Väärä reformaatio?

Pysähdyn Jesajan 7. Luvun kohdalle. Juudan kuningas Ahas kansoineen on pulassa. – Tilanteen kuvaus löytyy 2. Kuingasten kirjasta luvusta 16.

Ahaasta kirjoittajalla ei ole kovin mairiteltavaa sanottavaa:

“Ahas ei tehnyt sitä, mikä on oikein Herran, hänen Jumalansa, silmissä, niin kuin hänen esi-isänsä Daavid oli tehnyt.”

Hän teki nimenomaan sitä, mitä Herra oli kieltänyt:

Älkää noudattako entisen asuinmaanne Egyptin tapoja älkääkä ruvetko seuraamaan niitä tapoja, joita noudatetaan Kanaaninmaassa, minne minä teidät vien. Älkää eläkö vieraiden kansojen tapojen mukaan.”

“Noudattakaa minun lakejani, pitäkää minun käskyni ja eläkää niiden mukaan. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.”

Kun ”isien usko” ei olekaan trendikäs

Ahas

“ — vaelsi Israelin kuninkaiden tietä ja jopa pani poikansa kulkemaan tulen läpi, niiden kansojen kauhistavien tapojen mukaisesti, jotka Herra oli hävittänyt israelilaisten tieltä.”

Tässä  hän on vähintäänkin ahkera:

“Hän uhrasi ja suitsutti kukkuloilla ja kummuilla ja jokaisen lehtevän puun alla.”

Niiden lainalaisuuksien mukaan, jotka avautuvat Vanhan testamentin sivuilta, Ahas kansoineen on omineen. Jumalalla ei ole tilanteeseen lupauksen lupausta avusta tai varjeluksesta. Ahas ei näyttänyt kovin paljon tilanteesta perustavan: Myöhemmin hänen nähdään hakevan apua Assyrialta. Ennen muuta hänen nähdään turvautuvat “jumaliin”, joita ympäröivät kansat palvoivat. Hänen isiensä Jumala enempää kuin jumalanpalvelustavat eivät olleet kaikesta päätellen hänelle tarpeeksi trendikkäitä.

Jumala asettuu väliin – vielä tämän kerran

Jumala lähettää Aahaan luo profeettansa Jesajan ja tämän pojan tuomaan sanoman Jumalalta:

“Pysy rauhallisena, harkitse mitä teet. Älä pelkää äläkä sydän kurkussa säiky noita kahta savuavaa kekälettä — älä pelkää Resinin ja hänen syyrialaistensa tai Remaljan pojan vihaa. Syyria on kyllä suunnitellut pahaa sinun varallesi, niin myös Efraim ja sen pää Remaljan poika. He ovat sanoneet: ’Nyt hyökkäämme Juudaan ja saatamme sen kauhun valtaan! Kaappaamme sen ja asetamme sinne kuninkaaksi Tabelin pojan.’Mutta Herra Jumala sanoo näin: — Ei se onnistu, ei niin tule käymään.–´”

2 Kuningasten kirja kuittaa asian hyvin lyhyesti:

“Noihin aikoihin Syyrian kuningas Resin ja Israelin kuningas Pekah, Remaljan poika, lähtivät sotaretkelle Ahasia vastaan. He saartoivat Jerusalemin, mutta eivät pystyneet valloittamaan sitä.”

Palvelen Jumalaa minun ehdoillani?

Jesajan kuvaus jatkuu mielenkiintoisella episodilla: Herra puhui jälleen Aahasille:

Pyydä Herralta, Jumalaltasi, todisteeksi merkki, pyydä vaikka tuonelan syvyydestä tai taivaan korkeudesta.

Mutta Ahas vastasi:

”En pyydä. En pane Herraa koetukselle.”

Niin Jesaja sanoi:

”Kuule siis, sinä Daavidin kuningassuku! Eikö riitä, että te loputtomiin koettelette ihmisten kärsivällisyyttä, kun haluatte koetella vielä Jumalan, minun Jumalani, kärsivällisyyttä?”

Ahasin vastaus näyttää hurskaalta – ja Jumalan käskyjen mukaiselta. Itse asiassa Ahas seisoo Jumalan käskyä vastaan, sillä juurihan Jumala käski häntä pyytämään – ja Ahas ei suostu

2 Kuningasten kirjasta löytyy Ahasin hätkähdyttävä päätelmä kirjoitettuna:

“Pronssialttaria minä käytän silloin, kun on tutkittava ennusmerkkejä.”

Ahasilla on oma variaatio Jumalan lähestymisestä: – Hän lähestyy Jumalaa omalla tavallaan, omilla ehdoillaan – jotka pitkälti olivat mukaelma ympäröivien kansojen jumalanpalveluksesta.

Uskon uudelleenjärjestely

Alun perin temppeli oli Jumalan Daavidille antamasta työnäystä syntynyt ja Salomonin toteuttama. Siellä oli kaikki paikoillaan syystä. – Ahas muuttaa tätä järjestystä Assyriassa näkemänsä (epäjumalan)temppelin perusteella. Siitä tarkka kuvaus löytyy 2 Kun jakeista 10-18. Pappi Uria näyttää tekevän muutokset mukisematta, vaikka temppelin historian tuntijana ja “uskonnonammattilaisena” hänen kaiken järjen mukaan pitäisi olla perillä siitä, kuinka asioiden kuului olla ja mistä syystä.

Puhuttelevasti jakeessa 18 sanotaan:

“Tämän hän teki Assyrian kuninkaan tähden.”

Ehkä mukana on vaikuttuneisuutta: Assyriassa asiat tuntuivat olevan paremmin. Mukana varmasti onmiellyttämistä: Ahas halusi Assyrian kuninkaan joko auttavan häntä tai ainakin olevan hyökkäämättä hänen maahansa.

Kävikin päinvastoin: Jesajan sana sisältää vakavan varoituksen, joka toteutuu reilu sata vuotta myöhemmin: Se, minkä ajatellaan nyt olevan viisasta — mukautua, joustaa ja niiata ympäristön paineen edessä — koituukin kohtaloksi: Maa ja temppeli tyhjentyy. Tilanteesta tulee yksi Messiaan tuloa edeltävä merkki.

Kaukaisen kuvan edessä jotain tuttua

Minkä merkillisen takia me nk. kristityt niiamme ja pokkaamme ympärillemme?

Minkä merkillisen takia poistamme kirkoista tai rukoushuoneesta kristillisiä symboleja, varomme puhumasta joistain aiheista, jne.

Hyvänen aika! Nämä asiat ovat syystä osa uskoamme, elämäämme ja arvojamme.

Jos poistamme kirkoistamme ja seurakunnistamme synnin, ristin tai sovituksen Jeesuksen Kristuksen kautta, teemme “Ahasit”, suoritamme väärää reformaatiota.

Jumala voi meitä armahtaa – mutta yhtä hyvin tilanne voi mennä siihen suuntaan, että “viisaudestamme” voi tulee kuoppa, johon putoamme.

Hiukan toisessa asiayhteydessä kirjoitin kesällä 2011 artikkelin Kenen suosiota etsin?

Siitä pieni katkelma alla:

Kristuksen kompromissiton seuraaminen puhuttelee minua uudestaan ja uudestaan. Termi saattaa kuulosta hyvinkin paljon lakitekstiltä. Syvimmiltään se ei mielestäni sellaista kuitenkaan ole. Kompromissittomuus merkitsee minulle sitä, että uskallan tehdä sen, minkä ymmärrän Jumalan tahdoksi, Paavalin sanoin ”kysymättä lihalta ja vereltä” – silloinkin, kun se ei ns. ole ”in”, ”cool”, suosittua tai näkyvää – vaan niin kuin Jeesuksen tai Paavali kohdalla, voi johtaa epämukaviin oloihin, jopa konfliktiin – tai vainoon.

Kysymys ei ole siitä, että herättäisimme pahennusta tai katastrofin tieten tahtoen, vaan siitä, että ihmisten on vaikea hyväksyä evankeliumia semmoisenaan! Olemme täsmälleen samassa tilanteessa kuin Paavali aikanaan: Yksi pyytää ihmetekoja, toinen etsii viisautta,…(ja kolmas haluaa pyyhkiä koko (kristin)uskon maailmankartalta) ja vastaus on hyvin yksinkertainen: Sana rististä – joka on hulluutta jokaiselle, joka ei sitä semmoisenaan pysty hyväksymään – on Jumalan voima jokaiselle, joka suostuu sen uskomaan ilman mitään ylimääräisiä kommervenkkejä, hyväksymään sen omalle kohdalleen.

… mutta Jumala…

Kerta kerran jälkeen katselen huikeaa, Paavalin sanoillaan maalaamaa kuvaa Jumalan kokonaisvaltaisesta ja valtavasta (ja tämä ei ole fraasi!!!) pelastuksesta.

Kuvassa on kovasti kontrastia, kuten

  • kuolemaa synteihin. Ei mikään muotisana. Kuitenkin todellista totta. Poikkeaminen Jumalan suunnitelmasta vie harmaalle alueelle, pois siunauksesta, pois voimasta. – Tästä kokemusta on itsellänikin riittämiin. Ei sellaisesta, josta keltaisen lehdistön lööpit räjähtäisivät ja lukijamäärät pomppaisivat pilviin, vaan tavallisista, viattomilta (tai jopa siunatuilta) tuntuvista valinnoista, jotka – kun niitä perin pohjin tutkaillaan – eivät olekaan kestävälle pohjalle rakennettuja. Viittasin näihin kirjoituksessani Kauniit ja rohkeat seurakunnassa – Miksi vääryys vetää puoleensa? Tässä kirjoituskessa en enää möyri niinkään kuoleman varjoissa; painopiste on
  • elämä, jonka Jumala Jeesuksessa antaa.

Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut – ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.

Huikea kuva, eikö vain?

Jumala on tehnyt eläviksi

  • Hän joka on rikas – laupeudesta.
  • Hän, jonka rakkaus on suuri.
  • Hän on pelastanut meidät armosta.
  • Hän on tehnyt meidät eläviksi Kristuksen kanssa.
  • Hän on herättänyt meidät yhdessä Kristuksen kanssa.
  • Hän on asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa.

Osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, HYVYYDESSÄÄN – meitä kohtaan – Kristuksessa Jeesuksessa.

Seitsenkymmenprosenttinen seuraaja?

English speaking readers, you may jump to Steven J. Coles article in which he to John Piper´s book Don´t Waste Your Life. You find the article here.


Liian antautunut?

Kiertäessäni pitämieni oppituntien puitteissa kouluja kohtasin yhdellä koululla tavanomaista ärmymmän sisäilmaongelman. Sen aiheuttama reaktio toi tullessaan lystikkäännäköiset ”Tina Turner -huulet”. – Heti seuraavalla viikolla kohtasin ilmeisesti vieläkin astetta pahemman tapauksen, kun kasvot lehahtivat tuhkarokonpunaisiksi ja vähinerin löytyivät seuralaisiksi pitkään poissaolleet nenänniiskutukset ja kunnon kröhä.

Hyvää tarkoittavat lähimmäiset ovat tarjonneet monenmoista apua ja neuvoa. Ja toki osakseni olen saanut monta rukousta. Olen niistä jokaisesta kiitollinen.

Osasta kommenteista olen tajunnut, että nyt ei ihan olla kartalla…: Monet, monet ovat nimittäin kertoneet, että oireet johtuvat stressistä ja reagoin sen takia herkemmin ja ovat kehottaneet ottaamaan löysemmin ja välttämään kiinteistöjä, jossa saan oireita…

Totta toki tuokin: Stressi voi saada aikaan sen, että sairastuu helpommin.

Paljon toki on meneillään kaikkea… päällekkäin, limittäin,… Aikataulut ovat kireitä ja pienellä porukalla olemme tehneet suuria asioita … ja oikeastaan en edes osaa elää muuten kuin näin… Ei minusta enää olisi 8-16 työhön… Teen tätä ”työtä” 24/7 ja se sopii minulle vallan hyvin.

Seuraava kommentti on ehkä hämmentävin:

Koetat tehdä asiat liian suuresti

 

Voiko Jumalan asioita tehdä liian suuresti, liian perinpohjin tai liian antautuneesti? Voiko Jumalalle yrittää liian suuria?

Todellinen tragedia

Steven J. Cole lainaa kirjoituksessaan Dreaming Big for God John Piperin kirjaa Don´t Waste Your Life:

Ensimmäisessä kertomuksessa kaksi naista – toinen yli kahdeksankymmenen, toinen melkein kahdeksankymmenen – haluavat antautuneesti tavoittaa Kamerunissa ihmisiä Jeesukselle. – Huhtikuussa 2002 heidän autonsa jarrut pettävät sillä seurauksella, että heidän autonsa luiskahtaa jyrkänteeltä. Naiset saavat surmansa välittömästi.

Surullisenoloisen kertomuksen äärellä Piper ottaa radikaalin näkökulman:

Ei, se ei ollut tragedia. Se oli kunnia. Heidän elämänsä ei valunut hukkaan. ´Jokainen, joka kadottaa elämänsä minun tähteni, pelastaa sen´.

Toisessa kertomuksessa pariskunta, mies 59 ja vaimo 51, jäävät varhaiseläkkeelle. He muuttavat Floridaan. Siellä he veneilevät, pelaavat palloa ja keräävät simpukoita.

Piper toteaa pariskunnan tarinaa kertoessaan, että kertomus on kuin suoraan amerikkalaisesta (ja ehkä meidänkin, suomalaisten)  unelmasta, mutta (satiirisesti  ajateltuna)…:

Tullessamme elämämme – ainoan, ainutkertaisen, Jumalan antaman elämän – loppupuolelle, meidän viimeinen suuri tekomme – ennen kuin tulemme Luojamme eteen tilintekoa varten – on pelata palloa ja kerätä simpukoita…

Tämä, juuri tämä, on tragedia.

Toki lastenlapsista saa nauttia – ja elämästä yleensäkin. Mutta 40 viikkotyötunnin jättämästä lokosesta on mahdollista erottaa osa Herran antaman käskyn (lähetyskäsky) toteuttamiseen – vieläpä niin, että on mahdollista etsiä ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan (Matt. 6: 33).

Hellitä vähän Paavali?

Artikkeli tuulettaa mielikuviamme:

Paavali, jos kuka olisi ansainnut, eläkeasunnon lähellä golfkursseja tai meren rannalla. Hän oli mies, joka kesti uhkaa, lyöntejä, vankilaa, kivityksiä, kolme haaksirikkoa ja monia muita vaaroja ja vaikeuksia evankeliumin takia (Vrt. 2 Kor 11: 23-28)

Hellitä vähän Paavali! Ota nyt sentään pieni loma. Et sinä enää nuoremmaksi tule.

Mutta täällä hän on kertomassa Rooman kristityille, että hän haluaa vierailla heidän luonaan, mutta ei tulisi viipymään kauan. Hän haluaa mennä Espanjaan julistamaan evankeliumia. Häntä ajoi eteenpäin halu saarnata evankeliumia siellä, missä sitä ei oltu kuultu. Viimeisinäkin elinvuosinaan Paavali tuntui unelmoiva suuria asioita Jumalalle.

70 % vs 100 %

Onhan meillä (ainakin toivottavasti) suunnitelmia ja unelmia elämämme varalle. Miksi suunnitelmien ja unelmien suunta ei voisi olla se, miten veisimme Jumalan valtakuntaa eteenpäin?

Vieläpä ihan täysillä.

Miltä kuulostaisi, jos joku väittäisi, että Jeesus eli 70-%:sesti Jumalalalle ja uhrasi itsensä vain osittain? – Mahdotonta. Jeesuksessa näemme 100-%:sesti Isän tahdolle antautumisen. Yksi, ainut, 100-%:nen uhri sovitti meidät.

Tässä olen. Olen tullut täyttämään sinun tahtosi. Hepr. 10: 9

Miten tuon kuvan edessä Hänen seuraamisensa voisi olla 70-%:sta?

Friday for our good – Perjantai meidän hyväksemme

Today, it is Good Friday. – Tänään on Pitkäperjantai (tai niin kuin englanninkielisessä maailmassa sanotaan Hyvä Perjantai).

The intangible suffering of Jesus was for our good. – Jeesuksen käsittämätön kärsimys oli hyväksemme.

But he was pierced for our transgressions,
    he was crushed for our iniquities;
the punishment that brought us peace was on him,
    and by his wounds we are healed.

Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet.

 God made him who had no sin to be sin for us, so that in him we might become the righteousness of God.

Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.

Thank You, Jesus, for saying on the cross – Kiitos, Jeesus, että sanoit ristillä:

It is finished. – Se on täytetty.

Bible verses: Isa 53: 5b, John 19: 30b, 2 Cor 5: 21, NIV

Raamatun jakeet: Jes. 53: 5b, Joh. 19: 30b, 2 Kor 5: 21, KR -92

985. The Advent Calendar, Window 20: Just like us – Joulukalenteri, Luukku 20: Ihan kuin me

Some days ago I wrote about A very usual day (of shepherds on a field of Bethlehem) – Muutama päivä sitten kirjoitin hyvin tavallisesta päivästä (Beetlehemin paimenten elämässä) http://sourcepublication.net/2014/12/15/981-the-advent-calendar-window-16-so-usual-day-joulukalenteri-luukku-15-niin-tavanomainen-paiva/

Today I turned back to the item by reading some very comforting verses in my Bible – Tänään palasin aiheeseen lukemalla joitain hyvin lohduttavia sanoja Raamatustani:

Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä — hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. (Hepr. 2: 16-18)

It’s obvious, of course, that he didn’t go to all this trouble for angels. It was for people like us, children of Abraham. That’s why he had to enter into every detail of human life. Then, when he came before God as high priest to get rid of the people’s sins, he would have already experienced it all himself—all the pain, all the testing—and would be able to help where help was needed. (Hepr. 2: 16-18, The Message)


Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. (Hepr. 4: 18, 19) 

 For we do not have a High Priest Who is unable to understand and sympathize and have a shared feeling with our weaknesses and infirmities and liability to the assaults of temptation, but One Who has been tempted in every respect as we are, yet without sinning. Let us then fearlessly and confidently and boldly draw near to the throne of grace (the throne of God’s unmerited favor to us sinners), that we may receive mercy [for our failures] and find grace to help in good time for every need [appropriate help and well-timed help, coming just when we need it]. (Hebr. 4: 18, 19)

DSC_7454

Jesus came for us – and He calls us to come to Him boldly to the throne of GRACE. There we shall find help for EVERY NEED of us. – Jeesus tuli meitä varten ja Hän kutsuu meitä tulemaan luokseen rohkeasti, ARMONistuimen eteen. Siellä löydämme avun JOKAISEEN TARPEESEEMME.

_KAR6640

Rauha Jumalan kanssa

Artikkeleissani Uudelleen ajattelua ja Uudelleen ajattelun uudelleen ajattelua olen viitannut siihen, kuinka olen etsinnässäni (erityisesti viimeisimmän seitsemän vuoden aikana) tehnyt melkein täyden ympyrän.

Blogini alkuvaiheilla on aistittavissa voimakasta yliherkkyyttä hengellisyydelle, joka muistutti kokemuksiani raiteiltaan luiskahtaneessa karismaattisuudessa.

Huomaan ajoittain ampuneeni haulikolla tilanteessa, jossa olisi ollut tarpeen käyttää vähän tarkempaa asetta; hauleja on sinkoillut myös sinne, minne ei ehkä olisi pitänyt.

Yksi haulikon suunta oli menestysteologia – ja haulien levintä erittäin laaja… kunnes eräs oklahomalalainen evankelista kirjoitti minulle viisaasti:

— lue Sanasta —

…ja minähän luin…

…ja vähin erin olen tullut jobimaisiin ajatuksiin:

— Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun
vallassasi
eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
sinun toteuttaa.
Sinä kysyit: ”Kuka on tämä,
joka näin peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?”
Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä
asioista, joita en käsitä —
ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun.
Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
Vain korvakuulolta sinut tunsin.
Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.

Jobin kirjaa on paljon lainattu kärsimyksen ongelman äärellä.

Irrallisten kohtien lainaaminen on arveluttavaa - koska kirjan alussa ja lopussa viitataan Jumalan näkökulmaan; siinä välissä kerrotaan Jobin, hänen vaimonsa ja ystäviensä yrityksestä saada mieltä tapahtuneeseen.

Vaikka kokemukseni eivät ole verrattavissa Jobin koettelemuksiin, tunnistan Jobin kirjan tunneskaalan:

  • vetoamisen Jumalaan
  • Jumalan tiukalle vetämisen/haastamisen
  • omaan oikeassaolemiseen/tekoihin vetoamisen

…ja myös toisten ihmisten mielipiteet:

  • jotain sinun on pakko ollut tehdä väärin, kun noin käy,…ja
  • Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta! Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.”

Olen yllättynyt

  • miten ansiosidonnainen kuva itselläni on ollut Jumalasta, vaikka mielestäni olen oppinut tuntemaan armon Jumalan… ja toisaalta
  • miten syvässä nimenomaan meissä suomalaisissa on Jobin ystävän Elifasin kuva Jumalasta, joka lyö ja piiskaa – ja sitten sitoo ja parantaa… (Autz!!!!!)

Tuollaista kuvaa Jumalasta myös minulle tarjottiin vastaukseksi koettelemuksiini.

Opiskellessani Vapaakirkon teologisessa opistossa jäi mieleeni opetus kurista ja siitä, mikä on kreikan kielisen kuri sanan taustalla: haka, jota pitkin lampaita ohjataan oikeaan suuntaan! Paimen voi käyttää sauvaansa ohjatessaan, mutta missään tapauksessa paimenen ei ole järkevää lyödä lampaita syyttä suotta tai huutaa lampaille, jos meinaa vielä joskus saada ne kokoon kutsumalla… Kurin taustalla on tarkoitus, ei mielivalta (toisin kuin Elifasin melkoisen kummallisessa kuvassa Jumalasta!)!

Lue Sanasta -neuvo johti minut toisenlaisen kuvan äärelle. Yksi kirjoitus aiheesta on Rauhan ja menestyksen ajatukset

Yhä syvemmin olen tullut tajuamaan sen, että

Jumalalla tosiaan on hyvät ajatukset omiansa kohtaan. Jopa silloin, jos/kun olemme omaa syytämme joutuneet hankaluuksiin.

Esimerkiksi Psalmin 103 sanoma avautuu ihan uudesta näkökulmasta:

Hän antaa anteeksi kaikki syntini
ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta
ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka

…Oivallinen osoitus siitä, millaisten silmälasien läpi olen aikanaan lukenut Jumalan lupauksia – kun olen ”onnistunut” poimimaan tuosta psalmista irrallisen ajatuksen…

Ei hän iäti meitä syytä,
ei hän ikuisesti pidä vihaa.

…muodossa: No, kyllä hän aikansa syyttää ja pitää vihaa…

Nyt uskallan ajatukselle pistää hanttiin ja sanoa: Eikä syytä, eikä pidä vihaa ANTEEKSIANTAMUKSEN JÄLKEEN!!!

Tavallaan elämässäni on paljon tyhjiä paikkoja, niitä missä on ollut sellaisia asioita, joissa olen töpeksinyt ja joita pyytänyt Herralta anteeksi ja joihin pyytänyt uutta alkua. Sanan mukaan tyhjä paikka on siksi, että tuota anteeksiannettua asiaa EI OLE:

Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,
niin on Herran armo suuri
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meidän syntimme.

Sanan perusteella meillä on Kristuksessa RAUHA Jumalan kanssa – ja se merkitsee, että Jumala ei sodi meitä vastaan eikä millään tavoin tuota meille vahinkoa.

 

Sokeasta näkeväksi

DSCF0376

Kertomuksessa kohtaamme sokeana syntyneen miehen mutkatonta reagointia tapahtumien virtaan ja aistimme fariseusten vatsanpurut tapahtumien pyörteissä.

Fariseusten mieleen ei näyttänyt olevan mikään:

  • Ensiksi he pohtivat sitä, kuka sokeana syntyneen lähipiirissä on syntinen: miehen vanhemmat vai mies itse… S
  • itten he pohtivat parantumisihmeen äärellä, että Jeesus se vasta syntinen olikin, kun paransi sapattina… ja
  • viimein niputtavat samaan syntisten sakkiin sekä Jeesuksen että parantuneen sokean…

Sokeana syntyneestä miehen uskonnäkemyksestä saamme mutkattoman kuvan: Tapahtumien pyörteessä hän kiinnittää mielensä Jeesuksen sanoihin:

Mene Siloan altaalle ja peseydy.

Mies palaa lähteeltä näkevänä. Hänen mutkaton todistuksensa saa ihmiset kyselemään Jeesuksen perään. Eikä aina ihan kiltein motiivein. Fariseusten missio tuntuu olevan:

Kuka seuraa Jeesusta, uloooos (synagogasta)!!!

Tapahtumien keskellä mies todistaa mutkattoman suoraselkäisesti, että Jeesus on hänet parantanut. Fariseusten kyseenalaistamiseen hän vastaa yhtä mutkattoman yksinkertaisella logiikalla:

Merkillistä, että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.

Kimmastuneet fariseukset osoittavat ovea:

”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos.

… ja Jeesus tuo miehen uskon äärelle.

Kuka Hän on, että voisin uskoa? – Minä se olen! – Minä uskon!

Kuulemme syvenevän uskon vuoropuhelun.

Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

Paitsi fyysisesti, miehen silmät ovat avautuneet hengellisesti.