Kun Pyhä Henki tulee pysähtyneisyyteen

Yhteisessä rukouksessa en meinannut saada sanaa suustani. Ilmapiiri oli outo. Ikään kuin jokin yrittäisi estää rukouksen tai ikään kuin jokin painaisi alas. Rukouksen päätyttyä kysyin, onko pariskunta kokenut pysähtyneisyyttä ja alakuloa. Vastaus oli myönteinen. Eivätkä pelkästään he, vaan sikäläisen seurakunnan pastori oli todennut puheessaan samaa: outo pysähtyneisyys. Monet muut ovat kertoneet samanmoisista tunnoista. Myös omassa elämässäni on ollut tuollainen – itse asiassa kohtalaisen pitkä – ajanjakso.

Mitä tapahtuu, kun Pyhä Henki tulee pysähtyneisyyteen? – Siitä enemmän oheisessa videossa – tai jos lukeminen on enemmän ominaista sinulle – artikkelissa, johon pääset tästä linkistä Radikaalia ”ristillisyyttä” (osa 1) – (Kun) Pyhä Henki tulee pysähtyneisyyteen

”Ilmestys” johtaa ytimeen

Joissakin karismaattisissa piireissä puhutaan ilmestyksestä tai ilmestystiedosta. – Ilmestyksen tai ilmestystiedon määritelmä on häilyvä. Ajatus taustalla tuntuu usein olevan, että Jumala avaa Henkensä kautta uusia sävyjä tai peräti uusia alueita Hänen maailmastaan.

Olen alueen äärellä vähintäänkin varuillani. – ”Uusi ilmoitus” on usein kristinuskon historiassa vienyt kaltevalle pinnalle  – tai peräti sivuraiteelle – kristinuskon perustan kannalta.

Itsellänikin on muutamaan otteeseen kokemus siitä, miten – sinällään ehkä oikeastakin – alueesta on tullut pääpainotus evankeliumin ytimen jäädessä sivuun.

Kirjoitusteni kautta taustaani perehtyneet muistavat taustani olevan suomalaisessa karismaattisuudessa ja yhden polun kulkeneen vivahteissa, joita nyt nimitän hairahtuneeksi karismaattisuudeksi. Sitä leimasi  muun muassa yltiömäinen kiinnostus Pyhän Hengen ilmiöihin, profeetallisuuteen ja vapauttamiseen. Kriittisiin ääniin suhtauduttiin kriittisen kielteisesti leimaten  heidät kuiviksi teologeiksi, Pyhän Hengen sammuttajiksi ja jopa paholaisen kätyreiksi.

Pohtiessani ilmestystä putkahti mieleeni Paavalin rukous Efeson kristittyjen puolesta:

Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet — Ef 1: 17, KR 92

— anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan — Ef 1: 17, KR 38

Paavali kirjoittaa

  • viisauden ja ilmestyksen Hengestä Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalan, kirkkauden Isän, tuntemisessa – tai niin kuin vuoden 1992 käännös kääntää –
  • viisauden ja näkemisen hengestä, jonka saamme, jotta oppisimme tuntemaan Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalan, kirkkauden Isän.

Jumalan antama viisauden ja ilmestyksen/näkemisen Henki johtaa meidät ytimeen: tuntemaan Jumalan.

  • σοφια [sofia] tarkoittaa ´viisautta, laajaa ja täyttä älykkyyttä´.
  • αποκαλυψις [apokalypsis] austalta löytyvät muun muassa merkitykset ´paljaaksi tekemisestä; totuuden avaamisesta, neuvosta tuntemattoman suhteen tai näkymättämän näkyväksi tekemisestä; ilmestymisestä tai ilmentymisestä (manifestation, jostä tulee suomeen lainasana manifestaatio).
  • επιγνωσις [epignosis]-sanan merkityksiä ovat ´täsmällinen ja oikea tieto´.

 

Hengessä ja totuudessa

Mielessäni ovat Jeesuksen samarialaiselle naiselle (Joh. 4) lausumat sanat, joiden mukaan todelliset rukoilijat rukoilevat Hengessä ja totuudessa. Kysymys ei ole tietystä paikasta tai tietystä rukoustavasta – eikä rukouken ole tarkoitus olla myöskään kiistakapula. (Keskustelun taustalla oli ”kunnon juutalaisten” ja samarialaisten kädenvääntö siitä, mikä oli oikea paikka rukoilla.)

Kreikan sana, jota käytetään kuvaamaan rukoilijoita, on αληθινος [alethinos]. Sana viestii lukijalleen, jostakin, minkä ´todellinen luonne vastaa nimeä tai ajatusta, joka johonkin (vaikkapa tässä rukoukseen) on liitetty. Tämä jokin ei ole sitä nimeltään tai ulkonäöltään, se on aitoa läpikotaisin. Sanaa käytetään väärennöksen, kopion, teeskentelyn tai jonkin, mikä on kuvitteellinen, vastakohtana.´

Totuudessa rukoilemisesta käytetään sanaa αληθεια [aletheia], joka tarkoittaa ´totuutta kaikissa oloissa´.

Jeesus painottaa:

Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa

Molempia tarvitaan: Henkeä ja totuutta.- Olemme Efeson ”ongelman” äärellä. (Vrt. Ilm. 2: 1-7). Totuus oli hyvä ja siinä pysyminen, mutta sen lisäksi ja rinnalle tarvittiin Hengen raikkautta.

Henki + totuus -yhtälö on looginen. Jumalan Henki on totuuden Henki. Hän johdattaa meidät kaikkeen totuuteen. Jumala itse on Totuus, eikä Hänessä ole valhetta. Jeesus sanoi olevansa Tie, Totuus ja Elämä. Puhuimme sitten Isästä, Pojasta tai Pyhästä Hengestä, emme pääse totuudesta yli ei ympäri. Kohta, joka meillä on käännetty, ”kaikkeen totuuteen”, on ilmaistu kreikassa sanaparilla πας [pas], joka tarkoittaa muun muassa ´kaikki, koko, kaikella tavalla, kaikki asiat ja vähän aiemmin tässä artikkelissa mainittu αληθεια [aletheia], joka tarkoittaa totuutta kaikissa oloissa. Näin ollen ´koko totuuteen, kaikella tavalla totuuteen, totuuteen kaikissa asioissa´ ovat käypiä käännöksiä jakeesta.

Olen kirjoittanut aiheesta myös artikkelissa Totuus käy edeltä – Henki tulee perässä

faith-in-work-alkukesa

Enemmän kuin fysiikkaa

Luin tuttuun tapaan urakalla Blogitaivas -blogia.

Huomioni kiintyi T.A. Laakson kirjoitukseen Tekoja vai mytologista filosofiaa, joka alkoi kuvauksella alkavasta syysflunssasta. Ehkä huomioni blogilistassa osui juuri tuohon kirjoitukseen sen vuoksi, että syysflunssa on näyttänyt tekevän asuinsijansa minuunkin. Lenkkeily jäi haaveeksi – samoin tarttuminen blogihaasteen horisonttitarinaan (horisontti oli harmaa ja itsellä olo sellainen, että kamera pysyi kotona). Tai ei pelkästään nyt, vaan useaan kahden viime vuoden aikana. Flunssa tulee ja pesiytyy jopa kuukaudeksi tai kahdeksi – ja lenkkeily jää monestikin haaveeksi

Tarina ei loppunut suinkaan tuohon flunssakuvaukseen. Lue koko kirjoitus – ja myös sen viimeinen kappale – osoitteesta: http://blogitaivas.fi/2013/10/27/tekoja-vai-mytologista-filosofiaa/

T.A. Laakso kirjoittaa kirjoituksessaan, kuinka hänen ystävänsä soitti ja mutkattomasti pyysi saada rukoilla flunssaisen ystävänsä puolesta.

Minun kohdallani ei tällä kertaa tapahtunut näin, vaan menin lääkäriin. Siinä lääkärin kanssa juttelimme oireiden syistä. Reseptiä ja sairaslomaa kirjoittaessaan hän totesi jotain, mitä en lääkärin suusta ole tähän menessä kuullut. Ulkomaalaistaustainen (mainitsen asian siksi, että ilmeisesti sen vuoksi hän käytti vähän hassua sanamuotoa – viesti kyllä tuli selväksi) lääkäri totesi: ”Ehkä Jumala palkitsee sinut parantamalla.” )”Palkitsee” ehkä oli vähän hassu sanavalinta, mutta viesti oli selkeä.)

Jatkoin:
– Itse asiassa minulle on tapahtunut juuri noin.

Kerroin kasvaimen katoamisen vuodelta 2005. Tarinan voit lukea täältä: https://pauliinakuikka.wordpress.com/2012/09/16/usko-vetoaa-jumalan-lupauksiin/ (Huomaat tarinasta, ettei tämä alue ole aivan yksioikoinen… uskoa voidaan käyttää väärin. Onneksi väärä ei tee oikeaa olemattomaksi!)

Lääkäri jatkoi:
– Niin, lääketiede ei ole pelkästään fysiikkaa ja kemiaa; siihen sisältyy myös sellaista, jota emme voi ymmärtää.

Aivan. Jumalan parantava ja eheyttävä voima, joka toimii myös rukouksen kautta.

Niin, tässä pureksin paitsi antibiootteja, myös lääkärin sanoja sekä T.A. Laakson ajatuksia, kuten tätä:

”Jeesuksen toiminta ja teot ihmisen puolesta on paljon enemmän ja todellisempaa kuin pelkkä profeetallinen opettaminen. Hän opetti seuraajansa tekemään samaa mitä itse teki niin, että Jumalan valtakunnan voima näkyisi hänen seuraajistaan.”

”Jeesuksen opetus, rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken, muodostaa selkeä jatkumon Isältä Jeesuksen kautta seurakuntaan ja ihmisiin. Jeesuksen ylösnoustua Pyhä Henki täytti ihmisen ja seurakunnan, muodostaen siitä Jeesuksen maanpäällisen ruumiin, toimintayksikön. Näin Jeesuksen teot jatkuvat nyt uskon ja armon voiman kautta. Käsky Rakasta lähimmäistä sisältää ajatuksen armolahjojen käyttämisestä toisen hyväksi. Ole kuuliainen Jumalalle ja tee hyvää toiselle. Rukoile ja ylistä.”

Niinpä. Onko meillä rohkeutta tehdä näin?

Olen yhdestä tällaisesta tapauksesta kertonut kirjoituksessani oikean polven ja korvan paranemisesta https://pauliinakuikka.wordpress.com/2013/10/02/millimetrin-tarkkaa-huolenpitoa/
Joskus olen tuollaiseen itsekin rohkaistunut; tulin vuosia sitten pelastaneeksi yhden ihmisen hengen kuunneltuani hiljaista ääntä sisikunnassani, joka sanoi, että tuolla ihmisellä on tosi vaikeaa.

Lopulta kysymys on hyvin yksinkertaisesta asiasta: Tarttua tilanteeseen, pieneen viestiin, jonka näemme joko omin silmin tai ”hengellisin silmin”.

Kaikesta huolimatta

Luin tänään mielenkiintoisen ajatuksen, joka liittyi Jeesuksen toimintaan:

”Huolimatta epäsuotuisista olosuhteista, mikään ei voinut pysäyttää Jeesuksen sydämen hyvyyttä ilmestymästä.” (Despite the unfavorable circumstances, nothing could stop the goodness in Jesus’ heart from manifesting.)

Joskus minusta tuntuu, että meillä kristityillä on kiiltokuvamainen kuva Jeesuksesta ja Hänen toiminnastaan. Näemme evankeliumeista toinen toistaan ihmeellisemmän asian toisensa perään. Jeesus paransi sairaita, antoi syntejä anteeksi, vapautti pahan vallassa olevia, käveli vetten päällä, tyynnytti myrskyn, sai ruuan riittämään, jne. Olemmeko huomanneet, missä tilanteessa nuo ihmeet tapahtuivat?

Tilanteissa, joissa ihmiset olivat mahdottomuuden edessä – ja myös tilanteissa, joissa Jeesus oli vaikeassa tilanteessa. Nimittäin välittömästi Jeesuksen aloitettua julkisen toimintansa ja julistettua ”manifestinsa” liittäen itsensä Jumalan valtakunnan julistamiseen ja profeettojen Messias -profetioihin, alkoi väittely ja kyseenalaistaminen: Jeesus toimi toisella tavalla kuin ihmiset olivat ajatelleet Messiaan toimivan ts. ihmiset olivat luoneet oman kuvansa tulevasta Messiaasta – ja kun Jeesus ei tuota kuvaa täyttänyt, johtopäätös oli, että Jeesus ei voinut olla Messias. Jotkut – kriitikoiden mielestä liian monet – alkoivat kysellä: ”Entäpä, jos Jeesus onkin Messias?” ja osa heistä kulki tiiviisti siellä, missä Jeesus opetti ja toimi. Osa ei tyytynyt kuuntelemaan ja katselemaan, vaan heistä tuli Jeesuksen opetuslapsia. Tämä oli kriitikoille liikaa. He miettivät, miten saisivat Jeesuksen raivattua pois tieltä. He etsivät jatkuvasti syytä, josta saisivat Jeesuksen tuomiolle.

Tässä oli Jeesuksen toimintakenttä!

Yksi näistä Jeesuksen sydämen ”ilmestymisistä” on kirjattu Markuksen evenkeliumin 14:nteen lukuun:

”Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.”

Jeesus oli kutsuttu aterialle tarkkailtavaksi – ei suinkaan vieraanvaraisuudesta! – Myös muualla evankeliumeissa kerrotaan, että sinne minne Jeesuksen nähtiin menevän, tuli myös apua tarvitsevia ihmisiä.

Tässä Markuksen kuvaamassa tilanteessa Jeesus on valinnan edessä. Hän tietää ansoitetun kentän, jossa Hän paraikaa on. Hän haluaa tehdä hyvää, parantaa. Samalla Hän tietää, että häntä tarkkaillaan nimenomaan sapattisäännöstä vasten; parantaminen tulkitaan tiukan farisealaisittain työksi ja Jeesusta tullaan syyttämään sapattirikkuriksi.

Tästä huolimatta Jeesus paransi. Hän ei antanut ansoitetun kentän estää itseään.

Kohdassa tulee esille myös Jeesuksen Isältään ammentama pohjaton viisaus. Hän osoitti tuossa ansoitetussa kentässä selkeästi sen, että parantaminen oli Isän tahdon mukaista – vaikka kuinka oli sapatti.

Ajatus on hyvin lähellä Pietarin ajatusta:

”Jumalan tahto näet on, että te hyvää tekemällä panette sulun ymmärtämättömien ihmisten typerille puheille. Ja näin tehkää vapaiden tavoin — älkää niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan orjat.” (1. Piet. 2: 14,15, -KR 92)

”–sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä – niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat.” (1. Piet. 2: 14,15, -KR 38)

Mielestäni KR -38 tuo jakeen idean dynaamista -92 käännöstä paremmin. Kysymys on siitä, että hyvän tekeminen tosiaan voi laittaa pisteen sellaisten ihmisten puheelle, jotka eivät tajua, kuka kumma Jeesus on ja mitä Hänellä on elämän kanssa tekemistä. Kysymys on nimenomaan siitä vapaudesta, joka tulee siitä, että annamme Jumalan johdattaa elämäämme.

Ajatuksen avartelua osa 1 – Profetointi osa 1

Kirjastosta löysin kirjan Profetoimisen lahja. En voinut olla tarttumatta siihen. Halusin selvittää, millainen käsitys kirjan kirjoittajalla on aiheesta. Onhan profetoiminen yksi niistä osa-alueista, jotka ovat kovasti askarruttaneet itseäni karismaattisen seikkailuni eri vaiheissa – ehkä eniten jälkimainingeissa.

Kirjan on kirjoittanut Olavi Kokkonen. Kokkosen tausta on helluntalaisuudessa. Tämä näkyy muun muassa hänen seurakunta- ja kastenäkemyksessään. Riippumatta siitä, millaista seurakunta- tai kastenäkemystä edustat, Kokkosen kirja kannattaa itse lukea ja arvioida – ja poimia kirjasta potrat jyväset. Mielestäni Kokkonen onnistuu erittäin hyvin avaamaan vapaan ja karismaattisen kristillisyyden maltillisen valtavirran näkemyksen profetiasta ja sen toiminnasta seurakunnassa. Kokkonen käsittelee myös maltillisuuden liepeillä olevia ääriaineksia ja tasapainottomuutta mielestäni tasapainoisesti ja hyvin perustellen. Samoin hän käsittelee ajatusta, jonka mukaan profetointi on lakannut eikä sitä esiinny samassa muodossaan kuin kristinuskon alkuaikoinan.

Muutamia hyviä huomioita Kokkoselta. Asioita, joita olen pohtinut vuosien varrella.

Profetoinnin lakkaaminen

Joidenkin mukaan profetoiminen on täysin lakannut. Perustelu lakkaamisteorialle löydetään Paavalin sanoista

”Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa –”.

Henkilökohtaisesti näen asian niin, että kerran Taivaassa ei ole enää profetiaa enempää kuin kielilläpuhumistakaan. Paavalin sanoin:

”Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista — Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.”

Profetian jatkumo

Jos profetointi jatkuu, niin kuinka? Siinä kysymys, joka on pohdituttanut asiasta kiinnostuneita vuosisadasta toiseen.

Peter Halldorf on tehnyt mielenkiintoisen huomion: Silloin jos kristillinen kirkko on maailmanlaajuisesti tai paikallisesti jumahtanut paikoilleen, ovat nousseet ihmiset, joilla on ollut profeetalliseksi tulkittava sanoma (nimenomaan siinä mielessä, että se on kutsunut muutokseen). Kristillisyyden historiaa lukiessani olen saanut samanmoisen vaikutelman. Karismaattisuus (profeetallisuus mukaan lukien) on kulkenut kristillisyyden valtavirtojen sisällä ja sen uudistusliikkeissä ja/tai pyrkimyksissä.

Ajattelun avartelua

Se, mikä saattaa vaikeuttaa tuon virran näkemistä, on se, että meillä voi olla varsin suppea kuva profeetallisuudesta (tai karismaattisuudesta). Odotamme näkevämme tietyntyyppistä toimintaa tai ilmenemismuotoa. Kun emme sellaista löydä, olemme valmiita sanomaan, että profeetallisuutta (tai karismaattisuutta) ei ole esiintynyt.

Esimerkiksi kohtikäyvä Sanan julistus tai ”sivumennen” saatu rohkaisun sana voi olla yhtä lailla profeetallista kuin se, mitä karismaattisissa tai vapaissa suuntauksissa pidetään profetiana. Saarnaajan profeetallisuus voi ilmetä siinä, että tietyt asiat nousevat ajankohtaisesti käsillä olevista tekstistä. Profeetallisuutta voi olla oikean rukouksen lausumista oikeaan aikaan tai tietyn laulun valitsemista tiettyyn tilanteeseen, jne.

Rajoittamaton Jumala

Vapaissa suunnissa ja karismaattisuudessa, joka esiintyy vapaissa suunnissa ja/tai niiden liepeillä opetetaan usein viittä virkaa ts. seurakunnasta löytyvät apostolit, profeetat, evankelistat, paimenet ja opettajat. Kysymys on ”virasta”/palvelutehtävästä ja ennen muuta kutsumuksesta. Seurakunnassa toimivat myös nk. armolahjat, joita ovat kielilläpuhuminen, kielten selittäminen, profetoiminen, viisauden ja tiedon sanat, uskon, voimatekojen ja terveeksitekemisen lahja, henkien erottamisen lahja.

Vastottain kuulin aika erikoisen teorian nimenomaan karismaattisuuden liepeiltä. Gardnerin moniälykkyysteoriaa mukaellen armolahjoista opettaneet henkilöt väittivät, että tietyntyyppinen älykkyys tukee tietyntyyppisten lahjojen toimintaa. Erikoiseksi asian teki se, että jäin siihen ymmärrykseen opetuksen perusteella, että numeroiden ja tilastojen kanssa hyvä kaveri (esimerkiksi matemaatikko tai tilastotieteilijä) ei voisi olla profeetallinen ihminen, koska hänen älykkyytensä (Gardnerin teoriaan pohjautuen) ei tue tämäntyyppistä toimintaa. Älähdin ääneen kuultuani selityksen. Jos/kun tämäntyyppiset karismaattisuuden opettajat uskovat Raamatusta kumpuavaan opetukseen yliluonnollisesta, käsityskykymme ylittävästä Jumalan ja Pyhän Hengen toiminnasta, niin miksi kummassa he rajaavat matemaatikot (tai muut numeroiden kanssa kaverit) profetoinnin ulkopuolelle? Jos Jumala sai oppimattomat miehet puhumaan vierasta kieltä ja niin viisaita, että ihmiset ympärillä hämmästelivät, miksi Jumala olisi rajoittunut antamaan vaikkapa mainitun paimenen lahjan sosiaalisesti suuntautuneille tai profetoinnin lahjan herkästi tunnetiloja aistiville ihmisille?

Mielestäni myös armolahjojen ja profetoinnin suhteen on kysymys siitä, että on Jumala, joka ylittää tietomme, kykymme ja ymmärryksemme – ja joskus yllättääkin.

Omistava usko (osa 1) – Vääristymä

 

Paras tapa todistaa keppi käyräksi ei ole väitellä asiasta, tai tuhlata aikaa kepin haukkumiseen, vaan asettaa suora keppi sen rinnalle.

Positiivarien sivuilta löytämässäni lausahduksessa on vinha perä – myös hengellisissä asioissa.

Näin tekivät profeetat, Jeesus ja Hänen seuraajansa:

  • Asettivat suoran Sanan ihmisten oikutteluja, tekosyitä ja kiemurteluita vastaan.
  • Osoittivat selkeästi poikkeaman.

Tänään ja huomenna yritän asettaa mittakepakon uskon akselille. Aiheenani on omistava usko. Sinällään hyvä, tavoiteltava asia. Tämän huomaamme, kun katsomme Raamatun uskoa käsitteleviä ja uskomaan rohkaisevia Raamatun kohtia.

Usko voi vääristyä

Vääristymä voidaan (jopa onnistua) perustella Raamattuun, Pyhään, Jumalaan (ja Hänen/Hänen Henkensä puheeseen (esim. profetia)) vedoten. Janne Villan kirjasta Hengellinen väkivalta löydämme tästä esimerkkejä: Hengellinen väkivalta kytkeytyy hengellisen ”auktoriteetin” (pyhinä pidettyjen kirjoitusten, (voideltujen tms.) ihmisten, ”Jumalan” puhumien sanojen, jne. väärinkäytön ympärille.

Vääristymän salakavaluus on siinä, että se

  • aluksi vaikuttaa oikealta tai ainakin oikeansuuntaiselta
  • vasta tarkempi tarkastelu tai konflikti saa epäilemään asian perinpohjaista aitoutta – jos aitoutta älyää edes epäillä. Odotusarvo Jumalasta ja pyhästä puhuttaessa on, että puhe on totta – kun sitä usein vielä erityisesti vakuutetaan.

Myös omistava usko saattaa vääristyä

Ihminen luulee komentavansa Jumalaa (ja/tai pimeyden voimia), hallitsevansa toisia ihmisiä tai olosuhteita.

Vääristyneeseen ”omistavaan uskoon” kytkeytyy erisuuruisina annoksina ja erilaisina sekoituksina

  • suuruussyndroomaa
  • väärää vahvuutta
  • halua hallita
  • ylpeyttä ja itsekkyyttä – ja
  • usein taustavoimana pettymystä, katkeruutta ja/tai vihaa.

Hedelmistään te tunnette heidät, sanoi Jeesus – ja käski katsomaan niin profeettojen kuin ihmeiden tekijöidenkin hedelmää. Jeesus ja Hänen seuraajansa antoivat mittakeppejä mittaamiseen. Seuraavassa niistä muutama:

1) Kuka on suurin?

Johannes Kastaja osoitti tietä itsestään poispäin Jeesuksen puoleen:

”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.”

Johannes näyttää osoittavan, että tuossa tilanteessa hänen oli aika väistyä syrjään ja Jeesuksen astua esiin. Johanneksen(kin) seuraajien tuli kääntyä Jeesuksen, Hänen persoonansa ja opetuksiensa puoleen.

Miten on oman/aikamme opetuksen laita? Missä on tarkennus?

2) Maailman kaikki valtakunnat?

Suuruussyndroomassa on minän lisäksi kysymys usein ahneudesta. Minulle, kaikki, nyt, heti. Ei malta odottaa – ei Jumalaa, ei ihmisiä. Pakko rynniä läpi – vaikka sitten väkivalloin.

Jumalan valtakunta ei toimi tällä tavoin. Hengen hedelmä ei ole holtiton rusikointi, kampitus eikä korkea maila. Hengen hedelmä ei ole kaiken jyräävä auktoriteetti.

Mieheni kertoi vuosikymmenien takaisesta ”photosoppauksesta” tiukan autoritäärisissä maissa. Kun joku valtion tai armeijan johtohahmoista joutui koneiston hampaisiin jopa tämän kuva häivytettiin virallisista valokuvista. Silloisella filminkehitystekniikalla operaatio oli melkoisen työläs, kekseliäsyyttä ja taitoa vaativa. Tarina on osoitus siitä, että kaiken jyräävä auktoriteetti ei kaihda keinoja eikä säästä voimia tässä operaatiossa. Aivan eri asia on, onko operaatiolla (hengelliseen kenttään siirrettynä) Jumalan valtakuntaa – ja pitkässä juoksussa edes tämän ”auktoriteetin” dynastiaa rakentava tai kohottava vaikutus.

Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä

toteaa Paavali

Samassa listassa kuin

siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus — juomingit, remuaminen ja muu sellainen

on

vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus

Paavali jatkaa

Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

Niinpä niin…Jumalan valtakunta, herätys, tms. eivät tule vihan vimmalla, riitelemällä, kiihkoilulla, kiukuttelemalla – juonittelusta ja kateudesta puhumattakaan.

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

3) Käskeminen ja komentaminen

Käskeminen ja komentaminen on yksi väärän omistavan uskon muoto. Tämän uskon omaksunut saattaa pitää oikeutenaan/armolahjanaan komentaa asioita ja olosuhteita ”vain tapahtumaan”. Äärimmäinen esimerkki tästä opetuksesta on luulo, että voi käskeä henkivaltoja ei vain poistumaan ja jättämään (joku) rauhaan, vaan käskeä näitä henkivaltoja jonkun (toisinajattelevan) kimppuun. Tällaisen ukaasin eräs tuttavani oli kuullut suomalaisen hengellisen vaikuttajan suusta, kun hän oli koettanut varoittaa mahdollisesti väärästä polusta, jolle tämä hengellisen kentän vaikuttaja oli astumassa.

Raamattu ei käske edes yrittämään hallita henkivaltoja. Siinä hommassa ihminen on altavastaaja oli miten mielestään voideltu tahansa tai luulisi omistavansa millaisen vapauttamistehtävän tahansa. Yritys hallita henkivaltoja liittyy enemmän magiaan kuin oikeinymmärrettyyn kristinuskoon.

Kristinuskon suuri sanoma maihin, joissa magia on voimissaan, on se, että Kristus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan TEHNYT TYHJÄKSI SIELUNVIHOLLISEN TYÖT. Kristittyinä meidän ei pidä/kannata tehdä tästä asiasta yhtään monimutkaisempaa. Me elämme Kristuksen omina Hänen voitostaan käsin.

Galatalaiskirjeen 3. lukuun on kirjoitettu seuraava vahva kohta

Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

Jatkuu kirjoituksessa Omistava usko (osa 2)