Muutos kertaheitolla

Todettu on taas kerran, mitä valo saa aikaan.

Myrskyjen ja vesisateiden jälkeen maassa on muutama luminen pälvi kuin keväällä kuunaan. Tähän märkään ja vielä muutaman päivän pimenevän pimenevän keskitalven iltapäivään osuivat auringon säteet – ja muuttivat maiseman kertaheitolla häikäisevän kauniiksi.

Vain pieni ripaus siitä, mitä Betlehemin kedolla kesken lammaspaimenen arjen ja rutiinin tapahtui.

Paimenen elämä ei liene aina ollut kivaa, helppoa ja hauskaa. Paimenuutta säässä kuin säässä, joskus pelonkin keskellä ja/tai tuntien, että tehtävä on haastava. Mietitään vain itseämme yöpymässä väliaikaissuojassa lauman lähellä yrittäen pitää lauma koossa ja niin pedot kuin rosvotkin tiessään.

Jumalan kirkkaus kohtaa tavallisen ihmisen arjen, rutiinin – ehkä väsymyksenkin; Jumalan kirkkaus valaisee Betlehemin kedon, paimenet ja lauman, Jumalan sanansaattaja tuo viestin:

Teille on syntynyt Vapahtaja, Kristus Herra —

Keto täyttyy taivaallisen sotajoukon riemullisesta ylistyksestä:

Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Tutun sanan äärellä Jumala haluaa kohdata sinut ja minut arkemme, rutiinimme – ehkä väsymyksen keskellä.

Totuus käy edeltä – Henki tulee perästä

 

Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. (Joh. 4: 22)

Olen hämmästellyt karismaattisen kentän luiskahduksia toispuoleisuuteen. (Toki toispuoleisuutta on muuallakin – Tämä on kenttä, jota eniten seuraan.) Kärjistäen:

  • Nähdään Henkeä siellä ja Henkeä täällä.
  • Kunhan vain Hengestä ja ihmeistä puhutaan, porukka on suuna päänä menossa siihen suuntaan.
  • Jos joku yrittää menohaluja jarrutella, häntä pidetään kuivana fariseuksena, tiukkisteologina tai epäuskoisena epäilijänä, joka on jos ei ihan, niin ainakin melkein, pelastuksenkin kanssa niin tai näin.

Jeesus kytkee opetuksessaan Hengen ja totuuden erottamattomasti yhteen

Samarialaisella naisella oli kova jano elämän puoleen, hengellinen kaipaus.

Nainen oli paossa Jumalalta ja itseltään. Jeesuksen edessä väistely ja pako eivät auttaneet. Jeesus vei naisen totuuden kautta elävän veden lähteelle. Kun kanavat ja nautittu vesi olivat puhtaita, naisen ei tarvinnut hamuta toisista lähteistä. Elävä vesi, jota Jeesus tarjosi, riitti. Alkoi uusi, todistusvoimainen elämä.

Nainen ei enää peitellyt mitään. Ei liioin hävennyt itseään tai menneisyyttään. Hän todisti riemuiten siitä, että Jeesus tiesi hänestä kaiken ja laittoi hänet kohtaamaan elämänsä loukot rehellisesti. Orastava etsintä vei hänet itsensä ja todistuksen kautta myös hänet tuntevat Jeesuksen luo.

Totuudesta käytetty sana αληθεια [aletheia] tarkoittaa sekä subjektiivista että objektiivista totuutta, ts. totuutta, joka voidaan nähdä todeksi kaikissa oloissa; kaikki on sitä, miltä näyttää. Jumalan mielihalu Jeesuksen opetuksessa voidaan pukea Psalmin 51 sanoihin:

”Sinä haluat totuutta salatuimpaan saakka”

Totuus salatuimpaan saakka on rukouksen lähtökohta. Lähestymme Jumalaa mitään peittelemättä, mitään salaamatta.

Sana, joka on käännetty rukoukseksi, tarkoittaa myös palvontaa – nimenomaan siinä merkityksessä, että henkilö polvistuu tai kumartuu maahan kunnioittaakseen jota kuta tai pyytääkseen jolta kulta jotain. Toisin sanoen, myös palvonnan lähtökohta on sama paljaus Jumalan edessä.

Totuus käy edeltä, Henki tulee perästä.

vaikuttavaa-uskoa_talvi

Viikon nosto – Suurempi kuin sydämeni

Mielivirsieni joukkoon asettuu virsi 525. Sen puhuttelemana olen kirjoittanut reilu 1,5 vuotta sitten artikkelin Suurempi kuin sydämeni:

Virsi ja artikkeli kokonaisuudessaan on luettavissa tästä linkistä:
https://pauliinakuikka.wordpress.com/2012/04/15/suurempi-kuin-sydameni-2/

Viittaan artikkelissa ehtoolleisen päätösrukouksen sanoihin:

Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä” (kuuluu sinulle, kaikkivaltias Isä, Pyhän Hengen yhteydessä kunnia ja kirkkaus aina ja ikuisesti).

Ja totean:

Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä – tulisi myös elämämme olla.

Ei omin nokkinemme, yksin, sooloillen, ilman Häntä. Niin emme pelastu – emmekä kyllä pysty Jumalan mielen mukaiseen elämäänkään. Niin Jeesus itse sanoi: “Ilman minua te ette voi mitään tehdä.” — tuo on myös valtavan vapauttavaa: Mitä Hän edellyttää meiltä, sen Hän myös lahjoittaa ja mahdollistaa.

Sanoisin, että tässä löydössä olen omassa sisikunnassani saanut suuren levon vuosien suorituksen vastapainoksi. Elämä Kristuksessa hymyilee syksyn harmauden ja hyytävyyden keskellä.

Omistava usko (osa 1) – Vääristymä

 

Paras tapa todistaa keppi käyräksi ei ole väitellä asiasta, tai tuhlata aikaa kepin haukkumiseen, vaan asettaa suora keppi sen rinnalle.

Positiivarien sivuilta löytämässäni lausahduksessa on vinha perä – myös hengellisissä asioissa.

Näin tekivät profeetat, Jeesus ja Hänen seuraajansa:

  • Asettivat suoran Sanan ihmisten oikutteluja, tekosyitä ja kiemurteluita vastaan.
  • Osoittivat selkeästi poikkeaman.

Tänään ja huomenna yritän asettaa mittakepakon uskon akselille. Aiheenani on omistava usko. Sinällään hyvä, tavoiteltava asia. Tämän huomaamme, kun katsomme Raamatun uskoa käsitteleviä ja uskomaan rohkaisevia Raamatun kohtia.

Usko voi vääristyä

Vääristymä voidaan (jopa onnistua) perustella Raamattuun, Pyhään, Jumalaan (ja Hänen/Hänen Henkensä puheeseen (esim. profetia)) vedoten. Janne Villan kirjasta Hengellinen väkivalta löydämme tästä esimerkkejä: Hengellinen väkivalta kytkeytyy hengellisen ”auktoriteetin” (pyhinä pidettyjen kirjoitusten, (voideltujen tms.) ihmisten, ”Jumalan” puhumien sanojen, jne. väärinkäytön ympärille.

Vääristymän salakavaluus on siinä, että se

  • aluksi vaikuttaa oikealta tai ainakin oikeansuuntaiselta
  • vasta tarkempi tarkastelu tai konflikti saa epäilemään asian perinpohjaista aitoutta – jos aitoutta älyää edes epäillä. Odotusarvo Jumalasta ja pyhästä puhuttaessa on, että puhe on totta – kun sitä usein vielä erityisesti vakuutetaan.

Myös omistava usko saattaa vääristyä

Ihminen luulee komentavansa Jumalaa (ja/tai pimeyden voimia), hallitsevansa toisia ihmisiä tai olosuhteita.

Vääristyneeseen ”omistavaan uskoon” kytkeytyy erisuuruisina annoksina ja erilaisina sekoituksina

  • suuruussyndroomaa
  • väärää vahvuutta
  • halua hallita
  • ylpeyttä ja itsekkyyttä – ja
  • usein taustavoimana pettymystä, katkeruutta ja/tai vihaa.

Hedelmistään te tunnette heidät, sanoi Jeesus – ja käski katsomaan niin profeettojen kuin ihmeiden tekijöidenkin hedelmää. Jeesus ja Hänen seuraajansa antoivat mittakeppejä mittaamiseen. Seuraavassa niistä muutama:

1) Kuka on suurin?

Johannes Kastaja osoitti tietä itsestään poispäin Jeesuksen puoleen:

”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä.”

Johannes näyttää osoittavan, että tuossa tilanteessa hänen oli aika väistyä syrjään ja Jeesuksen astua esiin. Johanneksen(kin) seuraajien tuli kääntyä Jeesuksen, Hänen persoonansa ja opetuksiensa puoleen.

Miten on oman/aikamme opetuksen laita? Missä on tarkennus?

2) Maailman kaikki valtakunnat?

Suuruussyndroomassa on minän lisäksi kysymys usein ahneudesta. Minulle, kaikki, nyt, heti. Ei malta odottaa – ei Jumalaa, ei ihmisiä. Pakko rynniä läpi – vaikka sitten väkivalloin.

Jumalan valtakunta ei toimi tällä tavoin. Hengen hedelmä ei ole holtiton rusikointi, kampitus eikä korkea maila. Hengen hedelmä ei ole kaiken jyräävä auktoriteetti.

Mieheni kertoi vuosikymmenien takaisesta ”photosoppauksesta” tiukan autoritäärisissä maissa. Kun joku valtion tai armeijan johtohahmoista joutui koneiston hampaisiin jopa tämän kuva häivytettiin virallisista valokuvista. Silloisella filminkehitystekniikalla operaatio oli melkoisen työläs, kekseliäsyyttä ja taitoa vaativa. Tarina on osoitus siitä, että kaiken jyräävä auktoriteetti ei kaihda keinoja eikä säästä voimia tässä operaatiossa. Aivan eri asia on, onko operaatiolla (hengelliseen kenttään siirrettynä) Jumalan valtakuntaa – ja pitkässä juoksussa edes tämän ”auktoriteetin” dynastiaa rakentava tai kohottava vaikutus.

Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä

toteaa Paavali

Samassa listassa kuin

siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus — juomingit, remuaminen ja muu sellainen

on

vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus

Paavali jatkaa

Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa.

Niinpä niin…Jumalan valtakunta, herätys, tms. eivät tule vihan vimmalla, riitelemällä, kiihkoilulla, kiukuttelemalla – juonittelusta ja kateudesta puhumattakaan.

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.

Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

3) Käskeminen ja komentaminen

Käskeminen ja komentaminen on yksi väärän omistavan uskon muoto. Tämän uskon omaksunut saattaa pitää oikeutenaan/armolahjanaan komentaa asioita ja olosuhteita ”vain tapahtumaan”. Äärimmäinen esimerkki tästä opetuksesta on luulo, että voi käskeä henkivaltoja ei vain poistumaan ja jättämään (joku) rauhaan, vaan käskeä näitä henkivaltoja jonkun (toisinajattelevan) kimppuun. Tällaisen ukaasin eräs tuttavani oli kuullut suomalaisen hengellisen vaikuttajan suusta, kun hän oli koettanut varoittaa mahdollisesti väärästä polusta, jolle tämä hengellisen kentän vaikuttaja oli astumassa.

Raamattu ei käske edes yrittämään hallita henkivaltoja. Siinä hommassa ihminen on altavastaaja oli miten mielestään voideltu tahansa tai luulisi omistavansa millaisen vapauttamistehtävän tahansa. Yritys hallita henkivaltoja liittyy enemmän magiaan kuin oikeinymmärrettyyn kristinuskoon.

Kristinuskon suuri sanoma maihin, joissa magia on voimissaan, on se, että Kristus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan TEHNYT TYHJÄKSI SIELUNVIHOLLISEN TYÖT. Kristittyinä meidän ei pidä/kannata tehdä tästä asiasta yhtään monimutkaisempaa. Me elämme Kristuksen omina Hänen voitostaan käsin.

Galatalaiskirjeen 3. lukuun on kirjoitettu seuraava vahva kohta

Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.
Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.

Jatkuu kirjoituksessa Omistava usko (osa 2)

Uudistuksen asiayhteys

Monissa uskon asioissa on kysymys akselista: Jo nyt – ei vielä. Niin tässäkin: Olemme vanhurskaita. Kelpaamme Jumalalle. Uskon kautta. Olemme pelastettuja. NYT. – Samalla katsomme tulevaisuuteen. Kilvoittelemmekin. Emme vielä ole perillä.

Silti pelastus on nyt. Vanhurskaus on nyt. Tuomio on pois nyt. Kun vain olemme Kristuksessa. Hänessä ja Hänen Sanassaan.

Jumalan lupaa uudistaa kansansa voiman.

Lupaus uudistumisesta on lunastuksen ja sovituksen yhteydessä.

Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu

Samassa, mihin Pietari viittasi helluntaisaarnassaan. Pietari liitti saarnaansa saman, minkä Jesajakin: Ajatuksen kääntymisestä ja parannuksesta siinä, missä ihminen oli poikennut pois. Kutsu oli korvikkeista aitoon.

Pietarin helluntaisaarnan äärellä on muistettava eräs asia: Saarna oli osoitettu kuulijoille, joiden oli tarpeen tulla tuntemaan Kristus. Niin Jeesuksen, Pietarin kuin Paavalinkin sanoma oli tässä hyvin ehdoton: Ilman Kristusta ei ole pelastusta. – Ja toisaalta: Kristuksessa ON pelastus.

Edellinen voi tuntua turhalta kikkailulta. Olen kuitenkin ihan vastottain törmännyt tuomion profetioihin ja julistukseen, jotka kohdennetaan ihmisiin, jotka uskovat Kristukseen – ja jos yhtään Raamattuani oikein ymmärrän – heidän kaiken järjen mukaan pitäisi myös olla näin ollen uusia luomuksia, uudestisyntyneitä, uskovia, kristittyjä (millä nimellä me omasta viitekehyksestä käsin heitä kutsummekaan). Usein tuo tuomion profetia ja julistus on vielä niin epämääräistä, että siinä oikeastaan osoitetaan, että kääntyä pitäisi ja parannus pitäisi tehdä, mutta ei kerrota täsmälleen, miten ja mistä. Jää epämääräinen olo.

Silloin jos/kun Sana ja Pyhä Henki osoittaa parannuksen tarpeen, se on aina kohdistunut johonkin ”aiheelliseen”. Se ei koskaan ole epämääräinen viittaus johonkin.

Toinen muoto tästä julistuksesta ja tuomiosta on julistus, jonka mukaan tuomio tulee kohtaamaan paikkakuntaa tai kansaa sen syntien tähden. OK. Ymmärrän. Tavallaan uskonkin. Tämä tuomio/seuraus voi välillisesti koskea myös uskovia/Kristuksen omia. Sen sijaan tämä tuomio ei sinällään kohdistu suoraan uskovaan/Kristuksen omaan, jos/kun/koska hän on kääntynyt, tehnyt parannuksen ja saanut anteeksi.

On äärettömän tärkeää, että käsittelemme paitsi lupauksia, myös ”tuomiota” oikeassa asiayhteydessään.

Paavali teki asian varsin selväksi useaan otteeseen:

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. (esim. Room. 8:1)

Kysymys on Jeesuksessa Kristuksessa olemisesta. Uskon kautta Häneen, Hänen nimeensä, Hänen Sanaansa. Pysymisestä Hänessä ja Hänen Sanassaan.

Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. — Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. (Room. 5:1,10)

Monissa uskon asioissa on kysymys akselista: Jo nyt – ei vielä. Niin tässäkin:

  • Olemme vanhurskaita. Kelpaamme Jumalalle. Uskon kautta. Olemme pelastettuja. NYT.
  • Samalla katsomme tulevaisuuteen. Kilvoittelemmekin. Emme vielä ole perillä.

Silti pelastus on nyt. Vanhurskaus on nyt. Tuomio on pois nyt. Kun vain olemme Kristuksessa. Hänessä ja Hänen Sanassaan.

Uudistus, josta Pietari julisti helluntaisaarnassaan ja hieman myöhemmin temppelissä, liittyi kiinteästi parannukseen ja kääntymykseen:

Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan — (Apt. 3: 19, 20a)

Katumuksessa oli (asiayhteydestä päätellen) ennen muuta kysymys siitä, että kuulijat eivät tunteneet – eivätkä suostuneet – tuntemaan Kristusta. Heidän tarvitsi uskossa ottaa vastaan Messias, Kristus.

Siitähän perimmältään synnissä on kysymys aina: Emme usko, mitä Kristus haluaa elämässämme olla – tai mitä Hän haluaa elämältämme.

Hänen Henkensä avaama Sana on paras mahdollinen kompassi ja kartta. Kun olemme linjassa Sanan kanssa. Kun olemme Kristuksessa, voimme olla varmat myös Hänen lupaustensa toteutumisesta.

Kaikki muu tulee sen ohessa. Näin Kristus lupasi. (Vrt. Matt. 6: 33)

Uudistus ja virvoitus lähtee aina lunastuksesta ja sovituksesta – ja siitä, että elämme siinä todellisuudessa, jonka Kristus on meille valmistanut.

Jumala hallitsee nämä asiat

Uudistuksen teeman äärellä mielessäni on muun muassa Jesajan kirjan 40. luvun jakeet, Jumalan lupaus uudistaa kansansa voima.

Kuten yleensäkin, mieluusti tarkastelen asioita asiayhteydessään. En käy syvemmin tarkastelemaan koko lukua, vaan tuon esiin muutaman teeman , joka liittyy lupaukseen voiman uudistumisesta. Ennen lupausta uudistuvasta voimasta Jesajan kirjaan on kirjoitettu seuraavat teemat:

1) Kehotus lohduttaa Herran kansaa, kertoa Jumalan kunnian ilmestymisestä

— Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.
Puhukaa lempeästi Jerusalemille ja kertokaa sille, että sen pakkotyö on päättynyt, että sen syyllisyys on sovitettu, sillä kaksin verroin on Herran käsi sitä kurittanut kaikista sen synneistä.
Ääni huutaa:
— Raivatkaa autiomaahan
Herralle tie!
Tasoittakaa yli aron
valtatie meidän Jumalallemme!
Täyttykööt notkot,
alentukoot huiput,
mäet madaltukoot,
vuorten louhikot tasoittukoot!
Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut.

Sana, joka on käännetty KR 32:ssa ´vaivanajaksi´ ja KR 92:ssa ´pakkotyöksi´ tarkoittaa myös ´sodankäyntiä´ja ´palvelusta´. ´Syyllisyys´ tarkoittaa myös ´syyllisyydestä seuraavaa syyllisyyttä tai rangaistusta´.
Vaivanajan/pakkotyön/sodankäynnin/palveluksen päättymistä kuvaava sana tarkoittaa myös ´täyttymistä´ ja syyllisyyden sovittamista kuvaava sana ´hyväksymistä´.

Kun katselemme näitä sanoja ja niiden käyttöä Uudessa testamentissa huomaamme Jesajan sanan olevan selkeä Messias-lupaus. Esimerkiksi Markus liitti tämän Messias-lupauksen evankeliuminsa alkuun:

Ääni huutaa autiomaassa: ”Raivatkaa Herralle tie, tasoittakaa hänelle polut!” (Mk. 1:3)

Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. Ja taivaista kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” (Mk. 1:9)

Johanneksen evankeliumiin on kirjoitettu seuraavasti:

Jeesus joi viinin ja sanoi: ”Se on täytetty.” Hän kallisti päänsä ja antoi henkensä.

Ennen kuin siirrymme eteenpäin, pyydän pysähtymään seuraavien sanojen äärelle:

Tasoittakaa yli aron
valtatie meidän Jumalallemme!
Täyttykööt notkot,
alentukoot huiput,
mäet madaltukoot,
vuorten louhikot tasoittukoot!

Kyseessä on valtava Jumalan voimannäyte.

Muutama vuosi sitten tehtiin kotimme lähellä tietöitä. Suomalainen serpentiini oikaistiin radikaalisti. Samaan syssyyn madallettiin mäkeä – ja tehtiin umpimetsään ja louhikkoon uutta, korvaavaa, tietä. Mutta ei noin perinpohjin. Vieläkin on 750 m pitkä nousu, jota polkupyörällä kivutessa hengästyy mukavasti. Vieläkin on mutkia jäljellä – ja joissain kohdin routa myllää keväällä tietä melko kelvottomaan kuntoon.

Jesajan kirjan kohta sen sijaan puhuu totaalisesta tien raivaamisesta.

Toiset kaksi teemaa Jesajan 40. luvussa ovat:

2) Katoava, pieni ihminen – Ikuinen, suuri Jumala

3) Voimattomat epäjumalat – Voimallinen Jumala

Painotus on, että katoavan ja voimattoman sijaan, ihmisen tuli tavoitella ikuista, suurta, voimallista Jumalaa.

Jumala hallitsee nämä jutut!

Jesaja jatkaa Jumalan vetoomuksella – tai pikemminkin haasteella:

— Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun
kaltaiseni?
kysyy Pyhä.

Jesaja kehottaa katsomaan Jumalan töitä ja Hänen valtasuuruuttaan:

Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut? Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.

Amplified Bible kääntää tuon ´yksikään joukosta ei jää pois´ mielestäni erittäin hyvin

not one is missing or lacks anything.

Juuri sitä käytetty sana tarkoittaa: ´yksikään ei puutu/kärsi missään puutetta´. Ilmaus viittaa asiaintilaan taivaassa, mutta samalla Jesaja linkittää sen Herran omiin maan päällä.

Jesaja jatkaa – hienoisella nuhteella:

Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: — Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.

Etkö jo ole oppinut,
etkö ole kuullut,
että Herra on ikuinen Jumala,
koko maanpiirin luoja?

Faktat ovat seuraavat sanoisi aikalaisemme. Jesaja listasi asian seuraavasti:

Ei hän väsy, ei uuvu,
tutkimaton on hänen viisautensa.

Hän virvoittaa väsyneen
ja antaa heikolle voimaa.
Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,
nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat,
mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Jumalan käsissä asiat saavat toisen suunnan

Olen aiemminkin viitannut Kathyyn, joka pukee rukouksen (ehkä joku näkee rukouksessa myös profetiaa) laulun muotoon. Tässä tämänpäiväinen lohdutuksen ja rohkaisun sana ”jollekin”:

Ihmiset ovat yrittäneet
upottaa sinut,
murskata sinut ja
tuomita sinut.
Ainoa, mitä he ovat halunneet,
on syyttää sinua siitä, mitä olet sanonut (tehnyt).

Tule ulos ihmisten oikeudesta
ja tule minun
tuomittavakseni.

Sanoja lukiessani tulivat mieleen Raamatun sanat:

Ja nyt — näin sanoo Herra,
joka sinut loi, Jaakob,
joka sinut muovasi, Israel:
— Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut,
sinä olet minun.
Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun
kanssasi,
kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa,
kun astut tulen lävitse, sinä et pala
eikä liekki sinua polta.
Minä, Herra, olen sinun Jumalasi.
Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi. (Jes 43: 1-3)

Kysymys on jostain erilaisesta, suuremmasta. Kysymys on Jumalan Sanasta.

Silloinkin, kun sanat eivät riitä kuvaamaan elämän tuskaa tai käsissä olevia elämän kiemuroita. Silloinkin kun sillat ovat palaneet edestä ja takaa – ehkä omin käsinkin poltettuina. Silloinkin, kun ihmiset ja olosuhteet ovat sulkeneet kaikki tiet. Silloinkin, kun omat päätökset ovat johtaneet syvälle suohon ja vaikeuksiin. Silloinkin, kun syyllisyys aiheestakin painaa. Silloinkin, kun tuntuu, että kaikki pimeys ympärillä on irti.

Sillonkin Luoja ja Lunastaja puhuu:

Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut.
Minä olen sinut nimeltä kutsunut,
sinä olet minun.
— minä olen sinun kanssasi,
— virrat eivät tempaa sinua mukaansa,
— sinä et pala eikä liekki sinua polta.
Minä, Herra, olen sinun Jumalasi.
Minä, Israelin Pyhä, olen sinun pelastajasi.

Silloinkin, kun ojennus on aiheen ja Sana kutsuu parannukseen, Sana näyttää myös ”kuinka asiat ovat”:

Peseytykää, puhdistautukaa,
tehkää loppu pahoista töistänne,
ne ovat aina silmissäni.
Lakatkaa tekemästä pahaa.
Opetelkaa tekemään hyvää —
— Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on,
sanoo Herra.
— Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset,
ne tulevat valkeiksi kuin lumi.
Vaikka ne ovat purppuranpunaiset,
ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.

Vaikka tilanne olisi kuinka hurja tai kurja tahansa, Jumalan käsissä asiat saavat toisen suunnan. Syyllisyys myös.

Jesajan kautta Jumala kehottaa ottamaan selvää, vakuuttumaan (KR -32 tuo esille myös sävyn oikeudenkäynnistä, jossa näin tehdään), kuinka asiat oikeasti ovat. Ennen uudenaikaista pesulatekniikkaa purppuran/verenpuna ei lähtenyt vaatteista noin vain jälkiä jättämättä. Tätä taustaa Jesajan sanojen on kuulijansa korvissa täytynyt kuulostaa suorastaan yliluonnollisilta: ”Ne tulevat valkeiksi kuin lumi ja puhdas villa”!