Vastaan vai puolesta?

Olen tämänkertaisesta aiheesta kirjoittanut ainakin kaksi kirjoitusta, jotka valmiiksi blogini kätköistä kaivelin. Aiheeni liittyy nk. vastarukouksiin. Hassu termi. Aihe kylläkin on vakava. Karismaattisuuden liepeille on pesiytynyt salakavala (esi)rukouksen muoto, jossa rukoillaan ”vastaan”. Esimerkiksi niitä vastaan, joiden koetaan vastustavan tehtyä työtä. Kuulostaa vanhurskaalta ja oikealta. Sitä rukous ei kuitenkaan ole. https://pauliinakuikka.wordpress.com/2012/12/06/no-johan-on-termi/ https://pauliinakuikka.wordpress.com/2013/07/03/mika-virka/ Perustelenpa miksi. Ensinnäkin siksi,Jatka lukemista ”Vastaan vai puolesta?”

Hengellisyys vs uskonnollisuus?

Välillä ihmettelen, mistä ihmeestä nuo alussa mainitsemani tulkinnat oikein ovat peräisin. Englanninkielisessä maailmassa tiedän samanmoista vastakkainasettelua olevan. Molempien – sekä englanninkielisen että kotoisemman variaation – ongelma on siinä, että ne perustuvat erittäin löyhästi siihen auktoriteettiin, mihin ne näyttävät näennäisesti vetoavan, Raamattuun.

246. (Huokaus…) Niiiiiiin tuttua kauraa!!!

Sähöpostistani löysin yhden seuraamani blogin uuden postauksen. Pisti mokoma huokaisemaan. On niiiiiin tuttua kauraa!!! Kyseessä on Omat polut – Etnisten vanhoillistestadiolaisten kokemuksia ja kertomuksia. Sanoisinko, että kertomuksen päähenkilö, Helena Jaakkola, on rohkea nainen, kun uskaltaa omalla nimellään ja kasvoillaan kertoa tarinansa. Kyseessä on varsin tavanomainen tarina hengellisen yhteisön ja perheväkivallan kytköksestä. Olen nimittänyt tuollaista tilannettaJatka lukemista ”246. (Huokaus…) Niiiiiiin tuttua kauraa!!!”