763. Horjuva maailma – Horjumaton Jumala

Kirjoittamisessa ajatusten tulisi kristalloitua niin, puhutella syvästi kirjoittajaa, jotta hän pystyisi ilmentämään itseään niin, että oppisi itsekin. (Lainaus kirjasta Dialoginen kirjoittaminen)

Puhutelluksi tulemisen kautta kykenee jakamaan myös toisille sen, mikä on itseä puhutellut. Mielestäni tämä koskee kaikkea muutakin ilmaisua – kuvia, maalauksia, puhumista – ei pelkästään kirjoittamista.

Tänään tulin puhutelluksi ensi sunnuntain tekstin äärellä.

Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra sinun armahtajasi. (Jes. 54: 19)

Tekstissä käsillä on suurin mahdollinen kuviteltavissa oleva katastrofi. Pysyvimmäksi mahdolliseksi kuviteltu – vuoret ja kukkulat – järkkyvät, horjumaton horjuu. Tämä katastrofi asetetaan vastakkain Jumalan rakkauden ja rauhanliiton kanssa: Jumalan rakkaus ja Hänen rauhanliittonsa pysyvät. Viestiä ei tuoda yleisesti jollekulle jossain, vaan se tuodaan henkilökohtaisesti sinulle/minulle:

Näin sanoo, Herra, joka on sinun/minun armahtajasi/armahtajani.

Rakkaudeksi käännetyn sanan voisi kääntää myös uskollisuudeksi. Rauha puolestaan on tuttu shalom, joka merkitsee kokonaisvaltaista eheyttä, turvallisuutta, hiljaisuutta, menestystä (kyllä, luit aivan oikein), terveyttä ja rauhaa – kokonaisvaltaisesti, ihmisessä itsessään, suhteessa toisiin ja Jumalaan.

Pohdittavaksi:

Mitä lupaus merkitsee sinulle/minulle?

Millä elämänalueella tarvitsen/tarvitset tätä lupausta?

Mitä merkitsee se, että lupauksen puhuu sinulle/minulle henkilökohtaisesti sinun Armahtajasi/minun Armahtajani?

Suora seuraus

Eilen lainasin Jes. 60: 1, Amplified Biblesta:

NOUSE [alakulosta ja uupumuksesta, jossa olosuhteet ovat pitäneet sinua – nouse uuteen elämään!]
LOISTA (loista Jumalan kirkkautta), sillä sinun valosi on tullut, ja Herran kirkkaus on loistanut ylitsesi.

Oli mielenkiintoista lukea sanoja käännöksen takana:

Valo [אור, oore] merkitsee alkukielessä kirjaimellisen valon lisäksi kielikuvia: Jumalaa itseään, elämän valo, tiedon valoa, kasvojen valoa, hyvinvoinnin (menestyksen) valoa. Kunnia [כבד ,kabod] myös kirkkautta, kunniaa, arvokkuutta, loistetta ja yltäkylläisyyttä. Loistaa [זרח ,zarakh] tarkoittaa loistamista, esiin murtautumista, nousemista ja ilmestymistä.

Minulle sanat puhuvat vahvaa kieltä siitä, mikä saa aikaan lainaamani jakeen mukaisen muutoksen, mikä saa meidät nousemaan ja loistamaan: Jumalan – ja kaiken sen, mitä Hän on ja edustaa – ilmestyminen, jopa esiin murtautuminen elämäämme/elämässämme.

Tätä rukoilen itselleni ja sinulle!

Muutos kertaheitolla

Todettu on taas kerran, mitä valo saa aikaan.

Myrskyjen ja vesisateiden jälkeen maassa on muutama luminen pälvi kuin keväällä kuunaan. Tähän märkään ja vielä muutaman päivän pimenevän pimenevän keskitalven iltapäivään osuivat auringon säteet – ja muuttivat maiseman kertaheitolla häikäisevän kauniiksi.

Vain pieni ripaus siitä, mitä Betlehemin kedolla kesken lammaspaimenen arjen ja rutiinin tapahtui.

Paimenen elämä ei liene aina ollut kivaa, helppoa ja hauskaa. Paimenuutta säässä kuin säässä, joskus pelonkin keskellä ja/tai tuntien, että tehtävä on haastava. Mietitään vain itseämme yöpymässä väliaikaissuojassa lauman lähellä yrittäen pitää lauma koossa ja niin pedot kuin rosvotkin tiessään.

Jumalan kirkkaus kohtaa tavallisen ihmisen arjen, rutiinin – ehkä väsymyksenkin; Jumalan kirkkaus valaisee Betlehemin kedon, paimenet ja lauman, Jumalan sanansaattaja tuo viestin:

Teille on syntynyt Vapahtaja, Kristus Herra —

Keto täyttyy taivaallisen sotajoukon riemullisesta ylistyksestä:

Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Tutun sanan äärellä Jumala haluaa kohdata sinut ja minut arkemme, rutiinimme – ehkä väsymyksen keskellä.

Jotain muuta kuin minä

Huomaan rajallisuuteni;
Sinä olet ääretön ja ikuinen.

Tunnustan syntisyyteni;
Sinä olet Vapahtaja.

Kohtaan heikkouteni;
Sinä olet vahva ja voit kaiken.

Jumala, olet jotain muuta kuin minä.
Auta, että rajallisuudessani
näen sinut sellaisena
kuin olet itsesi ilmoittanut,
että näen rakkautesi ja voimasi.

Pauliina Kuikka

Weekly Photo Challenge: Let There Be Light!

Tämän viikkoisen valokuvaushaasteen aiheena on ”Tulkoon valo!”

Nämä sanat Jumala lausui luodessaan maailman. Toisen kerran Jumala ”lausui” nämä sanat, kun Valo – Kristus, joka voittaa kaiken pimeyden – tuli maailmaan.

Joulussa rakastan – Jesajan sanoja:

”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,
loistaa kirkkaus.

Sinä teet runsaaksi riemun,
annat suuren ilon.
He iloitsevat sinun edessäsi
niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan,
niin kuin saaliinjaossa riemuitaan.

Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan,
valjaat, jotka painavat olkapäitä,
ja heidän käskijänsä sauvan
sinä murskaat,
niin kuin murskasit Midianin vallan.
Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat,
kaikki veren tahrimat vaatteet
poltetaan,
ne joutuvat tulen ruoaksi.

Sillä lapsi on syntynyt meille,
poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan,
hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.”

Kuvitelkaa orjaa, jolle kerrotaan, että vapaus on koittanut, tai sodan väsyttämää sotilasta, jolle kerrotaan, että sota on ohi. Molemmille uutinen on tervetullut, ehkä uskomatonkin: ”Onko oikeasti totta, että se, kauheus mitä olemme kokeneet, on ohi?”

Tulevan viikon itsenäisyyspäivä muistuttaa meitä suomalaisia siitä, että vapaudella on hintansa. Vapaus on kansallemmekin ollut taistelun takana.

Niin kristitynkin vapaus – Kristuksen taistelun, Hänen maksamansa hinnan takana.

Viikon nosto – Suurempi kuin sydämeni

Mielivirsieni joukkoon asettuu virsi 525. Sen puhuttelemana olen kirjoittanut reilu 1,5 vuotta sitten artikkelin Suurempi kuin sydämeni:

Virsi ja artikkeli kokonaisuudessaan on luettavissa tästä linkistä:
https://pauliinakuikka.wordpress.com/2012/04/15/suurempi-kuin-sydameni-2/

Viittaan artikkelissa ehtoolleisen päätösrukouksen sanoihin:

Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä” (kuuluu sinulle, kaikkivaltias Isä, Pyhän Hengen yhteydessä kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti).

Ja totean:

Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä – tulisi myös elämämme olla.

Ei omin nokkinemme, yksin, sooloillen, ilman Häntä. Niin emme pelastu – emmekä kyllä pysty Jumalan mielen mukaiseen elämäänkään. Niin Jeesus itse sanoi: “Ilman minua te ette voi mitään tehdä.” — tuo on myös valtavan vapauttavaa: Mitä Hän edellyttää meiltä, sen Hän myös lahjoittaa ja mahdollistaa.

Sanoisin, että tässä löydössä olen omassa sisikunnassani saanut suuren levon vuosien suorituksen vastapainoksi. Elämä Kristuksessa hymyilee syksyn harmauden ja hyytävyyden keskellä.

Todennäköisyydet toisinpäin

Tänään on ollut harmaata ja satanut monen viikon edestä. Tuulikin on tuivertanut syksyisesti – vaikka periaatteessa on ollut lämmintä.

Arkisen ihmeen päivääni toi seuraava episodi: ”Onnistuin” pudottamaan auton avaimen vaahteran alle, joka oli juuri pudottanut melkein kaikki lehtensä. Aikaa työpalaverin alkuun oli vajaa 5 minuuttia. Avaimen löytäminen ajoissa tuntui mahdottomalta. Silti ei auttanut kuin etsiä – muutoin ei pääsisi moneen tuntiin eteenpäin. Strategiana: Käy alue senttimetri senttimetriltä läpi ja toivo, että katse osuu avaimeen.

Hämmästyksekseni avain oli kuin kauniisti aseteltuna suuren, keltaisen vaahteranlehden päällä. Päivä jatkui suurin piirtein aikataulun mukaan!

Pätkä Matteuksen evankeliumista sovellettuna arkeen:

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte.–” (Matt. 7: 7a)

Apu ja sovellus on joskus niin arkinen, ettei ihmeeksi meinaa tunnistaa.


Sateen keskellä en malttanut olla menemästä metsään. Kummallinen, takaperoinen syksy. Alkusyksystä sieniä sai metsästämällä metsästää – josko siltikään löysi. Nyt kun periaatteessa pitäisi olla kylmää, on vahveroita moneksi paistiksi asti.

Niin se vain on joskus hengellisessä elämässäkin. Todennäköisyydet kääntyy toisin päin. Elämää on siellä, missä luulisi kaiken olevan menetetty tai kuollut.

Mieleeni nousi Jesajan kohta:

Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valon.
Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa,
loistaa kirkkaus.
Sinä teet runsaaksi riemun,
annat suuren ilon.
He iloitsevat sinun edessäsi
niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan,
niin kuin saaliinjaossa riemuitaan. (Jes. 9: 1-2)

Tähän on kaksi syytä, joista ensimmäinen on seuraus toisesta:

”Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan,
valjaat, jotka painavat olkapäitä,
ja heidän käskijänsä sauvan
sinä murskaat,
niin kuin murskasit Midianin vallan.
Ja kaikki taistelukenttiä tallanneet saappaat,
kaikki veren tahrimat vaatteet
poltetaan,
ne joutuvat tulen ruoaksi.” (Jes. 9: 3,4)

Sillä lapsi on syntynyt meille,
poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan,
hänen nimensä on
Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas. (Jes. 9: 5)