Pelottava ”-suus”

Lukion uskonnonkirjasta jäi päällimmäisenä nk. vapaista suunnista (helluntalaiset, vapaakirkolliset, baptistit, metodistit, Pelastusarmeija, jne., jne.) mieleen kuva, jossa ihmiset rukoilivat kädet kohotettuin ”auvoinen” ilme kasvoillaan.

Outoa. Kummallista. Minä en ainakaan halua olla tuollainen.

Muistan ajatelleeni.

Ajoin pyörällä Suojakallion ohi. Kesällä pihalle nousi valkoinen teltta. Joskus teltta saatettiin pystyttää naapurikylällekin. Kovaääniset kantoivat meille saakka.

En mennyt mukaan helluntalaisten kokouksiin. Meno vaikutti oudolta – ja poikkesi ”periluterilaisesta”.

Koulukaverini kanssa joskus puhuimme syvällisiäkin. Muistan suhtautuneeni varsin tuomitsevasti koulukaverini tädin yritykseen kertoa, että ”valtatie helvettiin” (AC/DC-nimisen heavy-yhtyeen yhden laulun nimi on Highway to Hell) ei välttämättä ole aivan suotava ajatuskulku. Myös ajatus Jeesuksen takaisin tulosta oudoksutti.

…eikä kuiva kirkko kiinnosta…

Ilmeisesti olen luonteeltani ronkeli. Nimittäin en ihan muitta mutkitta suhtautunut myöskään luterilaiseen kirkkoon. Muistan järjestäneeni varsin nolon hetken kirkkoherralle piispantarkastuksessa. Opettajan kehotuksesta kysyin piispalta jotain, minkä piti minulle merkitä paljon. Kysymykseni kuului:

Herra piispa, mitä annettavaa kirkolla on nuorelle ihmiselle?

… olin osallistunut toimintaan sen pakollisen verran, mitä vaadittiin rippikoulun suorittamiseen…

Ehkäpä Jumalan huumorintajua on se, että olen myöhemmissä vaiheissa ollut monessa mukana niin luterilaisessa kirkossa kuin vapaissa suunnissa…

Prosessissa Jumalalla taisi olla melkoinen työ, että suostuin edes tutustumaan niin ”hihhuleiksi” kuin ”kuiviksi kapakaloiksikin” tituleeraamiini ihmisiin ja yhteisöihin.

Mikä minut sitten sai liikkumaan?

Hätä ja kysymys:

Minne joudun, jos kuolen?

Tämä kysymys oli päällimmäisenä 5.9.-29.10. välisen ajan 1989. Lääkärin antama karu diagnoosi rytmihäiriöistäni särki kuolemattomuusilluusioni. Olin valmis kaivamaan oudoksumani uskovaiset (niin helluntalaiset kuin ”kirkonpiirin uskovat”) vaikka kiven kolosta, jos he osaisivat kertoa, mitä minun pitäisi tehdä; lopulta valtatie helvettiin ei ollut kovin houkutteleva.

… ja ne uskovat eivät puhuneet…

Tein tikusta asiaa ja menin käymään pariin paikkaan, jossa tiesin olevan uskovia. Itselläni ei ollut rohkeutta ottaa asioita puheeksi – ja he eivät itsekään ottaneet. Olin pettynyt.

…Mites, jos sittenkin menisit kirkkoon..?

Uskonnonopettajani oli herttainen tapaus. Hän näki hätäni ja kehotti menemään kirkkoon karismaattiseen tilaisuuteen.

Vastarintani nousi. Muistin kuvan uskontokirjassa ja oudot jutut rukouksella kaatuvista ja kielilläpuhuvista ihmisistä.

Ei, en mene.

Pistin vastaan.

Ajaessani polkupyörällä kouluun, koin lähellä kirkonkylää olevassa Kylylahden risteyksessä kummallisen tilanteen:

Tuntui kuin Jumala puhuisi minulle – vieläpä varsin napakasti:

Paula, sinä menet sinne kirkkoon.

… Mutisin vastaukseni…:

Hyvä on, minä menen…

Tajusin samalla, että mitkään julkisen liikenteen palvelut eivät ulotu kotikuntani laidoille sunnuntai-iltana, … joten jatkoin realiteetit tunnustaen:

… vaikka sitten kävellen…

Kirkkoreissu täynnä elämää muuttavia yllätyksiä

Kävelin 9 km kirkkoon. Kirkko oli täpötäynnä. Myös uteliaita koulukavereitani oli paikalla. Parantajapapiksikin tituleerattu Seppo Juntunen ja myöhemmin taloussotkuissa ryvettynyt Pirkko Jalovaara vetivät kirkot täyteen väkeä.

Lämmin ja rauhallinen ilmapiiri tulvahti vastaan ovelta. Asettauduin penkkiin. Alttaritaulussa Jeesus ojensi kätensä kutsuvasti. Mieleeni tulivat sanat: Tulkaa minun luokseni kaikki raskaiden kuormien uuvuttamat, niin minä annan teille levon. Myöhemmin sain tietää, että alttaritaulu tosiaan oli maalattu kyseisen raamatunjakeen perusteella.

Tuli rukouksen aika. Ihmiset jonottivat rukoiltavaksi. Kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni nk. kielilläpuhumista. Nainen, joka ei taatusti osannut sanaakaan venäjää, puhui sitä soljuvan kauniisti. Se teki vaikutuksen.

Seuraavista hetkistä olen kertonut moneen otteeseen. – Ne mullistivat oman maailmani monella tapaa.

Kuoleman pelko oli tipo tiessään. Sanoinkuvaamaton ilo täytti minut. – Ja se mikä itselleni oli outoa ja samalla puhuttelevaa, olin puolitoistatuntisen Jumalan täysihoidossa kirkon lattialla. Kun nousin ylös, ensimmäinen sanani oli: Halleluja! (Huumorilla totesin, että minusta tuli ”hihhuli” saman tien. ❤ ) Minulla oli koulutehtäviä vielä odottamassa, kun seuraava viikko oli koeviikko. Niitä tein aamun tunneille asti… ja ilo jatkui ja jatkui…

Jokainen ihminen on erilainen ja myös uskoon liittyvät kokemukset ovat erilaisia. – Itselleni olen selittänyt varsin railakkaat käänteet sillä tavoin, että olen tarvinnut ne sekä tuolloisessa elämäntilanteessa että vastaisuuden varalle. – Nimittäin myöhemmin koin varsin kitkeriäkin asioita, jotka kulkivat karismaattisuuden kyltin alla. Nämä hyvät ja vakuuttavat kokemukset kantoivat.

Kokemuksestani opin ainakin sen, että ennakkoluulot eivät ole sama kuin todellisuus. – Seuraavassa kirjoituksessani palaan pettymysten ja niiden jälkimaininkien vaiheeseen.

An earth-shaking Result – Mullistava tulos

When God looks at you…He doesn’t see limitation or hesitation.  He sees the potential and possibilities He placed within you. – Kun Jumala katsoo sinuun… Hän ei näe rajoitteita eikä Hän emmi. Hän näkee kyvyt ja mahdollisuudet, jotka Hän on laittanut sinuun.  H. Herring

This is true. – Tässä tekstissä on vinha perä.

Surprising Test Results – Testitulokset yllättivät

I have thought how different our own picture of ourselves may be than other´s – or Lord´s! – Olen pohtinut, miten erilainen meidän kuvamme meistä itsestämme voi olla kuin se kuva, joka muilla – tai Herralla – on meistä!

I found a blog called Do what You love and a tip to do a strength test.  – Löysin blogin nimeltä Do what You love (Tee mitä rakastat) ja vinkin tehdä ”vahvuustesti”.

Of course I know, that I am – Luonnollisesti tiedän, että olen:

A person who loves to learn and dig an information. – Henkilö, joka rakastan oppimia ja kaivaa tietoa.

But some of results was surprising! – Jotkut tuloksista yllättivät:

Winner or someone who love to get new relationships. – Voittaja ja se, että rakastan solmia uusia yhteyksiä.

Honestly said, I am not a smal-talk-person. – Rehellisesti sanoen, en ole mikään smal talk -ihminen.

Roots of this experience are in my childhood. – Kokemuksen juuret ovat lapsuudessa:

My mum was eager to talk – and interrupt others – and I had nothing to say when we was together our friends, etc. I didn´t learn to talk with people. Preaching was different. It was much easier. But I haven´t experienced to myself to start smal talk with people. – Äitini oli innokas puhumaan – ja keskeyttämään muut – eikä minulla ollut mitään sanottavaa, kun olimme ystäviemme tms. kanssa koolla. En oppinut puhumaan ihmisten kanssa. Saarnaamisen kanssa oli toisin. Se oli minulle helpompaa. Mutta en ole kokenut luontevaksi aloittaa keskustelua jonkun kanssa.

…And now this weird test shows, that I have 64 point of 100…and it seems that I after all love to break ice  and make connection with others. – …Ja nyt tämä omituinen testi näyttää, että minulla on 64 pistettä 100:sta ja näytän sittenkin pitävän jään murtamisesta ja yhteyden solmisesta toisiin.

Winner, no way…?! – Voittaja, katit kanssa?

I have failed many times, and lost in my life many times. – Olen epäonnistunut monta kertaa, ja hävinnyt elämässäni monta kertaa.

Anyway this test showed me that I have ”winner talent”, 49 points of 100… Kuitenkin tämä testi näytti, että minulla on ”voittamisen kyky”, 49 pistettä 100:sta.

I think, that the explanation was a point of a view. – Uskon, että selitys oli näkökulma:

Whether the glass is half full or is it half empty? – Siitä, onko lasi puoliksi täysi vai onko se puoliksi tyhjä.

Perhaps I have failed many times, but I have risen as many times, and I really have attitude to win, definetly. – Ehkäpä olen useasti epäonnistunut, mutta yhtä monta kertaa olen noussut, ja ilmiselvästi minulla on voittajan asenne.

Case Gideon

I think, it was same with Gideon as well. – Ajattelen, että Gideonin kanssa oli samoin.

Gideon saw absence of Lord (because he couldn´t see miracles of Lord in his or his nations life), his clan as weakest in Manasseh, and finally himself as the least in his family. – Gideon näki Herran poissaolon (koska ei  kyennyt näkeään Herran  ihmeitä kansansa elämässä), heimonsa pienimpänä Manassessa – ja viimein – itsensä perheensä hännänhuippuna.

At the same time – Samaan aikaan kuin:

There were angel of Lord in the front of Gideon by saying – Herran enkeli oli Gideon edessä ja sanoi:

The Lord is with you, mighty warrior. — Go in the strength you have and save Israel out of Midian’s hand. Am I not sending you?” — I will be with you, and you will strike down all the Midianites, leaving none alive. — Herra on kanssasi, sinä urhea soturi! — Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!” — Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies.

What are you thinking about yourself? – Miten sinä ajattelet itsestäsi?

Ennalta nähty – Foreseen

 

As if a doctor had said a diagnosis. -Aivan kuin lääkäri olisi lausunut diagnoosin.

Over 20 years ago a prophetic evangelist prayed for me. – Vuosia sitten eräs profeetallinen evankelista rukoili puolestani.

You are sensitive and you get depressed easily. – Olet herkkä ja masennut herkästi.

The diagnosis really fit to me. – Diagnoosi sopi minuun.

Many times little obstacles had grown to mountains in my mind. – Monesti pienistä esteistä on mielessäni tullut valtavia vuoria.

A mild breeze in a spiritual realm sounds as if a storm which may sweep me away. – Hienoinen tuulenvire hengellisessä ulottuvuudessa tuntuu minusta myrskyltä, joka voi viedä minut mukanaan.

And many times when I get some one or something to my mind as a spesific prayer request, I deeply carry her/him/it until I see a breakthrough in that area. – Ja monesti kun saan jonkun tai jonkin erityiseksi rukousaiheekseni, kannan häntä/sitä siihes asti, kun näen läpimurron kyseisellä alueella.

On day I thought, how on earth Lord put me in this kind of situations and/or battles… – Päivänä muutaman pohdin sitä, minkä ihmeen takia Herra laittaa minut eikä jota kuta muuta tällaisiin tilanteisiin ja/tai taisteluihin…

Why me, not someone another..? – Miksi minä eikä joku muu..?

As if Lord had reminded me… – Ihan kuin Herra olisi muistuttanut minua…

I have foreseen you when I called you. – Olen nähnyt sinut kutsuessani.

This reminder really relieved me. – Tämä muistutus helpotti kovasti.

Lord knew and knows. – Herra tiesi ja tietää.

Our strenght and weakness. – Meidän voimamme ja heikkoutemme.

He knows – and loves. – Hän tietää – ja rakastaa.

Lets meditate Psalm 139. – Ajatellaanpa syvällisesti Psalmia 139:

O Lord, You have searched me and known me.
You know my sitting down and my rising up;
You understand my thought afar off.
You comprehend my path and my lying down,
And are acquainted with all my ways.

Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.For there is not a word on my tongue,
But behold, O Lord, You know it altogether.
You have hedged me behind and before,
And laid Your hand upon me.
Such knowledge is too wonderful for me–

Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.

It is high, I cannot attain it.

Where can I go from Your Spirit?
Or where can I flee from Your presence?
If I ascend into heaven, You are there;
If I make my bed in hell, behold, You are there.

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,

minne voisin paeta sinun edestäsi?
Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.

If I take the wings of the morning,
And dwell in the uttermost parts of the sea,
 Even there Your hand shall lead me,
And Your right hand shall hold me.
If I say, “Surely the darkness shall fall on me,”
Even the night shall be light about me;
Indeed, the darkness shall not hide from You,
But the night shines as the day;
The darkness and the light are both alike to You.

Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi. Vaikka sanoisin: ”Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon” sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.

For You formed my inward parts;
You covered me in my mother’s womb.
I will praise You, for I am fearfully and wonderfully made;[b]
Marvelous are Your works,
And that my soul knows very well.
15 My frame was not hidden from You,
When I was made in secret,
And skillfully wrought in the lowest parts of the earth.
Your eyes saw my substance, being yet unformed.
And in Your book they all were written,
The days fashioned for me,
When as yet there were none of them.

How precious also are Your thoughts to me, O God!
How great is the sum of them!
If I should count them, they would be more in number than the sand; When I awake, I am still with You.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.

… and an other example: Nathanael, in John 1. – …tai toista esimerkkiä: Natanaelia Johanneksen evankeliumin 1. luvussa.

Nathanael said to Him, “How do You know me?” –  ”Mistä sinä minut tunnet?” kysyi Natanael.

Jesus answered and said to him, “Before Philip called you, when you were under the fig tree, I saw you.” – Jeesus vastasi hänelle: ”Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla.”

I saw you – before… – Näin sinut – ennen kuin…

So did Jesus for you and me… – Niin Jeesus näki myös sinut ja minut…

Before we met Jesus. – Ennen kuin kohtasimme Jeesuksen.

Or before we saw who Jesus is. – Tai ennen kuin tajusimme, kuka Jeesus on.

And besides on this… – Ja tämän lisäksi…

HE LOVED US BEFORE… – HÄN RAKASTI MEITÄ ENNEN…

But God demonstrates His own love toward us, in that while we were still sinners, Christ died for us. Much more then, having now been justified by His blood, we shall be saved from wrath through Him.  For if when we were enemies we were reconciled to God through the death of His Son, much more, having been reconciled, we shall be saved by His life. And not only that, but we also rejoice in God through our Lord Jesus Christ, through whom we have now received the reconciliation. (Rom 5: 8-11)

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen. (Room. 5: 8-11)

And Jesus sees also our future in Him. – Ja Jeesus näkee tulevaisuutemmekin Hänessä:

Nathanael answered and said to Him, “Rabbi, You are the Son of God! You are the King of Israel!”

Jesus answered and said to him, “Because I said to you, ‘I saw you under the fig tree,’ do you believe? You will see greater things than these.” And He said to him, “Most assuredly, I say to you, hereafter[j] you shall see heaven open, and the angels of God ascending and descending upon the Son of Man.”

Natanael sanoi: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!”  Jeesus sanoi hänelle: ”Uskotko jo sen perusteella, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Paljon suurempaakin saat vielä nähdä.”  Ja hän jatkoi: ”Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on.”

Have a blessed week/ Siunattua viikkoa

Pauliina

 

 

Ei oikopoluille

Viiden bloggaamisen vuoden rajapyykki on takana. - Ihan uskomaton matka tähän päivään!

Viime aikoina blogissa on ollut todella hiljaista. Monien hyvänlaisten haasteiden keskellä olen löytänyt monta tekosyytä olla kirjoittamatta. 

Koetan parantaa tapani - sillä tiedän, että ajatuksillani näyttää olevan oma paikkansa.

Siitä sain jokunen aika sitten oivallisen todisteen. 

Olin eräässä seurakunnassa pitämässä lyhyttä puheenvuoroa. Loikkasin yli kaikkein kimuranteimpien vaiheiden - ja ajattelin, että kertomukseni tuskin rohkaisee ketään noilta osin.

Kesken puheeni tilaisuuteen kuitenkin tuli henkilö, joka kävi samanmoisia koukeroita läpi. - Voitte kuvitella, että harmitti, kun olin "oikaissut".

Juuri noissa koukeroissahan olin saanut kokea Jumalan valtavaa apua. - Miksi merkillisessä suljin suuni noista vaiheista? - Todistuksella olisi ollut tälle nimenomaiselle kuulijalle sanottavaa ja rohkaisua. - Onneksi sain pikkuisen paikata oikaisuani jutusteluhetkessä tilaisuuden jälkeen. 

Päätin olla tuosta eteenpäin oikaisematta.

Matkalla muutokseen

Tänä kesänä olen elänyt erikoista aikaa: tiettyjen, vuosia sitten annettujen Jumalan lupausten toteutumisen aikaa.

Kevään korvalla koin, että kuluva kesä on hengellisen uudistuksen kesä. – Kyllä, kesä on ollut sitäkin, mutta se on ollut myös kesä, jolloin olen ihmetellyt, mitä kummaa on meneillään; ikään kuin jokin olisi koko ajan yrittänyt jumittaa ja/tai väittää, että olen ihan hatelikossa ajatusteni ja ounastelujeni kanssa.

  • Mutta kyllä kesä tosiaan on ollut uudistuksen ja uusien alkujen ja mahdollisuuksien kesä, juuri niin kuin Jumala hiljaa vuosia sitten lupasi. Kaikki on tapahtunut ”just jetsulleen” niin kuin olin kuulevinani, vaikka ajoittain en ole jaksanut uskoa, että olen kuullut oikein. Se, mitä olen ollut ”kuulevinani”, on valmistanut uuteen, joka on käsillä. Siksi muutokset eivät ole tulleet yllätyksenä – ja siksi olen uskaltanut ottaa muutokset vastaan.

Tänään liki 7000 km takanamme lomareissumme päätyi kotikonnuilleni. Soitimme ystävällemme, että josko hän sattuisi olemaan kotona, kun siitä ohi ajoimme. Hän vinkkasi helluntaiseurakunnassa olevasta tilaisuudesta. Laskimme, että tilaisuus sattuisi aikatauluumme.

Kokoustilan ulkopuolella vastaan tuli hämmentyneen näköinen mies. Yksi seurakunnan vastuunkantajista. Hän kysyi meiltä, että voisimmeko tulkata tilaisuuden, kun mukana oli englanninkielisiä kuulijoita. – Sattumaako tulomme? Tuskinpa. Ainakin auttavasti Arto tulkkasi sen osan tilaisuudesta, minkä englanninkielisillä ystävillä oli mahdollisuus olla paikalla.

Tilaisuuden sanoma puolestaan vahvisti sitä, mitä olen kesäloman mittaan kokenut, sitä että meidän heikkouksien ja outojenkin elämän tilanteiden keskellä Herra haluaa näyttää kirkkautensa.

Tilaisuuden päätteeksi vieraileva evankelista rukoili puolestamme käyttäen hämmästyttävän täsmällistä ilmaisua elämämme koukeroista: nykyisistä, menneistä ja tulevaisistakin. Kun olin tämän hänelle ääneen sanonut, hän totesi:

Se on armoa.

Sanat jotenkin tiivistivät, mitä eilen jutustelin Sanan ja rukouksen illassa:

Jumala haluaa jokaisen meistä astuvan tähän virtaan. Se on uudistuksen virta, joka koskettaa meitä jokaista syvällisesti. Se ei ole vaatimus, vaan rakkauden kutsu.

En tiedä sinusta, mutta minä olen elänyt pitkän ajan vaatimusten paineessa. Tunnuslause on ollut: Sinun täytyy olla sitä, tätä, tuota… Sinun täytyy olla palava. Sinun täytyy olla voittovoimassa.

Kun olemme Jeesuksessa, olemme palavat. Kun olemme Jeesuksessa, olemme voittovoimassa.
Yhteys on luonnollista yhteyttä.

Ranskan reissullamme saimme tästä oivan opetuksen.
Navigaattorimme ”eksytti” meidät viininviljelijän tilusten keskelle. Näin viiniköynnöksen ihan läheltä.

untitled (987 of 186)

Jeesus sanoi, että kun pysymme Hänessä, kannamme paljon hedelmää. Hedelmä on luonnollinen seuraus pysymisestä. Jeesuksen opetuksen painopiste on tuossa luonnollisessa yhteydessä, ei pinnistämisessä, ponnistelemisessa tai yrittämisessä pysyä. Oksan luonnollinen paikka on viiniköynnöksessä; olisi luonnotonta olla jossain muualla.

Jeesuksen persoonan vetovoima veti ihmisiä puoleensa: opetus, ihmeet, mahdollisuus aloittaa alusta. Elämässään eri tavoin epäonnistuneen oli hyvä olla Jeesuksen seurassa, koska oli mahdollisuus muutokseen ja uuteen alkuun.

Toisin oli sellaisen laita, joka vielä ajatteli pärjäävänsä omillaan: hyvillä teoillaan tms. eikä nähnyt Jeesuksen tarpeellisuutta – tai sellaisen laita, joka yritti vetää Jeesusta mukaan uskonnolliseen valtapeliin, alentamaan toista, korottamaan toista.

Luonnollisesta yhteydestä seuraa se, mitä minä olen pitänyt vaatimuksena: voittovoima ja palavuus.


Huomioni herätti viinitilan takamailla myös se, että köynnöksiä oli eri-ikäisiä: ihan nuoria – ja tosi vanhoja. Näitä tosi vanhoja oli leikattu ja karsittu moneen kertaan. Tyvestään ne oliva kuin puita, mutta samaan aikaan pukkasivat tuoretta oksaa ja runsasta hedelmää. Minulle näkymä puhui voimakkaasti siitä, että (uskossaan) vanhakin voi uudistua ja kantaa runsasta hedelmää.

Päätin jutusteluni ajatukseen:

Oikein odotan sitä, mitä Jeesus tällä paikkakunnalla tekee.

Niin, odotan, mitä Jeesus tekee jokaisen meidän elämässä.

faith-in-work-alkukesa

An earth-shaking Result – Mullistava tulos

Today I have thought how different our own picture of ourselves may be than other´s – or Lord´s! – Tänään olen pohtinut, miten erilainen meidän kuvamme meistä itsestämme voi olla kuin se kuva, joka muilla – tai Herralla – on meistä!

I found a blog called Do what You love and a tip to do a strength test.  – Löysin blogin nimeltä Do what You love (Tee mitä rakastat) ja vinkin tehdä ”vahvuustesti”.

Of course I know, that I am – Luonnollisesti tiedän, että olen:

A person who loves to learn and dig an information. – Henkilö, joka rakastan oppimia ja kaivaa tietoa.

But some of results was surprising! – Jotkut tuloksista yllättivät:

Winner or someone who love to get new relationships. – Voittaja ja se, että rakastan solmia uusia yhteyksiä.

Honestly said, I am not a smal-talk-person. – Rehellisesti sanoen, en ole mikään smal talk -ihminen.

Roots of this experience are in my childhood. – Kokemuksen juuret ovat lapsuudessa:

My mum was eager to talk – and interrupt others – and I had nothing to say when we was together our friends, etc. I didn´t learn to talk with people. Preaching was different. It was much easier. But I haven´t experienced to myself to start smal talk with people. – Äitini oli innokas puhumaan – ja keskeyttämään muut – eikä minulla ollut mitään sanottavaa, kun olimme ystäviemme tms. kanssa koolla. En oppinut puhumaan ihmisten kanssa. Saarnaamisen kanssa oli toisin. Se oli minulle helpompaa. Mutta en ole kokenut luontevaksi aloittaa keskustelua jonkun kanssa.

…And now this weird test shows, that I have 64 point of 100…and it seems that I after all love to break ice  and make connection with others. – …Ja nyt tämä omituinen testi näyttää, että minulla on 64 pistettä 100:sta ja näytän sittenkin pitävän jään murtamisesta ja yhteyden solmisesta toisiin.

…and winner, no way..? – …ja voittaja, katit kanssa?

I have failed many times, and lost in my life many times. – Olen epäonnistunut monta kertaa, ja hävinnyt elämässäni monta kertaa.

Anyway this test showed me that I have ”winner talent”, 49 points of 100… Kuitenkin tämä testi näytti, että minulla on ”voittamisen kyky”, 49 pistettä 100:sta.

I think, that the explanation was a point of a view. – Uskon, että selitys oli näkökulma:

Whether the glass is half full or is it half empty? – Siitä, onko lasi puoliksi täysi vai onko se puoliksi tyhjä.

Perhaps I have failed many times, but I have risen as many times, and I really have attitude to win, definetly. – Ehkäpä olen useasti epäonnistunut, mutta yhtä monta kertaa olen noussut, ja ilmiselvästi minulla on voittajan asenne.

I think, it was same with Gideon as well. – Ajattelen, että Gideonin kanssa oli samoin.

Gideon saw absence of Lord (because he couldn´t see miracles of Lord in his or his nations life), his clan as weakest in Manasseh, and finally himself as the least in his family. – Gideon näki Herran poissaolon (koska ei  kyennyt näkeään Herran  ihmeitä kansansa elämässä), heimonsa pienimpänä Manassessa – ja viimein – itsensä perheensä hännänhuippuna.

At the same time – Samaan aikaan kuin:

There were angel of Lord in the front of Gideon by saying – Herran enkeli oli Gideon edessä ja sanoi:

The Lord is with you, mighty warrior. — Go in the strength you have and save Israel out of Midian’s hand. Am I not sending you?” — I will be with you, and you will strike down all the Midianites, leaving none alive. — Herra on kanssasi, sinä urhea soturi! — Käytä sitä voimaa, joka sinussa on. Mene ja pelasta Israel midianilaisten käsistä. Minä lähetän sinut!” — Kun minä olen sinun kanssasi, sinä kukistat midianilaiset, aivan kuin vastassasi olisi yksi ainoa mies.

What are you thinking about yourself? – Miten sinä ajattelet itsestäsi?