Mitä pitäisi ajatella (taas tästä) skandaalista?

Jälleen yksi skandaali tunnetun, kristillisen julistajan elämässä. Tapahtuu se, minkä perään blogissani säännöllisin väliajoin huhuilen: Totuus tulee julki.

Pitäisikö sanoa:

Niinhän siinä sitten kävi… Johan minä sanoin…

Vai … olla murheissaan ja rukoilla…

Itse kallistun toisen vaihtoehdon puoleen: Jokainen Jumalan valtakunnan työntekijä on kallisarvoinen omalla paikallaan. Kenenkään etu ei ole, että hänelle käy jotain, mikä romuttaa hänen elämän(työn)sä ja sanoman.

Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Hepr. 10: 23, 24

Viisautta on rukoilla myös omalle kohdalleen:

Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala. Ps. 69: 7

 

Jos jokin asia mietityttää sinua tai haluat, että puolestasi rukoillaan, voit täyttää alla olevan lomakkeen.

Päättömiä patsaita ja äkkikääntymisiä

Oheinen kuva on eräästä kirkosta taannoisen kesälomamatkamme varrelta.

Kävimme monissa samanmoisissa kirkoissa. Ihmettelin niistä joissakin päättömiä patsaita. Opas selvensi patsaiden taustaa. Kysymys ei ollut toisen maailmansodan eikä ensimmäisenkään tuhoista, vaan kristittyjen välisestä kuvakiistasta, joka liittyi osana äärimmilleen vietyyn reformaatioon. Uudistuksen innossa osasta kirkoista tehtiin väen väkeen ”protestantteja” ja osa toisin uskovista joutui todella hankalaan asemaan, sanoisin jopa vainotuksi.

Voit kuunnella ajatuksiani ”päättömien patsaiden” äärellä

Tavallaan ymmärrän innostuksen innon. Patsaita pidettiin epäjumalanpalveluksena. Asialle piti tehdä jotain. Asia ratkaistiin pistämällä paikka päreiksi ja osin pakottamalla toisin uskovat samoin uskoviksi.

Näin jälkiviisaana… Eihän se noin toimi. Eihän uskomaan tietyllä tavalla voi pakottaa. Ulkonaisella taipumisella ei välttämättä ole tekemistä sydämen kääntymisen kanssa, varsinkaan jos se tapahtuu pakon edessä.

Julistamassamme Sanassa on voima. Sen pitäisi riittää. Ei siinä patsaidenkaan päitä tarvitse katkoa. Sanan edessä ihminen huomaa linjavirheet ja sillä siisti.

Olen useaan kertaan pohtinut meitä tämän ajan herätyskristillisiä (tai miksi itseämme nimitämmekään). Tekisimme mieluusti muista ”äkkivalmiita”. Unohdamme sen, että omakin uskomme, sen syventyminen/löytyminen on ollut prosessi. Miksi muiden kohdalla pitäisi asioiden tapahtua äkisti.

Ymmärrän toisaalta niiden kokemuksen, joilla usko on tuntunut löytyvät suit sait sukkelaan, tiettynä hetkenä ja tietyllä kellonlyömällä. Maailma kääntyi ympäri, arvomaailma myös. Kaikki kääntyi hyväksi. Riippuvuudet jäivät. Avioliitto parani, jne.

Kun tarina kerrotaan 2-10 minuutissa, siitä välittyy kuva äkkimuutoksesta. Sellainen syvältä käyvä muutos kuitenkaan harvoin on. Siihen on sisältynyt jonkinlainen tutustumis- tai tunnusteluvaihe. Jokin tai joku on saanut ihmisen lähenemään uskonasioita, tulemaan kirkkoon tai rukoushuoneelle tai joku on kohdannut sinut/minut jossain elämämme tilanteessa kertoen tietä eteenpäin. Tässä prosessissa olemme itsekin liikkuneet eteenpäin askel askelelta. Samoin on uskon asioissa kasvumme laita.

Teemme väärin jos/kun alamme edellyttämään toiselta äkkimuutosta. Teemme väärin, jos emme anna toiselle mahdollisuutta ottaa kantaan puolesta tai vastaan, ottaa tarvittaessa etäisyyttä. Usein nimittäin käy niin, että etäisyyden ottamisen jälkeen tulee aika, jolloin asianomainen tuleekin uudestaan lähelle. Hänet voittaa rakkaus ja Herran vetovoima, ei sinun/minun pakottaminen.

vaikuttavaa-uskoa_talvi

100%:nen tapa välttää kritiikki

Carey Nieuwhofilla on valtavan oivaltavia ajatuksia blogissaan. Yksi niistä löytyy otsikon

Satavarma tapa välttää kritiikki

takaa.

Lyhyesti ja ytimekkäästi ohje kuuluu:

Ole tekemättä mitään merkityksellistä.

Jos taidat englantia löydät artikkelin englanniksi  täältä.

Käytännönläheisemmin kritiikinväistöohjeet voisivat olla seuraavia:

  • Lopeta yrittämästä muuttaa maailmaa.
  • Lopeta yrittämästä tehdä asioita eri lailla.
  • Lopeta uskomasta silloin, kun josta kusta muusta tulee kyyninen.
  • Lopeta muiden elämään panostaminen.
  • Lopeta välittäminen silloin, kun muut kohauttavat olkaansa.
  • Lopeta omistautuminen itseäsi suuremmalle asialle.
  • Lopeta taistelu oikean asian puolesta, kun muut kulkevat ohi.
  • Lopeta välittämästä.

Riskinä asiassa on se, että elämä valahtaa käsistä ilman sen kummempaa vaikutusta.

kesä faith in work.jpg

Uskon aika

Karismaattisuuden liepeillä olen törmännyt opetukseen uskon/Hengen uusista tasoista. Tuo nimenomainen opetus antaa ymmärtää, että kuljemme kohti entistä suurempia kokemuksia, valtavampia ihmeitä, jne. Näinkin voi olla, en väitä, jonkun kohdalla. Tuosta kokemuksesta ei mielestäni pidä tehdä toisille standardia – enempää kuin jota kuta toista koskevasta Jumalan puheestakaan.

Joskus eteenpäin meno ja kasvu uskossa näkyy päinvastoin: Tilanteina, joissa valtaisat tunnekuohut ja valtavat ilmestyksen loistavat poissaolollaan; on kuljettava aiemmin annettujen lupausten varassa.

Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. (Hepr. 11: 1)

Asian äärellä kannattaa lukea koko luku: http://www.evl.fi/raamattu/1992/Hepr.11.html

Lupauksiin liittyy odotusaika –  niin kuin lapsen syntymään. Odottavaa äitiä pitäisimme järjettömänä, jos hän raskaana ollessaan epäilisi, syntyykö lapsi tosiaan tietyn kuukausimäärän tai viikkomäärän jälkeen. Totta kai syntyy, jos kaikki muuten menee normaalisti. Jos mikään ei perustavanlaatuisesti ole mennyt pieleen, jokainen ihmislapsi syntyy noin 9 kuukauden kuluttua. Tässä ei ole kysymys tunteista, vaan tosiasiasta. Odottava äiti voi olla pahoinvoima, mieliala voi ailahdella, jne. – mutta hän odottaa lasta.

Samaan tapaan Jumalan lupaustenkin kanssa: Kun Jumala on jotain luvannut, meidän ei tulisi hamuta yhä uutta ja uutta vakuutusta siitä asiasta. (Kokemuksesta: Jumala on armollinen ja Hän niitä antaa matkan varrella, jotta emme väsy… 🙂 )

Loppukesästä luin kirjan nimeltä Crossing Over – Ylitys. Siinä kirjoittaja toi mielenkiintoisen  – ja minulle uuden – näkökulman Joosuan ja israelilaisten elämään: Mooseksen aikana Jumala johdatti kansaa pilven ja tulen patsaana; Joosuan aikana kansa kulki Jumalan lupauksen varassa.

…Toisin sanoen: Matkalla lupaukseen kansa koki ihmeellistä johdatusta ja H-hetkellä oli läsnä ”pelkkä” lupaus ja kehotus…: Pappien piti astua jalat veteen ja Jordanin vesi antaisi tilaa kansan käydä ylitse. Kansan oli käytävä ylitse ja otettava Luvattu maa omakseen. Jumala lupasi olla heidän kanssaan tuossa hetkessä aivan niinkuin Mooseksen aikana – mutta hieman eri tavalla… (ihmeelliset ilmestykset olivat poissa, piti vain uskoa ja edetä)

Crossing Over -kirjan kirjoittaja löysi asetelmasta kuvan siitä, kuinka uskon elämässämme eteneminen voi viedä tilanteeseen, jossa ei tunnu miltään tai näy mitään. Tämä ei ole merkki siitä, että olemme tyystin suistuneet tien sivuun. Päin vastoin. On aika edetä uuteen Jumalaan luottaen ja ottaa uskossa vastaan Hänen lupaamansa poikkeamatta oikealle tai vasemmalle (silloin – ihan niinkin Mooses tai Aabraham – mutkistamme tilanteita!).

The real Secret of real Growth – Todellisen kasvun todellinen salaisuus

During our stay in Barcelona summer had arrived.- Barcelonassa olomme aikana Suomeen oli tullut kesä.

DSC_8811

Blooming flowers and singing birds everywhere. Kukkaa pukkaavia kukkia ja laulavia lintuja kaikkialla.

DSC_8836

Minun ajatukseni eivät ole teidän
ajatuksianne
eivätkä teidän tienne ole minun teitäni,
sanoo Herra.
Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan
yllä,
niin korkealla ovat minun tieni
teidän teittenne yläpuolella
ja minun ajatukseni
teidän ajatustenne yläpuolella.
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta
eivätkä sinne palaa
vaan kastelevat maan,
joka hedelmöityy ja versoo
ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän,
niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. (Jes. 55: 8-11)

For my thoughts are not your thoughts,
neither are your ways my ways,”
declares the Lord.
“As the heavens are higher than the earth,
so are my ways higher than your ways
and my thoughts than your thoughts.
As the rain and the snow
come down from heaven,
and do not return to it
without watering the earth
and making it bud and flourish,
so that it yields seed for the sower and bread for the eater,
so is my word that goes out from my mouth:
It will not return to me empty,
but will accomplish what I desire
and achieve the purpose for which I sent it. (Isa 55: 8-11)

DSC_8428

When we ride by bus to an airport I looked a Spanish farmer working in his farm. He hadn´t any modern farming equipment. And despite of this his farm was more dust than fruitful soil. Matkatessamme bussissa kohti lentokenttää näin espanjalaisen viljelijän työskentelemässä tilallaan. Hänellä ei ollut minkäänmoista uudenaikaista kalustoa. Lisäksi tilan maaperä oli pikemminkin pölyä kuin mitä minä pidän hedelmällisenä maaperänä.

DSC_8334

Anyway we could buy in local shops very delicious (!) fruits and vedgetables, produced in these tiny farms difficult to farm. – Kuitenkin paikallisista kaupoista saimme ostaa herkullisia (!) hedelmiä ja vihanneksia, jotka oli tuotettu näillä piskuisilla ja vaikeastiviljeltävillä tiloilla.

This really spoke to me. – Tämä tosiaan puhutteli minua.

  • It isn´t about your background. – Kysymys ei ole ole taustastasi . – It isn´t about how famous you are. – Ei ole kysymys siitä, kuinka kuuluisa olet.
  • Or how rich or well educated you are. (allthought these would help in some cases) – Tai kuinka koulutettu olet. (vaikkakin ajoittain näistä voi olla apua)

Lord may use with you, in you and through you the same miracle of growth as He does in these Spanish farms. – Herra voi tehdä sinun kanssasi, sinussa ja sinun kauttasi saman kasvun ihmeen kuin Hän tekee noilla espanjalaisilla maatiloilla.

  • He may cause something which doesn´t seem fruitfull at all to shoot up. – Hän voi saada aikaan sen, että se, mikä ei näytä yhtään hedelmälliseltä, kasvaakin räjähdysmäisesti.
  • He may do it even more abundantly than you have ever prayed, dreamed, thought or hoped. – Hän voi tehdä sen vielä yltäkylläisemmin kuin olet osannut rukoilla, uneksia, ajatella tai toivoa.

Next verse is one of y favorites in the Bible. – Seuraava Raamatun jae on yksi suosikkejani.

Now to Him Who, by (in consequence of) the [action of His] power that is at work within us, is able to [carry out His purpose and] do superabundantly, far over and above all that we [dare] ask or think [infinitely beyond our highest prayers, desires, thoughts, hopes, or dreams]—
To Him be glory in the church and in Christ Jesus throughout all generations forever and ever. (Eph. 3: 20,21)

Jumalalle, joka meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella, olkoon ylistys seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja ikuisesti. (Ef. 3: 20, 21)

The real secret of real growth is in Lord and His Word and our relationship to Him and His Word. – Todellisen kasvun todellinen salaisuus on Herrassa ja Hänen Sanassaan sekä yhteydessämme Häneen ja Hänen Sanaansa.

Ihan sama!

Kirjoitin artikkelissani Erikoinen vastaus kummallisesta öisestä painista, jossa rauha tuli israelilaisten Kaislameren ylityksestä kertovan kohdan innoittaman rukouksen kautta. Aamulla heräsin seuraavaan uneen: Kädessäni oli leikkisotilas, jota siinä pyörittelin. – Heräsin siihen, kun hihkaisin: ”Kristus on suuri!” (kaitenkin hihkaisi vain unessa, kun mieheni jatkoi untaan…) – Samantyyppinen sisältö kuin Joosuan ja Kaalebin ajatuksessa, että Luvattua maata hallussaan pitämät heimot olivat kuin heinäsirkkoja (verrattuna Jumalan voimaan). Sitä vastoin luvattua maata tiedustelemaan lähetettyjen enemmistö näki siellä jättiläisiä, joille israelilaiset olisivat vain suupaloja…

Kysymys on mitä suurimmassa määrin näkökulmasta: Kumpaa uskomme – Jumalan lupausta vai sitä, mikä on inhimillisesti silmiemme edessä tai mitä fiilispohjaisesti tunnemme vai sitä, mikä on Jumalan lupaus niissä asioissa. Kun Jumalan lupaus on asioiden yllä, se merkitsee siinä mielessä suurempaa painoarvoa kuin ne asiat, koska asioihin lupaustaan puhuu kaiken Luoja ja Lunastaja.

Tätä kirjoittaessani mielessäni on seuraava raamatunkohta:

Etkö jo ole oppinut,
etkö ole kuullut,
että Herra on ikuinen Jumala,
koko maanpiirin luoja?
Ei hän väsy, ei uuvu,
tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen
ja antaa heikolle voimaa.
— kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Joskus Jumalan lupaustenkin kantaessa (ja erityisesti niiden viipyessä) tulee taisteluväsymys ja kysymykset:

  • Olenko erehtynyt?
  • Entä jos lupaus on jolle kulle muulle?
  • Se ei toimi minun kohdallani (koska olen pilannut elämäni/koska olen sitä/tätä…), jne.

Edellä lainaamassani kohdassa Jesajan kautta Jumala muistuttaa kansaansa matkasta, jonka Jumalan kansa on tehnyt Luojansa ja Jumalansa kanssa: ”Etkö ole oppinut, etkö ole kuullut…, että Herra on…?”

Kysymys on sekä Sanasta että itsestään matkasta, kokemuksesta Herran seurassa. Sana todistaa – ja matka monesti vahvistaa – Jumalan uskollisuutta ja apua. Vaikeuksien keskellä on inhimillistä unohtaa tämä apu ja uskollisuus.

Jumalan lupaus tulee uudestaan muistutuksen, joskus ravistelunomaisesti, elämäämme:

Hän on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti. (Vrt. Hepr. 13: 18)

Ei hän väsy, ei uuvu,
tutkimaton on hänen viisautensa.
Hän virvoittaa väsyneen
ja antaa heikolle voimaa.

Niin,

Herraa odottavien välillä ei ole yhtään erotusta:

Hän virvoittaa väsyneen
ja antaa heikolle voimaa.
— kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Tämä lupaus on sinulle ja minulle, juuri nyt.

Mihin me sitä uskoa tarvitsemme?

No, pelastukseen tietenkin.

Totta. Meidän tarvitsee uskoa, että Jeesus Kristus on Herra ja että pelastun on Hänessä.

Ja tarvitsemme me uskoa eteenpäinmenoon, Hänen seuraamiseensa.

Se, mihin eilen viittasin, että kummallisissa aikatauluvaihdoksissakin näyttää olevan isommat sormet pelissä, on tänään jatkunut.

Minua oikeasti hymyilyttää.

Jokin aika sitten eräs fb-ystäväni Google mapsin mukaan noin rapiat 11 000 km:n päästä laittoi viestiä, jonka sisältö oli seuraava:

”Herra laittaa sinun elämäsi kukoistamaan. Se yksinkertaisesti vain käy toteen – siitä huolimatta, että vastustus pistää parastaan.”

Sanaan sisältyi ajatus Jumalan kekseliäästä ja luovasta työstä, siitä että juuri tuo yllättää niin minut kuin ”vastustajankin”; vastustaja ei pysyisi kärryillä Jumalan teoista.

Juuri näin.

En voi kuin ihmetellä tätäkin päivää, jolloin kummalliset mutkat yhtä kummallisesti kääntyvät täsmälleen oikeiksi ajoituksiksi, jolloin oikeat tilanteet, oikeat ihmiset ja oikeat aikataulut ovat paikoillaan.

Olen tämän viikon aikana livenä kokenut sen, kuinka vastustuksen parastaan pistäminen onkin juuri tilanteiden eteenpäin menemiseksi, myös minun parhaakseni.

Evankeliumeita tarkasti lukiessamme voimme Jeesuksessa huomata juuri tämän piirteen:

Hän ei ollut yleensä moksiskaan keskeytyksistä silloin, kun Hän näki, että nuo keskeytykset olivat omiaan Isän tekojen ilmentymiselle. Sitä vastoin Hän suhtautui varsin tiukasti pimeyden aiheuttamiin keskeytyksiin, jotka olivat omiaan tuomaan hämmennystä ja tuhoa ihmisten elämään. Hän nuhteli pimeyden voimia, jotka pyrkivät ilmentymään, ja nuhteli ihmistä runnovaa sairautta. Sen sijaan kärsivälle – tai nälkäiselle tai kyselevälle – ihmiselle hänellä aina oli aikaa.