Vastustamaton kutsu

Kun ihme kulkee ohi

Kertomuksessa on suuri joukko ihmettä odottavia ja ihmettä tarvitsevia ihmisiä. Heidän joukossaan on mies, joka on sairastanut 38 vuotta. Jos tapahtuma tapahtuisi meidän aikanamme, se merkitsisi, että mies on sairastanut vuodesta 1979. – Siitä on pitkä aika. – Johanneksen kertoma episodi sijoittuu Betesdan altaalle. – Löydät kertomuksen Joh 5: 1-18.

Jeesuksella on miehelle yksi kysymys:

Tahdotko tulla terveeksi?

Miehen vastaus yllättää. Parantaja on hänen vieressään – ja mies vastaa:

Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.

Miehellä ei ollut ketään, joka auttaisi. – Hän jäi auttamattomasti jälkeen nopeimmista ja koki siten jäävänsä ihmeen ulkopuolelle.

Kysymys ei ollut miehen epäuskosta, vaan siitä todellisuudesta, jossa hän eli. – Hän ei tuntenut Jeesusta. Hän ei tajunnut puhuvansa Jeesuksen kanssa. Hän ei tajunnut, että apu oli hänen vieressään.

Hämmentävä ihme

Jeesus sanoo miehelle suorasukaisesti:

Nouse, ota vuoteesi ja kävele.

Välittömästi mies tulee terveeksi, ottaa vuoteensa ja kävelee.

Väistämättä mies lienee yllättynyt, hämmentynyt, iloinen, onnellinen…

Hyvänen aika! Minä olen terve!

Hänen ihmetellessään uutta olotilaansa, Jeesus katoaa väkijoukkoon. Mies ei tiedä, kuka häntä käski nousemaan, ottamaan vuoteensa ja kävelemään, mutta mies tekee työtä käskettyä: kävelee vuode kainalossa.

Kaikki eivät ole yhtä onnellisia:

— juutalaiset sanoivat parannetulle: ”Nyt on sapatti, ei sinun ole lupa kantaa vuodettasi.”

Nyt mies hämmentyy toisesta syystä:

”Se, joka teki minut terveeksi, sanoi minulle: ’Ota vuoteesi ja kävele.'”

Silloin juutalaiset kysyivät: ”Kuka se mies oli, joka käski sinun ottaa vuoteesi ja kävellä?” Parannettu ei kuitenkaan tiennyt, kuka hän oli, sillä Jeesus oli jo hävinnyt väkijoukkoon. Myöhemmin Jeesus tapasi miehen temppelissä ja sanoi hänelle: ”Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” Mies lähti sieltä ja kertoi juutalaisille, että Jeesus oli hänet parantanut.

Tutuksi Parantajan kanssa

Ilmeisesti mies ei tähän mennessä ole ollut kovin uskonnollinen, kun ei ollut perillä sapattisäädöksistä eikä siitä, kuka Jeesus oli. Sapattisäännökset kuuluivat silloiseen yleissivistykseen ja Jeesuksesta puhuivat noina päivinä kaikki.

Parantuminen vei hänet temppeliin, jossa hän kohtasi Parantajansa ja tuli tutuksi Hänen kanssaan. Hän pystyi kertomaan, että Jeesus oli hänet parantanut.

Mitä tästä opimme?

Minulle kertomuksesta nousee muun muassa seuraavia teemoja:

  • Voit/voin kokea itsesi/itseni voimattomaksi tilanteiden äärellä. Ihmisistä ei tunnu olevan apua – ja aina kun yritän löytää asiaan ratkaisua, tunnun jäävän ihmeen ulkopuolelle. Aivan kuin Jumalan ajoitus ei osuisi kohdallani kohdalleen.
  • Meidän ei tarvitse etsiä ihmettä, vaan Jeesusta.
  • Lähestyäksemme Jeesusta meidän ei tarvitse olla täydellisiä, vaan voimme lähestyä Häntä heikkouksiemme kanssa ja niiden asioiden kanssa, joille emme voi itse mitään.

Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan. Hepr 4: 15-16

  • Joskus Jeesuksen kutsu ohittaa meidän ihmisten mielikuvat siitä, mikä on korrektia.

Gootit ”betesdalla”

Kuulin menneenä viikonloppuna kertomuksen siitä, kuinka eräässä seurakunnassa liuta gootteja tuli ”kokoukseen”. Seurakunta oli hämmentynyt, jopa peloissaan. Penkeistä saattoi kuulla:

”Nyt ne saatananpalvojat tuli.”

Synkiltä gootit toki näyttivät: Mustat vaatteet. Valkoiset kasvot. Raju musta silmämeikki.

Tilaisuuden päättyessä alttarikutsuun tapahtui vieläkin ”järkyttävämpää”: Gootit ryntäsivät kirkkorakennuksen etuosaan. Kirkkoväkeä tungeksimassa rukouspalveluun  oli niin paljon, että gootit eivät löytäneet jalansijaa käytäviltä. Ketterine, nuorine jalkoineen he käyttivät oikotietä: He tulivat penkkien yli.

”Hui kauheaa… Nyt ne tallovat meidän penkit…”

… Kaiken epäkorrektiuden kanssa… nämä nuoret juoksivat alttarille – antaakseen elämänsä Jeesukselle.

Mitä Jeesus sanoi?

Juutalaisten kritiikkiin Jeesuksella oli lyhytsanainen vastaus:

”Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin teen myös minä.”

 

Ministry as Following Jesus – Palvelutyö Jeesuksen seuraamisena

My project ”Reading the Gospel of Mark” continues. – Projektini ”Lue Markuksen evankeliumi” jatkuu. Today it was the turn of the chapter 3. – Tänään oli kolmannen luvun vuoro.

Jesus went up on a mountainside and called to him those he wanted, and they came to him. He appointed twelve that they might be with him and that he might send them out to preach and to have authority to drive out demons. –
Sitten Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa.
Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä —

Here seems to be found the starting point of Christian ministry.

  • calling by Jesus
  • coming to Him
  • being with Him and
  • sending by Him.

Täältä näyttää löytyvän kristillisen palvelutehtävän lähtökohta:

  • Jeesuksen kutsu
  • Hänen luokseen meneminen
  • Hänen kanssaan oleminen ja se, että
  • Hän lähettää.

On my short holiday I have had a bit extra time to read books which I found out trip in Sweden last summer. One of those is The Art of Pastoring – Ministry without All of Answers by the evangelical pastor David Hansen – Yksi niistä on (pahoittelen, käännökseni on vähintään luova, jotta saan otsikon kuulostamaan järkevältä suomelta…) Evankelikaalisen pastorin David Hansenin kirjoittama Paimenuuden taito – Palveleminen ilman kaikkia vastauksia.

In his book David Hansen reflected his first years in ministry on the country side of Montana. – Kirjassaan David Hansen pohti ensimmäisiä palveluvuosiaan Montanan maaseudulla.

How to deal with the ministry at hand? – Miten selviytyä käsillä olevasta palvelutehtävästä?

It is sleeting in my soul. I don´t know what I´m supposed to do. I´ve called, educated, interned and ordained. I have learned lists of tasks to do, but not what I am to be. I´m cold and afraid. – Sielussani sataa räntää. En tiedä, mitä minulta odotetaan. Minut on kutsuttu, olen koulutettu, minut on perehdytetty, minulla on pappisvihkimys. Minulla on lista tehtävistä, mutta en tiedä kuka minun olisi oltava

Hansen tells about the library which his predecessor left behind him, the library included books of trends of Christianity in the decades of his pastoral ministry. His predecessor had tried almost all of those trends in his ministry. He has been fantastic preacher, organizer, etc. – but something had lacked… Or a bit more: the parish was confused. – Hansen kertoi edeltäjänsä jälkeensä jättämästä kirjastosta. Sieltä löytyi kirjoja kristinuskon virtauksista edeltäjän palveluvuosilta. Edeltäjä oli kokeillut melkein kaikkia trendeistä. Hän oli ollut hieno saarnaaja ja organisoija – silti jotain oli jäänyt puuttumaan. Ehkäpä vielä enemmänkin: seurakunta oli sekaannuksen vallassa.

Hansen tried to ministry differently. – Hansen yritti palvella toisin:

I was performing my tasks as a pastor with as much skill and energy as I could. I preached, taught Bible studies, prayed, led worship and administered sacraments. – Tein pastorin työtä niillä taidoilla ja sillä energialla, joka minula oli. Saarnasin, opetin Raamattua, rukoilin, johdin jumalanpalvelusta ja jaoin sakramentteja.

The problem was: Allthought parishers liked his work, the church didn´t fire him! – Ongelma oli, että vaikka seurakuntalaset pitivät työnjäljestä, seurakunta ei sytyttänyt häntä.

Then – after a fishing trip – Hansen got an idea. – Sitten – yhden kalareissun jälkeen – Hansen sai idean:

What about the ministry as following Jesus? – Mitä jos palvelutehtävä olisin Jeesuksen seuraamista?

In his theological context (Calvinism?) Hansen put his thought to words. – Teologisesa viitekehyksessään (kalvinilaisuus?) Hansen laittoi ajatuksensa sanoihin:

If it is true that in preaching Jesus we bring God to our people, perhaps in following Jesus in our daily lives we can bring God to people… – Jos kerran on totta, että saarnatessamme Jeesusta tuomme Jumalan ihmisten luo, ehkäpä on niin, että seuratessamme Jeesusta jokapäiväisessä elämässämme tuomme Jumalan ihmisille…

Hansen saw himself as the parable of Jesus to get God known to people around. – Hansen näki itsensä Jeesuksen vertauksena, joka tekisi Jumalan tunnetuksi ihmisille ympärillään.

I personally, prefer to put this to words written by Paul – Itse laittaisin tämän mieluummin Paavalin sanoihin:

We are therefore Christ’s ambassadors, as though God were making his appeal through us. We implore you on Christ’s behalf: Be reconciled to God. 2 Cor 5: 20 — Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. 2 Kor. 5:20

… this has been also my conclusion in my journey in ministry. – …tämä on ollut myös minun päätelmäni palvelutehtävässä:

Not only trends, not only tasks, but Jesus, whom we are basically to represent here. – Ei pelkästään virtauksia, ei pelkästään (virka)tehtäviä, vaan Jeesus, jota perimmältämme meidän on tarkoitus edustaa täällä.

faith-in-work-alkukesa

From A Winepress of Fear to A Warrior – Pelon viinikuurnasta soturiksi

During the lastest week I have gone back to the story of Gideon again and again. – Viimeisimmän viikon aikana olen palannut uudestaan ja uudestaan Gideonin tarinaan.

Before I have written two articles about the same item. – Aiemmin olen kirjoittanut aiheesta kaksi artikkelia.

Piilosta pelastajaksi

Meeting Fear Factory (Pt.1) – Pelkokertoimen kohtaaminen (Osa 1)

Every one of us react to difficulties in different ways. – Jokainen meistä reagoi vastoinkäymisiin eri tavoin.

One way is to hide oneself from ”enemies”. – Yksi tapa on piiloutua ”vihollisilta”.

And an another to accuse Lord because of his absence. – Ja toinen syyttää Herraa Hänen poissaolostaan.

Even in these situations when Lord has called us to do something to the situation at hand. – Myös tällaisissa tilanteissa Herra on kutsunut meidät tekemään jotain käsillä olevalle tilanteelle.

To rise out from the pit of fear, frustration, subservience, accussations… – Nousta ylös pelon, turhautumisen, alistumisen ja syytösten kuopasta.

And do to which Lord has called us. – Ja tehdä se, mihin Herra on meidät kutsunut.

To win ”enemies”, Midianites, which are runsacking which belongs to us. – Voittamaan ”viholliset”, ”midianilaiset”, jotka rosvoavat meille kuuluvaa.

As we learn when we read the story of Gideon, something happens when we rise and do which Lord has planned us to do: We see also Lord moving – by victorious way. – Ja niin kuin opimme Gideonin tarinasta, jotain tapahtuu, kun nousemme ja teemme, mitä Herra haluaa meidän tekevän: Näemme myös Herran liikkuvan – voittoisasti.

Arkista uskoa – uskoa arjessamme

Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. (Ef 2:10)

Kohta muistuttaa meitä siitä, kuinka Herramme on tehnyt asiat kannaltamme valmiiksi. Meidän tehtävämme on olla avoin kävelemään Hänen suunnitelmassaan. Roolimme on aktiivinen: Käytetty kreikan sana merkitsee muun muassa ´tilaisuuksien hyödyntämistä´.

Voit kuunnella artikkelin täältä

Kohdan äärellä kysyn, tulemmeko etäännyttäneeksi kutsumuksen elävästä elämästä; havittelemme kutsumusta, vaikka se koko ajan on käsissämme tai ulottuvillamme. Olemme oman Luvatun maamme rajalla emmekä tajua käydä sinne, koska odotamme jotain suurempaa!

Arkemmekin on Jumalan palvelusta. Niin oli Jeesuksenkin arki:

”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1: 14)

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sanoi seuraajilleen:

”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” (Joh. 20: 21)

Meidän tehtävämme Hänen opetuslapsinaan on elää ja olla ihmisten keskellä Hänen valtuuttamanaan ja niin kuin Hän oli.

Teemme asiat niin kuin Jeesus tekisi tai niin kuin tekisimme ne Jeesukselle.

Mikä tuo siunauksen?

Helmikuussa kirjoitin Siunauksen salaisuudesta

https://pauliinakuikka.wordpress.com/2013/02/12/siunauksen-salaisuus/

Viime aikojen sattumukset ovat uudestaan haastaneet, suorastaan härnänneet, minua aihepiirin äärellä.

Yksi väittää kantavansa siunausta ja herätystä matkalaukussaan. Kun hän tulee paikkakunnalle tai toiseen maahan, niin hups herätys on siellä. Toisella on jokin muu perustelu (esimerkiksi ihmeet, parantuneet, uskoontulleet,…tai vaikkapa vaino ja vastustus)

Periaatteessa väitteet tuntuvat raamatullisilta.

Mikä estäisi kutsumasta seurakuntaan julistajan, joka tuo mukanaan uusia tuulia, jota seuraavat ihmeet ja merkit, jolla on ehkä mainetta ja meriittiäkin?

Valitettavasti – liian monta kertaa – näissä mainoslauseissa haisee omakehu. Raamatussa sanotaan: Kehukoon sinua toinen, ei oma suusi.

Ei Jeesus enempää kuin Hänen seuraajansakaan toitottaneet tekemistään ihmeistä. Niistä kertoivat ihmeen kokeneet.

Ei Jeesus enempää kuin Hänen seuraajansakaan tarvinneet lisätä mitään tapahtuneeseen. Kun ihme oli aito, sitä ei niin vain vesitetty tai pois selitetty. Ei heillä ollut mainoskampanjoita eikä lentolehtisiä. Maine kiiri tapahtuneen ja vakuuttuneisuuden myötä. Tosin herätti myös vastustusta niissä, joille ”liika oli liikaa” – etenkin kun asiat eivät tapahtuneet ihan perinteisellä tavalla ja heidän kauttaan.

Kyllä me saamme käyttää 2000-luvun mainosvälineitä ja -kanavia. Hienoa, jos/kun kirkko/seurakunnat sanomansa kanssa pääsevät mediaan. Hienoa, että internet on olemassa. Jne.

Kuitenkin näissä kanavissa ja kaikissa teoissamme meidän pitää olla aitoja. Oma kehu – liioittelu vielä vähemmän – ei tuo siunausta. Pyrkiminen olemaan jotakin, mitä ei ole, kuuluu samaan kastiin.

Karismaattisessa kentässä helposti houkuttavat profetiat ja ihmeet. Maailma on pullollaan ihmisiä, jotka väittävät olevansa profeettoja ja omistavansa Jumalan tahtoa koskevan tiedon avaimet. Olen kertonut nettiprofeetasta, joka sähköpostilla markkinoi palveluitaan. On myös ihmisiä, jotka väittävät tekevänsä ihmeitä ilman määrää.

Osan näistä armolahjaa/ armoitusta uskallan epäillä – vaikka joku saattaa syyttää minua Pyhän Hengen pilkasta tai sammuttamisesta. Perusteluna minulla on se, että näiden ihmisten jäljillä on paljon porua, mutta vähän villoja.

Aito profetia tai ”ihme” näyttää toimivan päinvastoin, jopa huomaamattoman eleettömästi, tuoden siunauksen sinne, missä sitä eniten tarvitaan – sinne, minne eivät porun kanssa tulevat profeetat ja ihmeiden tekijät mene (siellä kun ei ole hyötymomenttia eikä näkyvyyttä) teille ja aitovierille, syntisten ja toivottomien keskelle. Aito profetia tai ”ihme” ei tuo itseään tyrkylle, vaan ilmestyy sinne, missä sitä tarvitaan. Häly syntyy vasta jälkikäteen, kun ihme on tapahtunut.

Ihan oma rotunsa ovat ne, jotka ovat onnistuneet pilaamaan entiset kalavedet, ja kaipailevat sen myötä uusille vesille.

Mielessäni on useampikin julistaja, joiden jäljiltä on arpisia lampaita runsain mitoin, ja silti he jaksavat leikkiä suuria paimenia ja evankelistoja julistaen suurta herätystä ja antaen ymmärtää olevansa suuria Jumalan ihmisiä. Miten ihmeessä he perustelevat suuren uuden tehtävänsä, kun entinen tehtävä on fiasko? Miten he väittävät astuneensa uudelle tasolle, kun ensimmäinen taso on puolitiessä?

Ei edes hengellisessä elämässä mennä ohi kasvun vaiheiden. Suurempiin saappaisiin kasvetaan pienempien saappaiden kautta. Suurempiin tehtäviin kasvetaan sitä myötä, että ollaan uskollisia pienemmissä. Eteenpäin mennään välietappien kautta. Uuteen tehtävään sitä myötä, kun on selviydytty edellisestä.

Miten minä voisin luottaa paimeneen, joka jättää lampaansa ja etsii uutta suurempaa paimenen tehtävää? Miten voisin luottaa paimeneen, jonka lauma on kuihtunut kuihtumistaan? (En puhu nyt tilanteesta, jossa pappi/paimen/työntekijä siirtyy paikkakunnalta toiselle. Näitä siirtymisiä ja siirtoja tapahtuu. Puhun tilanteesta, jossa taustalla on itse pilatut mahdollisuudet ja kalavedet. Joskus myös ahneus.) Jumala on asettanut paimenen paimentamaan ja huolehtimaan laumastaan, ei ajamaan itsekkäästi omaa etuaan ja/tai etsimään parempaa laumaa.

Miten tämä liittyy siunauksen salaisuuteen?

Väitän, että pysyvä, kestävä siunaus tulee siitä, että itse kukin on omalla, oikealla, Jumalan tarkoittamalla paikalla eikä haahuile jonnekin muuanne, minne ei ole tarkoitettu.

Voideltu (kauhu)skenaario

Tämän kertainen kirjoitukseni on varoittava esimerkki niistä vaaroista, joihin voi joutua ulkoistamalla henkilökohtaisen (uskon)elämänsä voideltuina itseään tituleeraavien käsiin. Tituleeraaviksi heitä nimitän sen vuoksi, että oikeasti voideltu ja oikea voitelu ei saata ihmisiä vaaraan, vie heitä harhaan. tms.

”– Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta.–” (1. Joh. 2:27)

Suomenkielisessä käännöksessämme sana ψευδος [pseudos] on käännetty myönteiseksi: ´on tosi´. Alkukieli tuo esille ajatuksen siitä, että Pyhässä Hengessä ei ole valhetta, eikä mitään mikä on outo (kirj. perverssi), petollista tai sellaista, mikä ei ole sitä miltä näyttää. Pyhä Henki ei johda harhaan eikä tekemään virheitä tai syntiä. (kr. πλαναω [planaoo])

Pyhä ja paha on siten helppo erottaa siitä, mitä niiden takana on ja mitä niiden seuraamisesta seuraa.

Aidon voitelun takana on aidot motiivit. Tavoitteena on johtaa ihminen totuuteen ja Jumalan/Jeesuksen yhteyteen.

”Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä.” (1. Joh. 2: 27b)

Epäaito voitelu on omiaan tekemään juuri päinvastoin: johtamaan sivupoluille ja/tai tekemään jotain, mikä on väärin tai virhe.

Nämä kohtaamani esimerkit ovat juuri tällaisia. Ihmisiä on ”profetoitu” avioon jonkun kanssa, antamaan rahaa, myymään omaisuutta, hylkäämään kutsumus tai astumaan tehtävään, joka ei ollut heidän ”juttunsa”. Yhteistä näille on ollut, että elämä on ajautunut enemmän tai vähemmän suureen katastrofiin yhdellä tai useammalla elämänalueella.

Jumalan seuraaminen voi johtaa vaikeuksiin jopa vainoihin, mutta koskaan se ei tuota väärän johdatuksen seuraamusten kaltaista sekaannusta tai katastrofia. Väärän johdatuksen salakavaluus on usein siinä, että se johtaa ihmisen tavallaan varjopuolelle, johonkin johon liittyy tappiota, häpeää, jopa salailua ja kulissien pönkittämistä. Ehkäpä sen vuoksi, että tapahtunutta on vaikea uskoa todeksi – saatika tunnustaa todeksi.

Lääke tuohon väärän johdatuksen jälkeiseen tilanteeseen on sama kuin missä tahansa tilanteessa, missä on huomannut poikenneensa: Parannus ja paluu tielle hinnalla millä hyvänsä.

Epäonnistunut

Pietarin pääsiäinen -tarinan äärellä olen vakuuttanut kuulijakunnalleni sanomaa, joka on auennut tämän äärellä:

Pääsiäisen sanoma nimenomaan Pietarin kohdalla sisältää viestin voittavasta elämästä – ja ennen muuta siitä, että raskaidenkin töppäysten ja epäonnistumisten jälkeen on mahdollisuus uuteen alkuun.

Pietarin tarinan äärellä olen viipynyt nyt pääsiäisen alla useaan otteeseen. Istunut ”nuotion” äärellä osana Pietarin pääsiäinen -tarinaa useaan otteeseen. Katsellut kaloja ja leipää hiipuneella nuotiolla – ja ajatellut Jeesuksen ja Pietarin kohtaamista Gennesaretin rannalla. (Kertomus on taltioitu Johanneksen evankeliumin lukuun 21)

Pietari on raskaasti pettänyt Herransa – ja varmasti perin pettynyt itseensä(kin). Pietari, Kallio, on pettänyt Herransa ja kieltänyt hänet. Hän, joka oli vannonut menevänsä kuolemaan Herransa edestä, on pötkinyt pakoon.

Johanneksen evankeliumin luvussa 21 kerrotaan siitä, että Pietari halusi mennä kalaan – siitä huolimatta, että Jeesus nimenomaan oli kutsunut hänet seuraamaan itseään ja ”ihmisten kalastajaksi”. Olen pohtinut, kumpi sai Pietarin tekemään noin: Se että hän ei jaksanut odottaa vai se että hän ajatteli töpänneensä niin pahasti, että kutsumus oli mennyttä.

Joka tapauksessa Pietari lähti kalaan – ja hänen ystävänsäkin lähtivät. Veneessä oli ainakin neljä ammattikalastajaa: Pietari ja tämän veli Andreas sekä veljekset Jaakob ja Johannes. He tunsivat järven oikut ja sen, kuinka kala liikku. Silti heidän oli palattava rantaan tyhjin verkoin ja käsin. Heillä ei ollut kalaa edes heidän syötäväkseen.

Rannalla oli mies, joka käski heitä heittämään verkot oikealle puolelle venettä.

Neuvo oli vähintään outo. Kalastuksen ammattilaiset olivat apajien ulkopuolella. Olisivathan he kokeneina kalastajina tulleet tuohon paikkaan, jos he olisivat tienneet kalojen liikkuvan tuossa. He olivat etsineet kaloja muualta, syvemmältä. Nyt he kalastivat lähellä rantaa, noin 100 metrin päässä. He heittivät verkot ja saivat verkot kaloja täpö täyteen. Tapahtuman ihmeellisyyttä lisää se, että he saivat kaikenlaisia kaloja ja kalojen ylenpalttisesta määrästä huolimatta verkko pysyi ehjänä.

Tarina jatkuu kertomuksella siitä, kuinka Jeesuksen opetuslapsia odottaa rannalla valmiiksi paistumassa kalaa ja leipää.

Hiilivalkealla Pietari oli kieltänyt Jeesuksen – kolmesti. Hiilivalkealla Jeesus kohtasi hänet – kysymällä kolme kertaa kysymyksen: ”Rakastatko minua”. Hiilivalkealla Jeesus kutsui Pietarin uudelleen työhönsä- kolme kertaa.

Pietarin pääsiäinen -tarinan äärellä olen vakuuttanut kuulijakunnalleni sanomaa, mikä on auennut tarinan äärellä:

Pääsiäisen sanoma nimenomaan Pietarin kohdalla sisältää viestin voittavasta elämästä – ja ennen muuta siitä, että raskaidenkin töppäysten ja epäonnistumisten jälkeen on mahdollisuus uuteen alkuun.