Huh, hurja(a)..!

Huh hurja(a)! Lukiessani kolmen ja puolen vuoden takaista artikkeliani, nousi ihoni kananlihalle. – En ole pitänyt itseäni mitenkään erityisen profeetallisena henkilönä, mutta… tuolloin artikkeliin kirjoittamani uni on kirjaimellisesti toteutunut.

Entäs, kun susi syö eväät

Artikkelin äärellä tulee elävästi mieleeni Kuolleessameressä kelluttelu. Se on kokemuksena mielenkiintoinen ja mieleenpainuva – erityisesti tällaiselle uimataidottomalle ”sukeltajalle” (vrt. sukunimeni, Kuikka 😉 ). MUTTA passiivinen kelluttelu vedessä, joka on varottavan kirpeää, ei ole normaali olotila – ei edes Kuolleessameressä. Lupaahan Jumala sanassaan parantaa meren veden niin, että siellä alkavat kalat ja kasvit elämään meressä ja meren rannalla En Gedistä En Eglaimiin. Yllä olevasta artikkelista löydät Raamatun jakeet, joissa puhutaan veden paranemisesta – ja siitä, että ”parantumattomat tapaukset” jäävät suolaisiksi, hedelmättömiksi hetteiksi ja rämeiksi.

Jumala on antanut meille tässä(kin) mielessä kävelevät jalat: Voimme valita paikkamme joko makeissa, elämää sisällään kantavissa vesissä tai pitää viimeisiä rämeitä pystyssä hinnalla millä hyvänsä.

 

Do You Want Lord to use you (Here You Will Find How)? – Haluatko Herran käyttävän sinua (täältä löydät, miten)?

For a while I have ordered Worthy Brief to my email. This for today was fantastic. – Olen jokusen aikaa tilannut Worthy Briefin sähköpostiini. Tälle päivälle oli jotain mahtavaa:

— does anyone need a shoe shine?  – — tarvitseeko joku kengät kiiltäviksi?

Matt 6:4 So that your giving may be in secret: and thy Father which sees what is done in secret will Himself reward you openly. – jotta hyvä tekosi pysyisi salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.

Zech/Sak 4:10  For who hath despised the day of small things? for they shall rejoice, and shall see the plummet in the hand of Zerubbabel with those seven; they are the eyes of the LORD, which run to and fro through the whole earth. – Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän, kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata, iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?

I came across this very powerful story about one of the most influential men of God in my life, D.L.Moody, in a book named A Call to Excellence by Gary Inrig. –
Luin vomallisen kertomuksen yhdestä ehkä eniten elämääni vaikuttaneesta Jumalan miehestä, D.L. Moodysta.
A large group of European pastors came to one of D. L. Moody’s Northfield Bible Conferences in Massachusetts in the late 1800s. Following the European custom of the time, each guest put his shoes outside his room to be cleaned by the hall servants overnight. But of course this was America and there were no hall servants. – Suuri joukko eurooppalaisia pastoreita tuli yhteen D.L.Moodyn Northfield raamattukonferensiin Massachusettiin 1800-luvun lopussa. Eurooppalaisen tavan mukaan jokainen heistä laittoi kenkänsä huoneensa ulkopuolelle, jotta käytäväpalvelijat puhdistaisivat kengät yön aikana. Koska Amerikassa ei tuollaista tapaa ollut, ei ollut palvelijaa, joka olisi tuon tehnyt.

Walking the dormitory halls that night, Moody saw the shoes and determined not to embarrass his brothers. He mentioned the need to some ministerial students who were there, but met with only silence or pious excuses. Moody returned to the dorm, gathered up the shoes, and, alone in his room, the world’s only famous evangelist began to clean and polish the shoes. Only the unexpected arrival of a friend in the midst of the work revealed the secret. – Kävellessään yöllä asuntolan käytävällä Moody näki kengät eikä halunnut nolata veljiään. Hän mainitsi tarpeesta joillekin Jumalan valtakunnan työn opiskelijoille, mutta kohtasi vain hiljaisuutta tai hurskaita tekosyitä. Moody palasi asuntolaan, kokosi kengät ja yksin huoneessaan tämä maailmankuulu evankelista alkoi puhdistaa ja kiillottaa kenkiä. Ainoastaan odottamaton ystävän visiitti kesken työn paljasti salaisuuden.

When the foreign visitors opened their doors the next morning, their shoes were shined. They never knew by whom. Moody told no one, but his friend told a few people, and during the rest of the conference, different men volunteered to shine the shoes in secret. – Kun ulkomaan vieraat avasivat oven seuraavana aamuna, heidän kenkänsä kiilsivät. He eivät koskaan tulleet kieltämään, kenen vuoksi. Moody ei kertonut kenellekään, mutta hänen ystävänsä kertoi muutamille ihmisille, ja loppukonferenssin aikana eri miehet ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi kenkien kiillottajiksi salassa.

Wow. I’m humbled, how about you? Many of us want to be great ministers for the Lord. We want our names and our works to be remembered. But let’s never forget the true ministry of the Lord. Not only would have Jesus shined those shoes in secret, He would have returned to wash their feet too! – Wau. Tunnen itseni nöyräksi, entäpä sinä? Monet meistä haluavat olla suuria Herran palvelijoita. Haluamme, että nimemme ja työmme muistetaan. Mutta meidän ei tulisi koskaan unohtaa sitä, mitä on todellinen Herran palveleminen. Jeesus ei olisi pelkästään kiillottanut noita kenkiä salassa, vaan hän olisi palannut pesemään yhtä lailla heidän jalkansakin!

— have you been asking the Lord to use you? Here you have it! Shine some one’s dingy shoes, give a gift to someone in need, love on someone hard to love — but don’t tell the world — do it in secret! You can be sure that the Lord sees these things! And He will open up more opportunities for you to do even greater things for Him!  – Oletko koskaan pyytänyt Herraa käyttämään sinua? Tässä se on!Kiillota jonkun liasta harmaat kengät, anna lahja sellaiselle, joka lahjaa tarvitsee, rakasta jotkakuta, jota on vaikea rakastaa – äläkä kerro maailmalle, tee se salassa. Voit olla varma, että Herra näkee tällaiset asiat. Hän avaa sinulle lisää mahdollisuuksia jopa suurempiin asioihin – Häntä varten.

 You can get your own Worthy Briefs here

faith-in-work-alkukesa

The Heart of a Pastor? – Paimenen mieli?

Today I read a thought-provoking article about the heart of a pastor written by Lance Witt. – Tänään luin ajatuksia herättävän Lance Wittin kirjoittaman artikkelin paimenuudesta.

At first Witt asked the reader to think qualities of a great leader and added. – Ensiksi Witt pyysi lukijaa miettimään suuren johtajan ominaisuuksia ja lisäsi:

We would hear qualities listed like visionary, entrepreneur, integrity, risk-taker, decisive, communicator, faith, courage, inspirational and focused. – Voisimme kuulla sellaisia ominaisuuksia kuin visionääri, yritteliäs, lahjomaton,  riskien ottaja, päättäväinen, hyvä viestimään, sellainen jolla on uskoa ja rohkeutta, inspiroiva ja keskittynyt.

But – as Witt writes his sharp note – this isn´t the whole picture. – Mutta kuten Witt terävästi huomioi, tämä ei ole koko kuva:

There isn´t any leader without the group which he/she leads and there isn´t any shepherd/pastor without the flock. – Yhtäkään johtajaa ei ole ilman ryhmää, jotka hän johtaa eikä yhtän paimenta/pastoria ole ilman, että on olemassa lauma.

Sheeps in the southernst Oland  Lampaita Öölannin eteläisimmässä osassa

If the leader/shepherd/pastor forget, why he/she exists, he/she is in deep  troubles. – Jos johtaja/paimen/pastori unohtaa, miksi hän on olemassa, hän on syvissä ongelmissa.

Perhaps not at first, but sooner or later, he/she is. – Ei ehkä aluksi, mutta ennen pitkää kyllä.

If he/she – at first hand – seeks for his/her own benefits, it is very short-term leadership. – Jos hän ensisijaisesti etsii omaa etuaan, sellainen on hyvin lyhytjänteistä johtajuutta.

If he/she neglects people, he/she shall weaken team/flock. – Jos hän laiminlyö ihmisiä, hän heikentää tiimiä/laumaa.

The only enduring motive is unselfish love which works for the team/flock. – Ainoa kestävä motiivi on epäitsekäs tiimin/lauman eteen vaivaa näkevä rakkaus.

Do nothing from selfishness or empty conceit [through factional motives, or strife], but with [an attitude of] humility [being neither arrogant nor self-righteous], regard others as more important than yourselves. Do not merely look out for your own personal interests, but also for the interests of others. Have this same attitude in yourselves which was in Christ Jesus [look to Him as your example in selfless humility] (Phil. 2: 3-5, Ampl.)

Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne. Älkää tavoitelko vain omaa etuanne vaan myös muiden parasta. Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. (Fil. 2: 3-5)

 

The whole cause of our ministry must also be carried on in a tender love for our people.  We must let them see that nothing pleases us more than what profits them.  We should show them that what does them good does us good also.  We should feel that nothing troubles us more than what hurts them.

Syy siihen, miksi olemme palvelutehtävässä, täytyy täysin olla myös johdettavissa siitä, että lempeästi rakastamme joukkoamme. Meidän täytyy antaa heidän nähdä, että mikään ei miellytä meitä enemmän kuin se, mikä hyödyttää heitä. Meidän tulisi näyttää heille, että mikä on heille hyväksi on hyväksi myös meile. Meidän tulisi tuntea, että mikään ei tuota meille ongelmaa enempää kuin se, mikä loukkaa heitä.

 Richard Baxter

If you may read in English, you may read more writing of Lance Witt http://www.replenish.net/blog

vaikuttavaa-uskoa_talvi

Jarrutusta vai liikkeelle tuuppaamista?

Kaikin puolin tehokkain tapa on opettaa toiset tekemään sama, mitä itse osaa (tehdä).

Eilen kirjoitin kritiikin torjunnasta. Tänään käsittelen samaa asiaa hieman laajemmin pohjautuen Carey Nieuwhofin artikkeliin 11 tapaa, jolla johtajuus voi tuhota seurakunnan.

Artikkelissaan Nieuwhof varoittaa johtajuustyylissä piilevistä vaaroista. Oman havaintoni mukaan puolet näistä vaaroist on suorassa yhteydessä ”N-kertoimeen”, siihen, mikä määrä narsismia johtajuuteen sisältyy.

Mitä narsistisempi johtaja on, sitä selkeämmin piirteet näkyvät – ja sitä varmemmin seurakunta/yhteisö/työyhteisö ajaa karille niin, että se ei yllä koko potentiaaliin, mihin se yltäisi ilman vääränmoista johtajuutta.

Tuho ei välttämättä ole nopea tai täydellinen, vaan ongelma on pikemminkin, että yhteisö ei etene.

Väärän johtajuuden muotoja yhdistää itsekkyys ja käpertyminen oman minän ympärille; johtja

  1. Keskittyy omaan menestykseen enemmän kuin siihen, miten saa toiset menestymään.
  2. Viihtyy valokeilassa sen sijaan, että nostaisi muita valokeilaan.
  3. Ei halua käsitellä roskaa omassa elämässä.
  4. Haluaa kontrolloida pienintäkin yksityiskohtaa.
  5. Epää toisilta luvan kertoa totuutta.

Voimakkaasti narsistisilla henkilöille ainoa tapa toimia on itsekeskeisyys; kaikki muu edustaa uhkaa. Tarve kontrolloida ja pelko siitä, että joku on parempi tai lahjakkaampi saa heidät tyssäämään toisten etenemisen siihen pisteeseen, kun näyttää, että toinen uhkaa (vaikkakin heidän omissa mielikuvissaan) edetä pidemmälle kuin he. Jos he kykenisivät toimimaan toisin, heidän johtamansa yhteisön mahdollisuudet edetä kasvaisivat räjähdysmäisesti; jos he tuuppaisivat liikkeelle 10 potentiaalista johtajaa, tukisivat ja rohkaisisivat heitä heidän vahvuuksissaan, ennen pitkää heitä olisi yhden sijasta 11.

Se että he odottavat aina myötäkarvaan silitystä ja kehuja, estää heitä saamasta rakentavaa ja kehittävää palautetta kehittämistarpeista. Heille uhkaa käydä samalla tavoin kuin erään diktatuurin koulutusjärjestelmälle: järjestelmä romahti, kun tuo diktatuuri raivasi tieltään uhkana pitämänsä sivistyneistön. Jos neuvonantajat ovat jees-ihmisiä, toiminta yksipuolistuu ja vääristyy. Suuri vaara on, että harha-askelet monistuvat ja moninkertaistuvat.

Oman roskan käsittelemättömyys on aikapommi. On ajan kysymys, kun todellisuus alkaa paljastua. Kaiken kaikkiaan mieletön määrä energiaa – omaa ja toisten – kuluu kuulissien pystyssä pitämiseen.

  • Ja vaikka emme olisikaan narsisteja tai narsismiin taipuvaisia, riski tuontyyppiseen johtamiseen on esimerkiksi saadun mallin/opetuksen kautta – tai sitten sen vuoksi, että on jollakin alueella asiantuntija tai aiheeseen syvästi perehtynyt. Kaikin puolin tehokkain tapa on opettaa toiset tekemään sama, mitä itse osaa (tehdä).

Kuva: Paavo Heiskanen, Neste Ralli 2013

Välttämistä ja kritiikin pakoilua

Silloin kun suusta kajahtaa tuo ”turpa tukkoon – eipäs arvostella”, on kipeässä yhteisössä kysymys aiheellisen kritiikin väistämisestä ja huomion siirtämisestä

Siellä missä on aito ystävyys, siellä kommunikaatio on avointa.(Joseph Prince)

Toteamuksessa on vinha perä. Jos kommunikaatio ystävien välillä ei ole avointa, jotain on vinossa ystävyydessä. Se, että pystyy olemaan avoin ja rehellinen oma itsensä on ystävyyden perusta.

Sama pätee seurakuntaan ja vaikkapa työyhteisöönkin. Jotain on pielessä, jos täytyy yrittää olla jotain muuta kuin mitä on.

Yhden vuorokauden aikana törmäsin kahteen eri tapaukseen, joissa seurakunta/uskonyhteisö näyttää kipeyden merkkejä.

Toisessa tapauksessa kritiikkiä suitsitaan kaanaankielisillä lauseilla, joiden sisältö rumasti käännettynä on: ”Turvat tukkoon, minua/meitä ei saa arvostella.”

Toisessa tapauksessa kyllä arvostella saa – nimittäin yhden päällepäsmärin johdolla niitä, jotka ovat joutuneet tämän päällepäsmärin hampaisiin. Seurauksena väkisinkin on, että on niitä, joita arvostellaan oikein urakalla, sakin voimalla, jotta ei vain itse jouduttaisi arvosteltulliksi – ja tietenkin ne, joita arvostellaan. Tuo päällepäsmäri ei kestä arvostelua. Hän on juuri tuo ”turpa tukkoon -tyyppi”.

Kysymys on kahdesta eri tapauksesta, jotka ovat saman ilmiön eri puolia ja joista kumpikin tukee epäaitoa kommunikointia.

Olen näitä kertomuksia kuunnellessani kysynyt, onko näiden yhteisöjen malli otettu julkkisjuoruista, ihmisshdekoukeroisista saippuasarjoista vai oman edun eteen keinottelun sallivista tosi-TV -sarjoista. Raamatusta tuo malli ei ainakaan ole.

Silloin kun suusta kajahtaa tuo ”turpa tukkoon – eipäs arvostella”, on kipeässä yhteisössä kysymys aiheellisen kritiikin väistämisestä ja huomion siirtämisestä muualle. Jos peräänkuulutetaan opillista hämäryyttä, ihmissuhdesotkuja tai talousepäselvyyksiä, helpoin tapa selviytyä niistä on yrittää vähätellä kritiikkiä ja/tai kääntää katse muuanne. Suoran kiellon sijasta voidaan käyttää vihjailua: Esimerkiksi viitataan perättömiin juoruihin, pyhien vainoon, tms.

Omituista. Miksi vihjailun sijaan ei avata avoimesti kaikkia kaappeja ja komeroita ja näytetä, ettei siellä ole mitään asiatonta. Silloin kun asiaa vähätellään ja/tai katse suunnataan jonnekin muuanne, kysymys on asian välttämisestä ja kritiikin pakoilusta.

Tossua toisen eteen!

Voit kuunnella artikkelin myös äänimuodossa

”Ole vahva ja rohkea. Sinä viet tämän kansan siihen maahan, jonka Herra esi-isillemme vannomallaan valalla sille lupasi, ja sinä jaat sen maan israelilaisille perinnöksi. Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää.” (5. Moos. 31: 7,8)

Kun Jumala lupaa meille jotain, se merkitsee, että

  • Hän on lupaustensa takana
  • ennemmin tai myöhemmin meitä kutsutaan ottamaan lupaukset omiksemme, astumaan siihen, mitä Jumala on luvannut.

Lupaukset harvoin täyttyvät, ilman että jonkun jossain tai meidän täytyy liikkua.

Joosuan kohdalla tämä merkitsi

  • Jumala kulkee edellä, on mukana.
  • Kun Joosua johtaa hänelle uskottua kansaa Jumalan lupaamaan maahan.
  • Ja Joosuan tuli olla lannistumatta, pelkäämättä – toisin sanoen hänen tuli olla vahva ja rohkea —
  • Joosua oli vievä kansan Luvattun Maahan.

Paljon puhuva kehyskertomus

Lukiessamme Jumalan mahtavista teoista, pistämmekö merkille kehyskertomuksen, joka ei ole aina niin voimallinen ja/tai ruusuinen?

Kun kiinnitämme huomion kehyskertomukseen, löydämme liudan olosuhteita, jotka tosiaankaan eivät ole omiaan rohkaisemaan ja/tai tukemaan sitä, että yksi ihminen voisi saada aikaan noin valtavia asioita kuin mitä esimerkiksi Joosualle luvattiin.

Luvattu maa ei missään tapauksessa ollut helppo pala inhimillisesti katsoen. Vaikka israelilaisia oli paljon, Joosualla oli runsain mitoin haasteita. Joosua tiesi nämä haasteet:

Joosua oli nähnyt läheltä kansansa luonteen. Joosua oli seurannut aitiopaikalta sitä, kuinka kansa joutui 40 vuoden sakkokierrokselle kahdeksan vakoojan epäuskon takia. Joosua ja Kaaleb olivat edustaneet vakoojista uskon- ja luottamuksentäyteisempää joukkoa. He näkivät luvatun maan ihanuuden ja Jumalan mahdollisuudet – kun taas enemmistö näki jättiläiset ja massiivisen vastustuksen. Joosua ja Kaaleb jäivät tuolloin vähemmistöön. Kansa asettui vakoojien enemmistön puolelle – kohtalokkain seurauksin.

Joosua joutui näkemään saman kohelluksen, mistä me luemme Mooseksen kirjoista. Ailahtelevainen kansa, joka oli Jumalan puolella silloin, kun tapahtui ihmeitä, ja heti vastoinkäymisten tullen valmis kääntämään selkänsä Moosekselle ja Jumalallekin.

Tällaisenkö kansan kanssa pitäisi vallata luvattu maa? Pysyisikö kansa Joosuan takana, kun se ei pysynyt Mooseksenkaan takana? Vastassa kuitenkin oli paikallisia heimoja, jotka tunsivat alueensa jokaisen kolkan. Jumalan käsky vallata maa kaiken kaikkiaan oli melkoinen toteutettava.

  • Niin vain Jumala puhui – ja Joosua lähti tekemään sitä, mitä oli ymmärtänyt Jumalan puhuneen.

Miten on minun laitani/sinun laitasi? Uskallanko/uskallatko? Luotanko/luotatko? – Kenties samantyyppisten pettymysten jälkeen kuin mitä Joosua oli kohdannut…

Joosualle lausutut sanat rohkaisevat: Jumala on lupaustensa takana. Viesti on selkeä: Tossua toisen eteen siinä tehtävässä, joka sinulla/minulla on!

Ajattelemisen aihetta

Karismaattisuudessa kuohui. Ainakin pari suomalaista julistajaa päätyi lööppeihin karismaattisista ylilyönneistään. Seurakuntalainen -sivuston artikkelin perusidea on siinä, että vahvan, karismaattisen johtajan pitää kuunnella ympärillään olevia ihmisiä, erityisesti johtoryhmää/vanhimmistoa/tiimiä. Uutisoinnikssa huomasin sudenkuopan, johon olen itse törmännyt karismaattisuutta tarkastellessani.

Ei riitä, että johtoryhmä/vanhimmisto/tiimi on karismaattiselle johtajalle myötämielinen. Myötämielisyys voi olla alistamisen synnyttämää. Erityisesti pienissä yhteisöissä ongelmaksi voi muodostua kestämättömät toimintatavat, joilla karismaattinen johtaja saa johtoryhmän/vanhimmiston/tiimin mieleisekseen. Jäljellä on JEES-miehiä(naisia), jotka siunaavat kaiken, mitä johtaja sanoo. Jos he eivät niin tee, seuraava mahdollinen sauma, heille näytetään ovea.

JEES-mielisyys on kuitenkin väliaikainen ilo niissä tapauksissa, joissa karismaattinen johtaja alkaa mennä sivuraiteelle. Koska hän ei suostu ottamaan vastaan palautetta ja arviointia, vaan pakenee esimerkiksi ”Jumalan voideltuun ei saa koskea” -opetuksen taakse, hän saa itsensä yvemmälle suohon – juuri tuon JEES-ryhmän palvomana.

Surullista mainosta karismaattisuudelle.

Kuten vuoden 2011 syövereissä kirjoitin, lööppejä ei olisi, jos me yhteisöissämme osaisimme siat käsitellä niin, että ne oikenisivat. Ei olisi seksuaalista lähentelyä, ei ihmissuhdesoppia, ei pieleenmennyttä profetointia, ei narsisminkäryistä vallankäyttöä… mutta kun me onnettomat JEES-ihmiset, johtoryhmät, tiimit, kuulijat, jne. suojelemme moista käytöstä – ja pahimmillaan palvomme niiden tekijää kuin Jumalaa. Selitämme parhain päin asiat itsellemme, usein toisillekin. Emme suostu näkemään keisaria ilman vaatteita. Emme sitä, että toiminta etääntyy aidosta karismaattisuudesta joka askelella.