”Ilmestys” johtaa ytimeen

Joissakin karismaattisissa piireissä puhutaan ilmestyksestä tai ilmestystiedosta. – Ilmestyksen tai ilmestystiedon määritelmä on häilyvä. Ajatus taustalla tuntuu usein olevan, että Jumala avaa Henkensä kautta uusia sävyjä tai peräti uusia alueita Hänen maailmastaan.

Olen alueen äärellä vähintäänkin varuillani. – ”Uusi ilmoitus” on usein kristinuskon historiassa vienyt kaltevalle pinnalle  – tai peräti sivuraiteelle – kristinuskon perustan kannalta.

Itsellänikin on muutamaan otteeseen kokemus siitä, miten – sinällään ehkä oikeastakin – alueesta on tullut pääpainotus evankeliumin ytimen jäädessä sivuun.

Kirjoitusteni kautta taustaani perehtyneet muistavat taustani olevan suomalaisessa karismaattisuudessa ja yhden polun kulkeneen vivahteissa, joita nyt nimitän hairahtuneeksi karismaattisuudeksi. Sitä leimasi  muun muassa yltiömäinen kiinnostus Pyhän Hengen ilmiöihin, profeetallisuuteen ja vapauttamiseen. Kriittisiin ääniin suhtauduttiin kriittisen kielteisesti leimaten  heidät kuiviksi teologeiksi, Pyhän Hengen sammuttajiksi ja jopa paholaisen kätyreiksi.

Pohtiessani ilmestystä putkahti mieleeni Paavalin rukous Efeson kristittyjen puolesta:

Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet — Ef 1: 17, KR 92

— anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan — Ef 1: 17, KR 38

Paavali kirjoittaa

  • viisauden ja ilmestyksen Hengestä Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalan, kirkkauden Isän, tuntemisessa – tai niin kuin vuoden 1992 käännös kääntää –
  • viisauden ja näkemisen hengestä, jonka saamme, jotta oppisimme tuntemaan Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalan, kirkkauden Isän.

Jumalan antama viisauden ja ilmestyksen/näkemisen Henki johtaa meidät ytimeen: tuntemaan Jumalan.

  • σοφια [sofia] tarkoittaa ´viisautta, laajaa ja täyttä älykkyyttä´.
  • αποκαλυψις [apokalypsis] austalta löytyvät muun muassa merkitykset ´paljaaksi tekemisestä; totuuden avaamisesta, neuvosta tuntemattoman suhteen tai näkymättämän näkyväksi tekemisestä; ilmestymisestä tai ilmentymisestä (manifestation, jostä tulee suomeen lainasana manifestaatio).
  • επιγνωσις [epignosis]-sanan merkityksiä ovat ´täsmällinen ja oikea tieto´.

 

Käsittämättömän edessä – In the front of Incredible

Monen monta vuotta sitten minulla oli unelma: Olla kokopäiväisesti hengellisessä työssä. – Many, many moons ago I had a dream: to work in all-day ministry.

Joskus unelma näytti olevan niin kaukana arjesta, että kyselin Jumalalta, josko unelma olikin omaa haihatteluani. – Sometimes this dream seemed to be so far away in my daily life that I asked to God, if my dream was woolgathering.

Mutta niin vain tapahtui, että olin kokopäiväisessä hengellisessä työssä, nuorisotyönohjaajan viransijaisena luterilaisessa seurakunnassa vuodesta 2011 tähän vuoteen. –  But so it happened that I was in full-time youth ministry as an yout worker in Finnish Lutheran Church since 2011 until this year.

Tänä vuonna minun piti päättää jatkosta. – This year I had to decide if continue or not.

I decided to leave. – Päätin lähteä.

Tosiaankin tykkäsin kovasti nuorista. – I really loved the youth.

Mutta koin, että oli minun aikani liikkua eteenpäin. – But I felt that it was my time to move on.

Muutaman monimutkaisen vaiheen jälkeen paikallinen helluntaiseurakunta pyysi minua pastorikseen. – After some complicated episodes, local Pentecostal Church asked me to come to their pastor.

Hupsu nainen… Puoliaikainen työ, talo vuokralla..? Ei kovin hyvä sopimus taloudellisti… – Grazy woman… Half-time ministry, an apartment to rent..? Not so good deal, financially.

Mutta koin, että minun piti ottaa tehtävä vastaan. – But I felt that I had to receive the ministry.

…Muutaman viikon kuluttua sain puhelinsoiton…Muutama pieni seurakunta pyysi minua oppilaitospastorikseen – Ja niin minulla oli kokopäivätyö… After some weeks, I got a phone call… There some small assemblies asked me to come their school pastor… – So I had full-time ministry…

[… ja tässä on ollut syy siihen, miksi en ole yrittänyt tänä syksynä niin paljon parantaa maailmaa kuin tehdä parhaani pienen laumani kanssa… – … and this has been the reason why I haven´t so much tried to heal the World, but tried to do my best in the mid of the small flock. ]

Tämä tosiaan on ollut aivan käsittämätön syksy! – This has been an incredible autumn.

Ja minä olen käsittämättömän kiitollinen Herralleni, joka on uskollinen lupauksissaan ja kutsumisessaan. – And I am incredibly thankfull to my Lord, who is so faithfull in His promises and calling.

 

 

Speak Life, not Death – Puhu elämää, älä kuolemaa

This morning I read an article from an another Word Press blogger, Wanda Alger. – Tänä aamuna luin Word Press -bloggaajan, Wanda Algerin, artikkelin.

One of her thought stopped me to think – Yksi hänen ajatuksistaan pysäytti ajattelemaan:

Tell others about the river. Do not fixate on the darkness. There are no answers there. Focus on the river and announce my coming of cleansing, renewal, transformation and life. – Kerro toisille virrasta. Älä keskity pimeyteen. Siellä ei ole vastaus. Keskity virtaan ja puhu tulevasta puhtaudesta, uudistuksesta, muutoksesta ja elämästä.

Many years ago I met an opposite strategy: Some believers had misunderstood the purpose of an intercession – they are praying against, not for. – Vuosia sitten kohtasin päinvastaisen strategian: Jotkut uskovat olivat ymmärtäneet väärin esirukouksen tarkoituksen: He eivät rukoilleet puolesta, vaan vastaan.

Their intercession looked like cursing. – Heidän esirukouksensa muistutti kiroamista.

They didn´t targeted their prayer only against power of evil, but against people and situations, which were opposite to their purposes and dreams. – He eivät pelkästään rukoilleen pahan valtaa vastaan, vaan sellaisia ihmisiä ja olosuhteita vastaan, jotka olivat vastakkaisia heidän tarkoituksilleen ja unelmilleen.

Their faith was evil focused – and focused to all things, people or situations they kept evil. – Heidän uskonsa keskittyi pahaan – ja ihmisiin, asioihin ja olosuhteisiin, joita he pitivät pahana.

They justified their prayer by an example of Jesus and Ezekiel. – He oikeuttivat rukouksensa Jeesuksen ja Hesekielin esimerkeillä.

Jesus cursed a fig tree. – Jeesus kirosi viikunapuun.

Ezekiel proclaimed life to dead dones. – Hesekiel julisti elämää kuolleille luille.

Big difference between Jesus/Ezekiel and those proclaiming believers was here:

Truly, truly, I say to you, the Son can do nothing of his own accord, but only what he sees the Father doing. For whatever the Father does, that the Son does likewise.

Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika.

The hand of the Lord was on me, and he brought me out by the Spirit of the Lord and set me in the middle of a valley; it was full of bones. He led me back and forth among them, and I saw a great many bones on the floor of the valley, bones that were very dry. He asked me, “Son of man, can these bones live?”

I said, “Sovereign Lord, you alone know.”

Then he said to me, “Prophesy to these bones and say to them, ‘Dry bones, hear the word of the Lord! This is what the Sovereign Lord says to these bones: I will make breath enter you, and you will come to life.

Herran käsi tarttui minuun, ja Herran henki vei minut kauas pois ja laski minut keskelle laaksoa, joka oli täynnä kuolleitten luita. Hän kuljetti minua yltympäri niiden ylitse, ja minä näin, että luita oli laaksossa hyvin paljon ja että ne olivat rutikuivia.

Herra sanoi minulle: ”Ihminen, voivatko nämä luut herätä eloon?” Minä vastasin: ”Herra, sinä sen tiedät.” Hän sanoi: ”Sano profeetan sana näille luille, sano niille: Te kuivat luut, kuulkaa Herran sana! Näin sanoo Herra Jumala näille luille: Minä annan teihin hengen, niin että te heräätte eloon.

Most important thing is to hear from Word and hear from Lord what is HIS will according to situation at hand. – Tärkein asia on kuulla Sanasta ja kuulla Herralta, mikä on HÄNEN tahtonsa tilanteeseen nähden.

I think, the story about barren fig tree has little to do with intercession. – Ajattelen, että tarinalla hedelmää kantamattomasta viikunapuusta on vähän tekemistä esirukouksen kanssa.

In the context we see that Jesus couldn´t find fruit in the tree. That was the problem! – Asiayhteydestä näemme, että Jeesus ei löytänyt puusta hedelmää. Se oli ongelma.

The tree have had its season to bear fruits, now there weren´t any. – Puulla oli ollut aika kantaa hedelmää, nyt siinä ei ollut yhtään.

Perhaps Jesus demonstrated his parable written in Luke 31 – Ehkä Jeesus demonstroi vertaustaan, joka löytyy Luukkaan 13. luvusta:

Then he told this parable: “A man had a fig tree growing in his vineyard, and he went to look for fruit on it but did not find any. So he said to the man who took care of the vineyard, ‘For three years now I’ve been coming to look for fruit on this fig tree and haven’t found any. Cut it down! Why should it use up the soil?’

´Sir,’ the man replied, ‘leave it alone for one more year, and I’ll dig around it and fertilize it. If it bears fruit next year, fine! If not, then cut it down.’

Jaa se.'”eesus esitti vielä vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viinitarhassaan kasvamassa viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä, mutta ei löytänyt.  Silloin hän sanoi puutarhurille: ’Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Kaada se, sehän vain vie voiman maasta.’ Mutta puutarhuri vastasi: ’Herra, anna sen olla vielä yksi vuosi. Minä muokkaan ja lannoitan maan sen ympäriltä. Jospa se ensi vuonna tekee hedelmää. Jollei niin käy, käske sitten kaataa se.'”

So Jesus would have spoken about barren deeds and time given for repentance. – Niinpä Jeesus olisi puhunut hedelmättömistä teoista ja ajasta, joka on annettu parannuksen tekemiseen.

Anyway, His ”curse” was His own, but His Father opinion about the tree. – Joka tapauksessa, Hänen ”kirouksensa” ei ollut Hänen omansa, vaan Isän mielipide puusta.

So we haven´t any right or justification to put our own antipathy to or prayers but try catch what would our Heavenly Father think about the situation. – Niinpä meillä ei ole oikeutta tai perustetta laittaa rukouksiimme meidän antipatioitamme, vaan yrittää saada selville, mitä Taivaallinen Isämme mahtaisi ajatella tilanteesta.

In most of cases His will seem to proclaim life instead of death. – Useimmissa tapauksissa Hänen tahtonsa näyttäisi olevan julistaa elämää kuoleman sijaan.

For example think how many times Jesus did touch sick or dead to give them health and life?! – Ajattelepa esimerkiksi, miten monta kertaa Jeesus kosketti sairasta tai kuollutta antaakseen heille terveyden ja elämän?!

Sekaannus ja vapaus

Löysin Duane Vander Klokin artikkelin, jossa hän pohtii, kuinka välttää petoksen verkko. Tässä referaatti artikkelista höystettynä omin huomioin. Jos taidat englantia, voit lukea alkuperäisen artikkelin täältä.

Miten ihmeessä olemme kristittyinä niin hyväuskoisia?

Klok kysyy ja jatkaa:

Paholaisen asettama petoksen verkko nappaa monet ihmiset heidän tietämättään sen vuoksi, että he etsivät yliluonnollisia kokemuksia. Jotkut kristityt ajattelevat jopa, että jokin on väistämättä Jumalasta sen perusteella, että se on yliluonnollista. He eivät voisi olla enempää väärässä!

Klok viittaa Johanneksen kehotukseen koetella henget:

Meitä ei ole kehotettu sokeasti uskomaan jokaista henkeä, profeettaa tai profetiaa, vaan koettelemaan henget ja arvioimaan profetia. Toisin sanoen: Älä etsi pelkästään yliluonnollisia kokemuksia. Sen sijaan, etsi sellaista, mikä varmuudella on Jumalasta.

Hyväksi nyrkkisäännöksi Klok asettaa Kirjoitukset:

Huomaa, että hän (Pietari) sanoi: Tämä se on.(Vrt. Apt. 2: 15-18). – Jos et löydä kokemusta kirjoituksista, et halua sitä osaksi teologiaasi.

Klok käy perusteellisesti läpi väärien työntekijöiden (ministers) ominaisuuksia:

  1. Väärät työntekijät osoittavat itseään eivät Jeesusta. (Apt. 20: 28-30) Väärät työntekijät hankkivat opetuslapsia itselleen.

  2. Heillä on ”erityistä” ilmoitusta Jumalalta.

  3. He suhtautuvat yleensä kriittisesti paikallisen kirkon johtajuuteen ja samaan aikaan korottavat itseään.

  4. Heidän sanomansa on yleensä kielteinen, erityisesti niitä kohtaan, jotka suhtautuvat heidän työhönsä kriittisesti. Heidän mieliteemansa on tuomio, synkkyys ja tuho.

  5. He antavat sinun ymmärtää, että he ovat Jumalan erityisiä sanansaattajia. He haluavat sinun uskovan, että Jumala puhuu heille tavalla, jolla Hän ei puhu sinulle. – Monet ihmiset ovat valitettavasti vuodattaneet sydämensä, antaneet taloutensa ja elämänsä väärien työntekijäiden käsiin vain, koska heille on sanottu: Jumala lähetti minut. – Muista: Ihminen ei välttämättä ole jumalallisella asialla, vaikka hän sanoisi olevansa.

  6. Väärät työntekijät ovat kapinallisia eivätkä ota vastaan opetusta ja ojennusta. Heidän mielestään vain Jumalalla on oikeus kertoa heille, mitä tehdä.

  7. Väärien työntekijöiden elämässä toimivat ”lahjat”. Sen sijaan heidän hedelmänsä on huono. (Vrt. Matt. 7: 15-17) Jeesus ei sanonut, että ihmeet, merkit tai lahjat olisivat huonoja, vaan hedelmä. Katso yliluonnollisuuden taakse koetellaksesi palvelutyön hedelmä.

  8. Väärät työntekijät ovat seilaajia, joilla ei ole todellisia juuria. Jos sinulla on mahdollisuus tarkastella heidän taustaansa löydät heidät kulkemassa seurakunnasta toiseen ja löydät pitkän polun hajaannusta, jakaantumista, petosta ja tuhoa.


Klok korostaa paikallisen seurakunnan johtajuuden arvostamista, Herran ja Hänen sanansa varassa seisomista. Näin emme ole niin alttiit hairahtumaan väärien työntekijöiden kelkkaan.

Ongelmia tulee, jos ”väärä työntekijä” sattuu olemaan – hyvinkin juurtuneena – yhteisössä, johon kuulumme. Ehkä väärän työntekijän toimintatapa on ainoa, minkä tiedämme. Hän saattaa jopa opettaa aihepiiristä (osoittaen jota kuta toista tai toista yhteisöä, jossa on vääriä toimintatapoja). Näin yhteisön oma ongelma jää näkemättä.

Irtaantuja saa helposti kapinallisen ja sopeutumattoman maineen. Hän ei ole kyennyt arvostamaan paikallisen seurakunnan johtajuutta. Hänellä ei ole paikallisen seurakunnan suositusta. Jne.

Joskus olen törmännyt paikkakuntiin, joissa kaikki yhteisöt ovat jollakin tavoin vinossa. Joko niissä kaikissa on em. kuvauksen kaltainen työntekijä tai paikkakunnalla tai muutoin yhteisöjen kanssa tekemisissä ollut ”työntekijä” on onnistunut sekoittamaan kaikki nämä yhteisöt. Näillä paikkakunnilla irtaantuja on yksin. Hän saattaisi haluta kuulua johonkin (ainakaan heti irtaantumisen jälkeen tämä kuuluminen ei ole välttämättä ykköspyrkimys, vaan sen selvittäminen, mitä hänelle on tapahtunut), mutta ei ole, mihin kuulua. Surullista, koska meidät on luotu ja lunastettu yhteyteen – Jumalan ja toistemme kanssa.

Seuraus voi olla, että irtaantuja liittyy toiseen ”väärään työntekijään”. Hänhän lupaa kymmenen hyvää ja sata kaunista. Kyseeseen voi tulla myös osallistuminen ”etänä” vaikkapa tv-ruudun tai internetin äärellä. Tässä tapauksessa taustat ovat omaa paikkakuntaa vaikeammin selvitettävissä. Yllä olevia tunnusmerkkejä seuraamalla usein selviää myös näissä tapauksissa, mistä on kysymys. He toimivat samantyyppisesti niin pienissä kuin isommissakin puitteissa.

Samaisen Klokin toisesta kirjoituksesta poimin seuraavan ajatuksen:

Et välttämättä näe pilveä tai kuule ukkosta, mutta kun kaivat sinnikkäästi ojaa, jopa kuivuutesi keskellä, Jumala on uskollinen ja Hän antaa siunauksen, parantumisen, vapautumisen, ohjauksen rauhan ja perintöosasi (provision) sateen…mikä ikinä se sinun kohdallasi onkaan.

1)

Tämä pätee myös uskovien yhteyteen. Jumala avaa aikanaan myös tämän oven, koska Hän rakastaa sinua ja minua ja haluaa siunata meitä.

1) http://www.walkingbyfaith.tv/journal/single-article/448/

Voi ihmettä!

 

johtavat-hammennykseen-sekaannukseen-jakaantumiseen-ja-usein-myos-sidoksiin-vaariin-asioihin-ihmisiin-ja-itse-pimeyteen

Eilen olin naapurimaakunnassa tilaisuudessa, jossa puhui tuttu evankelista vuosien takaa paljon hyvää, herättelevää ja eteenpäin kantavaa sanomaa. Erityisesti yhdessä kohtaa havahduin:

Monta väärää profeettaa ilmaantuu, ja he johtavat useita harhaan. Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. (Matt. 24:11,12)

Kun luemme jakeet asiayhteydessään, tajuamme sen, että nämä profeetat tulevat niin, että ihmiset alkavat juosta siellä ja täällä sanoen: Täällä on Messias. – Jotkut osoittavat Hänen olevan jossain toisaalla.

Asiayhteydestä ymmärrämme myös sen, mikä saa ihmiset osoittamaan sinne ja tänne ”Messiaan” suuntaan. Nämä ”profeetat” tekevät suuria ihmeitä ja tunnustekoja, niin että he johtavat, jos mahdollista valitutkin harhaan.

”Jos joku silloin sanoo teille: ’Täällä on Messias’, tai: ’Messias on tuolla’, älkää uskoko. Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan. Tämän minä olen teille nyt ennalta ilmoittanut.
”Jos siis teille sanotaan: ’Hän on tuolla autiomaassa’, älkää lähtekö sinne, tai jos sanotaan: ’Hän on sisällä talossa’, älkää uskoko sitä. Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo. Missä on raato, sinne kokoontuvat korppikotkat. (Matt. 24: 24-28)

Toisin kuin osa aikanamme julistaa, kaikkea ei tarvitse tai pidä uskoa tai ottaa arvioimatta vastaan eivätkä ihmeet ja tunnusteot (tai niistä puhuminen) ole mikään tae siitä, että ihmeiden (tai puheen) taustalla olisi Messias.

Ihmeet liikuttavat ihmistä

Olen Jeesuksen sanoissa näkevinäni tutunoloisen levottomuuden, sekaannuksen ja jopa hajaannuksen.

Ihmeet liikuttavat ihmistä edelleen. Herätyshenkisissä ja/tai karismaattisissa piireissä (voin omalta osaltani puhua pitkälti vain näistä, koska tunnen ne parhaiten) odotamme herätystä ja tuoretta Hengen liikehdintää. Tämä odotus ja kaipaus saa ihmiset liikkeelle.

Osa odottaa aidosti Herran ilmestymistä omassa, läheisensä, kylänsä, kaupunkinsa, kansansa, jne. kohdalla. Osalla on aito hätä omasta, läheisensä, jne. elämäntilanteesta tai terveydestä. Osalla heidän pelastuksestaan. Jne. Jne.

Osalla odotus kohdistuu ilmiöihin tms. Osa näkee niissä elämänsä tilaisuuden tulleen. Wau, mikä paikka saada näkyvyyttä, valtaa – ehkä rahaa ja kunniaa. – Raamattuaan tunteva muistanee Simon -noidan, joka halusi tehdä samanmoisia ihmeitä kuin Kristuksen seuraajat.

Kun Simon näki, että ne, joiden päälle apostolit panivat kätensä, saivat Hengen, hän tarjosi heille rahaa ja sanoi: ”Antakaa minullekin tuollainen valta, että kenen päälle panen käteni, se saa Pyhän Hengen.” Mutta Pietari sanoi hänelle: ”Kadotukseen joudut rahoinesi, kun luulet, että Jumalan lahja on rahalla ostettavissa! Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä. Käänny siis tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa! Kenties hän antaa ajatuksesi anteeksi. Minä näen, että sinä olet myrkkyä täynnä ja vääryys pitää sinua kahleissaan.(Apt. 8: 18-23)”

Motiivitesti

Evankeliumeja lukiessani olen ymmärtänyt, miten erilainen oli Jeesuksen motiivi. Löysin seuraavat asiat:

  1. Isän tahto ja Hänen valtakuntansa
  2. Rakkaus Isään ja ihmiseen

Jeesus ei suostunut kompromissiin Isän tahdon ja Hänen valtakuntansa enempää kuin rakkauden (Isään ja ihmiseen) kustannuksella.

Samat motiivit näyttävät motivoineen ensimmäisiä kristittyjä heidän elämässään.

Näiden motiivien pohjalta eletty elämä tuo Jeesuksen mukaan levon ja on leipää, jonka varassa jaksaa:

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt. (Matt. 11: 28-30)

Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.(Joh. 4: 34)


Väärät profeetat ja Messiaan etsiminen väärästä paikasta johtavat hämmennykseen, sekaannukseen, jakaantumiseen – ja usein myös sidoksiin vääriin asioihin, ihmisiin – ja itse pimeyteen.

 

669. Aika olla hiljaa – ja kuunnella

Elämä osaa olla kiireistä. Joskus se saattaa olla myrskyistä.

Molemmissa tapauksissa on tärkeää pysähtyä, olla hiljaa ja kuunnella, josko tavoittaisi sen, mitä Herra lapselleen puhuu tilanteessa.

Usein tuo viesti on yksinkertainen:

Pysy rauhassa, olet turvassa. Juuri nyt et ymmärrä, vastedes sinä sen ymmärrät.

Niin käsittämättömältä kuin ajatus voi tuntuakin, joskus myrskyllä on Herramme käsissä ihmeellinen tehtävä. Juuri tuossa tilanteessa kirkastuu Hänen nimensä ja paljastuu Hänen kaikkivaltias voimansa. Ilman tuota koettelemusta emme välttämättä tulisi tietämään kaikkea tuota.

Tämä ei merkitse sitä, että pitäisi ottaa kaikki vastoinkäymiset automaattisesti ja mukisematta vastaan – mutta tämä merkitsee sitä, että jos rukouksista, jopa rukoustaistelusta huolimatta, tilanne pitkittyy ja mutkistuu, kannattaa kysäistä:

Mitä Sinä, Herra, nyt sanot?

Ja silloinkin, kun Hän tuntuu olevan hiljaa, ymmärtää, että Hän on – ja että Hän on vieläpä lähellämme, vaikka emme näe, kuule tai ymmärrä.

Kokemuksesta, kerta kerran jälkeen, Herra on ilmestynyt juuri tällä tavoin, oikeaan aikaan, oikealla tavalla. Ei ehkä niin kuin olisin odottanut, toivonut tai rukoillut. Mutta kun olen uskaltanut antaa Hänelle tilaa olla Hän, tuo uskallus on ollut suureksi siunaukseksi itselleni ja niille, jotka ovat minulle tärkeitä.

Joskus on kysymys myös siitä, että Herra on ajat sitten puhunut – ja minä onneton odotan ”uutta ilmoitusta”, kun pitäisi liikkua ”entisen ilmoituksen” varassa. Usein on niin, että lupausten on tarkoituskin kantaa tilanteessa, jossa ei näy, kuulu, tunnu mitään – tai asiat tuntuvat sekavilta.

Juuri tuota varten Herra on aikanaan lupauksen antanut.

164. Ilmianna oikea profeetta!

“Ilmianna oikea profeetta!”

Brittiläinen pastori lienee suivaantunut aikamme profeettoihin siinä määrin, että laittoi “Etsitään” -ilmoituksen Face Bookiin. Ilmoituksessa hän ilmoitti maksavansa 1000 $ + kaikki kustannukset, jos ilmaantuu koeteltu ja oikeaksi havaittu profeetta. Hän tarjoutui lähettämään profeetan sanoman ympäri maailmaa ajantasaisena lähetyksenä, että kristityt kaikkialla maailmassa voisivat sanoman arvioida.

Tämä “ilmianna oikea profeetta” -ilmoitus ei ollut tarkoitettu kilpailuksi,vaan herätyshuudoksi – tilanteessa, jossa vallitsee jonkinlainen ambivalenssi hengellisessä kentässä: Toisaalta kaivataan jotain, mikä saisi ihmiset kiinnostumaan uskosta ja toisaalta tämä “jokin” voi ampua totaalisesti “yli/ohi”.

Mikä (vain) täyttää tyhjiön?

Olen miettinyt sitäkin, enkä onko nyt hengellisessä kentässä jonkinlainen tyhjiö, joka mahdollistaa sen,että kirjaimellisesti “kaikenkarvaiset hengelliset hiihtäjät” saavat sijaa aidosti aitoa etsivien ihmisten sydämissä. Piireissä, joissa odotetaan, että jokin liikuttaisi totunnaisuutta, pysähtyneisyyttä ja sitä, että mikään ei näytä enää liikuttavan ihmisiä, otetaan vastaan se, mikä vain näyttää vastaavan kaipaukseen ja etsintään. Näin tapahtuu oikeastaan kaikissa uskonpuhdistuksen kirkkojen karismaattisuuden hyväksyvissä siivissä kuin näistä kirkoista erkaantuneissa nk. vapaissa suunnissa ja niistä viimeisinä vuosikymmeninä erkaantuneissa “uusissa seurakunnissa”.

Haluaisin korostaa sanoja “mikä vain”. Minusta tuntuu oikeasti uskomattomalta, että hyväksytään,”mikä vain,joka näyttää” vastaavan kyselyyn ja etsintään.

Omatekoisia parantajia ja profeettoja?

Olen muutamissa kirjoituksissani viitannut noin 20 vuoden takaiseen tapahtumaan, jossa eräs mies yritti tehdä itsestään “parantajapapin” Seppo Juntusen ja Niilo Ylivainion tapaan. Samantyyppinen tapahtumaketju kuvataan Apostolien teoissakin. Simon, jolla oli kokemusta hieman toisentyyppisestä parantamisesta ja voimateoista kuin apostoleilla (Simonista kerrotaan, että hän oli noita), huomasi apostolien voimatekojen olevan vaikuttavampia kuin hänen tekemänsä, ja halusi ostaa saman voiman kuin apostoleissa vaikutti. Apostolien teoissa kuvataan myös Skeuaan poikia, jotka yrittivät ajaa ulos riivaajia. Yrityksessään he epäonnistuivat ja tulivat henkien riepottelemiksi sen vuoksi, että heillä ei ollut riivaajien ulosajamiseen tarvittavaa valtuutusta.

Ehkäpä kiusaus tällaisen on meidänkin aikanamme – näyttäähän siltä, että näyttävillä ihmeillä, merkeillä ja profetioilla saa näkyvyyttä, joissakin piireissä jopa mainetta.

Kun Herra ei ollut puhunutkaan

Vanhassa testamentissa puhutaan “omatekoisista profeetoista” – vieläpä hyvin rajua tekstiä: Hesekiel puhui Herran valtuuttamana nille, jotka olivat “profeettoja oman sydämensä voimasta” (Hes 13: 3): “Kuulkaa Herran sana.” (Hes 13:3)

Näiden nk. profeettojen ongelma oli siinä, että he eivät olleet kuulleet Herran Sanaa, vaan joko olivat luulleet kuulevansa tai uskotelleet (toisille tai itselleenkin) kuulevansa Herran äänen, vaikka tämä ei ollut heille puhunut.

Hesekielin sanoma jatkuu:

“Näin sanoo Herra, Herra: Voi profeettahoukkia, jotka seuraavat omaa henkeänsä ja sitä, mitä eivät ole nähneet! Niinkuin ketut raunioissa ovat sinun profeettasi, Israel. Te ette ole nousseet muurin aukkoihin ettekä korjanneet muuria Israelin heimon ympärillä, että se kestäisi sodassa, Herran päivänä. Mitä he ovat nähneet, on petosta, ja heidän ennustelunsa on valhetta, kun he sanovat: ’Näin sanoo Herra’, vaikka Herra ei ole heitä lähettänyt; ja he muka odottavat, että hän toteuttaisi heidän sanansa. Ettekö ole petollisia näkyjä nähneet ja valhe-ennusteluja puhuneet, kun olette sanoneet: ’Näin sanoo Herra’, vaikka minä en ole puhunut?”

(Hes 13:3-7)

Puhuttelevaa tekstiä. Hepreankielinen sana, joka KR -38 käännetään profeettahoukiksi ja KR -92:ssa mielettömiksi profeetoiksi, tarkoittaa ´mieletöntä, hupsua´. Sanat petos ja valhe, sekä petollisuus ja valhe-ennustelut taasen viittaavat ´tyhjän/turhanpäiväiseen, mitättömään, arvottomaan´´puheeseen sekä ´valheeseen, petollisuuteen´ ja äärimmäisessä käännöksessään ´johonkin, mikä aiheuttaa hajaannusta´sekä ´noituuteen´.

Oikeastaan tuon pitäisi olla ihan loogista – ja herättävää: Jos puhuttu ei ole Jumalasta, se on jostakin muualta (ihmisen omasta mielestä tai – pahimmillaan pimeydestä).

Ongelma ei näytä olevan pelkästään tekojen lähteessä vaan myös hedelmässä: Nämä nk. profetiat ovat vain näennäisesti rakentavia. Se mistä Jumala näyttää profeettansa Hesekielin kautta vetävän vääriä omatekoisia, profeettoja tilille on se, että nämä eivät ole täyttäneet tehtäväänsä: He eivät ole olleet vartijoita muurin aukossa eivätkä korjanneet rikkoontunutta muuria (yksi käännösvaihtoehto on jopa sellainen, joka tarkoittaa ´etteivät ole “älähtäneet”´ ja viittaisi siten siihen, ettei nk. profeetta ole tarttunut vääryyksiin asiaankuuluvalla tavalla).

Aivan niin kuin tuo brittiläinen pastori ilmoitti etsivänsä oikeaa profeettaa, pitäisi meidän jokaisen, joka etsimme Jumalan tarkoittamaa elämää omalle kohdallemme olla tarkkoja siitä, mistä etsimme! Turvaudummeko niihin, jotka ovat omatekoisia profeettoja, jotka puhuvat “höpöjä” ja ampuvat huti joko sen vuoksi, että puhuvat oman mielensä tuotoksia tai sen vuoksi, että ovat itsensä pimeyden pettämiä – vai otammeko vastaan ehkä suolaisen kirpaisevan sanan siltä, joka oikeasti on kuullut Jumalan äänen.

Oikean profeetan tunnusmerkkejä

Jeesus kehotti seuraamaan hedelmää. Se että tapahtuu suuriakin ihmeitä, ei ole välttämättä merkki siitä, että henkilö on oikealla asialla. Muualta Raamatusta saamme viitteitä siitä, mitkä ovat niitä mittareita, joilla profeettoja arvioitiin Vanhassa ja Uudessa testamentissa. Vanhassa testamentissa muun muassa sillä, toteutuiko nk. profetia vai ei. Myös profeetan elämäntyylillä näytti olevan merkitystä. Ja erityisesti sillä, pysyikö profeetta uskollisena Jumalan tahdolle. Hesekiel nimittäin jatkaa: “olette valheella murehduttaneet vanhurskaan sydämen, vaikka minä en tahtonut häntä murehduttaa, ja olette vahvistaneet jumalattoman käsiä, ettei hän kääntyisi pahalta tieltänsä ja saisi elää.”

Toisin sanoen nämä profeetat sanovat valkeaa mustaksi ja mustaa valkeaksi – asiayhteyden mukaan tulkittuna motiivinaan se, että heille itselleen on siitä hyötyä (ohrakakkujen toivossa). Seuraus tästä on se, että he eivät vahvistakaan – uusitestamentillisesta näkökulmasta katsottuna – Kristuksen ruumista, vaan heikentävät sitä, koska he rakentavat – ja saavat seuraajansakin rakentamaan – kestämättömälle perustalle. Pahimmillaan he aiheuttavat opetuksillaan hajaannusta.

Myös profeetta Jeremia kirjoittaa vääristä profeetoista: “He rikkovat avion, valehtelevat ja pettävät, he kannustavat pahantekijöitä, niin ettei kukaan käänny pahuudestaan. Nämä profeetat ovat kuin Sodoman asukkaat ja Jerusalemin kansa kuin Gomorran väki!”

Sodomaan ja Gomorraan vetoaminen on äärimmäinen keino osoittaa “kunnon juutalaiselle”, kuinka vinoon he ovat menneet. Jeremia yrittää sanoa, että profeetat ovat menneet teoissaan pidemmälle kuin pahuudessaan kauhistuttava Sodoma ja Gomorra. Samantyyppisin sanankääntein Jeremia puhuu näiden nk. profeettojen valehtelusta ja petollisuudesta sekä siitä, että he kannustavat väärintekijöitä niin etteivät he käänny pahuudestaan.

Jeremia viittaa muutoinkin näiden profeettojen moraaliin. Hän puhuu heistä aviorikkojina. Avionrikkojaa tarkoittava sana voidaan tulkita kuvaannollisesti tarkoittamaan sitä, että profeetat ovat hylänneet Jumalan ja myös kirjaimellisesti avioliiton ulkopuolisia suhteita.

Sapatin herra – ja Jumalan rajat

Itse asiassa itselläni on muutama äärimmäinen kokemus nk. karismaattisesta kentästä juuri tästä.

Olen muutamassa kirjoituksessani viitannut vinoon vinksahtaneeseen opetukseen Jeesuksesta sapatin herrana. Alkuperäisessä tapahtumassahan Jeesus parantaa sapattina miehen kuivettuneen käden – ja ärsyttää äärimmilleen yhden juutalaisuuden suunnan uskonnolliset hermot äärimmilleen; näiden mukaan kun sapattina ei saanut tehdä oikeastaan yhtään mitään. Näin Jeesuksen parantamisestakin tuli “laitonta” puhumattakaan siitä, että halvaantunut otti makuualustansa ja nousi. Näiden äärijuutalaisten mielissä parantaminen sai sivuroolin sen rinnalla, että parantuneet tai Jeesus “tekivät työtä”.

Uuden sapatinherraopetuksen mukaan Jeesus voi ylittää muitakin rajoja. Vuonna 2007 kuulin opetusta, jonka mukaan Jeesus voi “vaihtaa aviopuolisoita”, jos aiempi ei ole sovelias. Samaan viittaavaa opetusta on ollut muun muassa TV7:lla vuosien mittaan.

Kysymykseni on, ylittääkö Jumala OMAN SANANSA RAJAT? Kysymyksen asettelujan on täsmälleen sama kuin juutalaisten Jeesukselle asettama kysymys: “Onko oikein jättää vaimo mistä syystä tahansa?” Jeesus vastasi, ettei ollut. Sydämen kovuus ja äärimmäinen puolison hylkääminen (aviorikos ja uskottomuus – johon itse lukisin myös väkivaltaisen käytöksen tai puolison hylkäämisen esimerkiksi alkoholin vuoksi niin, että toinen puoliso ei enää kanna omaa osuuttaa yhteiseen aviolliseen pesään…). Näissäkin tapauksissa “hylkäävän puolison” käytös johti Jumalan tahdon vastaiseen tekoon. “Näin ei alusta ollut” – ja Jeesus lisäsi, että “hylkäävä osapuoli” johti toisen haureuteen. Toisin sanoen Jeesus peräänkuulutti vastuuta!!!

Näkemäni seuraus tuosta opetuksesta on ollut, että opetuksen “vallassa” olleessa yhteisössä on avioerojen määrä melkoinen! Kaikkein karmivin esimerkki on se, että yhden ihmisen kohdalla ensin rikkoutui yksi avioliitto ja muutaman vuoden viiveellä profetoitiin “uusi”, joka sekin rikkoutui hyvin pian solmimisen jälkeen, kun toiselle puoliskolle selvisi, että koko profetia oli petosta. Kysymykseni on ollut, mikä oikeus nk. profeetalla on erottaa ja solmia avioliittoja ikään kuin Jumala käskisi niin tekemään? – Ja – kurjuuksien kurjuus – usein, kun rajoja lavennetaan toisen elämässä, se merkitsee joko sitä, että sitä on sovellettu jo omassa elämässä – tai ainakin on suuri riski soveltaa.

Raja, jolla alkaa kuvottaa

Vielä karmivammaksi – ja kuvottavammaksi – nk. profetointi muuttuu, jos taustalla tosiaan on avioliiton ulkopuolisia suhteita – tai joissain tapauksissa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Näitä esimerkkejä tiedossani on Suomen hengellisessä kentässä muutama tapaus. Kaikkein kummallisinta, on että siitä huolimatta, että asioita nostetaan esille, niistä alkavat puhua asianosaiset ja silminnäkijät, kenttä ei usko! Näillä nk. profeetoilla on uskollisia seuraajia ja kannattajia! Ja nämä nk. profeetat puhuvat herätyksestä, joka on tulossa, syvemmästä Jumalan tuntemisesta ikään kuin se olisi totta heidän elämässään ja muiden pitäisi sitä tavoitella!

Kyllä, Jumalan tuntemista kylläkin meidän on hyvä tavoitella, mutta ei missään tapauksessa “heidän tyylillään”!

Uskaltaisin sanoa, että Jumala ei sitoudu Hänen Sanansa vastaisesta elämästä kumpuavaan julistukseen; päinvastoin se on varmasti ihan yhtä iso kauhistus kuin Jeremian tai Hesekielin aikoina – ja suuri petos niin näitä nk. profeettoja kuin heidän seuraajiaankin kohtaan!

Diplomaattista koskemattomuutta “kaksinkertaisesti voidelluille”?

Ja kaiken huipuksi nämä nk. profeetat nostavat itsensä varsin usein muita “voidellummiksi”. He puhuvat ylhäältä päin “Jumalan pyhyydestä”, jonka meidän “muiden” pitäisi saavuttaa – vaikka kulisseissa voi olla ihan mitä vain! “Voidellumpana” oleminen voi johtaa myös arvioinnin – ja tosiasioiden – kieltämiseen.

TV7:lla jokin aika sitten ollut opetus antoi varsin erikoisen neuvon tällaisten kohtaamiseen: Piti suojella ja piti peittää…

Ajoittain “voidellut” ovat menneet vieläkin pidemmälle: Muun muassa Benny Hinn on uhannut julkisesti kritisoijiaan “Jumalan kirouksella” ja “pönkittänyt” “kaksinkertaista voiteluaan” saamallaan näyllä/ilmestyksellä. Onko tosiaan niin, että näyt ja ilmestykset merkkaavat meille enemmän kuin se, mitä henkilön henkilökohtaisessa elämässä menee? Esimerkiksi Hinnin omaan toimintaan on kiinnitetty huomiota muun muassa taloudellisten ylilyöntien ja kerättyjen varojen väärinkäytön kohdalta sekä ihmetelty nk. ihmeiden “vaikeaa todistettavuutta”.

Tämäkö tosiaan on “kaksinkertaista voitelua” tai “kuninkaallista voitelua”, jota meidän vain “leprasairaan” tai “palvelutehtävän” voitelun saaneiden pitäisi tavoitella. [Ihan tosi, kotisivuillaan Hinn jakaa voitelut noihin kolmeen luokkaan: pelastus on leprasairaan voitelu, palvelutehtävän saaneella on palvelutehtävän voitelu ja huippuna on sitten kuninkaallinen voitelu! – Samaan tapaan myös suomalaisessa karismaattisessa kentässä on saanut valtaa opetus voitelun asteista…]

Loppukysymys: Suojelua vai särkymistä?

Olemmeko tosiaan siinä tilanteessa, että meidän pitää alkaa suojelemaan ja pönkittämään kulisseja, kun kristillisyytemme ei kestä päivänvaloa, ei toisten kristittyjen – tai nk. maailman tarkastelua? Profeetta Jeremian “sydän oli murtunut ja luut tutisivat Herran sanan tähden, jonka Herra oli puhunut” Hänen kansansa (!) tilasta. Jotenkin samantyyppistä olen tuntenut näiden skandaalinkäryisten tilanteiden keskellä, joita on tullut esille yksi toisensa perään.

Mielestäni suojelun ja peittämisen sijasta meidän Jumalan elämää itseemme ja yhteisöihimme haluavien pitäisi mieluummin särkyä ja tunnustaa se, missä olemme menneet tai menossa vinoon!

Kuten Hesekiel antaa ymmärtää, tekeleemme eivät loppujen lopuksi kestä vaikka niitä kuinka pönkittäisimme; se mikä kestää niin elämän kuin Jumalankin testin, on Jumalan aito työ.

p.s. Uskallan suositella Hesekielin kirjan äärellä Olavi Peltolan tiivistä esitystä aiheesta:

http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/vt/vt6e.html