Speaked, Speaking and Working Word – Puhuttu, puhuva ja toimiva Sana

Some times ago I was in the mid of crisis in my job. – Jokunen aika sitten olin työni puitteissa kriisissä.

One day I was down and prayed Lord to send me some kind of encouragement just in that day. – Eräänä päivänä olin maassa ja rukoilin Herraa lähettämään tuona samaisena päivänä rohkaisun.

I was photographying in a house. – Olin valokuvaamassa eräässä talossa.

When I went in, I noticed the Bible on a table. In Finland it isn´t very usual, I think. – Kun menin sisään, huomasin Raamatun pöydällä. Suomessa se ei mielestäni ole kovin tavallista.

I took photos and sat to the table . – Otin kuvat ja istahdin pöydän äärelle.

I and a woman, who owned the house decided to use some time for praying. – Talon omistava nainen ja minä päätimme käyttää hetken rukoukseen.

The woman prayed quoting a verse picked from Jeremiah – Nainen rukoili lainaten Jeremian sanoja:

Lord, give hope and future to Pauliinas work – Herra, anna Pauliinan työhön tulevaisuus ja toivo.

I left the house thinking those words. That was exactly I needed. Hope and future. In the mid of stagnancy and despair.- Lähdin talosta ajatellen sanoja. Ne olivat juuri sitä, mitä tarvitsin: tulevaisuutta ja toivoa. Pysähtyineisyyden ja epätoivon keskellä.

One week later I had to call the woman and say:

Those words….were from Lords heart to my situation. And those words actively have been working in my work. Lord has moved the stagnancy away. Things in my work are moving ON! – Ne sanat… ne olivat Herralta tilanteeseeni. Ja ne sanat ovat aktiivisesti toimineet työssäni. Herra on siirtänyt pysähtyneisyyden pois. Asiat työssäni ETENEVÄT!

Speaked, Speaking and Working Word – Puhuttu, puhuva ja toimiva Sana.

Lets read the verse in the context – Luetaanpa jae asiayhteydessään:

For I know the plans I have for you,” declares the Lord, “plans to prosper you and not to harm you, plans to give you hope and a future. Then you will call on me and come and pray to me, and I will listen to you.You will seek me and find me when you seek me with all your heart.I will be found by you,” declares the Lord, “and will bring you back from captivity I will gather you from all the nations and places where I have banished you,” declares the Lord, “and will bring you back to the place from which I carried you into exile. — Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra. Minä käännän teidän kohtalonne ja kokoan teidät kaikkien kansojen seasta, kaikkialta, minne olen teidät karkottanut. Minä tuon teidät takaisin siihen paikkaan, mistä minä vein teidät pakkosiirtolaisuuteen.

How many times I have heard a condemnation and demand in these words – Miten monta kertaa olen kuullut näissä sanoissa tuomion ja vaatimuksen.

But there is promise in these word!- Mutta näissä sanoissa on lupaus!

Hope and future given by Lord causes that believer seeks for Lord – and when she/he seeks, she/he will find! – Tulevaisuus ja toivo saavat aikaan sen, että uskova etsii Herraa – ja kun hän etsii, hän löytää!

Jumalan turvassa – Protected by God

Aamuni aluksi löytämäni ajatus sopii erinomaisesti lyhyen ja pimeän joulukuisen päivän tuuleen ja tuiverrukseen. Siunausta viikkoosi! – This morning I found an interestin quotation, which fits perfectly to a short, dark and windy day of December.

Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. (Ps. 91: 1-4)

 He who dwells in the secret place of the Most High shall remain stable and fixed under the shadow of the Almighty [Whose power no foe can withstand].

 I will say of the Lord, He is my Refuge and my Fortress, my God; on Him I lean and rely, and in Him I [confidently] trust!  For [then] He will deliver you from the snare of the fowler and from the deadly pestilence.  [Then] He will cover you with His pinions, and under His wings shall you trust and find refuge; His truth and His faithfulness are a shield and a buckler. (Ps. 91: 1-4. Apml.)


Siipien suojassa on pimeää. Mutta poikanen tuntee emonsa lämmön ja on turvassa.
Ei tarvitse nähdä, koska emo näkee. — It is dark under pinions, but you may feel a mother bird, her warmth and protection. You don´t need to see because the mother birth see. [http://www.rukoushelmet.net/rh4a.htm]

Same in other words in a hymn Under His Wings – Sama toisin sanoen laulussa Under His Wings (alla vapaa käännös sanoista)

Olen Hänen siipiensä alla/ Vaikka yö yhä pimenee ja kiusat ovat kovia/ Yhä luotan Häneen/Tiedän Hän pitää minusta huolen/ Hän vapauttaa minut/ Ja minä olen Hänen lapsensa.

Kerto: Hänen siipiensä alla/ Kuka voisi erottaa Hänen rakkaudestaan?/ Hänen siipiensä alla on sieluni/ turvassa ikuisesti.

Hänen siipiensä alla/ mikä suoja surussa!/ Miten innpaasti sydän kääntyykään Hänen lepoonsa!/ Usein, kun maan päällä ei löydy parantavaa voidetta/ löydän siellä lohdutuksen ja siellä olen siunattu.

Kerto:

Hänen siipiensä alla/ mikä nautinto!/ Siellä olen suojassa, kunnes taistelut ovat ohi/ Suojassa, turvassa, ei mikään paha vahingoita minua/ Lepään Jeesuksessa, olen turvassa ikuisesti.

Kerto:

Suurissa sandaaleissa

Suurissa sandaaleissa. Sellaisissa käveli Joosua Mooseksen kuoleman jälkeen. Tehtävänä oli johtaa Israelin kansa luvattuun maahan.

Joosua pelkäsi. – Se voimme päätellä siitä, että Jumala kehotti olemaan pelon ja lannistumisen sijaan olemaan luja ja rohkea.

Mistä mahtoi Joosuan pelko johtua?

Siitäkö, että hän ei jossain asiassa kokenut olevansa Mooseksen veroinen johtaja? Vai siitä, että kansan matkanteko oli jäänyt ikään kuin vajaaksi; he eivät vielä olleet luvatussa maassa?

Jumala vakuutti Joosualle, että ei ollut kysymys pelkästään hänestä – vaikka toki hänestäkin. Joosua oli tarvinnut uskoa ja kuuliaisuutta tuohon käänteentekevään hetkeen, kun Jumala tehtävän antoi. Joosua oli palvellut Mooseksen rinnalla. Hänet muistetaan erityisesti siitä, kuinka hän osoitti ensimmäisen kerran Israelin kansan käydessä luvatun maan rajalla uskoa. Tuo hetki oli yksi askel kohti Jumalan antamaa seuraavaa tehtävää.

Jumalan painokkaat sanat löytyvät Joosuan kirjasta, luvusta 1 jakeesta 9:

Muista, että olen sanonut sinulle: ´Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi on kanssasi kaikilla teilläsi.´

Lujuutta ja rohkeutta tarkoittavat sanat (חזק ja אמץ) kääntyvät myös seuraaviin merkityksiin:

  • vahvistu, tule vahvaksi, uudistukoon voimasi;
  • ole luja, seiso rohkeana;
  • ole rohkea, rohkaistu, tule rohkeaksi;
  • käytä voimaasi;
  • pidä kiinni (rohkeudestasi);
  • lujita itsesi, lujitu. Sanoissa on viittaus myös
  • itsepäiseen pysymiseen jossakin/pyrkimykseen johonkin.

Jumala rohkaisee, kehottaa, valtuuttaa ja  varustaa. Jumala käskee Joosuaa olemaan vahva, tsemppaamaan ja samalla puhuu vahvuutta ja rohkeutta Joosuan ylle.

Peloksi ja lannistumiseksi käännetyt sanat ovat monivivahteisia.

Pelon ja lannistumisen lisäksi ne merkitsevät

  • kauhua, hajaantumista,
  • rikki menemistä,
  • kesken jättämistä,
  • painostusta ja
  • masennusta.

Vakuutena sille, että Joosuan ei tarvinnut olla kauhuissaan, luovuttaa, masentua, pelätä, vaan että hän sai olla luja ja rohkea, oli se, että HERRA OLI PUHUNUT ja että HERRA OLI HÄNEN KANSSAAN. Nämä vakuutukset ovat Joosuan ensimmäisessä luvussa viisi kertaa (neljä kertaa kehotus olemaan luja ja rohkea ja kerran kehotus olla pelkäämättä).

Ehkä sinä koet olevasi suurissa sandaaleissa tänään. Sisimmässäsi – Sanan ja/tai toisen ihmisen rohkaisun kautta – on tuntu, että Jumala kutsuu sinua jonnekin/johonkin. Ehkä sinä itse tai joku muu ennen sinua on tuota jo kokeillut – ja tuloksena on ollut se, että sinä/he eivät ole tavoiteltavaansa tavoittaneet. Voit käsillä olevan sanan edessä kuulostella, puhuisiko Sana juuri sinulle.

Suora seuraus

Eilen lainasin Jes. 60: 1, Amplified Biblesta:

NOUSE [alakulosta ja uupumuksesta, jossa olosuhteet ovat pitäneet sinua – nouse uuteen elämään!]
LOISTA (loista Jumalan kirkkautta), sillä sinun valosi on tullut, ja Herran kirkkaus on loistanut ylitsesi.

Oli mielenkiintoista lukea sanoja käännöksen takana:

Valo [אור, oore] merkitsee alkukielessä kirjaimellisen valon lisäksi kielikuvia: Jumalaa itseään, elämän valo, tiedon valoa, kasvojen valoa, hyvinvoinnin (menestyksen) valoa. Kunnia [כבד ,kabod] myös kirkkautta, kunniaa, arvokkuutta, loistetta ja yltäkylläisyyttä. Loistaa [זרח ,zarakh] tarkoittaa loistamista, esiin murtautumista, nousemista ja ilmestymistä.

Minulle sanat puhuvat vahvaa kieltä siitä, mikä saa aikaan lainaamani jakeen mukaisen muutoksen, mikä saa meidät nousemaan ja loistamaan: Jumalan – ja kaiken sen, mitä Hän on ja edustaa – ilmestyminen, jopa esiin murtautuminen elämäämme/elämässämme.

Tätä rukoilen itselleni ja sinulle!

Uusi ote uskoon

Tämä kiitos ja ylistys kumpuaa yhteydestämme Herraamme.

Usko ei ole synkeitä ilmeitä, rystyset valkoisina kouristuksenomaisesti Raamattuun tai Jumalaan vetoamista. Kaikkein vähiten usko on omin voimin pyristelyä.

Seuraava Raamatun jae vahvisti ajatuksiani, joiden parissa olen viime aikoina useampaankin otteeseen askarrellut:

Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana. (Kol. 2: 6,7)

Olen huomannut joskus ongelmaksi sen, että lukiessani/lukiessamme Raamattua, luen/luemme sitä liian pieniksi paloiteltuna – jae tai jopa sen osa kerrallaan. Tällöin jää laajempi asiayhteys huomaamatta.

Edelläolevassa Kolossalaiskirjeen kohdassa Jeesuksen yhteydessä elämiseen liittyvät juurtuminen, rakentuminen ja vahvistuminen. Näitä seuraa ohje kiitoksesta (ja myös kehotus pysyä erillään harhasta ja petoksesta, jae 8).

Huomioni on kiinnittynyt viime aikoina ylistyslauluun pimeyden(kin) keskellä. Tämä kiitos ja ylistys kumpuaa yhteydestämme Herraamme.

Usko ei ole synkeitä ilmeitä, rystyset valkoisina kouristuksenomaisesti Raamattuun tai Jumalaan vetoamista. Kaikkein vähiten usko on omin voimin pyristelyä. Usko on riemullista turvautumista – vaikkapa peräti niin, että nostammekin päämme ja kätemme, ojennamme ne voimallista Herraamme kohti kiittäen ja ylistäen Häntä kaikesta siitä, kuka ja mitä Hän on myös meidän elämässämme.

”Onnellinen se kansa,
joka riemuiten ylistää sinua, Herra!
Se kansa saa vaeltaa sinun kasvojesi valossa.
Alati sinä olet ilomme lähde,
sinä olet uskollinen, sinä annat meille menestyksen.
Sinä olet meidän voimamme ja ylpeytemme,
sinun hyvyytesi rohkaisee meitä. (Ps. 89: 16-18)

Viikon nosto – Suurempi kuin sydämeni

Mielivirsieni joukkoon asettuu virsi 525. Sen puhuttelemana olen kirjoittanut reilu 1,5 vuotta sitten artikkelin Suurempi kuin sydämeni:

Virsi ja artikkeli kokonaisuudessaan on luettavissa tästä linkistä:
https://pauliinakuikka.wordpress.com/2012/04/15/suurempi-kuin-sydameni-2/

Viittaan artikkelissa ehtoolleisen päätösrukouksen sanoihin:

Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä” (kuuluu sinulle, kaikkivaltias Isä, Pyhän Hengen yhteydessä kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti).

Ja totean:

Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä – tulisi myös elämämme olla.

Ei omin nokkinemme, yksin, sooloillen, ilman Häntä. Niin emme pelastu – emmekä kyllä pysty Jumalan mielen mukaiseen elämäänkään. Niin Jeesus itse sanoi: “Ilman minua te ette voi mitään tehdä.” — tuo on myös valtavan vapauttavaa: Mitä Hän edellyttää meiltä, sen Hän myös lahjoittaa ja mahdollistaa.

Sanoisin, että tässä löydössä olen omassa sisikunnassani saanut suuren levon vuosien suorituksen vastapainoksi. Elämä Kristuksessa hymyilee syksyn harmauden ja hyytävyyden keskellä.

Tarkennus pielessä

Kovat elämän kokemukset voivat saada meidät tuollaiseen häiriötilaan. Tunnemme menettäneemme elämämme ohjat – tai emme jaksa luottaa itseemme, vaan ikään kuin luovumme elämämme ohjista. Joskus nuo elämänkokemukset ovat olleet omiaan saamaan aikaan näkemyksen, jonka mukaan meistä ei ole mihinkään (tai tiettyihin asioihin, mitä ikinä ne kulloisessa ympäristössä ovatkaan). Erityisesti narsisti tai narsistisuuteen taipuvainen yksilö (ja miksei kyseisen asian takia häiriötilaan mennyt yhteisökin) jättää sieltä irtaantuneen usein melkoisen huonoon happeen

Aivan oikein – tämänkertainen kuva on erikoinen, epäonnistunutkin.

En ole aivan ensi kertaa kameran kanssa heilumassa. Olen saanut hyvää oppia kameran käytöstä. Tein kaiken mielestäni kaikkien taiteen sääntöjen mukaan – ja juuri tuollaisia omituisia otoksia oli tuloksena. Omalla tavallaan kauniita – mutta erittäin epätarkkoja. Se, minkä olin halunnut kuvaan, ei ollut kuvassa.

Mieheni istui tovin kamerani seurana ja löysi vian: Objektiivi toimi käsitarkenteisesti halutulla tavalla. Olen kuitenkin joissakin tilanteissa käyttänyt myös automaattitarkennusta – ja juuri nuo nimenomaiset kuvat epäonnistuvat, koska objektiivi tarkentaa muutaman senttimetrin tarkennettavan kohteen taakse.

Miten pienestä asiat voivatkaan olla kiinni valokuvauksessa – ja muutoinkin elämässä.

Sillä, mihin tulemme tarkentaneeksi, tosiaan on väliä!

Sisäiset prosessimme ovat monimutkaisia. Aina emme kykene niitä selittämään järjellä. Usein toimintaamme vaikuttavat myös asiat, joita emme tunnista. Nuo asiat voivat saada aikaan saman, mitä tuo hieman vajavaisesti toimiva kamerani objektiivi. Luulemme tekevämme kaiken oikein, mutta tarkennamme väärin. Kaikki näyttää oikealta, mutta lopputulos on kaikkea muuta kuin haluamamme.

Kovat elämän kokemukset voivat saada meidät tuollaiseen häiriötilaan. Tunnemme menettäneemme elämämme ohjat – tai emme jaksa luottaa itseemme, vaan ikään kuin luovumme elämämme ohjista. Joskus nuo elämänkokemukset ovat olleet omiaan saamaan aikaan näkemyksen, jonka mukaan meistä ei ole mihinkään (tai tiettyihin asioihin, mitä ikinä ne kulloisessa ympäristössä ovatkaan). Erityisesti narsisti tai narsistisuuteen taipuvainen yksilö (ja miksei kyseisen asian takia häiriötilaan mennyt yhteisökin) jättää sieltä irtaantuneen usein melkoisen huonoon happeen.

Olen useista lähteistä lukenut saman ”oireen”: Ihminen, joka on kyennyt pitämään elämänsä ohjat käsissään, ei kykene tekemään yksinkertaistakaan päätöstä – tai hän kokee päätöstä tehdessään äärimmäistä epävarmuutta.

Usein seuralaisena on pelko – järjenvastainen pelko. Henkilö on ennen kovia kokemuksiaan kyennyt toimimaan. Hän on elänyt itsenäisesti ennen kokemustaan. Mikä muuttaisi hänet henkilöksi, joka ei selviytyisi? – Mielestäni on kysymys jonkinsorttisesta aistiharhasta, joka on syntynyt kontrolloivassa ihmissuhteessa ja/tai ympäristössä. Henkilö on tullut riippuvaiseksi kyseisestä ihmisestä ja/tai ympäristöstä – vaikka hänellä on ollut elämää ennen – ja on elämää myös tapahtuneen jälkeen!

Näissä tilanteissa on äärimmäisen tärkeää saada itselleen jakeluun, että sinä/minä pärjäämme sinuna ja minuna. Me emme ole riippuvaisia yhtään kenestäkään tai mistään. Olemme omina itsenämme (kristittyinä) Jumalan lapsia ja perillisiä. Olemme omina itsenämme olemassa ihmisinä ja yksilöinä. Meillä on Jumalan antamat lahjat ja kyvyt, jotka eivät ole riippuvaisia kenestäkään ihmisestä tai ympäristöstä.

Toinen tärkeä asia on saada itselleen jakeluun se, että yhtään kukaan tai mikään ei voi määritellä olemisemme oikeutta ja/tai loppu pelissä estää eteenpäinmenoamme! Sinulla ja minulla on elämisen ja olemassaolon oikeutus riippumatta siitä, mitä joku ihminen/yhteisö sanoo.

Tämä viesti, jonka mukaan ei olisi elämää jonkun ihmisen/yhteisön vaikutuspiirin ulkopuolella, tulee esille varsin monissa kontrolloivien ihmisten/yhteisöjen vaikutuspiiristä irtaantuneiden ihmisten kertomuksissa. Viesti on lausuttu julki suoraan tai välillisesti (havaintoesimerkkien, opetuksen, ”profetian”, tms. kautta).

Ystävä hyvä: Jumalan valtakunnan raja kulkee uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen, ei siinä kuinka ”onnistunut uskova” olen/olet, mihin /kuulunkuulut/olet kuulumatta. Saat asua missä vain ja tehdä työtä kelle vain. Sinulla on oikeus käyttää rahasi ja/tai maksaa uhrisi ja kymmenyksesi minne vain. – ”Minne vain” – asia selviää usein vasta, kun on saanut riittävästi etäisyyttä kontrolloijaan/kontrollointiin. Se ei tosiaankaan tarkoita samaa kuin ”hällä väliä”, vaan sitä, että sinä/minä löydämme uudestaan oman tahtomme Jumalan ja ihmisten edessä.

Tällä kaikellla on vallankumouksellinen seuraus: sinä ja minä löydämme vapauden. Tämä vapaus on vapautta pelosta. Ei tarvitse kuunnella tai edes kuulla) takaraivossa jyskyttävää ääntä, joka kertoo, mitä on tehtävä ja minne mentävä, vaan saan itse etsiä Herrani kanssa oman tieni.

Tämä ei merkitse vääränmoista, kärjistynyttä, yksityisyyttä tai eristäytyneisyyttä, vaan siitä että löydöstäni käsin saan etsiä uutta paikkaani elämässä – ja myös ihmisten ja/tai uskovien yhteydessä.

Niin siinä käy loppujen lopuksi, että uhkakuvatkin vähitellen hälvenevät: Eivät kaikki ole vältettäviä tai kartettavia (vaikka menneisyytemme kontrolloija niin väittäisi) – eivätkä kaikki ole myöskään mätiä omenia. Alamme nähdä ympärillämme hyviä ja rakentavia asioita ja ihmisiä. Uskallamme vähitellen tarttua näihin rakentaviin elementteihin – ja uskallamme vähitellen ottaa elämämme ohjia omiin käsiimme.

”Manuaalinen tarkennuspisteemme” alkaa löytyä suhteessamme Jumalaan ja ihmisiin. Kuva elämästä, siitä minne olemme menossa ja minne haluamme mennä, alkaa tarkentua.

Hienoa! Elämään alkaa löytyä elämän ilo ja tarkoitus – syvemmin ja terävämmin.