Herran suurena näkevä ylistys

Hus, pois ilo?

”Täällä ei sitten ruveta hihhuloimaan”, evästi erään seurakunnan vanhimmistoveli iloa pursuavaa ystävääni. Ystäväni oli käynyt läpi pitkän ja pimeän kauden, jonka jälkeen pulppusi spontaania iloa. Vanhimmistoveli perusteli kantaansa ajatuksella, että seurakunta ei ole mikään ”ilotalo”.

Äitini edusti näkemystä, jonka mukaan kirkossa ei ole ”lupa” nauraa tai edes hymyillä. Kun vahvistaakseen asennettaan hän veti suun tiukasti viivaksi istuessaan penkkiin.

Kriisini keskellä vastattuani Jeesuksen kutsuun ”tulkaa minun luokseni kaikki työn ja raskaiden kuormien uuvuttamat niin minä annan teille levon” minut valtasi autuas ilo. Spontaani sana, joka pyrki huulilleni tuossa tilanteessa oli: ”Halleluja!” Tuo ilo on ollut vahva pohjavirta kaiken kohtaamani kummallisenkin keskellä. Joskus todistus myös ympärillä oleville ihmisille.

Ylistys ei sovi laastariksi

Aivan kritiikittä en ylistykseen suhtaudu. Olen nähnyt ylistystä käytettävän kipeiden asioiden peittämiseen, torjuntaan.

  • Ylistys vaientaa tehokkaasti sisimmän tuskan huudon: sisimmässä on suuri sekasotku, joka on huutaa Parantajaa, jolle ei pelon takia ole tohdi avata ovea.
  • Äänekäs ylistys voi tukkia suun puhuvalta Paimenelta, kun ei uskalleta kuunnella, mitä sanottavaa Hänellä on.

Aito ylistys on avoimen sydämen ylistystä

  • Sydämen, joka ei peitä Isältä mitään.
  • Sydämen, joka uskaltautuu palaamaan Isän luo myös epäonnistumisen ja tuhlaajantaipaleen jälkeen.
  • Sydämen, joka huomaa tuhlanneensa kaiken.
  • Sydämen, joka on pettynyt itseen ja/tai ihmisiin.
  • Sydämen, jota Isä odottaa, rakastaa – ja armahtaa.

Huomaat luettuasi Luukkaan evankeliumin 15. luvun kertomuksn tuhlaajapojasta, kuinka Isän kodissa alkavat juhlat tuhlaajan palattua.

Poika on jälleen poika (ja tytär on tytär). Anteeksianto ja sovitus ovat konkretiaa. Ilo on molemminpuolinen. Pojan (tyttären) mielestä ehkä uskomatonkin: Ihanko tosi, ONKO KAIKKI TOSIAAN ENNALLAAN? Eikö Isä aseta mitään ehtoja? Onko minulla tosiaan täydet pojan (tyttären) oikeudet? Voiko tämä olla totta?!

Herran suurena näkevä ylistys

Psalmin 149 sanoin:

”Laulakaa Herralle uusi laulu, kokoontukaa ja ylistäkää häntä, te Herran omat!
Iloitkoon Israel Luojastaan, riemuitkoot Siionin asukkaat kuninkaastaan,
ylistäkööt tanssien hänen nimeään, soittakoot hänen kiitostaan rummuin ja harpuin!
Herra rakastaa kansaansa, hän auttaa heikkoja ja nostaa heidät kunniaan.
Iloitkoot Herran palvelijat hänen kunniastaan, riemuitkoot silloinkin, kun on yölevon aika!
Heillä on huulillaan Jumalan ylistys, heillä on kädessään kaksiteräinen miekka–”

Luoja, Kuningas (me uuden liiton uskovat voimme lisätä esimerkiksi sanat: Lunastaja, Sovittaja) on Jumalan kansan ilon aihe – ja se, että Herra rakastaa kansaansa, auttaa heikkoja nostaa heidät kunniaan (oikemmin pelastaa). Kehotus on kokoaikaiseen iloon ja riemuun sen takia, kuka Herra on! Kehotus ylistää Jumalaa (kirjaimellisesti: tehdä Hänet suureksi).

Ehkä sinulle on ”markkinoitu” ylistys vaatimuksena, ehkä jopa asiana, joka ”repii Taivasta alas”, pumppaa Pyhää Henkeä ja tuo Herran kansansa keskelle. Totta sekin, totta sekin. Joskus ylistyksellä ja kiitoksella on ihmeellinen vaikutus. Vastottain olin erittäin ”tukkoisessa” tilanteessa, jossa läsnä oli kaikesta päätellen Herran johdatukselle herkkä henkilö, joka osasi valita tilanteeseen erinomaiset laulut. Ilmapiiri oli vapautuneen seesteinen laulun jälkeen.

Vaikka tämäntyyppinen  on totta ja toimii, ylistys on kaukana magiikasta ja mantrasta.

  • Ylistys ei (ainakaan minun ymmärrykseni mukaan) ”pumppaa” Pyhää Henkeä alas.
  • Ylistys ei peitä sydämien rytökasoja.
  • Ylistys ei ole ”hokkuspokkuskonsti”, joka automaattisesti ratkaisee kiperät tilanteet. Se, että oikeat laulut tyynnyttivät myrskyn, ei välttämättä toimi joka tilanteessa.
  • Jos yhteisössä ovat asiat ja esimerkiksi ihmissuhteet hunningolla, ei pelkkä ylistys ratkaise asioita. Silloin on henkilökohtaisen ja yhteisöä koskevan perkauksen aika, jotta asiat suoristuvat.

Edellä mainittua Raamatun kohtaa peilaten ylistys on Jumalan rakkauden avautumisesta kumpuavaa ja Herran suureksitekevää ylistystä. Siinä mukana on koko ihminen. Se on seurausta siitä, että ihminen on kohdannut Herran ja Vapahtajan.

Muokattu aiemmin julkaistusta artikkelista Hihhulointikielto seurakuntaan?

Uskoon pettyneet

Tammikuussa 2015 julkaistu kolmen artikkelin sarja uskoon pettyneistä on ajankohtainen edelleen:

Minua harmittaa Kallen ja kavereiden puolesta. Heille on varmasti vaikea puhua uskosta, koska heille usko merkitsee samaa kuin jokin, mikä ei pidä paikkaansa. Kallen elämä raunioituu uskon pilvilinnojen myötä. – Voit lukea seuraavasta linkistä artikkelin Kun Kalle katui uskoaan

Henkilökohtaisemman, itseäni koskettavan kertomuksen kertomuksen Kun Kuikka häpesi olen kirjoittanut edelläolevaan linkkiin.  Siinä pohdin

Luulen, että Kallen uskon ongelma ei ollut niinkään Kallen uskon ongelma, vaan ongelma oli siinä uskon kuvassa, joka hänelle markkinoitiin. Kallen kokemus liippaa myös minun ja Arton kokemusta. Yksityiskohdat vain ovat eri.

Artikkelissa Uskon varoitusvalot pohdin hälymerkkejä, joita kannattaa seurata hengellisissä ilmiöissä ympärillään.

Kallen ja Kuikan matkaa uskossa olisi helpottanut, jos olisi löytänyt ajoissa uskon varoitusvalot, jotka kertovat, että markkinoidussa uskossa on jotain pielessä. Aina nuo hälytysmerkit eivät ole selkeitä eivätkä yksiselitteisiä.

Kun Pyhä Henki tulee pysähtyneisyyteen

Yhteisessä rukouksessa en meinannut saada sanaa suustani. Ilmapiiri oli outo. Ikään kuin jokin yrittäisi estää rukouksen tai ikään kuin jokin painaisi alas. Rukouksen päätyttyä kysyin, onko pariskunta kokenut pysähtyneisyyttä ja alakuloa. Vastaus oli myönteinen. Eivätkä pelkästään he, vaan sikäläisen seurakunnan pastori oli todennut puheessaan samaa: outo pysähtyneisyys. Monet muut ovat kertoneet samanmoisista tunnoista. Myös omassa elämässäni on ollut tuollainen – itse asiassa kohtalaisen pitkä – ajanjakso.

Mitä tapahtuu, kun Pyhä Henki tulee pysähtyneisyyteen? – Siitä enemmän oheisessa videossa – tai jos lukeminen on enemmän ominaista sinulle – artikkelissa, johon pääset tästä linkistä Radikaalia ”ristillisyyttä” (osa 1) – (Kun) Pyhä Henki tulee pysähtyneisyyteen

Lyhyitä pohdintoja karismaattisuudesta

Jeesus ei pitänyt ”ihmekurssia”. Ei toistanut leipäihmettä, vaan… Kuuntele lisää seuraavasta pikkuisen vajaasta 5-minuuttisesta.

Jos tykkäät enemmän lukea, löydät saman artikkelina täältä.

Lisää pohdintaa aiheesta löytyy artikkelista Tarkennus on pienestä kiinni

 

”Ilmestys” johtaa ytimeen

Joissakin karismaattisissa piireissä puhutaan ilmestyksestä tai ilmestystiedosta. – Ilmestyksen tai ilmestystiedon määritelmä on häilyvä. Ajatus taustalla tuntuu usein olevan, että Jumala avaa Henkensä kautta uusia sävyjä tai peräti uusia alueita Hänen maailmastaan.

Olen alueen äärellä vähintäänkin varuillani. – ”Uusi ilmoitus” on usein kristinuskon historiassa vienyt kaltevalle pinnalle  – tai peräti sivuraiteelle – kristinuskon perustan kannalta.

Itsellänikin on muutamaan otteeseen kokemus siitä, miten – sinällään ehkä oikeastakin – alueesta on tullut pääpainotus evankeliumin ytimen jäädessä sivuun.

Kirjoitusteni kautta taustaani perehtyneet muistavat taustani olevan suomalaisessa karismaattisuudessa ja yhden polun kulkeneen vivahteissa, joita nyt nimitän hairahtuneeksi karismaattisuudeksi. Sitä leimasi  muun muassa yltiömäinen kiinnostus Pyhän Hengen ilmiöihin, profeetallisuuteen ja vapauttamiseen. Kriittisiin ääniin suhtauduttiin kriittisen kielteisesti leimaten  heidät kuiviksi teologeiksi, Pyhän Hengen sammuttajiksi ja jopa paholaisen kätyreiksi.

Pohtiessani ilmestystä putkahti mieleeni Paavalin rukous Efeson kristittyjen puolesta:

Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet — Ef 1: 17, KR 92

— anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan — Ef 1: 17, KR 38

Paavali kirjoittaa

  • viisauden ja ilmestyksen Hengestä Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalan, kirkkauden Isän, tuntemisessa – tai niin kuin vuoden 1992 käännös kääntää –
  • viisauden ja näkemisen hengestä, jonka saamme, jotta oppisimme tuntemaan Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalan, kirkkauden Isän.

Jumalan antama viisauden ja ilmestyksen/näkemisen Henki johtaa meidät ytimeen: tuntemaan Jumalan.

  • σοφια [sofia] tarkoittaa ´viisautta, laajaa ja täyttä älykkyyttä´.
  • αποκαλυψις [apokalypsis] austalta löytyvät muun muassa merkitykset ´paljaaksi tekemisestä; totuuden avaamisesta, neuvosta tuntemattoman suhteen tai näkymättämän näkyväksi tekemisestä; ilmestymisestä tai ilmentymisestä (manifestation, jostä tulee suomeen lainasana manifestaatio).
  • επιγνωσις [epignosis]-sanan merkityksiä ovat ´täsmällinen ja oikea tieto´.

 

Digging Deeper – Pintaa syvemmälle

Church of Dreams – Unelmaseurakunta

This story sounds like mine. – Seuraava kertomus muistuttaa omaani:

I grew up in a Pentecostal/Charismatic Spirit-filled Church with people being slain in the Spirit, praying in tongues and prophesying happening regularly in meetings. – Kasvoin helluntalais-karismaattisessa Hengen täyttämässä seurakunnassa, jossa ihmiset kaatuivat maahan Hengen voimasta, puhuivat kielillä ja profetoimista kuultiin säännöllisesti tilaisuuksissa. Simon Crowe Growing in the Spirit

I hear voices rising with enthusiasm. – Kuulen innostuneita äänenpainoja:

Wow! This kind I want to see in my church! Its so dry… – Wau! Tätä haluan nähdä omassa seurakunnassani. Se on niin kuiva…

A Very Important Question – Hyvin tärkeä kysymys

But, actually, why did Jesus send Holy Spirit? – Mutta, tosiasiassa, miksi Jeesus lähetti Pyhän Hengen?

Looking through the book of Acts I understood the purpose of the Holy Spirit is to empower us to be witnesses. – Käydessäni läpi Apostolien tekoja ymmärsin, että Pyhän Hengen tehtävä oli antaa voima kertoa Jeesuksesta.

Yes, that is the point! – Juuri näin. Tämä on homman juju!

Holy Spirit isn´t only for us, but for reaching the world around us. – Pyhä Henki ei ole pelkästään meitä itseämme varten, vaan jotta tavoittaisimme ympäristömme.

If the move of Holy Spirit doesn´t go outside of Churches it doesn´t fulfill all of it´s purpose

Mikäli Pyhän Hengen liikehdintä ei mene seurakuntien ulkopuolelle, se ei täytä täysimittaisesti tarkoitustaan

Some times, in the cases which we call ”revivals” Holy Spirit seems to move among believers. In Acts revival was turning city up-side- down with Spirit-filled preaching, signs and wonders. – Joskus siinä mitä kutsumme ”herätykseksi” Pyhä Henki näyttää liikkuvan uskovien keskellä; Apostolien teoissa herätys käänsi kaupungin päälaelleen Hengen täyteisen saarnaamisen, ihmeiden ja merkkien myötä.

Power not an Oddie – Voima, ei kummajainen

Simon Crowe notes aptly. – Simon Crowe toteaa mielestäni osuvasti:

The Holy Spirit is to empower us to be witnesses and not to have strange meetings. – Pyhän Henki on sen vuoksi, että saisimme voiman kertoa Jeesuksesta, ei siksi, että tilaisuuksistamme tulisi outoja.

Reaching the lost, not freaking them out

Saavuttaaksemme kadonneet, ei pelottaaksemme heitä pois

I want to see the lost get saved; I want to see that need that the Holy Spirit can minister to. – Haluan nähdä, että ne, jotka eivät tunne Jeesusta, tulevat Hänet tuntemaan ja pelastuvat. Haluan myös nähdä ne tarpeet, joissa Pyhä Henki voi palvella meitä.–The purpose of the Holy Spirit is to reach the lost not freak them out! – Pyhän Hengen tehtävä on löytää kadonneet ei pelotella heitä pois!

So… let´s be bold – and wise. – Jotenka, ollaan rohkeita – ja viisaita.

Step out and speak to people where ever you go and the Holy Spirit will empower you to be a witness. That’s why the Holy Spirit is given to us.

Astu ulos, puhu ihmisille missä ikinä liikut ja Pyhä Henki antaa sinulle voiman kertoa Jeesuksesta.

 

 

 

Aitoa vai epäaitoa? – Siinä kysymys

Blogi on saanut alkunsa uskon pohdinnasta:

  • mikä on aitoa
  • mikä on epäaitoa

Monet kirjoituksista liippaavat aihepiirejä:

  • Raiteiltaan suistunut karismaattisuus:
    • Suuren osan aikuisiästäni olen viettänyt erilaisissa karismaattisissa yhteisöissä.   Olen kohdannut paljon rakentavaa – ja myös ihmisten käsissä tuhoisaksi muuttunutta karismaattisuutta.
  • Hengellinen väkivalta: Hengellisyys on erittäin herkkä alue väkivallalle. Peruslähtökohtaisesti usko edustaa ”uskovaiselle” pyhää, hyvää ja oikeaa. Siksi se tarjoaa mahtavan pelikentän henkilöille, joille hengellisyys on (väki)vallan väline.
  • Narsismi: Kokemukseni mukaan varsin monen väkivallan ilmiön takana pilkistää narsismi – siitä syystä, että narsisti kykenee ilman oman tunnon kolkutusta ylittämään hyvän maun rajat myös uskoon ja pyhään liittyvissä asioissa.

Toivon, että näistä kirjoituksista on apua siinä, että pystyt

  • huomaamaan, jos olet mukana epäterveessä yhteisössä tai ihmissuhteessa
  • asettamaan itsellesi ja elämällesi terveet rajat
  • tunnistamaan mahdollisen narsismin ilmiöiden takana

Tutustu lisää sinua kiinnostaviin kategorioihin ja avainsanoihin.

Esimerkiksi aito usko: