Uniikki elämän tarkoitus

Onko elämän tarkoitus sinulle selvillä? Näin kysyy Led to Impact -blogin kirjoittaja. (You can read the article in English here)

Jumalan tarkkaan suunnitelmaan kohdallasi ei kuulu se, että elät kuin epätietoisuudessa turhautuneena ja sekasorron vallassa. Hän loi sinut, jotta tavoittelisit ainutlaatuista tarkoitusta. Ilman tarkoitusta sinun on mahdoton kokea elämäsi täyttymystä.

Mikä on tarkoitus?

  • Se on ainutlaatuinen Jumalan suunnittelma elämäntehtävä.
  • Se suuntaa päivttäistä elämää.
  • Se tarjoaa pohjan arvoille, näylle ja tavoitteille.
  • Se antaa tarkoituksen kaikkeen, mitä teet henkilötasolla, perheessä tai sosiaalisessa ja ammatillisessa elämässä.
  • Se on enemmän kuin työ, ura tai se, mitä teet.
  • Se on kutsumuksesi.
  • Se on elämäntehtäväsi.
  • Se on yleinen elämäsi teema, mitä tulee siihen, mitä päivittäin teet.

Alun perin julkaistu 28.10.018

Minimaalinen elämä? Minimaalinen Jumala?

Kuulin taannoin syvästi Sanaan nojautuvan opetuksen. Puhuja viittasi siihen, miten Jumala rohkaisi muun muassa Joosuaa ottamaan omakseen maan, jonka Jumala oli alun perin luvannut Moosekselle ja Mooseksen sukupolvelle. – Puheen edetessä puhuja totesi:

— meidän elämä ei ole niin kuin Mooseksen elämä, meidän elämä ei ole niin kuin Joosuan elämä. …meillä on vain tämä pieni elämä.

Rehellisesti, minun teki mieli nousta penkistä sillä sekunnilla ja hihkaista:

Meillä ei ole v-a-i-n  t-ä-m-ä  p-i-e-n-i elämä. Meillä on SUURI, ARVOKAS, AINUTLAATUINEN, TARKOITETTU, JUMALAN ANTAMA ELÄMÄ. Räätälin työnä juuri sinulle ja minulle tehty.

Tuollaisen kokemuksen äärellä selkenee, miten ajattelemme uskosta, elämästä ja Jumalasta oman elämän taustasta ja käsityksestä käsin. Se miten kerromme Jumalasta, on heijastaa kuvaamme Jumalasta.

Alun perin julkaistu 8.4.018

Kestävä kehitys Jumalan valtakunnassa

Lukemani raamatunjaekokonaisuuden äärellä pohdin sitä, miten jakeita kannattaa tarkastella osana kokonaisuutta. Näin luetusta muodostuu kokonaiskuva.

Olen alla olevan kohdan äärellä törmännyt 3-4 jaotteluun, jossa käsitellään erikseen

  • Ahdasta ja avaraa porttia sekä kapeaa ja laveaa tietä
  • Vääriä profeettoja ja hedelmää
  • Tietä taivasten valtakuntaan
  • Rakentajavertausta

Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!

Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.  Hedelmistä te siis tunnette heidät.

Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’ Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’

”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle. Alkoi sataa, tulvavesi virtasi ja myrskytuuli pieksi taloa, mutta se ei sortunut, sillä se oli rakennettu kallioperustalle. Matt. 7: 15-24

Mitä tapahtuu, kun jakeet lukee kokonaisuutena? (ja sisällyttää luettuun sekä edeltävät että seuraavatkin jakeet)

Kaksi porttia, kaksi tietä

Jaekokonaisuudessa Jeesus asettaa kuulijan (ja nyt lukijan) eteen kaksi porttia ja kaksi tietä. – Herätyskristillisissä piireissä

  • olemme tottuneet ajattelemaan asiaa nk. Jeesuksen vastaanottamisen näkökulmasta,
  • olemme saattaneet tottua ajattelemaan asiaa myös nk. parannuksen ja pyhityksen näkökulmasta ts. että synti on jätettävä ”portille” ja jatkettava eteenpäin ilman synnillisiä asioita tai tottumuksia.
  • Kolmantena näkökulmana jakeiden äärellä minulle avautui kuuliaisuuden näkökulma:

Kuuliaisuus ja kestävä kehitys taivasten valtakunnassa

… joka sanoo Jeesukselle: ”Herra, Herra”, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isän tahdon.

Jeesus jatkaa ja vertaa Hänen sanojensa kuulemista ja niiden mukaan tekemistä järkevään rakentajaan, joka rakensi talonsa kalliolle. Luonnonmullistusten keskellä talo kesti, koska se oli kalliolle rakennettu.

Jeesus kärjistää opetuksensa mieleenpainuvasti: Hän vertaa ei-kuuliaisia (siis: tottelemattomia) vääryydentekijöihin ja lainrikkojiin, ts. niihin, joilla joko ei ole lakia tai jotka jättävät lain huomioimatta tai suorastaan ja törkeästi rikkovat lakia. – Tuon on täytynyt kuulostaa rajulta erityisesti niiden korvissa, joille Laki oli kaikki kaikessa ja jotka koettivat noudattaa lakia prikulleen.

Aikamme muotisana on kestävä kehitys. – Taivaan valtakunnan näkökulmasta ”kestävä kehitys” merkitsee Jeesuksen sanojen kuulemista ja niiden mukaan tekemistä (mikä samalla merkitsee Isän tahdon tekemistä). Elämän kestävä perusta voi olla ja levätä yksinomaan tuolla perustalla.

Profetiat, ihmeet, vapautumiset, parantumiset ja voimalliset teot/voiman ilmentymät – tai ulkonainen kuuliaisuus Jumalan käskyille – eivät ole ensisijainen merkki Jumalan mielenmukaisesta elämästä, vaan rakkaudesta kumpuava kuuliaisuus Jeesuksen sanoille ja Jumalan tahdon toteuttaminen.

Alun perin julkaistu 4.5.2018

Jul(k)ista evankeliumia

  Herätyskristillisissä piireissä suurimman osa ikääni viettäneenä olen törmännyt useaan otteeseen linjanvetoon ”meidän” ja ”muiden” sekä ”meidän” ja ”maailman” (eli ne muut, jotka eivät usko meidän tavallamme) välillä. Kahtiajako ja erottelu on ajoittain ollut rajukin – ja olemme sen perustaneet Raamattuun, josta ammennamme ohjeita uskoon ja elämään.  

Olemme kysyneet:

Mitä tekemistä uskovalla on uskosta osattoman kanssa?

Olemme vastanneet:

Ei mitään.

Olemme soveltaneet itseemme ohjeen:

Lähtekää pois heidän keskuudestaan.

Olemme ymmärtäneet, että emme saa mukautua tämän maailman ajan mukaan.

Olemme soveltaneet tämän monille elämänaloille: Keskinäiseen kanssakäymiseen, harrastuksiin, ammatteihin, … mediaan,…

Miksi te ette pidä asiaa terävämmin esillä?

Istuin kurssilla, jossa opettelimme sisällöntuotantoa. Meitä kouluttanut toimittaja kertoi kollegastaan, jonka työala ja myös maailmankatsomus oli kaukana kristillisestä ajattelusta – ja tämä samainen kollega oli kysynyt:

Te, kristityt, teillä on Jeesus ja risti – huippubrändi. Miksi te ette pidä asiaa terävämmin esillä?

 Jeesus, risti ja brändi? – Onko ajatuskuvio pilkkaa…?

Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. 2 Kor 2: 17a

…vai pitäisikö asiaa ajatella myös tuolta kannalta?

KR 92 kääntää sanan καπηλευω [kapeleuoo] kaupitteluksi. Sana viittaa myös tuotteen väärentämiseen ja siitä hyötymiseen ts. johdetaan ”ostajaa” harhaan. Sana voi viitata myös helppoheikkimäiseen käytökseen: myydään tuote hinnalla millä hyvänsä, tuotetta arvostamatta. Näin ollen jakeen loppuosa täydentää alkua:

Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta. 2 Kor 2: 17b

Paavali kirjoittaa kirjeessään Filippin uskoville seuraavasti:

— Te loistatte siinä (aiemmin Paavali viittaa kieroutuneeseen ja turmeltuneeseen sukukuntaan/sukupolveen, jonka keskellä uskovat elävät) kuin tähdet taivaalla, kun pidätte esillä elämän sanaa — Fil. 2: 15b, 16a

Tähtinä taivaalla

Jakeessa käytetty sana επεχω [epekhoo] on monessa käännöksessä käännetty myös kiinni pitämiseksi ja siten se rohkaisisi pitämään kiinni elämän sanasta.

Niin tai näin, jae rohkaisee uskovaa loistamaan sen ajan keskellä, missä hän elää, kuin tähti

  • pitämällä kiinni elämän sanasta ja
  • kertomalla siitä myös muille

Miten herätys tulee?

Erään tilaisuuden jälkeen keskustelu äityi peräti kiivaaksi siitä, miten herätys tulee. Huomasin, miten syvään joihinkin oli iskostunut ajatus siitä, että herätys on erityinen aika, jonka Jumala putkauttaa taivaasta ja vasta sitten on kristittyjen astuttava esiin piiloistaan ”julistamaan synnin tuntoon heränneille ihmisille synnin synniksi ja armon armoksi”.

Jäin pohtimaan, miten paljon ajatuskulku pohjautuu Raamattuun.  Mieleeni nousivat sanat:

Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!” Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: ”Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?” Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Room. 10: 14-17.

Ilman ”julistusta” nk. herätys syntyy vain poikkeuksellisissa oloissa (tilanteissa, joissa julistaminen on mahdotonta).” 

Rukous on hieno asia. Sen lisäksi täytyy myös itse toimia: tehdä niitä asioita, joita Herramme käskee meitä tekemään.

Mitä tarkoittaa julistaminen?

Herramme käskyn ydin kuuluu:

Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumi.

κηρυσσω [kerussoo] on suomalaisissa käännöksissä on käännetty saarnaamiseksi tai julistamiseksi. Sanasta tulee kulttuuritaustaamme vasten väistämättä mieleen paikka, jossa saarnataan…: saarnatuoli, puhujanpöytä,… tai paikka torilla, jossa on äänentoisto, tms. Sanan merkitys on kuitenkin laajempi: Sana tarkoittaa

  • julkista
  • julki tuomista
  • julkiseksi tekemistä ja
  • julkaisemista

… nimenomaan sellaiseen asiaan liittyen, joka on tapahtunut ja valmis – kuten Kristuksen täytetty työ on. ❤

Voisiko tässä mielessä ajatusta laajentaa kattamaan kaikki mahdolliset tavat ja kanavat, joilla tärkeä sanoma on mahdollista kuuluviin?

M – niin kuin menestys: Rokotettu ”menestysteologiaa” vastaan

Rokotettu menestysteologiaa vastaan

Muistan hyvin ajan, jolloin pelkäsin sanoa ääneen M-kirjaintakin. Niin kova oli menestys(teologia)kammoni. Kammollani oli aivan ymmärrettävä syy. Olin tullut höynäytetyksi piireissä, jossa opetettiin menestystä:

”Jumalalla on varastossa… silmiä, käsiä, autoja, asuntoja,…”

Opetuksen oli siinä, että niiden elämä, jotka näin opettivat, ei kestänyt läpivalaisua. Ihmekertomukset olivat joko seurausta siitä, että tapahtumille oli hyvin luonnollinen selitys – tai varat, tavarat, tms. oli saatu ihmisiä manipuloimalla. Esimerkiksi yksi opetussessio sai minut hihkumaan ääneen: ”Eihän! Sinä joka  siellä väität, että työttömyys ja sairaus on synnin seurausta, olet itse ollut työttömänä liki 10 vuotta – juuri ennen kuin päädyit matkasaarnaajan hommaan..! Olet popsinut ainakin astma- ja allergialääkkeitä..! Miten voit puhua noin?”

Tästä kaikesta seurasi, että pistin hyllylle joka ikisen raamatunjakeen – ja jakeita niiden vierestäkin, mitä he olivat opettaneet.

Varmaan monella muullakin on samanmoisia kokemuksia menestyskorostuksesta – ja se on hyvin tehokkaasti rokottanut koko sitä ajatusta vastaan, että voisi ihan hyvinkin mennä – myös taloudellisesti.

Suomalainen aksentti

Meidän suomalaista elämänmenoa ja hengellisyyttä leimaa vaatimattomuus. Suomalainen sanonta ”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” kuvaa uskomuksiamme siitä, että liian isoja ei kannata lähteä tavoittelemaan.

… ja meillä on jonkinmoinen joukko kristittyjä, jotka etsimällä etsivät eri kristillisten vaikuttajien ja seurakuntien opetuksesta viitteitä siitä, että henkilö korostaa liikaa menestystä ts. on nk. menestysteologi.

Vuosia sitten kuuluin tuohon menestysteologien paljastajien koulukuntaan; blogiarkistossani on yksi kirjoitus, jossa väitän kivenkovaan, että Uusi testamentti ei tunne sanaa menestys. Vanhasta testamentista sanan menestys löytää jokusen kerran.

Totta, ei tunnekaan. Osasyy tähän on raamatunkäännöksemme. Raamattumme on käännetty suomalaisille suomalaiseen mielenmaisemaan ja suomalaisesta mielenmaisemasta käsin. Tästä eteeni on tullut lukuisia esimerkkejä, kun olen asiaa tutkinut. (… ennen kuin päädyn suomalaiselle harhaopettajien ja menestysteogologien listalle numeroksi 101 (tai jotain vastaavaa), koetan perustella, mitä tällä tarkoitan.)

Tämä selvisi, kun luin Raamattua

Oklahomalalaisen kollegani neuvo kesällä 2012 johti minut lukemaan Raamattua pelottomammin kuin aiemmin. Olin käynyt hänen kanssaan keskustelua teologiasta – ja keskustelussa hän totesi: Lue Raamattua. – Ja minähän tein.

Elämän koko kirjo

Löysin Raamatusta realistisen kuvan elämästä. Siihen kuuluu iloja ja suruja, taistelua ja voittoja. – Ja Jumala on kaiken tuon keskellä. Hän on antelias, hyvä Jumala, joka edelleen auttaa, vapauttaa ja parantaa.

Raamatun lukemiseni johti minut myös alkukielten (heprea, kreikka ja aramea) äärelle.

Kokonaisvaltainen näkemys

Heprealainen ajattelu (toisin sanoen se ympäristö, jossa Raamattumme suurelta osin on kirjoitettu ja josta myös kristinusko kumpusi) on hyvin kokonaisvaltaista. – Sana shalom on tästä oivallinen esimerkki. Raamatussa käytetään usein sanaa shalom, rauha. – Sitähän ainakin joissain kristillisissä piireissä toivotetaan toisille. – Shalom on hyvin laaja käsite. Se tarkoittaa kokonaisvaltaista hyvinvoinnin tilaa. Ihminen voi hyvin. Hänellä on rauha Jumalan ja ihmisten kanssa. Shalom merkitsee myös menestystä ja vaurautta. (Jos et usko, katso raamatuntietosanakirjasta!)

Käännöksen haasteita

Kun Raamattua (tai mitä muuta kirjaa tahansa) käännetään kielestä toiseen, joudutaan tekemään valintoja. Millä sanalla käännetään käsillä oleva sana? Montaa sanaa ei useinkaan voida ottaa (ellei tehdä laajennettua käännöstä, kuten englanninkielisessä maailmassa on Expanded Traslation)

Kun sitten suomeen on käännetty esimerkiksi sana shalom, on valittu jokin shalom-sanan merkityksistä. – Ja suomalaiseen käännökseen usein on päätynyt sana rauha. – Kun löydät sanan rauha voit ajatella sanaa shalom ”koko täyteydessään”.

Yksi esimerkki Psalmeista:

Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka toivovat, että saisin oikeuden. Anna heidän aina sanoa: ”Suuri on Herra! Hän suo palvelijalleen rauhan.” – KR 92

Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: ”Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta”. – KR 32

… ja useat englanninkieleiset käännökset

  • Amplified, King James Version, Darby, New American Standard Version, Geneva Bible, Wycliffe, The Passion, World English Bible kääntävät suorasukaisesti ”prosperity” (menestys) Let them shout for joy and be glad, Who favor my righteous cause; And let them say continually, “Let the Lord be magnified, Who has pleasure in the prosperity of His servant.” NKJV – ”– Olkoon Herra ylistetty, Hän, jota miellyttää hänen palvelijansa menestys.”
  • English Standard Version, Lexham English Bible ja Orthodox Jewish Bible wellfare (hyvinvointi)
  • New International Version wellbeing (hyvinvointi)
  • New International Reader´s Version everything goes well (kaikki menee hyvin)
  • New English Translation secure (turva)

Toinen esimerkki löytyy Psalmista 37, jakeesta 11:

Mutta nöyrät perivät maan, he saavat osakseen onnen ja rauhan. – KR 92

Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta. – KR 32

Myös tässä on sana shalom eri käännösvaihtoehtoineen – ja aivan kuin Psalmissa 35 englanninkieliset käännökset kääntävät rohkeasti abundant prosperity (yltäkylläinen menestys).

Mitä tästä opin?

Ennen kuin alan heittelemään mädillä omenilla menestyksestä puhuvaa…

  • katson hänen käyttämäänsä käännöstä (siellä oikeasti voidaan puhua menestyksestä, kun meillä suomalaisessa lukee rauha)
  • kurkkaan heprean (tai kreikan) sanan taakse, tukeeko se opetusta
  • tarkastelen hänen sanojaan puheen ja muutaman eri aikoina puhutun puheen kokonaisuutta – ja ehkäpä myös
  • hänen kutsumuksensa taustaa vasten (monella julistajalla on oma osaamisalueensa ja mieliaiheensa, johon hän palaa uudestaan ja uudestaan)

… Ja totta kai, kun tiedän sanan (meillä suomessa siis useimmiten rauha) takana olevan sana shalom… tiedän, että sanaan sisältyy koko merkitysten kirjo. ❤

Ilo on irti

Elämä…sekin synkkää ja ikävää..?

Joulun alla erään lehden artikkelia varten oli haastateltu turisteja. Haastattelun aiheena olivat suomalaiset joululaulut. Niiden sanat käännettiin turisteille. Reaktiot olivat ällistyneitä:

Oikeasti, laulatteko, te suomalaiset, tällaisia joululauluja?

En ollut tarkemmin ajatellut esimerkiksi Hei tonttu-ukot hyppikää -laulun sanoja sen tarkemmin (varsinkin, kun kyseisen laulun laulamisesta taitaa olla vuosikymmeniä)…:

”Hetken kestää elo tää ja sekin synkkää ja ikävää…”

No, se ilo on sisällä

Osallistuin taannoin messuun, jossa pappi totesi seuraavaan tapaan pääasiassa nuorelle kuulijakunnalleen:

Meille suomalaisille on ominaista, että pidämme ilon sisällämme. No, se on hyvä, että se ilo on sisällä. Olkaa te kuitenkin se sukupolvi, joka uskaltaa päästää ilon ulos.

Kuvaavaa on takavuosina kuulemani lausahdus, jossa henkilö totesi kerrottuaan siitä, kuinka uskon myötä hänen elämänsä on muuttunut.

Ihan tässä meinaa innostua.

Hyvä vastakysymys olisi:

No, mikset sitten innostu?!

Miksi emme päästä iloa valloilleen?

Esi-isiemme elämä on ollut kovaa. Hyvät kala-apajat ja marjapaikat on pidetty omana tietona. Leivän lisähän oikeasti on riippunut niistä. Ajattelumalli on säilynyt näihin päiviin asti: kalaan ja marjastamaan otetaan perheenjäsenet tai luotettavat ystävät – sillä ajatuksella, että apajasta pysytellään visusti hiljaa. Kenties suhtaudumme iloon ja onneenkin samalla tavoin – ainakin, mikäli on uskominen kansallisrunoilijaamme Eino Leinoa:

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

Eino Leino (1900)

Seurakunnallisessa elämässä pohjavireemme on monesti samanmoinen. Perinnettä sekin. – Äitini tunnettiin iloisena ja nauravaisena ihmisenä. Astuttuaan kirkon kynnykselle hänen ilmeensä muuttui välittömästi – äärimmäisen vakavaksi.

Äidiltäni kuulin tarinaa vuosikymmenien takaa siitä, kuinka eräs pappi pelkäsi virkansa puolesta, jos alkaisi hymyillä kesken saarnan. Etupenkissä nimittäin istui paikallinen persoona ”Purri”, jolla oli vaikeuksia olla hereillä saarnan aikana ja joka oli ratkaissut ongelman varsin luovasti: hän koetti pitää silmät auki tulitikulla.

Muutama vuosi sitten kuulin erästä tuttavaani nuhdellun liiasta iloisuudesta seuraavilla sanoilla: Seurakunta ei ole mikään ilotalo.

Muutamia lapsuuden kirkkoreissuja lukuunottamatta kasvoin varsin uskonnottomassa ilmapiirissä. Koulussa minut tunnettiin tyttönä, joka pukeutui mustiin. – Joku minua tuntematon olisi saattanut luulla mustaa merkiksi pimeyden palvomisesta. Enemmänkin se kuvasti sisäistä olotilaani. Olin surullinen lapsi ja nuori, koska kannoin nuoresta iästäni huolimatta aikuisten huolia ja vastuutakin.

– Kun vuonna -89 annoin kotikuntani kirkossa elämäni Jeesukselle, minulle tapahtui jotain täysin käsittämätöntä. Pappi rukoili puolestani ja kaaduin kirkon lattialle. Vietin suurin piirtein 1,5 tuntia lattialla pötkölläni, Jumalan täysihoidossa. Ensimmäinen sana, joka suustani tuli sen jälkeen, kun pääsin jaloilleni oli: HALLELUJA! – Kukaan ei ollut minulle moista sanaa opettanut. Olin lukenut sen psalmeista muutamasta kohtaa. Siinä kaikki.

Tilaisuuksissakin olin niin innoissani, että teki mieli kohottaa kädet ylös – mutta kun kukaan muukaan ei niin tehnyt, pidin kädet ”kohotettuina” pöydän alla tai sylissä.

Ihan oma lukunsa on tilanne, jossa nk. täytyin Pyhällä Hengellä ja aloin puhua kielillä. (Niille, joille ilmiö on vieras, pieni alustus…)

Pyhän Hengen täyteys ja kielillä puhuminen mainitaan Raamatussa muun muassa

Apostolien tekojen toisessa luvussa tilanteessa, jossa Jeesuksen seuraajat olivat Jeesuksen ohjeiden mukaan rukoilemassa ja saivat Jeesuksen lupauksen mukaisesti ”toisen Puolustajan”, Pyhän Hengen.

Pyhän Hengen vaikuttamien lahjojen luetteloissa

Pyhän Hengen täyteydestä on teologiassa erilaisia käsityksiä:

  • joidenkin mielestä Pyhän Hengen täyteys liittyy kasteeseen,
  • toisten mielestä Pyhän Hengen täyteys on erillinen hetki/tapahtuma,
  • kolmansien mielestä ilmiö liittyi kristillisyyden alkuaikoihin.

Itse koin asian seuraavasti. Kesällä -92 olin tilanteessa, jossa uskoni uudistui ja tuoreutui monella tasolla. Syyskesästä olin ajamassa säilörehua kotitilallani, kun säilörehua ajaessa aloin nk. puhua kielillä. Itselläni ei ollut harmainta aavistusta, mitä puhuin, vaan puhuin, puhuin ja puhuin…

Pyhän Hengen täyteyden seurauksena ilo

Samalla minut täytti ilo, jota on vaikea kuvailla.

Pyhän Hengen täyteys – ”uusi potku palveluun”

Olin aktiivisesti puhunut ja opettanut seurakunnassani erilaisissa tilaisuuksissa. Minua kuulleet kertoivat, että sanoissani oli uutta potkua.

Pyhän Hengen täyteys varustuksena vaikeisiin aikoihin

Uskon, että kaikki tämä oli minulle suuri lahja seuraaviin viikkoihin, kuukausiin ja jopa vuosiin. Kävin nimittäin tuon jälkeen monia varsin koettelevia elämäntilanteita läpi. Ilo, voima ja syvälle käyvä rukous ”uusin kielin” oli minulle todella iso voimavara.

Ilo todistuksena ympäristölle

Vaikeiden aikojen keskellä reaktioitani tarkkailtiin. Yksi iloon silmänsä kiinnittänyt oli todennut läheisilleen: ”Mikä nainen tuo oikein on, kun sillä on elämä päin h*****iä ja se hymyilee.” – Seurauksena kyseisestä perheestä kaksi tuli uskoon.

Ilo on irti = Tuli on irti?

Reagointi iloon muistuttaa ajoittain tilannetta, jossa joku huomaa, että tuli on irti. Hän kokee, että täytyy toimia heti ja pelastaa, mikä pelastettavissa on. Tuli on vaarallista. Ilo vaikuttaa vaaralliselta.

Reaktio muistuttaa Luukkaan kertomaa kaikkensa tuhlanneen nuoren miehen kotiinpaluuta. – Tarina muistuttaa kovasti meidän suomalaistakin elämänmenoa maaseudulla muutamia kymmeniä vuosia taaksepäin. Isännällä oli kaksi poikaa. Pojista nuorempi halusi hänelle kuuluvan osan omaisuudesta jo etukäteen. Kun hän oli sen saanut, hän päätti lähteä maailmalle. – Isällä oli huoli pojasta. Onkohan poika kunnossa..? Poika palasi kuin palasikin kunnossa kotiin – mutta kaikkensa menettäneenä. – Isä olisi voinut olla vihainen, mutta hän ei ollut vihainen, vaan hän oli suunnattoman onnellinen. Hän käski pistää parasta pöytään ja järjestää kunnon juhlat kotiinpalanneelle ja kotiinpalanneen kunniaksi. Pojan hän käski puettaa parhaimpiin vaatteisiin ja laittaa suvun sinettisormuksen hänen sormeensa.

Ehkä voimme pikkuisen samaistua vanhemman veljen tuntoihin… Hän oli uurastanut isänsä tilalla sen ajan kun nuorempi veljeksistä oli hurvitellut maailmalla ja pistänyt kaiken menemään. – Vanhempaa veljeä ei naurattanut yhtään. Kaikkein vähiten se, että isä juhli kotiinpalannutta hulttiota… Vanhempi veli koki tämän hyvin epäoikeudenmukaisena. Yhtään vuohta ei isä ollut teurastuttanut hänen ja hänen ystäviensä juhliin…

Pitäkää juhlanne, minä en tule!

Tuntuu vanhempi veli sanovan juhlapaikan pihamaalla.

Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.  Luuk. 15: 31

… toisin sanoen… vanhempi veli olisi voinut ottaa halutessaan vuohen laumasta ja järjestää pidot ystävilleen… mutta ei ollut tajunnut…