokenut sen, kuinka vastustuksen parastaan pistäminen onkin juuri tilanteiden eteenpäin menemiseksi, myös minun parhaakseni.

Luottamus epävarmuudessa

Elämää, ihmisiä, erilaisia tilanteita kohdanneena vetää välillä tosiaan hiljaiseksi: Kunpa uskaltaisimme kurkistaa jakeiden ja ”oikean uskomme” takaa kohtaamamme ihmisen tilanteeseen ja kysyä, mitä Jeesus tekisi…

Täydellistä!

Kun tämän näkökulman ymmärrämme, seuraus on meidänkin elämäämme lepo. Hän on läsnä joka hetki.

Yö ja eheys

— sellaiset asiat, jotka olivat omaa tai jonkun muun lisää uskossa, joutivatkin mennä. Jäljellä on luja kivijalka ja kopassa, jonka kanssa lähdemme kylvämään Sanaa, on potria jyviä.

Tulevaisuus

Vaatimusten vuosien jälkeen minulle on hahmottunut yhä enemmän kuva Jumalasta, joka hallitsee, Jumalasta, jonka seurassa ei tarvitse pelätä mitään.

Haavoittunut usko- Haavoittumisen taustana pettymys

Uskosta puhumisen tulee olla itselle ja toiselle rehellistä puhetta. Elämässä on uskovanakin vaikeuksia, vastamäkiä ja haasteita. Siitä emme pääse yli emme ympäri. Tämän todellisuuden keskellä voimme puhua siitä, kuinka nämä asiat ovat elämässämme ratkenneet. Tämä rehellisyys antaa toivoa ja rohkeutta paljon enemmän kuin vaikeuksien edessä pään puskaan työntäminen ja asioiden todellisen tilan kieltäminen.