Kauniit ja rohkeat seurakunnassa – Miksi vääryys vetää puoleensa?

Ihan selkeä juttu. Nämä ovat lihan tekoja. Paavali tuntuu sanovan:

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset, ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Ef 5: 19-21

Kuulostaa vakavalta.

Kaipuu vanhoihin hyviin aikoihin?

Kuulen ajoittain herätyskristillisessä kentässä huokailua vanhoihin hyviin aikoihin.

  • Niihin, kun parannussaarna kajahti saarnatuolin takaa jytäkästi.
  • Niihin, kun Sanan saarna ja/tai tiedonsanat tai profetia toi julki synnin.

Entä jos vanhat “hyvät ajat” tulisivatkin siinä muodossa, että parannussaarna kohdistuisi ei (meidän herätyskristillisten määrittelyn mukaan) julkijumalattomaan juoppoon (jollaisia ei tilaisuuksissa kovin usein näy) tai piintyneeseen taparikolliseen (joka sekin kohdataan useimmiten vankilavierailuilla kuin kokoussaleissamme) – vaan meihin nk. uskoviin?

Puhuin vastottain Kutsusta ja kuuliasiuudesta. – Puheeni aikana kyselin

10

Maailmamme on mainonnan värittämä. Meille markkinoidaan kauneutta ja komeutta, rikkautta ja rohkeutta. Ajoittain tarjotaan valtaakin – joka ainakin ajoittain tuntuu olevan saavuttettavissa edellämainituilla meriiteillä – tai valheella.

Kiusallinen kytkykauppa

Kauneus, komeus, rikkaus, rohkeus ja valta vetävät meitä puoleensa. – Sinällään niissä ei ole mitään pahaa – kunhan kauppaan ei liity ikävää kytkykauppaa, jossa

  • kaunis ja komea onkin kielletty (vaikkapa toisen puoliso),
  • rikkaus muuttuu itseriittoiseksi rehentelyksi 
  • rohkeus muuttuu röyhkeydeksi ja
  • valta on “ansaittu” epäpuhtain paperein ja käsin.

Jos kytkykauppaan sisältyy jotain hämärää ja epäilyttävää, tulemme astuneeksi harmaalle alueelle, jossa siunaus ja voima vähin erin haihtuu, koska perustamme on väärä ja valheellinen.

Salakavalat lihan teot

Paavalin lihan tekojen listan salakavaluus perustuu juuri tuohon. Emme tajua kytkykauppaa. Ajoittain saatamme olla hyttysen siivilöinnin ammattilaisia samaan aikaan kuin hotkimme kameleita parempiin suihin. Rikka toisen silmässä on helpompi nähdä kuin iso tukki omassa.

Paneuduin lihan tekojen luetteloon. Tuttuihin sanoihin tuli puhtia: Välttämättä epäjumalanpalvelus ei ole jossain, missä uhrataan ruokaa tai kukkia “jumalille” tai irstaus jotakin kuvottavaa “jossain”.

Haureus luonnollisesti viittaa käyttäytymiseen, joka on ristiriidassa kristillisen avioliittokäsityksen ja seksuaalimoraalin kanssa (miten itse kukin asian määritteleekään), noituus on noituutta ja juopottelu juopottelua.

Mielenkiintoiselle alueelle ajaudutaan, kun aletaan alkukielen (kreikan) valossa pohtia kaukaiselta kamaluudelta kuulostavia sanoja, kuten, saastaisuus, irstaus ja epäjumalanpalvelus.

Sisäinen, salatuin ja saastainen?

Saastaisuus -sanan juuri on seremoniallisessa epäpuhtaudessa. Mooseksen kirjojen puhtaussäädösten mukaan ihminen saastui eri syistä. Kaikkein tiukimmat säädökset olivat papeilla ja leeviläisillä, koska heidän tuli kyetä toimittamaan silloista jumalanpalvelusta. Sanan takana on myös toinen ajatus: sisäinen, moraalinen epäpuhtaus, elämän ja ajatusten tasolla. Tämäntyyppinen ajatus on takana siinä, kun Jeesus rinnasti vihan murhaan, vieraan naisen ajattelemisen aviorikokseen ja toisen halveksunnan korkeimman oikeuden tuomion langettavaan tekoon.

Epäpuhtaus, joka juontaa juurensa epäpuhtaista motiiveista tai himokkaasta pyrkimisestä ylelliseen, jopa pröystäilevään elämään.

Epäjumalanpalveluksen tuo paljon lähemmäksi ajatus siitä, että mistä tahansa, mikä nousee tai nostetaan Jumalan ohi tai yläpuolelle, on epäjumala. Jeesus viittasi tähän sanoessaan, ettei voi palvella yhtä aikaa kahta Herraa: mammonaa ja Jumalaa.

Häpeämättömyyttä, kiukunpuuskia ja piiiiiiitkäkestoista vihaa

Irstas viittaa räikeään himoon (ja sen mukaan tuomaan käytökseen), mutta myös liiallisuuteen, röyhkeyteen ja häpeämättömyyteen.

Vihamielisyys ja riita viittaavat äkkipikaiseen, voimakkaaseen vihanpurkaukseen ja pitkäkestoiseen vihanpitoon nk. “vihollisen” kanssa.

Riitely, kinastelu ja väittely pääsevät lihan tekojen listalle yhdessä keinottelun (esimerkiksi aseman tai etuisuuden saamiseksi) kanssa.

Mie ainakin oon siun puolella?

Lahkolaisuudella on nk. vapaita suuntia lyöty vuosisatoja – ja tänä päivänä harhaoppileimakirves heilahtaa kovinkin usein ja ottein hengellisessä kentässä. Sanojen takana on ajatus hajaannuksesta ja jakaantumisesta “puolueisiin”. Tämäntyyppisestä Paavali varoitti sanoessaan, että ei pitäisi olla Paavalin puolella tai Keefaan puolella, vaan ymmärtää, että tärkein on Kristus – ja kaikki muut ovat välikappaleita.

Puhdas lihantekoviljelmä?

Sellaisen löydämme narsistilta ja narsistisen käyttäytymismallin omaksuineilta. Teot ovat ilmeiset – mutta narsistin hyppysissä hyvin piiloutuvaa sorttia. Seuraavassa kuvassa avaan muutaman syyn tähän:

11

  1. Meidän kristittyjen tragedia on hyväuskoisuus ja rakkaus väärässä paikassa. Rakastamme, tarjoamme armoa ja anteeksiantamusta myös silloin, kun käyttäytymiselle pitäisi pistää piste, ohjata parannukseen, anteeksipyytämiseen ja jälkien korjaamiseen.
  2. Perusluottamuksemme (erityisesti uskoviin) takia emme tule ottaneeksi lukuun, että jolla kulla voisi olla hyvyys pahuuden verhona.
  3. Pelaamme eri säännöillä.
  4. Narsistilla on taito pitää lankoja käsissään. Siksi kulissit pysyvät pitkään ja hyvin kasassa.
  5. Narsisti ei pysty olemaan aidosti minkään auktoriteetin alla. Hän elää (jos ei muuten niin piilo)kapinassa. – Jos (ja usein, kun…) hän saa meidät mukaan kapinaansa, olemme pulassa, osa hänen kapinaansa verhoutui se miten kauniiseen kaapuun tahansa.
  6. Vahvuuden illuusio vetää meitä puoleensa. Hinta on kallis. Harmaa alue, jolla ei ole siunausta. Ja joskus se, että meistäkin tulee röyhkeitä ja valheessa eläviä.

12

Narsisti tai ei, lihan teoista on tehtävä parannus

Narsisti harvoin tajuaa tilaansa. Meille sen sijaan on äärimmäisen tärkeää irrottautua kaikesta inhottavasta, mitä kautta se on elämäämme tullutkaan oli se sitten langennut luonto, joka ei ole päätynyt ristille – tai mahdollistajan rooli, jossa ollessamme tuemme esimerkiksi narsistin lihallista elämää.

13

Hedelmätesti ennen ja jälkeen

Erilaisissa yhteyksissä – olkoon sitten uusi ihovoide tai kuntotalkoot – kehotetaan ottamaan ennen ja jälkeen kuva. – Myös uskovan elämässä ennen ja jälkeen kuva on hyödyllinen. Se osoittaa muutoksen tarpeen – ja näyttää Jumalan muuttavan voiman suurenmoisena.

Silloin, kun olemme syvillämme pulassa, Kristus on meitä varten. ❤

2

Se on loppu ny (ja rajut seuraukset)

Mittani tuli täyteen. Myös mieheni mitta tuli täyteen. Parin tuttavani mitta tuli täyteen.

Päätimme vaihtaa loppuviikon suunnitellun ohjelman määrätietoiseen rukoukseen.

Olen kirjoittanut artikkelin Narsismin hengellisistä seurauksista 

Tuntui kuin elämämme narsisti(t) olisivat onnistuneet saamaan erävoiton. – Mutta nyt meille riitti tämä roska. Roskalle halusimme pisteen. Elämämme narsisti(e)n vaikutuksen oli loputtava. Piste.

Seuraava voi kuulostaa dramaattiselta ja oudoltakin. Tulos kuitenkin osoittaa, että se toimi.

Hyvin yksinkertaisesti

  • kiitimme Jeesuksen voitosta elämämme yllä ja
  • puhuimme Jumalan lupauksia elämämme ylle ja
  • sanouduimme irti kaikesta mikä tuntui liittävän meitä elämämme narsisteihin ja vielä uudestaan
  • puhuimme Jumalan lupauksia elämämme ylle

Tilanne oli hyvin stressaava. Rukous oli hyvin intensiivinen.

Kolmen päivän rukouksen jälkeen (itse asiassa minulle oli yllätys, että liikahdus eteenpäin tapahtui näinkin äkkiä) olin aika lailla väsynyt. – Illalla juonsin yhden tilaisuuden. – Olo tuntui paitsi väsyneeltä, viime aikaiseen olotilaan tutun sidotulta. Olin saanut tilaisuuteen lyhyen ja terävän sanan totuudesta ja sovituksesta Jeesusksessa Kristuksessa.

Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.

Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.

Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. (2 Kor 2: 1-5)

Vein aloitukseni evankeliumin ytimeen:

“Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta — kutsutuille ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” 1 Kor. 1: 23, 24

Sain myöhemmin puhelinsoiton eräältä salissa istuneelta. Hän totesi:

Aloituksessasi oli auktoriteetti. Aloituksesi avasi koko tilanteen. – Aiemmin olet tuonut sanomasi ikään kuin anteeksipyydellen. Nyt toit sen suoraan, arvovallalla.

Tilaisuuden aikana tietyt sitkeät sidokset antoivat perää ja tilaisuuden jälkeisessä keskustelussa pääsimme lähemmäksi asian ydintä.

Todellinen uutispommi tuli tilaisuuden jälkeen. Yhden elämämme narsistin toilaukset olivat tulleet päivänvaloon, mikä nousee IHMElistauksessani hyvin korkealle sen vuoksi, että narsisti on peittämisen mestari. Toilausten päivänvaloon tuleminen taas laukaisi mottitilanteen nopeassa aikataulussa.

Se on loppu ny

oli se, mitä tarvittiin läpimurtoon johtavan rukouksen käyntiin polkaisemiseksi.

 

 

Huh, hurja(a)..!

Huh hurja(a)! Lukiessani kolmen ja puolen vuoden takaista artikkeliani, nousi ihoni kananlihalle. – En ole pitänyt itseäni mitenkään erityisen profeetallisena henkilönä, mutta… tuolloin artikkeliin kirjoittamani uni on kirjaimellisesti toteutunut.

Entäs, kun susi syö eväät

Artikkelin äärellä tulee elävästi mieleeni Kuolleessameressä kelluttelu. Se on kokemuksena mielenkiintoinen ja mieleenpainuva – erityisesti tällaiselle uimataidottomalle ”sukeltajalle” (vrt. sukunimeni, Kuikka 😉 ). MUTTA passiivinen kelluttelu vedessä, joka on varottavan kirpeää, ei ole normaali olotila – ei edes Kuolleessameressä. Lupaahan Jumala sanassaan parantaa meren veden niin, että siellä alkavat kalat ja kasvit elämään meressä ja meren rannalla En Gedistä En Eglaimiin. Yllä olevasta artikkelista löydät Raamatun jakeet, joissa puhutaan veden paranemisesta – ja siitä, että ”parantumattomat tapaukset” jäävät suolaisiksi, hedelmättömiksi hetteiksi ja rämeiksi.

Jumala on antanut meille tässä(kin) mielessä kävelevät jalat: Voimme valita paikkamme joko makeissa, elämää sisällään kantavissa vesissä tai pitää viimeisiä rämeitä pystyssä hinnalla millä hyvänsä.

 

Anna ihmisille aihe uskoa

27 vuoden ajan olen seurannut suomalaista – ja hiukkasen ulkomaistakin – hengellistä kenttää, sen vireitä ja liikehdintöjä. Karismaattisuus on ollut kotini suuren osan tästä ajasta.

Ajanjaksoon kuului myös raju irtiotto, joka oli seurausta näkemistäni typeryyksistä, suoranaisista vääryyksistä ja jopa huijauksista, joita tapahtui karismaattisuuden kyltin alla. Kaiken rimpuilun alla näen jälkikäteen

Pelokkaan, hämmentyneen hapuilun uutta suuntaa etsien. Halun löytää totuus ja oikea tie.

Tällä hetkellä Suomessa ja maailmalla käydään asiasta kovaa keskustelua ja yritetään hahmottaa, kuka on oikea opettaja, profeetta, evankelista, pastori, jne.

Haluan kokemukseni perusteella tuoda keskusteluun yhden näkökulman. Toivon, että tämä antaa osviittaa oikean ja väärän hahmottamiselle. Näkökulma ytimekkyydessään kuuluu:

Kiinnitä huomio oikeisiin asioihin ja anna ihmisille aihe uskoa

Te itse olette meidän suosituskirjeemme, joka on kirjoitettu meidän sydämiimme kaikkien ihmisten nähtäväksi ja luettavaksi.   2. Kor 2: 2

Paavalin Korinttin kristityille osoittamien sanojen äärellä kuuluu kysymys: Millainen on kristillisen vaikuttajan hedelmä? Onko se elävä, kävelevä, ihminen, jonka elämässä usko toimii, jota uskaltaa suositella, – vai jotain sellaista, mitä ei uskalla suositella.

Kokemukseni perusteella sanat eivät kerro kaikkea.

Irtaannuttuni ”vääryyden valtakunnaksi” osoittautuneesta yhteisöstä löysin tukea ja turvaa muutamalta entuudestaan tutulta hengellisen kentän vaikuttajalta.

  • Yhden heidän kursseillaan sain paljon apua menneisyyden käsittelyyn.
  • Toisen opetus oli mullistanut  rukouselämäni niin, että rukouksesta tuli aivan uudenlainen osa elämääni.
  • Kolmannen kanssa keskustelu antoi nimiä näkemilleni kummajaisille kentässä.
  • Neljännen kirjoitukset auttoivat ymmärtämään, että menneisyys voi jättää otteensa.

Vuosia myöhemmin kuulin, että

  • Ensimmäiseen kohdistui seksuaalirikosepäily.
  • Toisen yhteisöstä lähti liuta ihmisiä pois henkisen (ja osin seksuaalisen) väkivallan vuoksi.
  • Kolmannen hengellisyys oli muuten vain ajautunut oudoille ja epäraittiilta vaikuttaville urille.
  • Neljännen johtamismetodeissa täyttyivät narsistisen johtajan tunnusmerkit.

”Vääryyden valtakunnan” ajalta mielessäni on muutama rakentava kontakti, joiden kautta sain rohkaisua joko suoraan tai kirjallisuuden välityksellä:

  • Yhdellä on takanaan talousrikoksia – ja yhteisössä näyttävät vaikuttavan narsistille tyypilliset mekanismit.
  • Kaksin kappalein yhteisöjä pääsi Iltalehteen väärien johtamismekanismien ja henkisen väkivallan vuoksi.
  • Muutama julistajista on jäänyt kiinni ”feikki-ihmeistä”.

Hengellisen kodin etsintäreissu on ollut melko rikastuttava kokemus: On tuntunut, että yksi ja toinen yhteisö on raiteiltaan vallankäytön metodeiltaan, henkilökemioiltaan tai opillisilta painotuksiltaan.

Mihin voi uskoa, kun luotettavalta, vakaalta, aidolta – jopa raamatulliselta – tuntuva osoittautuu ”mädäksi omenaksi”?

Kysymys vei opilliseen kriisiin – ja rajuun irtiottoon kaikesta, mikä edusti menneisyyttä: Pyhä Henki, ihmeet, voima, menestys, siunaus,… Hylkäsin kaiken, mitä menneisyyteni hengelliset tukipilarit edustivat, kuten heidän lainaamansa raamatunjakeet tai opilliset vivahteet.

Sittemmin ymmärsin, että raamatunjakeet tai opilliset vivahteet olivat heidän kohdallaan enemmän seurausta kuin itse syy:

Useimmissa tietämissäni hengellisen väärinkäytösten tapauksissa asiat ovat kääntyneet päälaelleen hengellisen kentän vaikuttajan elämässä; taustalla pilkotti usein korostunut itsekeskeisyys, jopa narsistinen käytös.

Kuvio hahmottua oikein

Jos kohtaamamme sekasotkun takana on narsisti tai narsismiin taipuvainen, voimme alkaa tarkastella ilmiötä tuosta näkökulmasta – ja kuvio todennäköisesti alkaa avautumaan oikein (vaikka onkin monimutkainen nimenomaan narsismin monimuotoisen ilmenemisen takia).

Narsisti välineellistä Pyhän(kin)

  • Narsistille usko, periaate, arvot, tms. ovat välineitä päästä tavoitteeseensa, oli hänen päällimmäinen tavoitteensa valta, raha, kunnia, näkyvyys, tms.
  • Narsistista sanotaan, että hänellä ei ole omaatuntoa. Näin ollen hän kykenee häikäilemättömästi käyttämään Pyhää omiin tarkoitusperiinsä.

Narsistille totuus on toisarvoista

Narsistille ominaisia piirteitä on toki lisää, mutta jo näistä kahdesta seuraa ainakin seuraavat asiat:

  • Narsisti oikeasti vähät välittää opista – kunhan oppi toimii hänen hyväkseen. Tämä voi näkyä opillisena häilyvyytenä: Narsisti pokkaa sinne, mistä saa tukea tavoitteilleen.
  •  Kaikki, mikä tukee hänen valtaan, rahaan, kunniaan, näkyvyyteen liittyviä pyrkimyksiään toimii: auktoriteetti, rikkaus, menestys purevat hyvin narsistiin.
  • Totuudella ei ole väliä – ellei totuus tue narsistin pyrkimyksiä. Tämä selittää sen, että narsisti voi tehdä mitä tahansa sen eteen, että näyttää paremmalta kuin onkaan.

Narsisti puhuu ihmiset pyörryksiin

Yleensä narsisti on taidokas kieputtamaan sanoja ja ihmisiä.

  • Hän puhuu ihmiset pyörryksiin.
  • Yleensä narsisti hallitsee pelikentän hyvin.
  • Usein hänellä on ilmiömäinen muisti. Hän muistaa, mitä on missäkin ja kenellekin puhunut.
  • Hänellä on useimmiten myös hyvä vaisto sen suhteen, miten kutakin pitää käsitellä.

Paineessa narsistin luonto tulee esiin

Kun paljon touhuaa – tapahtuu myös virheitä. Paineen kasvaessa narsisti voi tulla varomattomaksi. Seuraus ovat suusta tulevat ”sammakot”, painostus tai uhkaukset.

Pitkässä juoksussa narsisti voi puhua itsensä pussiin. Kun hänen puheitaan vertaa, voi löytää ristiriitaisuuksia.

Kritiikin tullen narsisti joko vetäytyy – ja antaa tukijoukkojen hoitaa likaisen työn – tai hyökkää.

Toistan sen, mitä aiemmin kirjoitin: Ainoa merkitsevä asia narsistille on, että hän saa tahtonsa läpi. – Siksi narsisti käyttää niitä opillisia sävyjä, jotka tukevat hänen tarkoitusperiään. Raamatun hän voi vääntää vaikka rusetille.

Kaksi tyyliä

  • Jotkut narsisteista ovat ahkeria. He kääntävät kaikki kivet ja kannot saadakseen haluamansa lopputulokset.
  • Toiset ovat siipeilijöitä. He käyttävät valmista materiaalia ts. nappaavat aineksia toisten teksteistä, puheista, jne. Usein he eivät mainitse lähteitä, tms.

Luonteensa mukaisesti narsistit mielellään ovat aallon harjalla ja parrasvalojen paisteessa. He hyödyntävät kuuluisuuksen nostovoimaa, jos se vain vie heitä itseään eteenpäin.

Tuo esiin pohjavirta kuohujen alta

Narsistin puheita ja toilauksia tutkiessa näitä kuohuja riittää! Kuohujen katsominen voi johtaa harhaan niin katselijan kuin kantaaottavan katselijan kautta sivusta seuraavankin.

Ajattelen näin, että sielunvihollinen toimii tässä sekasotkussa kaikilla rintamalohkoilla:

  • Sielunvihollinen saa ihmisen eksymään täyteen hölynpölyyn, voimattomaan uskonnollisuuteen (jota narsistin usko oikeasti on sen vuoksi, että hänen täytyy pönkittää sitä ihmisvoimin ja/tai suoranaisella valheella) tai pimeyden voimien vaikutukseen (mikä on täysin mahdollista silloin, kun ihminen elää valheessa).
  • Yhtä lailla sielunvihollinen saa pettymyksen takia ihmisen lipsahtamaan pois rohkeasta uskon luottamuksesta elävään Jumalaan, joka toimii vielä tänäkin päivänä pelastaen, parantaen, vapauttaen.
  • Sekasotkua sielunvihollinen käyttää myös sellaisten ihmisten suuntaan, jotka eivät vielä usko… Tyypillinen kysymys on: ”Mihin voi uskoa, kun täällä on kaikenlaista…”

Ihmiset – niin uskovat kuin nk. ei-uskovatkin – tarvitsevat aikanamme sitä, että löydämme ja kerromme

  • KUKA JA MILLAINEN ON ELÄVÄ VAPAHTAJA
  • MITÄ ON ELÄVÄ USKO HÄNEEN

Mieluummin kuin osoitat asioita vääriksi, osoita se, mikä on aitoa! Anna ihmisille aihe uskoa!

  • Vaikka narsisti käyttää Raamattua perustellakseen opetuksensa, se ei tee Raamattua tyhjäksi.
  • Vaikka narsisti käyttää jotain opillista vivahdetta omiin tarkoitusperiinsä tai sotkee siihen jotain asiaankuulumatonta, ei tee tuosta vivahteesta automaattisesti väärää.
  • Vaikka narsisti kertoo feikkiherätyksestä, feikki-ihmeistä, se ei tee tyhjäksi sitä, että on aitoa Jumalan ja Pyhän Hengen toimintaa.

Jos päädyt tutkimaan ilmiöitä pintaa syvemmältä, pari vinkkiä:

  • Tarkista aina alkuperäiset lähteet (nauhoitteet, videot, tekstit). Pelkkä lainaus tai pätkä äänitallenteesta/videosta on riittämätön arvioinnin perustaksi. Mieluiten lue, katsele ja kuuntele useita eri puheita tai lue tekstejä eri vuosilta. Näin saat kokonaiskuvan.
  • Tarkista lähteittesi aitous. Minulle on vastaan tullut feikkilähteitä, joiden kanssa alkuperäisellä henkilöllä ei ole mitään tekemistä.
  • Ole asiallinen. Varo menemästä liian henkilökohtaisuuksiin. Minun ratkaisuni on: Harvoin kirjoitan ihmisistä nimellä, usein kirjoitan ilmiöistä.
  • Pyri myönteiseen muutokseen – mieluummin myönteisyyden kautta. Pohdi, mikä oikeasti rakentaa Jumalan valtakuntaa.

 

Katkennutkin voi olla kaunis

Eilen nappasin kuvan kauneudesta, jota jäinen luonto tarjoilee. Kuvaa katsellessani tulivat mieleeni sanat:

Katkennutkin voi olla kaunis.

Niin myös ihmisten maailmassa.

Näitä taakkojen alla katkenneita olen kohdannut ihan viime päivinäkin. Nettiartikkeleissa ja ihan livenäkin.

Iso kysymys on:

Mikä kumma saa aikaan sen, että ihminen alistaa toista?

Mikä saa ihmisen niin alentumaan, että alentaa, alistaa, lyö sanoin tai fyysisesti? Kaveriaan, tyttö- tai poikaystäväänsä, puolisoaan, lastaan, seurakuntalaistaan, työntekijäänsä, työkaveriansa,…

Valtaa käytetään väärin. Luullaan olevansa jotakin enemmän. Vaaditaan asemaa ja kunnioitusta. Itse asiassa ollaan pelkureita ja raukkamaisia.

Viimeksi kun tällaisen tarinan kuulin, en voinut pidättää kyyneleitä.

Olen ollut siellä. Mutta myös noussut. Päässyt eteenpäin. Saanut rohkeutta. Alkanut vähin erin uskaltaa. Olen huomannut siivet kantavat. Voimat palautuvat. Jaksan lentää vähän pidemmän matkan. Ehkä korkeammallekin.

Halusin isosti halata tarinan kertojaa ja rohkaista:

Olen ollut siellä. Olen pelännyt. Vähin erin rohkeuteni on kasvanut. Olen kohdannut niitä ihmisiä, jotka eivät olekaan lyöneet, vaan ovat parantaneet, ihmisiä, jotka eivät olekaan painaneet alas, vaan nostaneet ylös. Elämässä on ollut ihan toinen puoli kuin mihin olen tutustunut. Katso nyt kasvavaa iloani ja vapauttani, myös sinä pääset tähän, kun hetken vielä jaksat.

Eheytyminen ottaa aikaa. En minäkään aina nähnyt, että eheytyminen olisi mahdollista – tai voimat ikinä palautuisivat tästä kutsumuksesta puhumattakaan. Tänään voin sanoa, että olen ehjempi kuin eilen – ja paljon ehjempi kuin silloin, kun matkaan lähdin.


Eikä kaikki kipu näy ulospäin. Ei edes kivun syyt. Harvoin kukaan kylän raitilla kehuskelee sillä, että tuli tuossa vähän uhkailtua vaimoa tai heiluttua huushollissa kättä pidemmän kanssa. Harvoin kukaan retostelee sillä, että lapsi pelkää vanhempaansa… tai että usko ahdistaa nurkkaan…


Tätä taustaa vasten mielessäni on saamani rukouspyynnöt ja kysymykset: Jumala, paranna narsistimies/vaimo.

Tässä ollaan jo pitkällä, kun on tajuttu, missä on ongelma. On ihan oikein rukoilla parantumista. Mutta ennen kuin oikea ja todellinen eteenpäin meneminen tapahtuu (silloin jos toinen tosiaan on narsisti), on tapahduttava iso ihme – narsistin oma elämän muutos niin, että hän lakkaa syyttämästä muita ja veivaamasta vastuuta toisten harteille. Vasta silloin (ja äärimmäisen harvoin) tapahtuu todellinen muutos ts. narsisti pysyvästi lopettaa kommervenkkinsa. Siihen asti mennään vuoristorataa: hyvät ja huonot ajat vaihtelevat. Uhka kasvaa jossain vaiheessa niin isoksi, että joku perheessä pelkää: joko vanhempi tai lapset tai molemmat. Silloin on aiheen oikeasti miettiä: Haluanko olla tässä vuoristoradassa vai pyrinkö pois?

Monet haluavat pysyä lasten takia. Kysymykseni on: Onko lasten etu pelätä tai aistia pelko? Onko pelko tasapainoinen ympäristö? Onko lasten etu, että toinen vanhempi mollaa toista lasten kuullen? Tai lasten etu, että vanhempi mollaa lasta? Tai joutuu vanhempien väliin?

Entä onko kristillistä lähteä väkivaltaisesta suhteesta, silloin kun on sanottu alttarilla, että rakastan, kunnes kuolema meidät erottaa.

Ymmärrän, että tuo on vakava lupaus – pyhäkin, kun ajattelemme, että se on sanottu Jumalan kasvojen edessä. – Mutta entä jos toinen pitää tuota lupausta pilkkanaan sillä tavoin, että luottaa, että toinen alistettu hänen valtaansa, että toisella ei ole muuta mahdollisuutta kuin alistua alentamiseen ja/tai fyysisiin iskuihin – kun uskova mies/vaimo ei lähde. – Entä jos toinen pitää toista pihdeissään ja samaan aikaan omii itselleen eri vapauksia tehdä mitä sattuu ja kulkea missä huvittaa. – Rakastaminen (ja se ei ole samaa kuin mustasukkaisuus tai fyysinen/henkinen lyöminen) koskee molempia puolisoita! – Ihan hullua, jos kristillisestä, siunaukseksi ja voimavaraksi tarkoitetusta liitosta tulee väkivallan jatkumisen veruke!


Niin, katkennutkin voi olla kaunis. Mutta samaan aikaan, Jumala haluaa eheyttää, voimaannuttaa ja viedä eteenpäin. Jopa turvaan.


Kaksi äitiä pyristäytyi irti väkivaltaisesta suhteesta. Rohkeutta se lienee heiltä vaatinut hurjasti. Pienellä kylällä ottaa ihmettelevät katseet vastaan: Mitä ne nyt sillä tavoin? Kaikki oli hyvin. Vasta rakennettu talo ja asiat mallillaan. – Mutta tosiaankaan ei ollut kaikki hyvin. Ei heillä. Ei lapsilla. Ei panostuksesta eikä avusta huolimatta. Väkivalta ei loppunut.

He ovat matkansa alussa. Mitä heille toivoisin? – Erityisesti sitä, että heitä oikeasti ymmärrettäisiin. Ja myös me nk. periaatteen kristityt ymmärtäisimme. Kumpikaan heistä ei ”tahdon” sanoessaan tiennyt, että liittoon kuuluisi elementti, joka lopulta pakotti heidät radikaaliin ratkaisuun. He tuskin sanoivat ”tahdon” perheväkivallalle, vaan rakkaudelle, jonka luulivat kestävän kuolemaan asti. He eivät tienneet, että he sanoivat ”tahdon” pelolle, joka seurasi sanallisia/fyysisiä lyöntejä. He eivät tienneet, mitä saivat. Suomeksi sanottuna: heitä puijattiin ”kaupassa”. Miten niin ”kauppaa” ei saisi purkaa takuuehtojen puitteissa?

Apua saa, kun etsii. Esimerkiksi: https://www.turvakoti.net/site/

Tämä kirjoitus + muita narsismiin liittyviä kirjoituksia blogissa Irti narsistin narusta

vaikuttavaa-uskoa_talvi

Onko usko uusi tapa ansaita rahaa?

 

Se, että on nk. uskovainen, on uusi tapa ansaita rahaa tai hyötyä ihmisistä.

Olen törmännyt ihmisiin, joka näyttää ajattelevan näin – niin täällä sosiaalisessa mediassa kuin myös reaalielämässä. Kohtaamassani ilmiössä jokin on kasvanut pahasti kieroon. Näin ei tulisi olla – etenkään nk. kristinuskon piirissä, joka perustaa

Jeesus KUTSUI meidät ensi kädessä

  • suhteeseen itsensä kanssa
  • palvelemaan Häntä ja ihmisiä ympärillämme ja
  • julistamaan evankeliumia –

Jeesus EI kutsunut

  • etsimään uusia kannattajia (meille) tai
  • uusia rahankeräystapoja.

Toki rahaakin tarvitsemme Hänen työhönsä, mutta tuo raha ei ole ensimmäinen asia.

Peruslähtökohtaisesti evankeliumin julistus (millä nimikkeellä itse kukin sitä tekee) on kutsumus, ei asema tai titteli. – Asema, titteli ja koulutus ovat paikallaan eri syistä. Kirkko tai seurakunta valtuuttaa jonkun toimimaan tehtävissään valitsemillaan perusteilla, esimerkiksi tietty koulutus/pätevyys. Tästä huolimatta taustalla on/tulee olla kutsu/kutsumus.

Jos Jumala ei ole minua kutsunut, se, että nimitän (tai edes se, että joku muu nimittää) evankelistaksi, ei sinänsä tee minusta evankelistaa. Evankelistan titteli ei oikeuta minua vaatimaan itselleni erioikeuksia tai -vapauksia. Jne.

Näin tapahtuu suuressa maailmassa – ja täällä. Uskoa ja asemaa yritetään käyttää väärin – ja jopa onnistutaan yrityksessä.

On oikeaa kutsumusta. Työntekijä on palkkansa ansainnut tässä mielessä. On ihmisiä, jotka tarvitsevat tiukassa elämäntilanteessaan kirkon/seurakunnan tukea. Tällainen tuen vastaanottaminen ja antaminen on ok. Aivan eri lukunsa ovat ne, jotka tällä verukkeella yrittävät hyötyä ihmisistä.

Tapauskertomus X, jonka Jumala paransi (vai paransiko?)

 X todistaa eri yhteyksissä Jumalan parantaneen hänet. Tästä huolimatta X ei mielestään ”kykene” töihin, vaikka hänelle työmahdollisuutta tarjotaan. Kun töihin pitäisi mennä, tälle ”parantuneelle” ilmaantuu jokin vaiva. ”Sisar” tai ”veli” vippaa rahaa seuraavaan tilipäivään, hyväuskoisimmat antavat rahaa tai tavaraa odottamatta saavansa niitä takaisin, joku käy siivoamassa jne. Aikani seurattuani minulle nousi väistämättä kysymys: Miten on mahdollista, että X todistaa parantumisestaan ja samaan aikaan vetoaa sairauteen, jotta saisi apua. Erittäin epäloogista.

Edes meidän nk. uskovien ei pitäisi olla hyväuskoisia. X:n tapauksessa uskonyhteisö ja vilpittömät uskovat ovat tehneet karhunpalveluksen, kun eivät ole potkineet X:ää persuksille ja pakottaneet ottamaan vastuuta elämästään edes jossain määrin. Intialaisen hengellisen työntekijän viisaus olisi pätenyt tähän:

Kun annat nälkäiselle kalan, hänen vatsansa on tyytyväinen vähän aikaa. Kun opetat hänet kalastamaan, hän ei palaa luoksesi pyytämään sinulta kalaa.

Sosiaalisessa mediassa ja/tai tittelin perusteella ”toteutettava” yritys tehdä X:t on vain kertomani tapauskertomuksen laajennos. Jotkut tosiaan ovat oppineet, että hyväuskoisista saa uskon varjolla jotain hyödyttävää irti.

Tämä on ihan jotain muuta kuin uskoville/kirkolle/seurakunnalle annettu lähetystehtävä: Uskovien/kirkon/seurakunnan tehtävä oli mennä Kristuksen valtuuttamana ja varustamana, julistaa evankeliumia ja varustaa uudet uskovat/kirkot/seurakunnat tekemään samoin.

”– te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.” (Apt. 1: 8)

”Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. (Ef. 4: 11)

Kuva, jonka näistä kohdista saan, on ihan erinäköinen kuin tämä mitä-minä-tästä-saan -ajattelu.

vaikuttavaa-uskoa_talvi

 

Ylös sieltä poteroista!

 

Vieraspuhuja ravistelee paikkakunnan uskovia. Uskovien kenttä on hajallaan ja taistelee toinen toistaan vastaan. Ei tietenkään/onneksi kaikki. Osa tulee juttuun keskenään. Osin voidaan puhua Hengen (synnyttämästä) yhteydestäkin. Sen sijaan osa on vuosikaudet (ehkä joissain tapauksissa vuosikymmenet) kaivanut syvät poterot, josta pälyillään uhkia – ja jos oikein alkaa tuntua uhkaavalta ammutaan lujaa.

Uhkakuvat – ja ampuminen – on oikeutettua, koska toisen nähdään edustavan jotain, mikä ei sovi omaan näkemykseen. Näkemykset poterossa tiukkenevat koskemaan entistä pienempää piiriä.

Opetuksellakin on tässä osansa. Viholliskuvia on helppo luoda, jotta saa taustatukea itselle.

On oikeita epäkohtia, joihin tulee puuttua ja jotka tulee tuoda ilmi, jotta ihmiset eivät usko ihan mihin vain. Usein myös näiden epäkohtien riivaamat yhteisöt ovat viholliskuvien piinaamia yhteisöjä. Viholliskuvat ovat viimeisiä kulissien pönkittämisyrityksiä, joilla yritetään epätoivoisesti pitkittää väistämätöntä, kulissien näkyväksi tulemista.

Tällainen kenttä on otollinen väärinarvioinnille: hyvällä asialla olevista tulee helposti häiriköitä ja kiusankappaleista hyväntekijöitä. Sekavan tilanteen keskellä on vaikea erottaa, kuka oikeasti on kuka ja millä asialla.

On myös erehtymisen mahdollisuus, se että asetun/asetut/asetumme puolustamaan vääryyttä hyvää tarkoittaen ja hyväuskoisuuttaan ”Selittämisen lahja” voi johtaa meidät harhaan, jos uskomme sokeasti kaikki, mitä kerrotaan.

Viittasin toissapäiväisessä kirjoituksessani Josephine Kyambadden kirjoitukseen ”kotkotuksesta”, ala-arvoisesta porinasta, joka on tyypillinen ”kanalaumalle”. Tällainen ei kuulu kristityn suuhun, ei yhteisön sisällä eikä ulkopuolella. Me emme ole juorukelloja, jotka puhuvat asioita ympäriinsä, erityisesti asioista, jotka ovat toisen käden tietoa. Tuollaista toisen käden tietoa, jota Matti kertoo Maijan tehneen/kertoneen, emme saa viedä Pekalle, ellemme ole 100-%:n varmoja tapahtuneesta.

Matti on vastuussa siitä, mitä puhuu Maijasta – ja sinä/minä olemme vastuussa siitä, mitä puhumme Pekalle.

Jos Matin kertoma pitää paikkansa, meidän tehtävämme on tunnustaa todellisuus ja ehkä siitä varoituksen sana sanoakin Pekalle, jos on siitä on se hyöty, että Pekka säästyy harha-askelilta. Sen sijaan meidän tehtävämme ei ole lihallinen kostoretki Maijaa vastaan. Meidän vastauksemme on rakkaus. Rakkaus, joka kantaa Maijan Jumalan eteen ja pyytää Jumalan tahtoa toteutumaan hänen elämässään. Me emme siis rukoile mitään pysäyttämisrukouksia, emme latele manauksia tai liioittele asioita. Me tuomme asiat rukouksessa Jumalan eteen – ja jos saamme mahdollisuuden yritämme auttaa Maijaa eteenpäin ja oikeisiin ratkaisuihin. (Jos Maija on narsistinen persoona, saamme ison kasan roskaa niskaamme – olemme kuitenkin tehneet sen, mikä on oikein – ja se on kaikkein tärkeintä.)

(Jos taas Matti on narsistinen persoona, on vaara, että joudumme höynäytetyksi hänen ”lakeijoikseen” tekemään likaista työtä hänen puolestaan, työtä, jonka hän omaa nahkaansa säästääkseen ovelasti delegoi muille. Maijasta teemme hänen ohjailemanaan syntipukin – ja itse ”roisto” juoksee vapaalla jalalla – meidän myötävaikutuksellamme! – Niin ja voi Matti olla myös narsistisen henkilön lakeija, joka hyväuskoisuuttaan jakaa luotettavaa tietoa, vaikka todellisuudessa tieto on toisen käden tietoa…)

Puhujan viesti kuuluu: on aika nousta noista poteroista ylös ja aika lakata ampumasta omia. Kutsu on syvään sovintoon. Valitettavasti poterot ovat joskus kaivettu paitsi maahan, myös mielikuviimme. On mielettömän vaikea päästä niistä irti.

Itsellenikin kova koulu, koska omassa elämässäni olen saanut aika lailla ammuksia niskaani joistain poteroista.

  • Joskus sen takia, että olen nostanut kipeitä asioita esille.
  • Joskus sen takia, että kuljen tietyn kyltin alla.
  • Joskus poteroista on ammuttu silkan luulon perusteella.
  • Joskus ampuminen on ollut seurausta pelosta.
  • Joskus ampuja on ollut narsistisen (tai narsismiin taipuvaisen) lakeija, joka on hyväuskoisuuttaan luullut tekevänsä hyvää ja Jumalan valtakuntaa rakentavaa.

On täytynyt oikeasti pistää liha ristille, jotta ei ala ampumaan syyttömiä ja/tai hyväuskoisia. On ollut aika muistuttaa itseä ajasta, jolloin itse ammuin yhtä lailla hyväuskoisesti poteroista muita (milloin milläkin perusteella).

Anteeksianto ja rukous ”Isä, he eivät tiedä, mitä he tekevät” ovat olleet hyväksi itselle ja vapauttaneet.

Iso haaste on ollut ampumisesta huolimatta koota itsensä ja rohkeus seistä siinä, missä on tiennyt oman paikan olevan ammunnasta huolimatta. Seuraus, että on nähnyt, miten Jumala oikeasti on suojellut.

Vielä suurempi haaste on ollut kävellä poteroiden reunalle ja kohdata ihmiset läheltä. Myös siinä, että yrittää auttaa haavoitettuja, on riskinsä.

Siihen Jumala on viime aikoina ravistellut.

Kerroin muutama kirjoitus sitten unesta, jossa minulle tuntematon henkilö puhui lupauksesta, jonka olin kokenut saaneeni vuosia sitten.

Kuluneena viikonloppuna yhden käydyn keskustelun avaamana ymmärsin unen viestin.

Siinä henkilö esitti vastauksen sijaan kysymyksen:

Milloin on tämän paikkakunnan synnyttämisen aika?

Miksi kysymys? Miksi ei vastaus?

Tajusin syyn: Vastaus oli minun käsissäni. Se riippui siitä, mitä minä teen.

  • Suostunko siihen, mihin Jumala minua kutsuu?
  • Suostunko pistämään lihani syrjään ja astumaan poteroiden reunalle, auttamaan ihmisiä niistä pois ja/tai auttamaan ammusten haavoittamia?
  • Suostunko syvälliseen anteeksiantoon?
  • Suostunko Jumalan johdattamaksi?

Jumala ei välttämättä tipauta vastaustaan Taivaasta, vaan kysyy meiltä, mitä teemme Hänen tahdolleen. Siitä on kysymys mainitsemallani paikkakunnalla. Siitä kysymys minun elämässäni – ehkä sinunkin.

Pro Tip