… mutta Jumala…

Kerta kerran jälkeen katselen huikeaa, Paavalin sanoillaan maalaamaa kuvaa Jumalan kokonaisvaltaisesta ja valtavasta (ja tämä ei ole fraasi!!!) pelastuksesta.

Kuvassa on kovasti kontrastia, kuten

  • kuolemaa synteihin. Ei mikään muotisana. Kuitenkin todellista totta. Poikkeaminen Jumalan suunnitelmasta vie harmaalle alueelle, pois siunauksesta, pois voimasta. – Tästä kokemusta on itsellänikin riittämiin. Ei sellaisesta, josta keltaisen lehdistön lööpit räjähtäisivät ja lukijamäärät pomppaisivat pilviin, vaan tavallisista, viattomilta (tai jopa siunatuilta) tuntuvista valinnoista, jotka – kun niitä perin pohjin tutkaillaan – eivät olekaan kestävälle pohjalle rakennettuja. Viittasin näihin kirjoituksessani Kauniit ja rohkeat seurakunnassa – Miksi vääryys vetää puoleensa? Tässä kirjoituskessa en enää möyri niinkään kuoleman varjoissa; painopiste on
  • elämä, jonka Jumala Jeesuksessa antaa.

Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.

Huikea kuva, eikö vain?

Jumala on tehnyt eläviksi

  • Hän joka on rikas – laupeudesta.
  • Hän, jonka rakkaus on suuri.
  • Hän on pelastanut meidät armosta.
  • Hän on tehnyt meidät eläviksi Kristuksen kanssa.
  • Hän on herättänyt meidät yhdessä Kristuksen kanssa.
  • Hän on asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa.

Osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, HYVYYDESSÄÄN – meitä kohtaan – Kristuksessa Jeesuksessa.

Seitsenkymmenprosenttinen seuraaja?

English speaking readers, you may jump to Steven J. Coles article in which he to John Piper´s book Don´t Waste Your Life. You find the article here.


Liian antautunut?

Kiertäessäni pitämieni oppituntien puitteissa kouluja kohtasin yhdellä koululla tavanomaista ärmymmän sisäilmaongelman. Sen aiheuttama reaktio toi tullessaan lystikkäännäköiset ”Tina Turner -huulet”. – Heti seuraavalla viikolla kohtasin ilmeisesti vieläkin astetta pahemman tapauksen, kun kasvot lehahtivat tuhkarokonpunaisiksi ja vähinerin löytyivät seuralaisiksi pitkään poissaolleet nenänniiskutukset ja kunnon kröhä.

Hyvää tarkoittavat lähimmäiset ovat tarjonneet monenmoista apua ja neuvoa. Ja toki osakseni olen saanut monta rukousta. Olen niistä jokaisesta kiitollinen.

Osasta kommenteista olen tajunnut, että nyt ei ihan olla kartalla…: Monet, monet ovat nimittäin kertoneet, että oireet johtuvat stressistä ja reagoin sen takia herkemmin ja ovat kehottaneet ottaamaan löysemmin ja välttämään kiinteistöjä, jossa saan oireita…

Totta toki tuokin: Stressi voi saada aikaan sen, että sairastuu helpommin.

Paljon toki on meneillään kaikkea… päällekkäin, limittäin,… Aikataulut ovat kireitä ja pienellä porukalla olemme tehneet suuria asioita … ja oikeastaan en edes osaa elää muuten kuin näin… Ei minusta enää olisi 8-16 työhön… Teen tätä ”työtä” 24/7 ja se sopii minulle vallan hyvin.

Seuraava kommentti on ehkä hämmentävin:

Koetat tehdä asiat liian suuresti

 

Voiko Jumalan asioita tehdä liian suuresti, liian perinpohjin tai liian antautuneesti? Voiko Jumalalle yrittää liian suuria?

Todellinen tragedia

Steven J. Cole lainaa kirjoituksessaan Dreaming Big for God John Piperin kirjaa Don´t Waste Your Life:

Ensimmäisessä kertomuksessa kaksi naista – toinen yli kahdeksankymmenen, toinen melkein kahdeksankymmenen – haluavat antautuneesti tavoittaa Kamerunissa ihmisiä Jeesukselle. – Huhtikuussa 2002 heidän autonsa jarrut pettävät sillä seurauksella, että heidän autonsa luiskahtaa jyrkänteeltä. Naiset saavat surmansa välittömästi.

Surullisenoloisen kertomuksen äärellä Piper ottaa radikaalin näkökulman:

Ei, se ei ollut tragedia. Se oli kunnia. Heidän elämänsä ei valunut hukkaan. ´Jokainen, joka kadottaa elämänsä minun tähteni, pelastaa sen´.

Toisessa kertomuksessa pariskunta, mies 59 ja vaimo 51, jäävät varhaiseläkkeelle. He muuttavat Floridaan. Siellä he veneilevät, pelaavat palloa ja keräävät simpukoita.

Piper toteaa pariskunnan tarinaa kertoessaan, että kertomus on kuin suoraan amerikkalaisesta (ja ehkä meidänkin, suomalaisten)  unelmasta, mutta (satiirisesti  ajateltuna)…:

Tullessamme elämämme – ainoan, ainutkertaisen, Jumalan antaman elämän – loppupuolelle, meidän viimeinen suuri tekomme – ennen kuin tulemme Luojamme eteen tilintekoa varten – on pelata palloa ja kerätä simpukoita…

Tämä, juuri tämä, on tragedia.

Toki lastenlapsista saa nauttia – ja elämästä yleensäkin. Mutta 40 viikkotyötunnin jättämästä lokosesta on mahdollista erottaa osa Herran antaman käskyn (lähetyskäsky) toteuttamiseen – vieläpä niin, että on mahdollista etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan (Matt. 6: 33).

Hellitä vähän Paavali?

Artikkeli tuulettaa mielikuviamme:

Paavali, jos kuka olisi ansainnut, eläkeasunnon lähellä golfkursseja tai meren rannalla. Hän oli mies, joka kesti uhkaa, lyöntejä, vankilaa, kivityksiä, kolme haaksirikkoa ja monia muita vaaroja ja vaikeuksia evankeliumin takia (Vrt. 2 Kor 11: 23-28)

Hellitä vähän Paavali! Ota nyt sentään pieni loma. Et sinä enää nuoremmaksi tule.

Mutta täällä hän on kertomassa Rooman kristityille, että hän haluaa vierailla heidän luonaan, mutta ei tulisi viipymään kauan. Hän haluaa mennä Espanjaan julistamaan evankeliumia. Häntä ajoi eteenpäin halu saarnata evankeliumia siellä, missä sitä ei oltu kuultu. Viimeisinäkin elinvuosinaan Paavali tuntui unelmoiva suuria asioita Jumalalle.

70 % vs 100 %

Onhan meillä (ainakin toivottavasti) suunnitelmia ja unelmia elämämme varalle. Miksi suunnitelmien ja unelmien suunta ei voisi olla se, miten veisimme Jumalan valtakuntaa eteenpäin?

Vieläpä ihan täysillä.

Miltä kuulostaisi, jos joku väittäisi, että Jeesus eli 70-%:sesti Jumalalalle ja uhrasi itsensä vain osittain? – Mahdotonta. Jeesuksessa näemme 100-%:sesti Isän tahdolle antautumisen. Yksi, ainut, 100-%:nen uhri sovitti meidät.

Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi. Hepr. 10: 9

Miten tuon kuvan edessä Hänen seuraamisensa voisi olla 70-%:sta?

Rauha Jumalan kanssa

Artikkeleissani Uudelleen ajattelua ja Uudelleen ajattelun uudelleen ajattelua olen viitannut siihen, kuinka olen etsinnässäni (erityisesti viimeisimmän seitsemän vuoden aikana) tehnyt melkein täyden ympyrän.

Blogini alkuvaiheilla on aistittavissa voimakasta yliherkkyyttä hengellisyydelle, joka muistutti kokemuksiani raiteiltaan luiskahtaneessa karismaattisuudessa.

Huomaan ajoittain ampuneeni haulikolla tilanteessa, jossa olisi ollut tarpeen käyttää vähän tarkempaa asetta; hauleja on sinkoillut myös sinne, minne ei ehkä olisi pitänyt.

Yksi haulikon suunta oli menestysteologia – ja haulien levintä erittäin laaja… kunnes eräs oklahomalalainen evankelista kirjoitti minulle viisaasti:

— lue Sanasta —

…ja minähän luin…

…ja vähin erin olen tullut jobimaisiin ajatuksiin:

— Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun
vallassasi
eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
sinun toteuttaa.
Sinä kysyit: ”Kuka on tämä,
joka näin peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?”
Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä
asioista, joita en käsitä —
ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun.
Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
Vain korvakuulolta sinut tunsin.
Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.

Jobin kirjaa on paljon lainattu kärsimyksen ongelman äärellä.

Irrallisten kohtien lainaaminen on arveluttavaa - koska kirjan alussa ja lopussa viitataan Jumalan näkökulmaan; siinä välissä kerrotaan Jobin, hänen vaimonsa ja ystäviensä yrityksestä saada mieltä tapahtuneeseen.

Vaikka kokemukseni eivät ole verrattavissa Jobin koettelemuksiin, tunnistan Jobin kirjan tunneskaalan:

  • vetoamisen Jumalaan
  • Jumalan tiukalle vetämisen/haastamisen
  • omaan oikeassaolemiseen/tekoihin vetoamisen

…ja myös toisten ihmisten mielipiteet:

  • jotain sinun on pakko ollut tehdä väärin, kun noin käy,…ja
  • Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta! Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.”

Olen yllättynyt

  • miten ansiosidonnainen kuva itselläni on ollut Jumalasta, vaikka mielestäni olen oppinut tuntemaan armon Jumalan… ja toisaalta
  • miten syvässä nimenomaan meissä suomalaisissa on Jobin ystävän Elifasin kuva Jumalasta, joka lyö ja piiskaa – ja sitten sitoo ja parantaa… (Autz!!!!!)

Tuollaista kuvaa Jumalasta myös minulle tarjottiin vastaukseksi koettelemuksiini.

Opiskellessani Vapaakirkon teologisessa opistossa jäi mieleeni opetus kurista ja siitä, mikä on kreikan kielisen kuri sanan taustalla: haka, jota pitkin lampaita ohjataan oikeaan suuntaan! Paimen voi käyttää sauvaansa ohjatessaan, mutta missään tapauksessa paimenen ei ole järkevää lyödä lampaita syyttä suotta tai huutaa lampaille, jos meinaa vielä joskus saada ne kokoon kutsumalla… Kurin taustalla on tarkoitus, ei mielivalta (toisin kuin Elifasin melkoisen kummallisessa kuvassa Jumalasta!)!

Lue Sanasta -neuvo johti minut toisenlaisen kuvan äärelle. Yksi kirjoitus aiheesta on Rauhan ja menestyksen ajatukset

Yhä syvemmin olen tullut tajuamaan sen, että

Jumalalla tosiaan on hyvät ajatukset omiansa kohtaan. Jopa silloin, jos/kun olemme omaa syytämme joutuneet hankaluuksiin.

Esimerkiksi Psalmin 103 sanoma avautuu ihan uudesta näkökulmasta:

Hän antaa anteeksi kaikki syntini
ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta
ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka

…Oivallinen osoitus siitä, millaisten silmälasien läpi olen aikanaan lukenut Jumalan lupauksia – kun olen ”onnistunut” poimimaan tuosta psalmista irrallisen ajatuksen…

Ei hän iäti meitä syytä,
ei hän ikuisesti pidä vihaa.

…muodossa: No, kyllä hän aikansa syyttää ja pitää vihaa…

Nyt uskallan ajatukselle pistää hanttiin ja sanoa: Eikä syytä, eikä pidä vihaa ANTEEKSIANTAMUKSEN JÄLKEEN!!!

Tavallaan elämässäni on paljon tyhjiä paikkoja, niitä missä on ollut sellaisia asioita, joissa olen töpeksinyt ja joita pyytänyt Herralta anteeksi ja joihin pyytänyt uutta alkua. Sanan mukaan tyhjä paikka on siksi, että tuota anteeksiannettua asiaa EI OLE:

Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,
niin on Herran armo suuri
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meidän syntimme.

Sanan perusteella meillä on Kristuksessa RAUHA Jumalan kanssa – ja se merkitsee, että Jumala ei sodi meitä vastaan eikä millään tavoin tuota meille vahinkoa.

 

850. Ratkaisu

Tänä aamuna heräsin epätavanomaisesti sanoihin:

Ratkaisu on Jeesuksen veressä.

Ymmärsin ajatuksen liittyvän pohdintoihini – en niinkään syntikysymyksen kanssa, vaan siihen, mihin viittaan kirjoitukseni http://sourcepublication.net/2014/08/17/844-pieni-hetki-merkittava-hetki/ loppupuolella: sinnikkään oloiseen vastustukseen.

Ajatus Jeesuksen sovituksesta ja lunastuksesta on kristinuskon ydin. Veri mainitaan Vanhassa (missä se ennakoi Jeesuksen sovitusta) ja Uudessa testamentissa 447 kertaa 357 jakeessa.  

Aiheesta on niissä piireissä, missä olen suurimman osan elämääni viettänyt (suomalaisen karismaattisuuden yhdellä laidalla), opetettu hyvin heppoisesti. Paljon on opetettu ihmeistä, ylistyksestä, kirkkaudesta ja henkivalloista. Paljon on rukoiltu, profetoitu, käsketty ja komennettu – ajoittain käyttäen sanontaa ”Jeesuksen nimessä ja veressä”.

Näennäisesti opetus ja elämä voi olla tuossa muodossaankin houkutteleva ja elävänoloinen. Ilman ”veren evankeliumia” sanoma jää väkisinkin ohueksi ja kelmeäksi – ja voimattomaksi.

Jeesuksen sanoin:

Ilman minua te ette saa mitään aikaan. (Joh. 15: )

”Ette saa mitään aikaan” ei suinkaan tarkoita mitään flegmaattista ja passiivista olotilaa, vaan sana on δυναμαι [dunamai], ´olla kykenevä johonkin; voida, olla voima, olla lujuus tehdä jotakin´.

Meillä ei ole oikotietä edellämainittuihin asioihin. Täysi oikeus tulee vain Jeesuksen ja Hänen avaamansa tien kautta.

Veljet, meillä on siis täysi oikeus astua sisälle kaikkeinpyhimpään, koska Jeesus on uhrannut verensä ja näin avannut meille uuden, elämään vievän tien, joka kulkee väliverhon — hänen ruumiinsa — kautta. (Hepr. 10: 19,20)

Johannes kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessään:

Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä. (1. Joh. 5-10)

Valo karkottaa pimeyden ja paljastaa totuuden. Oleellista tässä on kiertelemätön rehellisyys. Olen rikkonut tässä ja tuossa. Tuon asiat Jumalan eteen. Jumala – uskollinen ja vanhurskas – antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa minut kaikesta vääryydestä.

Kelvollisuutemme Jumalan edessä kumpuaa Kristuksen täytetystä työstä. Tuon työn ylivertaisuutta ylistää Heprealaiskirjeen kirjoittaja:

–kuinka paljon paremmin puhdistaakaan Kristuksen veri! Ikuisen henkensä voimalla hän on antanut itsensä virheettömänä uhrina Jumalalle, ja hänen verensä puhdistaa meidän omantuntomme kuoleman teoista, niin että voimme palvella elävää Jumalaa.(Hepr. 9: 14)

Efesolaiskirjeen 2. luvussa Paavali kirjoittaa Jumalan työstä seuraavasti:

— Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.
Kristus on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan. Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana, ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen. (Ef. 2: 13-22)

Johanneksen ilmestys tuo esiin veren (ja todistuksen) voiman äärimmäisen tiukoissa tilanteissa, taistelussa itseään sielunvihollista vastaan:

Karitsan veri ja heidän todistuksensa
toivat heille voiton
.

(Voit lukea koko luvun täältä http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ilm.12.html#o19 )

744. Uskomattoman äärellä

Yksi Hiljaisen viikon keskiviikon teksteistä vie meidät uskomattoman äärelle:

Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. (Room. 5: 8)

Hyvän asian tai hyvän ihmisen puolesta kuoleminen on edes jossain määrin järkeenkäypää, mutta että sellaisen puolesta, joka ei moista uhrausta ansaitsisi… se on aika erikoista. Näin Jeesus teki.

DSC_9354

Paavalin kirjoitus on turvallisen rohkaiseva:

Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.

Paavali jatkaa:

Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.

KR. -38 kääntää:

–emme ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.

Kreikankielen sana καυχαομαι [kaukhaomai] tosiaan tarkoittaa sekä iloitsemista ja riemuitsemista että kunnian antamista, kerskaamista ja kehumista. Kristuksessa ja Kristuksen kautta voimme iloita, riemuita, ylistää ja antaa kunnian Jumalalle sovituksesta.

Kallis ja ylettömän arvokas

Miltä Pääsiäinen tuoksuu?

Tällaisen kysymyksen esitti Anna Kinnunen, yksi Haminan seurakunnan/Virolahden/Miehikkälän kappeliseurakunnan papeista, tänään saarnatuolista.

Rakkaudelta.

Anna vastasi kysymykseen.

Pääsiäisessä tuoksuu kallis nardusöljy, jolla Maria voiteli Jeesuksen jalat Betaniassa.

Kallis – tai ylettömän arvokas.

Näin asia minulle avautui saarnaa kuunnellessani.

Kuka meistä olisi valmis rikkomaan kokonaisen vuosiansion arvoisen pullon voidetta (Maailman tämän päivän kallein parfyymi on Clive Christian No. 1 Imperial Majesty Perfumea rapiat 0,5 dl vastaa noin 22 000 €!) ja voitelemaan sillä jonkun jalat? Maria oli.

Kallis ja ylettömän arvokas. Sellaisena Jeesus Kristus näki meidät Golgatalla.

Kallis ja ylettömn arvokas. Sellainen on Jeesuksen veri, meidät sovittanut ja lunastanut.

Epämääräinen roskaoloko normi?

Luin sairaalloisen oloise blogikirjoituksen How to beat People up without even touching them . Kirjoituksen ohessa oli yhtä puhutteleva kuva. Siinä kirkkovieras toteaa vierustoverilleen:

”– Saarnaaja saa minut tuntemaan itseni roskaksi. Koska olen kirkossa ja hän lainaa Raamattua, sen täytyy olla ok.”

Olen törmännyt samaan ilmiöön meidän suloisessa suomalaisessa hengellisyydessä.

Kirjoitin taannoin artikkelin Uudistuksen asiayhteys 

”Olen — törmännyt tuomion profetioihin ja julistukseen, jotka kohdennetaan ihmisiin, jotka uskovat Kristukseen – ja jos yhtään Raamattuani oikein ymmärrän – heidän kaiken järjen mukaan pitäisi myös olla näin ollen uusia luomuksia, uudestisyntyneitä, uskovia, kristittyjä (millä nimellä me omasta viitekehyksestä käsin heitä kutsummekaan). Usein tuo tuomion profetia ja julistus on vielä niin epämääräistä, että siinä oikeastaan osoitetaan, että kääntyä pitäisi ja parannus pitäisi tehdä, mutta ei kerrota täsmälleen, miten ja mistä. Jää epämääräinen olo.

Silloin jos/kun Sana ja Pyhä Henki osoittaa parannuksen tarpeen, se on aina kohdistunut johonkin “aiheelliseen”. Se ei koskaan ole epämääräinen viittaus johonkin.

Toinen muoto tästä julistuksesta ja tuomiosta on julistus, jonka mukaan tuomio tulee kohtaamaan paikkakuntaa tai kansaa sen syntien tähden. OK. Ymmärrän. Tavallaan uskonkin. Tämä tuomio/seuraus voi välillisesti koskea myös uskovia/Kristuksen omia. Sen sijaan tämä tuomio ei sinällään kohdistu suoraan uskovaan/Kristuksen omaan, jos/kun/koska hän on kääntynyt, tehnyt parannuksen ja saanut anteeksi.

On äärettömän tärkeää, että käsittelemme paitsi lupauksia, myös “tuomiota” oikeassa asiayhteydessään.”

Jos puhumme tuomiosta ja poispoikkeamisesta, meidän tulee kertoa, mitä on synti. Koskaan julistus ei saa jäädä tuohon – ”roskaoloon”. Aina kun Sana/Pyhä Henki osoittaa poispoikkeamisen/synnin, se/Hän osoittaa samalla ristiinnaulittua Kristusta ja anteeksiantoa/sovitusta Hänen haavoissaan. Koskaan poispoikkeamisen/synnin osoittaminen ei jätä ihmistä ”roskaoloon”.

Tosin jostain syystä ihmisellä voi olla vaikeuksia uskoa poispoikkeamistaan/syntiään anteeksi. Se on kuitenkin eri asia kuin saarnaajan suomiva saarna ja se aiheuttama roskaolo. Myös tästä ihmisen sisältäkumpuavasta vaikeudesta uskaltaa uskoa anteeksiantamus omalle kohdalle, Herra ja Hänen Sanansa ja Henkensä haluaa ohjata eteenpäin.

Epämääräinen roskaolo ei ole kristityn normiolotila. Evankeliumeita lukiessasi huomaat Jeesuksen ohjanneen ihmisen aina pois tuosta "roskaolosta" anteeksiantoon ja sen mukana tuomaan vapauteen.