Uudelleen muotoilu

Olen elänyt vuoden 2019 alussa yhtä erikoisimmista jaksoista elämässäni.

Artikkelini Pettyneestä pastoriksi ja Mielenkiintoinen metafora tiivistävät tämän blogin kirjoituksissa näkyvän prosessin.

Tiivistäisin kokemukseni näin: Niistä, mitkä ovat olleet vaikeimpia ja kipeimpiä asioita elämässä (ja mitä vastaan vihollinen on kaikkein koviten hyökännyt), on tullut työkaluja käsiini Jumalan työssä. (Tuosta jossain vaiheessa hiukkasen enemmän)

Perääntymisestä uuteen etenemiseen ja etenevään liekkirintamaan

Yhdessä rukoustilanteessa mieleeni nousi kolme kuvaa:

  • Ensimmäisessä kuvassa ”nurkkaan ahdistetusta”oli peräännytty niin taakse, ettei taaemmaksi enää pääse.
  • Toisessa kuvassa liikkeen suunta muuttui etenemiseksi. Se, missä oli peräännytty, mentiin eteenpäin – ja pidemmälle kuin mistä oli tultu.
  • Kolmannessa kuvassa syttyi ensin yksi ”palopesäke”, sitten toinen, kolmas, jne. etenevän liikkeen myötä.

Rintamalinjamme ovat pirstaleina ja perääntyneitä

”Suomen Siion ei ole ollut näin huonossa jamassa…”, totesi eräs seurakunnan vastuunkantaja minulle.

Toinen totesi: ”Vaikka sanotaan, että siellä meijjän suunnalla on herätystä, minä sanon, ei ole. Seurakunnat kuolevat.”

Oma huomioni on samansuuntainen: Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta suomalaiset seurakunnat voivat huonosti. Nimittäisin tätä tappion kierteeksi:

Seurakuntien sisäiset ongelmat vievät energiaa. Myös seurakuntien ulkopuoliset tahot pyrkivät vaikuttamaan seurakuntiin ja niiden jäseniin.

Tuntuu, että kenttämme pirstoutuu entistä pienempiin (osin keskenään kinasteleviin tai peräti sodassa oleviin) yksiköihin. Rintamalinjamme ovat pirstaleina ja olemme perääntyneet.

Odotamme ja rukoilemme ihmettä

Tiukassa tilanteessa paras mahdollinen suunta on kääntyä Jumalan puoleen ja rukoilla…. mutta emme pelkästään voi jäädä odottamaan ja rukoilemaan… On koottava joukot ja lähdettävä vastahyökkäykseen.

Olen paljon puhunut nk. uskovien parannuksen tarpeesta. – Olen nimittäin pistänyt merkille, että monet meistä rukoilevat muutosta ympäröivään maailmaan; minun logiikan ja ymmärryksen mukaan me nk. uskovat tarvitsemme voiman takaisin.

Yksi voimattomuuden syy on salattu vääryys. Tämä heijastuu elämään todellisen yhteyden puutteena:

Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 1 Joh. 1: 7

Johanneksen teksti on terävää:

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. 1 Joh. 1: 8,9

Toisin sanoen, jos väitämme, ettei meillä ole tarpeen vaihtaa suuntaa, vaikka suunnan vaihdokseen on tarvis, valehtelemme ja elämme pimeydessä.

Pimeys voi ilmentyä ”pieninä kettuina”, jotka saavat aikaan tuhoa ”viinitarhassa”.

Näitä kettuja voisivat olla ”ketun työtä” kuvastavat sanat, kuten

  • keskinäinen eripura
  • toisen panettelu (tai toisesta valehtelu)
  • toisen aliarvioiminen
  • maan kaivaminen toisen työn alta
  • kaksinaamaisuus

Tuiki tarpeellinen parannus

Rakkaudentäyteisestä opetuksestaan tunnettu Johannes saa tuotavaksi parannukseen kutsuvan sanan Efeson seurakunnalle:

Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. Ilm. 2: 5

πρῶτος [prootos] ´ensimmäinen´ tarkoittaa ajallisesti tai järjestyksessä ensimmäistä ja myös arvoltaan ensimmäistä.

Herra antaa Johanneksen kautta Efeson seurakunnalle tunnustusta:

Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut. — Ilm. 2: 3

Perään tulee ”Jumalan mutta”:

Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Ilm. 2: 4

Hylätä ´lähettää tiehensä; luopua, luovuttaa; jättää´ kuvaa, mitä Efeson seurakunnassa oli tapahtunut ensimmäiselle (vrt. sanan selitys edellä) rakkaudelle.

Efeson seurakunta

  • näki kärsivällisesti vaivaa
  • oli hyvän perään ja pahaa vastaan
  • oli (hyvällä tavalla) kriittinen ihmisten ilmiöiden kanssa
  • kestävä

 … mutta se oli

  • lähettänyt tiehensä ensimmäisen rakkauden
  • luopunut ensimmäisestä rakkaudesta
  • luovuttanut (pois) ensimmäisen rakkautensa.

Jumalan Sana on hyvin suora: Tee parannus. Muuten siirrän lampunjalkasi paikaltaan. Siinä tapauksessa et voi enää loistaa valoani, et olla käytössäni.

Viikonloppuna kuuntelin ikääntyvää saarnamiestä, joka jyrähteli samaa tekstiä kuin minäkin olen ajoitain tehnyt:

Seurakunnan on tehtävä parannus. Herätys ei tule ennen kuin seurakunta tekee parannuksen. Pyhä Henki tulee puhtaisiin astioihin.

Kun uskovat alkavat rukoilla, tapahtuu

Terävän parannukseen kutsuvan sanan vierellä kulkee lupaus virvoituksen ajoista.

Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani,  mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi. 2 Aik. 7: 13,14

Kristinuskon historiassa on hyvinkin pimeitä vaiheita – ja on niitä vaiheita, jolloin uskovat ovat nousseet, rukoilleet, tehneet parannusta ja AINA on alkanut tapahtua, ensin uskovien sydämissä ja elämässä, sitten ympäristössä.

Kun 1,5 vuotta sitten piirsin artikkelin alkuosassa olevat tappion kierteen, tuli vierelle myös toinen kuva, jossa asiat ovat kääntyneet aivan päinvastoin.

Lamaannuksen ja luovuttamismielialan sijalla on innostus (ensimmäinen rakkaus). Tässä toiminta ei ole vain toiminnan vuoksi ja ideat ideoiden vuoksi, vaan Jumalan rakkauden (agape) inspiroima väyliä ja välikappaleita, jotta ihminen ja Jumala pääsevät kohtaamaan.

… mutta mitä tämä edellyttikään: Laitetaan pois pimeyden teot (riitaisuudet, panettelu, … mitä ikinä onkaan) ja pukeudutaan valon asein. Vrt. Room. 13: 12-13.

Kasvun suunnat – Osa 1

Video on osa 26.1.17 pitämääni opetusta Kasvun suunnat.

Kymmenminuuttinen johdattaa Efesolaiskirjeen teemoihin, piirtää Paavalin innostunein sanoin kuvaa seurakunnasta ja pohjustaa seuraavaa osaa ajatuksilla ylpeydestä ja nöyryydestä.

 

Katso tiehen, älä seiniin

Vastottain luin erinomaisen ohjeen, joka mielestäni pätee sekä palautteeseen, jota annamme että palautteeseen, jota saamme.

Ohje sisältyy Mario Andrettin, yhden maailman menestyneimmän ja monipuolisimman autourheilijan haastatteluun. Andretti nimesi autourheilijan ykkösohjeeksi:

Älä katso muuria. Autosi menee sinne, minne silmäsi katsoo.

Ohjeen voi pukea myönteiseen muotoon:

Katso tiehen, älä muuriin. Autosi menee sinne, minne silmä katsoo.

Olen hyvin, hyvin mietteliäs hengellisessä kentässä käydyn keskustelun suhteen.

On asioita, joihin pitää puuttua ja asioita, jotka pitää ottaa puheeksi. Näin olen omalta osaltanakin vuosien mittaan tehnyt.

Tiettyä linjaa olen vetänyt – ja koen sen nyt käytävän keskustelun keskellä  vieläkin selkeämmin oikeaksi:

Puhun ilmiöistä mieluummin kuin henkilöistä

Vielä mieluummin puhun nykyään siitä, mikä voisi olla oikea tie, kuin siitä, mitä on varottava.

Kun uskon kanssa olemme tekemisissä, toivottavasti useimmat keskustelijat ovat säilyttäneet ajatuksen siitä, että ihmisen on (kaiken kummallisenkin) keskellä tarpeen aidosti kohdata Jumala. Mielestäni meidän tulisi

  • Osoittaa ihmiselle mieluummin tietä Jumalan luo kuin varoittaa kaikista mahdollisista vaaroista, jotka vaanivat siinä liepeillä.
  • Ohjata Paimenen luo mieluummin kuin varoittella pimeän metsän vaaroista tai nimetä sudet nimiltä.

Ja vaikka haavat kuinka kirvelisivät ja väärinkäytökset kismittäisivät,

Maltti on valttia keskustelussa

Kiireessä ja mielenkuohussa ampuu helposti liian äkkiä ja jopa harhaan. Hauleja lentää suuntaan, jonne ei tarvitsisi.

Yleistämistä koetan välttää ja selvittää käytetyt käsitteet

Vaikka jossain yhteisössä ilmenisi hyväksikäyttötapauksia (taloudellisia, seksuaalisia tai henkistä/hengellistä väkivaltaa), kaikki yhteisöön kuuluvat tuskin ovat hyväksikäyttäjiä.

Jos jonkun yhteisön keulahahmo vääntää Raamatun rusetille saadakseen asiat näyttäytymään itselleen (tai pankkitililleen) suotuisasti, tuskin kaikki samaa uskon suuntausta edustavat ovat samanmoisia. – Tosin tietyt käytänteet voivat altistaa väärinkäytöksille.

Edellisessä kirjoituksessa esitin melko radikaalin tulkinnan, joka jääköön lukijoideni harkintaan: Entäpä, jos opetus ja käytänteet ovatkin hedelmä eikä syy? – Omakohtaisena havaintonani voin sanoa, että usein väärinkäytösten takaa pilkistää narsismiin viittaavia luonteenpiirteitä. Tällöin mikä tahansa, millä N-tyyppinen persoona saa tahtoaan läpi, kelpaa välineeksi – vaikkapa usko tai joku siihen liittyvä oppirakennelma. – Tämän vuoksi täytyy nähdä näennäisesti nähdyn taustalle, kulisseihin.

Miksi tämä näkeminen on tarpeen? Lue lisää tästä linkistä.

Vieläkin syvällisemmin ilmiöön – ja sen hämäävyyteen – pääset sukeltamaan tästä.

Tässä ajatuksia siitä, miten erottaa ”väärä voitelu” oikeasta.

Käytetyt lähteet kannattaa tarkistaa

Kantapään kautta opin asian teologian opintojeni alkutaipaleella. Tein ison työn esseen ”Menestyneen uskon ahdistamat” kanssa. – Olin hyvin pettynyt, kun arvosana oli keskinkertainen. – Myöhemmin havahduin siihen, miten puutteellinen esseeni oli. Olin omasta mielestäni käyttänyt hyviä lähteitä. Tein johtopäätökseni hyvien lähteiden perusteella. Lähteenihän viittasivat tiettyihin julistajiin ja heidän julistukseensa. Kun vuosia myöhemmin törmäsin näihin lähteiden perusteella kritisoimiini julistajiin, tajusin, miten kestämättömällä tavalla tämä toinen ”tutkija” oli heitä käsitellyt. – Kun opetuksen kuunteli asiayhteydessään, siitä ei saanut ollenkaan niin hurjaa käsitystä. – Olin apinoinut – ja vielä korostanut – toisen ”tutkijan” antipatiaa. Keskinkertainen arvosana tuli ihan aiheesta! – Ja tuossa prosessin vaiheessa varmaan oma tunnekuohunikin saattoi näkyä riveillä ja rivien välissä toisin kuin nykyään.

Aikaa kannattaa viettää Sanan äärellä ja rukouksessa

Asioiden ja ilmiöiden pyörittely on kuluttavaa. Vieläkin kuluttavammaksi se muuttuu, jos taistelun tuoksina muuttuu hyvin henkilökohtaiseksi ts. jos omaan niskaan alkaa sataa lokaa.

Helposti aihe imaisee mukaansa, keskustelupalstat houkuttelevat katselemaan tai kirjoittamaan, foorumit tai tutut kotisivut kutsuvat kahlaamaan kirjoituksia.

STOP! PYSÄHDY!

Juutut helposti kritiikkiin. Tarvitset toisenlaista ajattelemista.

Tuuleta itseäsi ja aivojasi. Mene luontoon kävelemään – ja rukoilemaan.

Ota käteesi Raamattu. Lue sieltä muutakin kuin tutut tuomion kohdat tai valitusvirret. Katso, mitä Sana sanoo laajemmin asioista.

Vaikka poleemisuus ja satiiri houkuttaa, pidä asialinja

Ajoittain keskustelun kieli voi olla rumaa – kristityn suuhun sopimatonta. Suosittelen, että keskustelussa pysytään herrasmiehinä/naisina. Pahaa ei Jeesuksen ohjeen mukaan pidä maksaa pahalla. Vaikka toinen kiroaisi, tehtävämme on siunata.

Siunaaminen sanana tarkoittaa hyvän toivottamista. Toisin sanoen tehtävämme on kirvelevien haavojenkin keskellä rukoilla, että henkilö, joka haavat on aiheuttanut – yhtä lailla kuin me itsekin – löytäisimme oikealle tielle.

Mikä on tärkeintä?

Kaikkein tärkeintä on se, että ihminen kuulee evankeliumin ja pelastuu.

Kristittyjen tukkanuottasilla olo – vaikka taustalla olisi kuinka pyhät ajatukset – vie helposti energian kaikkein tärkeimmästä: Meidän tehtävämme on pitää sanoma Jeesuksesta kaikkein kirkkaimpana.

Kovin hyvä todistus ”ulkopuolisille” tukkanuottasilla olo tuskin on. Varsin harvassa ovat ne ihmiset, jotka haluavat tulla adoptoiduksi riitelevään perheeseen.

Pidetään siis katse tiessä -itsemme ja muiden tähden!

 

Not so bad… – Ei niin pahaa…

In his newsletter, John Gordon writes:

If you are facing a challege and anxious about your situtation, I know how you feel. –  Jos edessäsi on haaste ja olet huolissasi tialnteestasi, tiedän, miltä sinusta tuntuu.

Gordon continues. – Gordon jatkaa:

I lost my job in 2001. – Menetin työni 2001.

I thought it was the worst event of my life. I was two months away from being bankrupt. I had a wife, two young children, a mortgage, no health insurance, and very little savings. I was a paycheck away from losing it all. – Ajattelin, että se oli huonoin hetki elämässäni. Olin kahden kuukauden päässä varariksota. Minulla oli vaimo, kaksi pientä lasta, velkaa, ei terveysvakuutusta ja hyvin vähän säästöjä. Oli vaara, että menettäisin kaiken.

It sounds bad. It felt bad. At the time it was bad. But one day I decided that I wasn’t going to let this challenge take me down. And that’s when I knew I had to change what I was thinking and doing. – Se kuulosti pahalta – ja se tuntui pahalta ja olikin pahaa. Kuitenkin eräänä päivänä päätin, että en anna haasteen painaa minua maahan. Ja juuri tuolloin tiesin, että minun  oli muutettava ajatuksiani ja toimitaani.

I read a few books including Who Moved My Cheese and Rich Dad, Poor Dad which helped me make some important decisions through the change. Eventually these decisions would lead to the work I do now as a writer, consultant, and speaker. – Luin  muun muassa sellaisia kirjoja kuin Kuka vei juustoni ja Rikas isä, köyhä isä. Ne auttoivat minua tekemään joitain tärkeitä päätöksi tuon muutoksen aikana. Äkkiä nämä päätökset johtivat minut siihen, mitä nyt teen kirjoittajana, konsulttina ja puhujana.

My layoff led to my life’s mission and purpose. What I thought was the worst event in my life actually lead to the best. I’m not alone. Gallup did astudy and asked people to identify the worst and best event of their life. They found that there was an 80% correlation between the two events. – Potkuni johtivat minut elämäni tehtävään ja tarkoitukseen. Se, minkä ajattelin olevan pahinta, mitä minulle voi sattua, johtikin parhaaseen. En ole yksin. Tutkimuksessa pyydettiin ihmisiä määrittelemään pahin ja paras hetki heidän elämässään. Kävi ilmi, että 80 %:sti nämä kaksi olivat samoja.

There was also a British study of 500 “charmed” people. They seemed to have it all; wealth, success, great relationships, etc. The researchers were surprised to discover that every one of these “charmed” people had bad things happen to them. They all experienced challenges and adversity, however, each one of them turned the bad into good and their misfortune into fortune. – Englantilaisessa tutkimuksessa tutkittiin 500 hurmaavaa ihmistä. Heillä näytti olevan kaikkea: vauratta, menestystä, hyviä suhteita, jne. Tutkijat hämmästyivät tuloksesta, jonka mukaan näille hurmaaville ihmisille oli tapahtunut pahoja asiota. He olivat kokeneet haastita ja vastoinkäymisiä. Kuitenkin jokainen heistä oli kääntänyt pahan hyväksi ja epäonnen onneksi.

The truth is that challenges and change are a part of life. The waves of change are always coming our way. But when the wave hits we have a choice. We can embrace it and ride it to a successful future or resist it and get crushed by the wave. – Totuus on, että haasteet ja muutos kuuluvat elämään. Muutoksen aalto tulee tiellemme. Kun se tulee, meidän on valittava. Me voimme valjastaa se ja ratsastaa sillä menestyksekkääsee tulevaisuuteen tai voimma antaa aallon murskata meidät.

Gordon referrers his book  The Shark and the Goldfish – Gordon lainaa kirjaansa (englanniksi) The Shark and the Goldfish

E + P = O – S+M=T

We can’t always control the (E) vents in our life but we can control our (P)ositive response to these events and this often determines the (O)utcome. – Emme aina kykene hallitsemaan S(attumuksia) tiellämme, mutta me voimme hallita M(yönteistä) vastaustamme tapahtumiin ja siten saada T(uloja).

When the change hits instead of focusing on the challenge we can choose to look for the opportunity. We can ask what this event is teaching us and identify how we can grow stronger and wiser from it. We can live in fear or move forward with faith and take positive action. – Me voimme muuttaa iskut kiinnittämällä huomiomme haasteen sijasta mahdollisuuksi. Voimme kysyä sitä, mitä tapahtuma opettaa meille ja pistää merkille, miten vahvistumme ja viisastumme siitä. Voimme joko elää pelossa tai siirtyä eteenpäin uskossa ja toimia myönteisesti.

We can decide to be a Shark instead of a Goldfish? Goldfish become paralyzed by fear. They stay in their comfort zone and wait for someone to feed them. On the other hand Sharks (nice sharks) move forward with faith and take action. They trust that their best days are ahead of them, not behind them. Instead of waiting to be fed they venture out in the ocean of possibility in search of food. Their beliefs and actions create a self filling prophecy; because they expect to find food and take action to find it, they do. – Päätämmekö olla kultakalan sijaan hai? Kultakala halvaantuu pelosta. Se pysyy mukavuusalueellaa ja odottaa, kunnes joku ruokkii sen. Toisaalta hai (kiva hai 🙂 ) liikkuu luottavaisesti eteenpäin ja toimii. Se luottaa, että se paras on edessä eikä takana päin. Sen sijaan, ettähai odottaisi jonkun ruokkivan sitä, se liikkuu eteenpäin valtameren mahdollisuuksien keskellä etsie ruokaa. Se usko ja toiminta muodostaa ”itseään toteuttavan profetian”: koska se edellyttää, että löytää ruokaa ja toimii löytääkseen, tosiaakin niin tapahtuu.

Puhtain käsin Jumalan läsnäoloon – With clean Hand to the Presence of Lord

Tänään oli vapaapäivä.

I took some books which I found last summer in a second hand shop in Sweden. – Otin muutaman ruotsalaiselta kirpputorilta löytämäni kirjan.

I noticed how timeless the message of books written one two decades ago (an so) is. – Huomasin, miten ajaton on kaksikymmentä vuotta (ja niin edes päin) kirjoitettujen kirjojen sanoma.

For example Colin Dye, the leader of Kensington Temple, has written the book Fire – Walking in Personal Revival. – Esimerkiksi Colin Dye, Kensington Templen johtaja, on kirjoittanut kirjan Tulta – Henkilökohtaisessa herätyksessä kulkeminen.

On my mind he stresses well-grounded the fact that to go to the presence of Lord one may have clean hands and a pure heart. – Mielestäni hän painottaa ihan oikein, että sillä joka pyrkii Jumalan läsnäoloon täytyy olla puhtaat kädet ja puhdas sydän.

Of course, we can´t wash our sins and iniquities or trespasses on our own. We need Jesus and His precious blood to do that. – Emme tietenkään kykene pesemään sydäntämme synnistä, vääryydestä tai hairahduksista itse. Tarvitsemme siihen Jeesusta ja Hänen kallisarvoista vertaan.

But we have to lean on Jesus, when we do something wrong! – Mutta meidän täytyy nojautua Jeesukseen, jos teemme jotain väärin.

We can´t device a find out and avoid to meet our dark spots. – Emme saa keksiä kiertotietä ja välttää tummien pilkkujemme kohtaamista.

Apostle Paul write to Ephesians of the vision and purpose of Jesus according to the church. – Paavali kirjoittaa efesolaisille Jeesuksen visiosta ja tarkoituksesta, joka hänellä oli seurakuntaa varten:

Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta pyhittääkseen sen. Hän pesi sen puhtaaksi vedellä ja sanalla [KR -38: vedellä pesten, sanan kautta] voidakseen asettaa sen eteensä kirkkaana, pyhänä ja moitteettomana, vailla tahraa, ryppyä tai virhettä.

Christ loved the church and gave himself up for her to make her holy, cleansing her by the washing with water through the word, and to present her to himself as a radiant church, without stain or wrinkle or any other blemish, but holy and blameless.

This is purpose and work of Christ in us. – Tämä on Kristuksen tarkoitus ja työ meissä.

According to the promise said by Jesus:

But you will receive power when the Holy Spirit comes on you; and you will be my witnesses in Jerusalem, and in all Judea and Samaria, and to the ends of the earth. – Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.

If we are insincere, it is risk for us. Only sincere pass the test of life and eternity. – Jos olemme epäaitoja, se on riski meille itsellemme. Vain aito läpäisee elämän ja ikuisuuden kokeen.

But it isn´t all about us. – Mutta ei ole kysymys pelkästään meistä.

As Colin Dye put that to words. – Kuten Colin Dye puki tämän sanoiksi:

Whenever the Church falls into sin the world is scandalised. — Outwardly they may ridicule our faith, but inwardly they admire it – that is when it is held sincerely. The world can smell insincerity a hundred mile a way. – Kun maailma näkee seurakunnan lankeavan syntiin, se on maailmassa skandaali. — Ulkoisesti he pilkkaavat uskoamme, mutta sisikunnassaan he kunnioittavat sitä – silloin, kun olemme uskomme kanssa tosissamme. Maailma haistaa epäaitouden sadan kilometrin päähän.

Disenchantment may be disasterous also to believers. – Pettymys voi olla tuhoisaa myös uskovalle.

Seeing bad things in the church may cause escape from all things which are attached to faith. – Huonojen asioiden näkeminen kirkossa voi saada aikaan sen että henkilö pakenee kaikkea, mikä liittyy uskoon.

And this is very sad. – Ja tämä on hyvin surullista.

… we are kept as followers and witnesses of Jesus… meitä pidetään Jeesuksen seuraajina ja todistajina…

Which kind… it is up to us… – Millaisina… se on meistä kiinni…

As we find out the Psalm 24, there is deep blessing in sincerity. – Kuten näemme Psalmista 24, aitoudessa on syvä siunaus:

Who may ascend the mountain of the Lord?
Who may stand in his holy place?
The one who has clean hands and a pure heart,
who does not trust in an idol
or swear by a false god.
They will receive blessing from the Lord
and vindication from God their Savior.
Such is the generation of those who seek him,
who seek your face, God of Jacob.
Lift up your heads, you gates;
be lifted up, you ancient doors,
that the King of glory may come in.
Who is this King of glory?
The Lord strong and mighty,
the Lord mighty in battle.
Lift up your heads, you gates;
lift them up, you ancient doors,
that the King of glory may come in.
Who is he, this King of glory?
The Lord Almighty—
he is the King of glory.

Hän on sen perustanut merien päälle, kiinnittänyt lujasti virtojen ylle.
Kuka saa nousta Herran vuorelle,
kuka astua pyhään paikkaan?
Se, jolla on viattomat kädet
ja puhdas sydän,
joka ei valheellisesti vetoa Herraan
eikä vanno väärää valaa.
Hänelle Herra suo siunauksensa,
pelastuksen Jumala katsoo hänet vanhurskaaksi.
Tässä me olemme, kansa joka pyrkii luoksesi, joka etsii kasvojasi, Jaakobin Jumala! (sela)
Kohotkaa korkeiksi, portit,
avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen. Hän on Herra, voiton sankari.
Kohotkaa korkeiksi, portit,
avartukaa, ikiaikaiset ovet!
Kirkkauden kuningas tulee.
Kuka on kirkkauden kuningas? Kirkkauden kuningas on Herra Sebaot! (sela)

Suomeksi olen kirjoittanut aitoudesta artikkelissani Ilman vahaa. Löydät sen klikkaamalla tätä linkkiä.

Aihepiirin äärellä olen ollut elokuussa 2011 kysyen Missä on Jumalan pyhyys? Missä pyhyyden tunto?

Today I had free off. –

Kun Kalle katui uskoaan

Tämänkertainen tarinani ei tuo kunniaa meille uskovan nimeä kantaville. Osan meistä jäljiltä löytyy enemmän hengellisiä raatoja kuin elävää elämää ja hedelmänä on (toivottavasti ei pysyvä!) rokotus terveeseen ja rakentavaan uskoon nähdeKirjoitukseni on tavanomaista purevampi, koska haluan herättää meidät uskovien nimeä kantavat ajattelemaan.

Tarinan päähenkilö on Kalle. Näin siitäkin huolimatta, että tapaus on tapahtunut Suomen rajojen ulkopuolella. Se olisi – muutamaa yksityiskohtaa lukuunottamatta – tapahtua myös Suomessa, ehkä hieman toisennäköisenä.

Lue Kallen tarina tuomitsematta, ja pohdi, miten voisimme toimia toisin, jotta Kalle ja Kallen kaverit saisivat uskosta rakennusaineita elämäänsä.

Kalle ja Niilo olivat kavereita. Vuosien mittaan heidän tiensä erkanivat, kunnes yhtyivät siinä vaiheessa, kun Kalle avioitui. Niilon yllätykseksi Kalle oli tullut uskoon. Avioon hän meni seurakuntansa pastorin tyttären kanssa. Aikanaan parille syntyi myös lapsi.

Kun Niilo meni käymään Kallen luona, hän ihmetteli sitä, että heidän kodissaan ei ollut mitään. Ei edes vessapapaperia. Ei ollut, kun ei ollut rahaa.

Niilo osti perustarpeita perheelle. Kalle kiitti Jumalaa avusta. Niilosta se tuntui oudolta. Hänhän ne tarvikkeet oli ostanut.

Tähän asti pystyin jotenkin ymmärtämään Kallea. Myös minun kokemuksen mukaan Jumala autttaa – usein ihmisten kautta.

Sen jälkeen tarina meni värikkäämmäksi. Niilo kuuli myöhemmin, että Kalle oli joutunut asuttomaksi – kun ulosotto oli vienyt talon alta. Tai ei oikeastaan Kallen taloa, vaan pastorin talon, jota Kalle perheineen asutti. Pastori oli mennyt paremman elämän toivossa ulkomaille – tai tosiasiassa velkojiaan pakoon. Vaikutti tarinan perusteella siltä, että asianosaiset saivat tilanteesta toisenmoisen, väritetyn kuvan.

Kalle pyysi tukaluuteensa seurakunnalta apua. Siihenhän hän oli kuulunut ja töissä ollessaan tunnolliseti maksanut kymmenykset uskoen Jumalan siunaukseen ja huolenpitoon siitä seurauksena.

Seurakunta ei auttanut. Niilo, joka ei kokenut olevansa uskossa, auttoi.

Kalle sai huonon asunnon ja huonopalkkaisen työn. Pää pyrki pinnalle – ja pääsikin,

Hyvä hänelle.

Totesin.

Seuraava veti hiljaisemmaksi. Enimmät kiitokset ja hallelujat jäävät ainakin minulta sanomatta:

Kalle pyysi anteeksi uskoaan ja hyväuskoisuuttaan.

Kalle ei ole uskossa ja hänellä menee hyvin.

The end.


Minua harmittaa Kallen ja kavereiden puolesta. Heille on varmasti vaikea puhua uskosta, koska heille usko merkitsee samaa kuin jokin, mikä ei pidä paikkaansa. Kallen elämä raunioituu uskon pilvilinnojen myötä.

Olen kiitollinen Kallen puolesta – siitä, että hän sanoutui irti ”uskosta”, joka oli uskottelua/väärin markkinoitua uskoa, joka ei toiminut.

Haluaisin kertoa Kallelle, Kallen kavereille ja Kallen kaltaisille, että on olemassa rakentavaa uskoa. Se ei ole tuollaista uskottelu-uskoa, joka Kallelle on markkinoitu.

Pohdinta jatkuu seuraavassa kirjoituksessa ”Kun Kuikka häpesi”, jossa hyvin henkilökohtainen ote

Sekaannus ja vapaus

Löysin Duane Vander Klokin artikkelin, jossa hän pohtii, kuinka välttää petoksen verkko. Tässä referaatti artikkelista höystettynä omin huomioin. Jos taidat englantia, voit lukea alkuperäisen artikkelin täältä.

Miten ihmeessä olemme kristittyinä niin hyväuskoisia?

Klok kysyy ja jatkaa:

Paholaisen asettama petoksen verkko nappaa monet ihmiset heidän tietämättään sen vuoksi, että he etsivät yliluonnollisia kokemuksia. Jotkut kristityt ajattelevat jopa, että jokin on väistämättä Jumalasta sen perusteella, että se on yliluonnollista. He eivät voisi olla enempää väärässä!

Klok viittaa Johanneksen kehotukseen koetella henget:

Meitä ei ole kehotettu sokeasti uskomaan jokaista henkeä, profeettaa tai profetiaa, vaan koettelemaan henget ja arvioimaan profetia. Toisin sanoen: Älä etsi pelkästään yliluonnollisia kokemuksia. Sen sijaan, etsi sellaista, mikä varmuudella on Jumalasta.

Hyväksi nyrkkisäännöksi Klok asettaa Kirjoitukset:

Huomaa, että hän (Pietari) sanoi: Tämä se on.(Vrt. Apt. 2: 15-18). – Jos et löydä kokemusta kirjoituksista, et halua sitä osaksi teologiaasi.

Klok käy perusteellisesti läpi väärien työntekijöiden (ministers) ominaisuuksia:

  1. Väärät työntekijät osoittavat itseään eivät Jeesusta. (Apt. 20: 28-30) Väärät työntekijät hankkivat opetuslapsia itselleen.

  2. Heillä on ”erityistä” ilmoitusta Jumalalta.

  3. He suhtautuvat yleensä kriittisesti paikallisen kirkon johtajuuteen ja samaan aikaan korottavat itseään.

  4. Heidän sanomansa on yleensä kielteinen, erityisesti niitä kohtaan, jotka suhtautuvat heidän työhönsä kriittisesti. Heidän mieliteemansa on tuomio, synkkyys ja tuho.

  5. He antavat sinun ymmärtää, että he ovat Jumalan erityisiä sanansaattajia. He haluavat sinun uskovan, että Jumala puhuu heille tavalla, jolla Hän ei puhu sinulle. – Monet ihmiset ovat valitettavasti vuodattaneet sydämensä, antaneet taloutensa ja elämänsä väärien työntekijäiden käsiin vain, koska heille on sanottu: Jumala lähetti minut. – Muista: Ihminen ei välttämättä ole jumalallisella asialla, vaikka hän sanoisi olevansa.

  6. Väärät työntekijät ovat kapinallisia eivätkä ota vastaan opetusta ja ojennusta. Heidän mielestään vain Jumalalla on oikeus kertoa heille, mitä tehdä.

  7. Väärien työntekijöiden elämässä toimivat ”lahjat”. Sen sijaan heidän hedelmänsä on huono. (Vrt. Matt. 7: 15-17) Jeesus ei sanonut, että ihmeet, merkit tai lahjat olisivat huonoja, vaan hedelmä. Katso yliluonnollisuuden taakse koetellaksesi palvelutyön hedelmä.

  8. Väärät työntekijät ovat seilaajia, joilla ei ole todellisia juuria. Jos sinulla on mahdollisuus tarkastella heidän taustaansa löydät heidät kulkemassa seurakunnasta toiseen ja löydät pitkän polun hajaannusta, jakaantumista, petosta ja tuhoa.


Klok korostaa paikallisen seurakunnan johtajuuden arvostamista, Herran ja Hänen sanansa varassa seisomista. Näin emme ole niin alttiit hairahtumaan väärien työntekijöiden kelkkaan.

Ongelmia tulee, jos ”väärä työntekijä” sattuu olemaan – hyvinkin juurtuneena – yhteisössä, johon kuulumme. Ehkä väärän työntekijän toimintatapa on ainoa, minkä tiedämme. Hän saattaa jopa opettaa aihepiiristä (osoittaen jota kuta toista tai toista yhteisöä, jossa on vääriä toimintatapoja). Näin yhteisön oma ongelma jää näkemättä.

Irtaantuja saa helposti kapinallisen ja sopeutumattoman maineen. Hän ei ole kyennyt arvostamaan paikallisen seurakunnan johtajuutta. Hänellä ei ole paikallisen seurakunnan suositusta. Jne.

Joskus olen törmännyt paikkakuntiin, joissa kaikki yhteisöt ovat jollakin tavoin vinossa. Joko niissä kaikissa on em. kuvauksen kaltainen työntekijä tai paikkakunnalla tai muutoin yhteisöjen kanssa tekemisissä ollut ”työntekijä” on onnistunut sekoittamaan kaikki nämä yhteisöt. Näillä paikkakunnilla irtaantuja on yksin. Hän saattaisi haluta kuulua johonkin (ainakaan heti irtaantumisen jälkeen tämä kuuluminen ei ole välttämättä ykköspyrkimys, vaan sen selvittäminen, mitä hänelle on tapahtunut), mutta ei ole, mihin kuulua. Surullista, koska meidät on luotu ja lunastettu yhteyteen – Jumalan ja toistemme kanssa.

Seuraus voi olla, että irtaantuja liittyy toiseen ”väärään työntekijään”. Hänhän lupaa kymmenen hyvää ja sata kaunista. Kyseeseen voi tulla myös osallistuminen ”etänä” vaikkapa tv-ruudun tai internetin äärellä. Tässä tapauksessa taustat ovat omaa paikkakuntaa vaikeammin selvitettävissä. Yllä olevia tunnusmerkkejä seuraamalla usein selviää myös näissä tapauksissa, mistä on kysymys. He toimivat samantyyppisesti niin pienissä kuin isommissakin puitteissa.

Samaisen Klokin toisesta kirjoituksesta poimin seuraavan ajatuksen:

Et välttämättä näe pilveä tai kuule ukkosta, mutta kun kaivat sinnikkäästi ojaa, jopa kuivuutesi keskellä, Jumala on uskollinen ja Hän antaa siunauksen, parantumisen, vapautumisen, ohjauksen rauhan ja perintöosasi (provision) sateen…mikä ikinä se sinun kohdallasi onkaan.

1)

Tämä pätee myös uskovien yhteyteen. Jumala avaa aikanaan myös tämän oven, koska Hän rakastaa sinua ja minua ja haluaa siunata meitä.

1) http://www.walkingbyfaith.tv/journal/single-article/448/