Näennäisesti puhdasta?

Purossa oleva vesi on puhdasta – näennäisesti. Tarkemmin kun vettä katsoo, siellä näkee ihmisten pois heittämiä roskia. — Samaan tapaan näen hengellisen kentän. Jumalalta lähtevä on lähtökohdiltaan puhdasta ja kaunista; ihminen tuo siihen mukanaan mutkat ja muhkurat. Vettä aidosta lähteestä

Surullista. Hämmentävää.

Aihepiiriä liipaten ovat syntyneet blogin reilu 1200 kirjoitusta. – Tässä linkkejä niistä muutamiin.

Välttämättä hyvä puhe, oikea opetus, eivät edes nk. ihmeet, ole merkki siitä, että henkilö olisi oikeilla vesillä

”Onhan hän puhunut siellä seurakunnassa hyvää sanaa.”

Tässä meidän ihmisten ajatuksen menevät monesti solmuun ihmisten ja ilmiöiden hedelmää arvioidessamme: Kukat NÄYTTÄVÄT aidoilta, oikeilta kukilta. Ovatko ne aitoja, selviää vasta lähemmässä tarkastelussa. Hedelmäntunnistamiskoulu – Osa 1

Aidon tunnistaa usein rosoista.

Jumala on enemmän kuin tuulet ja tuiverrukset, joita kohtaamme

Sanoja enemmän juttelee syvä pohjavirta, joka kertoo Jumalan rakkaudesta ja uskollisuudesta, jota eivät voi suuret vedet hukuttaa ja joka ei ole kauppatavaraa enempää kuin kimallettakaan (Vrt. LL 8: 6,7) Aitoa herätystä etsimässä

Kun on synteettistä, on myös aitoa

Synteettisen olemassaolo on varma merkki siitä, että aitokin on olemassa. Lisäksi tämän aidon on pakko olla arvokasta, kun joku on valmis turvautumaan synteettiseen korvikkeeseen! Synteettistä vai aitoa

Useimmiten elämä on monisyisempää kuin mustavalkoinen totuus-harha -akseli

Hengelliseen elämä ja kasvu edellyttävät aikaa ja paneutumista

Pitää olla pikariisiä, pikahiutaleita, pikajumppaa. Olemme niiiiiiiiiiin kiireisiä! Miten kummassa aiemmin on ollut aikaa keittää ohrapuuro kokonaisista ohrasuurimoista?

Onko asian laita näin myös hengellisyydessämme: Kaiken pitää olla helppoa ja nopeaa – mieluummin valmista tai ainakin puolivalmista. Pikariisiä ja pikahengellisyyttä?

Tämä ei ole valmistalopaketti avaimet käteen -periaatteella. Helppoa se niin olisi! – Tämä vaatii meiltä sitä, että itse omina itsenämme asetumme Herran ja Hänen Sanansa eteen. Olemme Hänen puhuteltavinaan ja lähettäminään. Aitoa herätystä etsimässä

Aito ennallistaminen mahdollistuu perinpohjaisen totuuden kautta

Aitoa ennallistamista ei ole ilman perinpohjaista totuutta. Kysymys on samasta kuin jos yrittäisimme tehdä ruostepaikkausta ottamatta jokaista ruostepilkkua kiinni. Jos niin teemme, ruoste pukkaa läpi.     Aito ennallistaminen

Huokaus aidon perään

Tunnun palaavan tähän teemaan uudestaan ja uudestaan: Huokaukseen aidon perään.

Ajatuksiini pääset kiinni lukemalla seuraavat artikkelit:

Minulle suuri yllätys oli, että tilaisuudessa olotilani oli ristiriitainen. Ilmapiiri tuntui olevan sekava. Siellä ei ollut rauhaa. Julistaja julisti asiaa. Jeesus oli hänen juttunsa- Jeesus oli jopa julistuksen keskiössä. Niin oli rakkauskin; piti rakastaa myös vihamiestä. Järjen tasolla pystyin sanomaan aameneni; sisikunnassani vallitsi sekaannus.

Aitoa herätystä etsimässä

 

Jossain sen on oltava; joskus sen on tultava esiin. — Rukoilen, että tämä hinku aidon perään syvenisi omalla kohdallani, meissä, meidän seurakunnissamme. Uskallatko rukoilla kanssani samaa?

Ei rauhaa

 

 

Miltä Elämä tuoksuu?

Pauliina, sinä tuoksut ihan mummolalta.

Hämmennyin pahanpäiväisesti. En ymmärtänyt aluksi ollenkaan, mitä oppilas tarkoitti. Mietin todenteolla, miltä mahdoin tuoksua.

Sitten ymmärsin: Lähestyimme joulua. Minä taas käytin eteeristä öljysekoitusta, jossa oli muun muassa kanelia, neilikkaa ja appelsiinia – useassa kiinteistössä ilmaantuvia sisäilmaoireita helpottaakseni. Totta kai tuoksu oli tarttunut vaatteisiini ja kulkeutunut kouluun – ja muistutti oppilasta mummolan joululeipomusten tuoksusta.

Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! – Kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!  2 Kor. 2: 17

Paavalin sanojen taustalla on kuva roomalaisesta sotilaskulkueesta

Voitetun taistelun jälkeen armeija marssi johtajansa johdolla kaupunkiin sotasaaliin – ja sotavankien kanssa. Voitonmerkiksi poltettiin suitsukkeita ja/tai levitettiin tuoksuvia yrttejä paraatin kulkureitille. Tuoksu kertoi voitosta – ja tuoksu kertoi tappiosta.

  • Jeesukseen Kristukseen uskova, Häneen elämällään nojautuva voittajan puolella. Hänelle tuoksu on elämän tuoksu.
  • Jeesuksen Kristuksen ja uskon ”niikseen jättävä” edelleen pahan talutusnuorassa ja pahan puolella. Hänelle tuoksu (ellei linja muutu) kuoleman tuoksu.

Eteerisiä öljyjä voi ostaa pulloissa ja purnukoissa; Kristuksen tuoksu tarttuu Hänen läsnäolossaan

Aidot eteeriset öljyt ovat hyvin haihtuvia. Ne vapauttavat tuoksun ympäristöön, kun vain avaamme pullon. – Silti tuoksun kanssa ei tarvitse pihtailla. Tuoksun on tarkoituskin levitä ympäristöön.

Meidän ei tarvitse ”yrittää olla tuoksuvia”. Se, että tuoksumme Kristukselta, seuraa siitä, että olemme viettäneet aikaa Hänen kanssaan. Voimme jatkuvasti hakeutua ainutlaatuisen Elämän tuoksun alkulähteille, Kristuksen läsnäoloon.

Aidot eteeriset öljyt, eivät nappaa ympäristöstä vaikutteita; ne säilyttävät ainutlaatuisen tuoksunsa

Suitsukkeen tuoksu oli kiinteä osa vanhan liiton pappien jumalanpalvelusta. Tuoksu ei jäänyt vain temppeliin, vaan kulki heidän vaatteissaan sinne, minne he menivät. Kristuksen tuoksun tulisi olla luonnollinen ja kiinteä osa myös meidän elämäämme, ”uuden liiton pappeina”.

Papit tulivat temppelistä suitsukkeen tuoksu vaatteissaan, mutta heillä ei ollut lupaa tehdä suitsuketta mihinkään muuhun kuin sen alkuperäiseen tarkoitukseen: Kristuksen tuoksu on tarkoitettu pelkästään ja ainoastaan tuoda tiettäväksi Jumalan valtakunnan todellisuus, ei siksi, että jotenkin hyötyisimme siitä tai käyttäisimme sitä omien etujemme ajamiseen.

Tuoksu herättää reaktioita

Evankelistatuttuni kertoi majapaikkansa ulkopuolella tapahtuneesta episodista: Kerrostalon ulkopuolella häntä vastassa oli ollut nainen, joka oli syyttänyt tätä evankelistaa pahasta hajusta ja alkanut heristää keppiä hänen edessään. – Tämä evankelistaoli hämmentynyt yhtä lailla kuin minäkin aikanaan em. koululla. – Hän ei mielestään haissut mitenkään erikoiselle. – Nainen vaan jatkoi kepillä heristelyä. – Evankelista komensi pistämään kepin pois, että hän pääsisi jatkamaan matkaa.

Reissullaan evankelista oli aikaa miettiä tapahtumaa. Hän tuli siihen tulokseen, että nainen ”aisti” hänessä olevan Jeesuksen ja reagoi Jeesuksen läsnäoloon ja koki sen epämiellyttävänä.

Evankelista palasi takaisin majapaikkaansa ja seuraavana aamuna käveli majapaikastaan ulos. Tällä kertaa nainen pisti kätensä nenänsä suojaksi, suojautuakseen ”hajulta”.  Nainen aisti evankelistassa Jeesuksen.

Itselleni kävi erään koulun pienryhmässä samantyyppinen tapaus. Yhdeksän yläasteikäistä, tyyliin Tommi Ei-Voi-Vähempää-Kiinnostaa marssii luokkaan. Tämä on joku helluntaitäti. Tulossa on tylsä tunti. Hei, pistetään sen kustannuksella vähän vitsiksi -asenteella. Yksi rojahtaa pienryhmätilan sohvalle pitkin pituuttaan ja nostaa asenteensa korostukseksi kengät pöydälle. Toinen hautaa päänsä käsiinsä, kun istuu pulpettiinsa. – Kolmas haistelee luokan ilmaa ja sanoo: ”Mikä täällä tuoksuu? Täällä on raikasta…” – Jälleen hämmentävä kokemus… Nuoret miehenalut olivat 15 minuuttia aiemmin lähteneet samasta luokasta. Luokka noin periaatteessa oli samassa jamassa kuin monen muunkin välitunnin jälkeen. – Ajattelen jälkeen päin, että tämä nuori mies aisti tuoreuden ja raikkauden, joka tulee Jeesuksen läsnäolosta.

Useimmiten reaktiot eivät tule noin hajuvetoisesti. Ihmiset kuitenkin reagoivat siihen, mitä edustamme, jos se on vähääkään esillä. Jeesus tuoksui Jumalan läsnäololta. Niin myös meidän tulisi tuoksua. Vaikka se herättäisi tunteita laidasta laitaan.

Siellä, missä Jeesus liikkui, tapahtui. Jeesuksen läsnäolo herätti kaipausta ja toivoa – ja vastustusta.

  • Osa alkoi miettiä syvällisesti pelastusta

  • Osa kaipasi parantumista

  • Osa hankasi vastaan kaikin mahdollisin tavoin

  • Osa hyökkäsi avoimesti kohti

Enemmän kuin ympäristömme

Olen tavannut monia kristittyjä, joita kiusaa esimerkiksi työpaikan puheenaiheet tai taustalla soitettu musiikki. Ne edustavat toisenlaista tuoksua kuin, mikä itselle on tuttu, luontainen ja rakas. Joskus taustalla on motiivi: Näytetään tuolle uskikselle. – Ja niin jutun suunta ja soitettu musiikki muuttuu entistä haastavammaksi.

Tällaisen koettelun äärellä meidän kannattaa pitää mielessä, että Hän, joka meissä on, on voittanut maailman.

Kalpea kuva arkisesta elämästä: Yksi käyttämäni eteeristen öljyjen sekoitus on oikea ihmeaine: Se ei suinkaan peitä epämiellyttävää hajua, vaan eliminoi sen. – Viime kesänä ihmettelin kotonani omenan tuoksua. Tai pikemminkin käyneen omenan. – Mikä merkillinen, eikä kovin miellyttävä haju. – Syy selvisi, kun ajattelin asiaa ääneen. Poikani oli ostanut ilmanraikastimen – ja kun haju ei häntäkään miellyttänyt, pisti sen huoneensa roskikseen, josta käynyt omena -esanssi levisi koko asuntoon. – Laitoin diffuusoriin tuota eteeristä ”ihmeöljyä” – ja haju katosi. – Niin myös meissä oleva Kristus ja Hänen tuoksunsa on enemmän kuin se, mikä ”tuoksuu” ympäristössämme.

Me käännettiin se ”sinun kanavallesi”

Eräs yrittäjä kertoi, miten hän työmaallaan viipyi joskus muita pidempään ja vaihtoi radiokanavan Deille. Päivän päätteeksi hän vaihtoi kanavan takaisin Radio Rockille, jota muut kuuntelivat. Yhtenä iltapäivänä eräs työmaan työmiehistä ruuvasi radiota Dein taajuudelle sanoen: ”Me laitettiin se siun kanavalle.” Ilmeisesti yrittäjä oli unohtanut radion ainakin kerran ”taajuudelleen”, mikä pistettiin merkille työporukassa.

Uskovan yrittäjän elämässä tuoksui Kristus. Suolan tavoin läsnäoleva kristillisyys lähensi työporukkaa uskonasioihin tavalla, joka ”miekkalähetyksellä” (käänny tai kuolet) olisi jäänyt unelmaksi.

Mitä pitäisi ajatella (taas tästä) skandaalista?

Jälleen yksi skandaali tunnetun, kristillisen julistajan elämässä. Tapahtuu se, minkä perään blogissani säännöllisin väliajoin huhuilen: Totuus tulee julki.

Pitäisikö sanoa:

Niinhän siinä sitten kävi… Johan minä sanoin…

Vai … olla murheissaan ja rukoilla…

Itse kallistun toisen vaihtoehdon puoleen: Jokainen Jumalan valtakunnan työntekijä on kallisarvoinen omalla paikallaan. Kenenkään etu ei ole, että hänelle käy jotain, mikä romuttaa hänen elämän(työn)sä ja sanoman.

Pysykäämme horjumatta tunnustuksessa ja toivossa, sillä hän, joka on antanut meille lupauksensa, on luotettava. Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. Hepr. 10: 23, 24

Viisautta on rukoilla myös omalle kohdalleen:

Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala. Ps. 69: 7

 

Jos jokin asia mietityttää sinua tai haluat, että puolestasi rukoillaan, voit täyttää alla olevan lomakkeen.

Aitoa vai epäaitoa? – Siinä kysymys

Blogi on saanut alkunsa uskon pohdinnasta:

  • mikä on aitoa
  • mikä on epäaitoa

Monet kirjoituksista liippaavat aihepiirejä:

  • Raiteiltaan suistunut karismaattisuus:
    • Suuren osan aikuisiästäni olen viettänyt erilaisissa karismaattisissa yhteisöissä.   Olen kohdannut paljon rakentavaa – ja myös ihmisten käsissä tuhoisaksi muuttunutta karismaattisuutta.
  • Hengellinen väkivalta: Hengellisyys on erittäin herkkä alue väkivallalle. Peruslähtökohtaisesti usko edustaa ”uskovaiselle” pyhää, hyvää ja oikeaa. Siksi se tarjoaa mahtavan pelikentän henkilöille, joille hengellisyys on (väki)vallan väline.
  • Narsismi: Kokemukseni mukaan varsin monen väkivallan ilmiön takana pilkistää narsismi – siitä syystä, että narsisti kykenee ilman oman tunnon kolkutusta ylittämään hyvän maun rajat myös uskoon ja pyhään liittyvissä asioissa.

Toivon, että näistä kirjoituksista on apua siinä, että pystyt

  • huomaamaan, jos olet mukana epäterveessä yhteisössä tai ihmissuhteessa
  • asettamaan itsellesi ja elämällesi terveet rajat
  • tunnistamaan mahdollisen narsismin ilmiöiden takana

Tutustu lisää sinua kiinnostaviin kategorioihin ja avainsanoihin.

Esimerkiksi aito usko:

Tie syvempään Jumalan läsnäoloon

Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin
aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.
Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi
ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi

Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.”

WAU! – Herra itse ja Hänen läsnäolonsa. Kirkkaudessa kulkeminen. Eheys. Välittömät rukousvastaukset. Kuulostaa houkuttelevalta. Mulle kanssa! Kuulen huutavani.

Kunnes kuulen Jesajan jyrähdyksen, jonka hän toi esiin Herran käskystä.

Huuda kurkun täydeltä, älä arkaile,
anna äänesi kaikua kuin pasuuna!

Herra käski Jesajan huutamaan kurkun täydeltä, sumeilematta, säästelemättä, ylettömän rohkeasti, selkeästi ja kuuluvasti kuin pasuuna.

Miksi?

Jotta ihmiset havahtuisivat, heräisivät. – Jesajan kuvauksesta päätellen he näyttivät olevan varsin tyytyväisiä oloonsa ja uskoonsakin.  He luulivat tekevänsä oikeita asioita – ja he lienevät toiminnassaan olleet vilpittömiä.

Minua he ovat etsivinään päivästä päivään
ja kyselevät tietoa minun teistäni
niin kuin kansa, joka noudattaa vanhurskautta
eikä ole hylännyt Jumalansa säätämää oikeutta.
He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita,
he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat:
”Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?”

Jesajan sanoman äärellä huomaamme, että näiden ihmisten paastoon sisältyi ristiriita: Paastosta oli tullut heidän itsekkyytensä jatke.

Näen kyllä! Paastopäivänäkin te ajatte omia
etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne.

´Oman edun´ajamiseksi käännetyn sanan takana on myös ajatus siitä, että joku  ´tekee, mikä HÄNTÄ miellyttää´- ja asiayhteydestä voimme huomata – toisen kustannuksella, vieläpä hyvin prässäävästi, tyrannimaisesti.

Se, minkä ajateltiin vetävän Jumalan vastauksia alas, oli omiaan synnyttämään riitaa, katkeruutta ja väkivaltaa

Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa,
raakoja nyrkiniskuja.

Jumalan johtopäätös Jesajan kautta on hyvin yksiselitteinen:

Te ette enää pidä sellaista paastoa,
joka kantaa rukoukset taivaisiin. —

toisenlaista paastoa minä odotan–

Paaston ulkonaiset, hartaan hurskaat tunnusmerkit jäivät varjoon radikaalin toiminnan tieltä, jota Jumala Häneen vetoavilta odotti:

  • vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet
  • murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi

Jumalan vaatimus suuntautui kahteen eri suuntaan paastoajien omassa elämänpiirissä, silloisessa yhteiskunnassa: heihin, jotka tekivät heille töitä ja heihin, jotka tarvitsivat heidän apuaan elääkseen.

Jumala ei vaatinut heiltä, yli heidän voimien, vaan edellytti tekemään, mikä oli tehtävissä:

Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi
ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet,
jos annat nälkäiselle omastasi
ja ravitset sen, joka kärsii puutetta

Jumalan viesti kaikessa yksinkertaisuudessaan on:

Lopeta toisten sorsiminen, sormella osoittelu ja pahan puhuminen ja ala tehdä ympäristössäsi asioita, jotka muuttavat maailmaa.

Ajankohtainen viesti myös omaan aikaamme!

Tämän jälkeen tulevat mahtavat lupaukset:

Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.
Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.–  Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen.”Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy.  Ammoin raunioituneet asumuksesi sinä rakennat jälleen, pystytät rakennuksia muinaisille perustuksille, ja niin sinun nimesi on oleva: sortuneiden muurien korjaaja, maan asutuksen elvyttäjä.

Aiemmin olen kirjoittanut samasta Jesajan kohdasta pikkuisen eri näkökulmasta.

faith-in-wor_syksy

Vettä aidosta lähteestä

Rooman lähellä on akveduktipuisto, jossa on nähtävillä aikanaan Roomaan vettä tuoneita akvedukteja.

untitled (852 of 46)

Sieltä löytyy myös puro, joka soljuu eteenpäin ja kuljettaa edelleen akveduktin paikalle tuomaa vettä.

untitled (868 of 46).jpg

Purossa oleva vesi on puhdasta – näennäisesti. Tarkemmin kun vettä katsoo, siellä näkee ihmisten pois heittämiä roskia.

Surullista.

Samaan tapaan näen hengellisen kentän. Jumalalta lähtevä on lähtökohdiltaan puhdasta ja kaunista; ihminen tuo siihen mukanaan mutkat ja muhkurat.

Älkää eksykö, rakkaat veljet! Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Jaak. 1: 16, 17

Siinä oivallinen ohje testaamaan, mistä näkemämme tai kokemamme on peräisin.