Pelottava ”-suus”

Lukion uskonnonkirjasta jäi päällimmäisenä nk. vapaista suunnista (helluntalaiset, vapaakirkolliset, baptistit, metodistit, Pelastusarmeija, jne., jne.) mieleen kuva, jossa ihmiset rukoilivat kädet kohotettuin ”auvoinen” ilme kasvoillaan. Outoa. Kummallista. Minä en ainakaan halua olla tuollainen. Muistan ajatelleeni. Ajoin pyörällä Suojakallion ohi. Kesällä pihalle nousi valkoinen teltta. Joskus teltta saatettiin pystyttää naapurikylällekin. Kovaääniset kantoivat meille saakka. En mennyt mukaanJatka lukemista ”Pelottava ”-suus””

Päättömiä patsaita ja äkkikääntymisiä

Oheinen kuva on eräästä kirkosta taannoisen kesälomamatkamme varrelta. Kävimme monissa samanmoisissa kirkoissa. Ihmettelin niistä joissakin päättömiä patsaita. Opas selvensi patsaiden taustaa. Kysymys ei ollut toisen maailmansodan eikä ensimmäisenkään tuhoista, vaan kristittyjen välisestä kuvakiistasta, joka liittyi osana äärimmilleen vietyyn reformaatioon. Uudistuksen innossa osasta kirkoista tehtiin väen väkeen ”protestantteja” ja osa toisin uskovista joutui todella hankalaan asemaan, sanoisinJatka lukemista ”Päättömiä patsaita ja äkkikääntymisiä”

65. Uskallanko kohdata erilaisuutta?

Taustani on ”monikristillinen”. Näin eri kirkkokuntien usko ja traditiot ovat tulleet minulle tutuiksi: Isäni on ortodoksi, äitini luterilainen ja sen lisäksi ystävä-/tuttavapiirissä on -laistä, -läistä ja -llista moneen lähtöön – ja itsekin olen kuulunut sekä -laisiin että -llisiin. Mihin lokeroon sinä kuulut?             Useinhan on niin, että ensin yritämme selvittääJatka lukemista ”65. Uskallanko kohdata erilaisuutta?”