Pettyneestä pastoriksi

Edellisessä kirjoituksessani kirjoitin siitä, kuinka ennakkoluulojani -karsittiin niin ”hihhuleina” kuin ”kuivina kapakaloinakin” pitämistä yhteisöistä.

Nk. uskoontuloni mullisti elämäni: Kuolemanpelko oli tipotiessään ja yli ymmärryksen menevä ilo ja rauha täytti mielen. Suhtautumiseni yliluonnollisiin ja järjellä selittämättömiin kokemuksiin muuttui, kun koin yliluonnollisia ja selittämättömiä asioita, joille peruslähtökohtaisesti en ollut avoin.

Kirjoitin myös kokemuksestani nk. Pyhän Hengen täyteyden ja kielilläpuhumisen suhteen. – Kun tällainen asia tapahtuu täydessä ymmärryksessä olevalle ihmiselle ja ihmiselle, joka senkin jälkeen jatkaa normaalia elämää, sille voinee laittaa painoarvoa (vai mitä ajattelet?). – Aiemmin olin luullut kädet ylhäällä ylistäviä ihmisiä kajahtaneiksi – ja nyt minun teki mieleni nostaa kädet ylös!

Hamusin elävän uskon ja elämän perään. Kävin tilaisuuksissa, jotka huokuivat elämää. Halusin itsekin olla elävä uskova.

Tästä kaipauksestani alkoivat oppivuodet, joista menneinä vuosina kärkkäästikin kirjoitin karismaattisena harharetkenä.

Kymmenkunta vuotta palasia uudelleen aseteltuani ajatteluuni ja kirjoituksiinikin on tullut malttia – ja ymmärrystä niin itseä kuin toisiakin kohtaan.

Tilanteisiin itse kunkin tuo oma elämänhistoria ja jokainen tuo tilanteisiin mukanaan oman elämänhistoriansa.

Näin minulle kävi…:

Totta kai nuori ihminen kyselee elämän suuntaa monella tasolla… Mielessä pyörii, mitä teen työkseni, kenen kanssa perustan perheen ja millä tavalla voin vaikuttaa asioihin ympärilläni…

Ratkaisin asiat asiayhteydessään parhaimmaksi katsomallani tavalla.

Pikkuisen reilun vuosikymmenen päästä aloin katsella asioita uudesta näkökulmasta: Rakentavatko valitsemani asiat elämääni ja esimerkiksi lasteni elämään? Haluanko kertoa muille uskosta, jota elin todeksi?

Vastaus oli selkeä: EI ja EN.

Vasta muutaman vuoden prosessin jälkeen sain asiaan selityksen.

Vinoon menneessä uskossa ja käytänteissä harvoin on kysymys pelkästään uskosta itsessään. Usko on ymmärrykseni mukaan peruslähtökohtaisesti rakentava ja elämää eteenpäin vievä asia. Jos näin ei ole, syytä ei kannata etsiä uskosta tai uskon kohteesta (Jumalasta, Raamatusta, Jeesuksesta, tms.), vaan uskon perusteluista tai oppirakennelmista – ja ihmisistä niiden takana.

Perehdyttyäni narsismin eri ilmentymiin ja katsellessani uskonyhteisöjen ja uskon outoja ilmentymiä, alkoi hahmottua, kuinka varsin usein taustalla on narsismin piirteitä ja toimintamalleja.

Kokemani alkoi saada nimiä:

Karismaattisuuden valjastaminen ihmisten manipuloimiseen, valheiksi paljastuneet ja/tai rutkasti liioitellut ihmekertomukset, jne. olivat kaikki narsismin suoria tai välillisiä ilmentymiä.

Tämän kaiken mahdollisti ihmisen perusluottamus ”pappiin ja poliisiin”. Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että asiat voisivat olla niin peruslähtökohtaisesti vinossa. Vinoutta etsi mieluummin itsestään kuin ilmiöistä ympärillään – aivan kuin Keisarin uudet vaatteet -sadussa.

Pettymyksen ja suuttumuksen sekava tunneryöppy päällimmäisenä mietin elämäni viimeisintä vuosikymmentä – hukkaan heitettyjä vuosia, uhrauksia ja aherrusta – jotka hetkessä pyyhkäistiin pois. (Tai siltä minusta ainakin näytti.)

Ei vitsit, en tule koskaan enää julkisesti puhumaan näistä asioista. Kahden kesken voin kertoa uskovani, mutta en koskaan … julkisesti…

Kavahdin ajatustakin helluntalaisista (vaikka totta puhuen helluntalaisten piirissä kokemani ei tapahtunut…), karismaatikoista – ja kaikesta, mikä viittasi yhteisössäni esiintyneisiin opillisiin vivahteisiin… Menestyksestä, auktoriteetista, terveydestä, jne. en halunnut kuullakaan…

Jumalan hoitokuuri kohdallani oli samanmoinen kuin uskoontulonikin kohdalla: Hän laittoi minut kohtaamaan asiat.

Työskentelin vanhustyön projektissa. Järjestin runotilaisuuden vanhustentalojen kerhohuoneella. Henkilö, joka runoja lausui, oli valinnut yhdeksi runokseen Aale Tynnin Kaarisillan:

Ja Jumala sanoi: ”Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.”

Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin –
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?

Ja Jumala sanoi: ”Verellä ja kyynelillä vain. 
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan –
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.”

– Aale Tynni –
Tätä runoa en unohda (Otava 1977)

… Älä salpaa surua luotasi…

Purkamista ja itkua riitti… Milloin kenenkin kahvipöydässä tai lenkkipolulla…

Miten uskovaiset voi olla niin p******isia toisilleen?

Oli kysymykseni.

Seurakunta… Ei, ei… En mie taho…

Työpaikkani siirtyi kirkonkylän toiselle laidalle helluntaiseurakunnan naapuriin. Rukoushuoneen pihapiirissä talkoilevat helluntalaiset kesyttivät minua keskustelu kerrallaan. Erityisesti yhdellä pariskunnalla oli ”taipumus” ilmaantua paikalle, kun olin tiukoilla uskoni ja elämäni kanssa ja rohkaista tilanteeseen sopivasti.

Poikani halusi rippikouluun. Liityin kirkkoon – ja menin yhtenä hyisenä pakkasiltana kirkkoon, jotta poika saisi täytettä rippikoulukorttiin.

Olet vapaa, vapauta muita. Sinua rakastetaan, rakasta muita. Olet saanut anteeksi, anna anteeksi muille.

Papin synninpäästön sanat vapauttivat. Elämääni eivät määrittele ihmiset, vaan Jumala.

Keskustelu toisen narsismin kanssa tekemisiin joutuneen kanssa helpotti. Sain toivoa, jota tarvitsin.

Episodit eivät päättyneet tähän.

Viikon kuluttua edellisestä kirkkokäynnistä koin vahvasti, että minun olisi pitänyt mennä 50 km päässä olevaan helluntaiseurakuntaan.

Mitä ihmettä? Onhan se tuttu kirkko, jossa kävin edellisenä sunnuntaina – tai lähin kirkko 15 km päässä…

Tunne ei jättänyt rauhaan. Lähdin liikkeelle.

Tilaisuuden loppuvaiheilla tapahtui jotain erikoista – jopa kyseisen seurakunnan mittapuiden mukaan: Nainen, joka ei ennen eikä jälkeen kyseisen sunnuntain ollut puhunut kielillä, alkoi puhumaan kielillä. Kielillä puhumisen aikana aloin itkeä ja tärisin päästä varpaisiin. Nainen lopetti kielilläpuhumisen ja puhui elämänkaareni kipupisteineen. Kaiken huipennukseksi, kun kaivoin tilaisuuden loputtua laukustani kännykän, minulle oli tullut tekstiviesti eräältä henkilöltä, jossa oli sama yksityiskohta kuin naisen sanoissa.

Kuka tahansa voi kuvitella, miten vaikuttunut olin tapahtumaketjun jälkeen. Olin saanut menneiden karujen ja valheisiin ja manipulointiin perustuvien kokemusten vastapainoksi maistaa, mitä on aito ja terve Jumalan toiminta.

Tapahtumien jälkeen hakeuduin teologiseen tiedekuntaan, pääsin luterilaiseen seurakuntaan töihin – ja sen jälkeen helluntaiseurakuntaan.

Masentunut morsian?

Me lyömme niin helposti vaatijan nyrkillä masentuneen oveen. (Lea Krantz, Masentunut morsian)

Jeesuksen suhtautuu aivan eri tavoin:

– Masentuneen morsiamen ovella seisoo kuitenkin ylkä, joka on täynnä hienotunteisuutta, olosuhteet ja niiden aiheuttaman uupumuksen huomioonottavaa rakkautta.

– Hänen rakkautensa on kartoittanut masentuneen morsiamen koko historian, ja hän tietää kaiken, jopa sydämen syytökset hän tuntee.

Eikä hän vaadi tai kovistele.

Gasellin kaltaisena, täynnä herkkää ja lempeää rakkautta, hän katsoo sisälle sydämeen, niin syvälle, että synnin kahleet katkeavat, kylmyys ja välinpitämättömyys katoaa. (Lea Krantz, Masentunut morsian)

Jeesus koskettaa kaikkia niitä elämän osa-alueita, jotka tarvitsevat Hänen kosketustaan ja hoitoaan.

Välttämättä ei ole kysymys masentuneen henkilökohtaisesta synnistä. Masennuksen alkulähteet voivat löytyä siitä, että masentunutta on haavoittanut joku toinen. Tähän pätee sama: (Tuon toisen) synnin aiheuttamat kahleet katkeavat. Jeesuksella on taito erottaa nämä ”kaksi syntiä” toisistaan.

Hengellisen väkivallan seurauksia yhdistää usein eritasoinen masennus. Aiheesta olen kirjoittanut muun muassa Pelon lähteiltä Jumaan rakkauteen 

Vaatijan nyrkki kolahtaa liian usein uupuneen oveen; pitäisi luottaa ja ylistää, ei pelätä tai varoa, koska täydellinen rakkaus karkoittaa pelon…  Jos et osaa elää rakkaudessa ja vapaudessa, elämässäsi on jotain vialla, muuten pelkosi olisi ja pysyisi poissa…

Artikkelissani kirjoitan muun muassa:

Ei ole irtaantuneen vika, jos tämä ei koe (Jumalan) rakkautta sen vuoksi, että hänen saamansa kuva Jumalasta on saanut iskuja hänen kokemustensa vuoksi.

… ja jatkan:

Kun sellainen ihminen, joka on kokenut kovia elämässään, kokee kauttamme Jumalan rakkautta, on hän varsin todennäköisesti voitettu Jumalalle. Hänen petetty luottamuksensa on voitettu takaisin. Hänen uskonsa on voitettu takaisin.

Pelko väistyy. Luottamus ihmisiin ja Jumalaan palaa. Rohkeus palaa.

Kirjaimellisesti sanotaan (että rakkaus) ´heittää (pelon) ulos´ {kr. βαλλω [balloo] ja εξω [exoo]}.

Ihminen on löytänyt Jumalan rakkauden luo.

Ketä kannattaa seurata?

Maailmalta – ja Suomestakin – kantautuvat uutiset vetävät hiljaiseksi. Pariisi, Lontoo, Barcelona, Turku… Puhumattakaan niistä paikoista, joissa väkivalta ja terrorismi ovat vieläkin arkipäiväisempään.

(Liian) Usein (väki)vallan perusteena käytetään uskontoa. Ilmiö on minulle tuttu vähemmän verisistä kuvioista, henkisestä väkivallasta ”hengellisissä” yhteisöissä. Löydän aihepiiristä yhtymäkohtia myös väkivallan fyysiseen versioon.

Väkivallan mahdollistaa ja oikeuttaa luja usko omaan oikeassa olemiseen – usein sokean ja kritiikittömän johtajaa, oppia tai ideologiaa seuraavan uskon seurauksena.

Sokea usko luovuttaa päätäntävallan jolle kulle toiselle. Pyhiä Kirjoituksia ei ole lupa tutkia yksin tai yksinkertaisesti on helpompaa ottaa vastaan valmiiksi pureskeltu ruoka. Uskovaisuuteen liitetty kuuliaisuusvaatimus tekee manipuloinnista helppoa kuin heinänteko hyvänä kesänä.

Väkivallan oikeutus löydetään omasta oikeassa olemisesta: Olen oikeassa, muut väärässä; olen hyvä, muut pahoja. – Jotenkin, oudosti, ihminen muuttuu tunteettomaksi ja kylmäksi – vaikkapa lähimmilleen. Taivaallinen palkkio tai paratiisi toimivat ajoittain erinomaisina motivaattoreina.

Itsekeskeiset, narsismiin taipuvaiset, omaa dynastiaansa pönkittävät johtajat saavat tästä oivalliset aseet missionsa toteuttamiseen.

Fyysinen väkivalta, erityisesti kuolemaan johtavana, on kamalaa ja lopullista. – Mutta on henkinenkin väkivalta. Siitä muistukkeena on kirjahyllyssäni kirja otsikolla: 100 tapaa tappaa sielu.

Narsistisen johtajan tai ideologian kynsiin joutunut on uhri, johon kohdistetaan äärimmäistä, fyysisesti tai henkisesti vahingoittavaa tai jopa tappavaa väkivaltaa. – Mielestäni myös väkivallan välikappaleeksi joutunut on uhri. – Hän tekee likaisen työn toisen puolesta.

Olemmehan sen nähneet: Pelätty diktaattori laittaa muita asialle – ja pakenee itse kaivoom, bunkkeriin tai toisen selän taakse. – Miksi? Sitä kysyn. – Jos hän olisi oikeasti asiansa takana, eikö hän seisoisi seuraajiensa rinnalla – tai mieluummin kävelisi edellä?

Jeesus vertasi palkattua paimenta ja oikeaa, hyvää, paimenta sanoen: Uhkan tullen palkkapaimen jättää lampaansa; Hyvä Paimen antaa henkensä lampaittensa edestä.

Tässä oikeastaan todella hyvä valintakriteeri niin uskossa kuin ehkä arkisemmissakin asioissa siihen, ketä kannattaa seurata.


Vakavien ja järkyttävien uutisten keskellä

  • rukoilen, että Jumala – armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala – saisi lohduttaa ja rohkaista, antaa voimaa ja toivoa.
  • ammennan voimaa ja toivoa Sanasta, joka on omassa elämässäni kestänyt monet myrskyt.

Lopputuleman tiedän: Pimeys tai viha eivät sano viimeistä sanaa (vaikka meidän silmin siltä näyttäisikin). Viimeisistä viimeisin Sana on Jumalan valon ja rakkauden voitto ja valtakunta.

Pienenä välähdyksenä Raamatun viimeisiltä lehdiltä:

”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm 21: 3-4)

”Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. –.” (Ilm 22: 1-5)

 

 

Kauniit ja rohkeat seurakunnassa – Miksi vääryys vetää puoleensa?

Ihan selkeä juttu. Nämä ovat lihan tekoja. Paavali tuntuu sanovan:

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset, ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Ef 5: 19-21

Kuulostaa vakavalta.

Kaipuu vanhoihin hyviin aikoihin?

Kuulen ajoittain herätyskristillisessä kentässä huokailua vanhoihin hyviin aikoihin.

  • Niihin, kun parannussaarna kajahti saarnatuolin takaa jytäkästi.
  • Niihin, kun Sanan saarna ja/tai tiedonsanat tai profetia toi julki synnin.

Entä jos vanhat “hyvät ajat” tulisivatkin siinä muodossa, että parannussaarna kohdistuisi ei (meidän herätyskristillisten määrittelyn mukaan) julkijumalattomaan juoppoon (jollaisia ei tilaisuuksissa kovin usein näy) tai piintyneeseen taparikolliseen (joka sekin kohdataan useimmiten vankilavierailuilla kuin kokoussaleissamme) – vaan meihin nk. uskoviin?

Puhuin vastottain Kutsusta ja kuuliasiuudesta. – Puheeni aikana kyselin

10

Maailmamme on mainonnan värittämä. Meille markkinoidaan kauneutta ja komeutta, rikkautta ja rohkeutta. Ajoittain tarjotaan valtaakin – joka ainakin ajoittain tuntuu olevan saavuttettavissa edellämainituilla meriiteillä – tai valheella.

Kiusallinen kytkykauppa

Kauneus, komeus, rikkaus, rohkeus ja valta vetävät meitä puoleensa. – Sinällään niissä ei ole mitään pahaa – kunhan kauppaan ei liity ikävää kytkykauppaa, jossa

  • kaunis ja komea onkin kielletty (vaikkapa toisen puoliso),
  • rikkaus muuttuu itseriittoiseksi rehentelyksi 
  • rohkeus muuttuu röyhkeydeksi ja
  • valta on “ansaittu” epäpuhtain paperein ja käsin.

Jos kytkykauppaan sisältyy jotain hämärää ja epäilyttävää, tulemme astuneeksi harmaalle alueelle, jossa siunaus ja voima vähin erin haihtuu, koska perustamme on väärä ja valheellinen.

Salakavalat lihan teot

Paavalin lihan tekojen listan salakavaluus perustuu juuri tuohon. Emme tajua kytkykauppaa. Ajoittain saatamme olla hyttysen siivilöinnin ammattilaisia samaan aikaan kuin hotkimme kameleita parempiin suihin. Rikka toisen silmässä on helpompi nähdä kuin iso tukki omassa.

Paneuduin lihan tekojen luetteloon. Tuttuihin sanoihin tuli puhtia: Välttämättä epäjumalanpalvelus ei ole jossain, missä uhrataan ruokaa tai kukkia “jumalille” tai irstaus jotakin kuvottavaa “jossain”.

Haureus luonnollisesti viittaa käyttäytymiseen, joka on ristiriidassa kristillisen avioliittokäsityksen ja seksuaalimoraalin kanssa (miten itse kukin asian määritteleekään), noituus on noituutta ja juopottelu juopottelua.

Mielenkiintoiselle alueelle ajaudutaan, kun aletaan alkukielen (kreikan) valossa pohtia kaukaiselta kamaluudelta kuulostavia sanoja, kuten, saastaisuus, irstaus ja epäjumalanpalvelus.

Sisäinen, salatuin ja saastainen?

Saastaisuus -sanan juuri on seremoniallisessa epäpuhtaudessa. Mooseksen kirjojen puhtaussäädösten mukaan ihminen saastui eri syistä. Kaikkein tiukimmat säädökset olivat papeilla ja leeviläisillä, koska heidän tuli kyetä toimittamaan silloista jumalanpalvelusta. Sanan takana on myös toinen ajatus: sisäinen, moraalinen epäpuhtaus, elämän ja ajatusten tasolla. Tämäntyyppinen ajatus on takana siinä, kun Jeesus rinnasti vihan murhaan, vieraan naisen ajattelemisen aviorikokseen ja toisen halveksunnan korkeimman oikeuden tuomion langettavaan tekoon.

Epäpuhtaus, joka juontaa juurensa epäpuhtaista motiiveista tai himokkaasta pyrkimisestä ylelliseen, jopa pröystäilevään elämään.

Epäjumalanpalveluksen tuo paljon lähemmäksi ajatus siitä, että mistä tahansa, mikä nousee tai nostetaan Jumalan ohi tai yläpuolelle, on epäjumala. Jeesus viittasi tähän sanoessaan, ettei voi palvella yhtä aikaa kahta Herraa: mammonaa ja Jumalaa.

Häpeämättömyyttä, kiukunpuuskia ja piiiiiiitkäkestoista vihaa

Irstas viittaa räikeään himoon (ja sen mukaan tuomaan käytökseen), mutta myös liiallisuuteen, röyhkeyteen ja häpeämättömyyteen.

Vihamielisyys ja riita viittaavat äkkipikaiseen, voimakkaaseen vihanpurkaukseen ja pitkäkestoiseen vihanpitoon nk. “vihollisen” kanssa.

Riitely, kinastelu ja väittely pääsevät lihan tekojen listalle yhdessä keinottelun (esimerkiksi aseman tai etuisuuden saamiseksi) kanssa.

Mie ainakin oon siun puolella?

Lahkolaisuudella on nk. vapaita suuntia lyöty vuosisatoja – ja tänä päivänä harhaoppileimakirves heilahtaa kovinkin usein ja ottein hengellisessä kentässä. Sanojen takana on ajatus hajaannuksesta ja jakaantumisesta “puolueisiin”. Tämäntyyppisestä Paavali varoitti sanoessaan, että ei pitäisi olla Paavalin puolella tai Keefaan puolella, vaan ymmärtää, että tärkein on Kristus – ja kaikki muut ovat välikappaleita.

Puhdas lihantekoviljelmä?

Sellaisen löydämme narsistilta ja narsistisen käyttäytymismallin omaksuineilta. Teot ovat ilmeiset – mutta narsistin hyppysissä hyvin piiloutuvaa sorttia. Seuraavassa kuvassa avaan muutaman syyn tähän:

11

  1. Meidän kristittyjen tragedia on hyväuskoisuus ja rakkaus väärässä paikassa. Rakastamme, tarjoamme armoa ja anteeksiantamusta myös silloin, kun käyttäytymiselle pitäisi pistää piste, ohjata parannukseen, anteeksipyytämiseen ja jälkien korjaamiseen.
  2. Perusluottamuksemme (erityisesti uskoviin) takia emme tule ottaneeksi lukuun, että jolla kulla voisi olla hyvyys pahuuden verhona.
  3. Pelaamme eri säännöillä.
  4. Narsistilla on taito pitää lankoja käsissään. Siksi kulissit pysyvät pitkään ja hyvin kasassa.
  5. Narsisti ei pysty olemaan aidosti minkään auktoriteetin alla. Hän elää (jos ei muuten niin piilo)kapinassa. – Jos (ja usein, kun…) hän saa meidät mukaan kapinaansa, olemme pulassa, osa hänen kapinaansa verhoutui se miten kauniiseen kaapuun tahansa.
  6. Vahvuuden illuusio vetää meitä puoleensa. Hinta on kallis. Harmaa alue, jolla ei ole siunausta. Ja joskus se, että meistäkin tulee röyhkeitä ja valheessa eläviä.

12

Narsisti tai ei, lihan teoista on tehtävä parannus

Narsisti harvoin tajuaa tilaansa. Meille sen sijaan on äärimmäisen tärkeää irrottautua kaikesta inhottavasta, mitä kautta se on elämäämme tullutkaan oli se sitten langennut luonto, joka ei ole päätynyt ristille – tai mahdollistajan rooli, jossa ollessamme tuemme esimerkiksi narsistin lihallista elämää.

13

Hedelmätesti ennen ja jälkeen

Erilaisissa yhteyksissä – olkoon sitten uusi ihovoide tai kuntotalkoot – kehotetaan ottamaan ennen ja jälkeen kuva. – Myös uskovan elämässä ennen ja jälkeen kuva on hyödyllinen. Se osoittaa muutoksen tarpeen – ja näyttää Jumalan muuttavan voiman suurenmoisena.

Silloin, kun olemme syvillämme pulassa, Kristus on meitä varten. ❤

2

Se on loppu ny (ja rajut seuraukset)

Mittani tuli täyteen. Myös mieheni mitta tuli täyteen. Parin tuttavani mitta tuli täyteen.

Päätimme vaihtaa loppuviikon suunnitellun ohjelman määrätietoiseen rukoukseen.

Olen kirjoittanut artikkelin Narsismin hengellisistä seurauksista 

Tuntui kuin elämämme narsisti(t) olisivat onnistuneet saamaan erävoiton. – Mutta nyt meille riitti tämä roska. Roskalle halusimme pisteen. Elämämme narsisti(e)n vaikutuksen oli loputtava. Piste.

Seuraava voi kuulostaa dramaattiselta ja oudoltakin. Tulos kuitenkin osoittaa, että se toimi.

Hyvin yksinkertaisesti

  • kiitimme Jeesuksen voitosta elämämme yllä ja
  • puhuimme Jumalan lupauksia elämämme ylle ja
  • sanouduimme irti kaikesta mikä tuntui liittävän meitä elämämme narsisteihin ja vielä uudestaan
  • puhuimme Jumalan lupauksia elämämme ylle

Tilanne oli hyvin stressaava. Rukous oli hyvin intensiivinen.

Kolmen päivän rukouksen jälkeen (itse asiassa minulle oli yllätys, että liikahdus eteenpäin tapahtui näinkin äkkiä) olin aika lailla väsynyt. – Illalla juonsin yhden tilaisuuden. – Olo tuntui paitsi väsyneeltä, viime aikaiseen olotilaan tutun sidotulta. Olin saanut tilaisuuteen lyhyen ja terävän sanan totuudesta ja sovituksesta Jeesusksessa Kristuksessa.

Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.

Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.

Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. (2 Kor 2: 1-5)

Vein aloitukseni evankeliumin ytimeen:

“Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta — kutsutuille ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” 1 Kor. 1: 23, 24

Sain myöhemmin puhelinsoiton eräältä salissa istuneelta. Hän totesi:

Aloituksessasi oli auktoriteetti. Aloituksesi avasi koko tilanteen. – Aiemmin olet tuonut sanomasi ikään kuin anteeksipyydellen. Nyt toit sen suoraan, arvovallalla.

Tilaisuuden aikana tietyt sitkeät sidokset antoivat perää ja tilaisuuden jälkeisessä keskustelussa pääsimme lähemmäksi asian ydintä.

Todellinen uutispommi tuli tilaisuuden jälkeen. Yhden elämämme narsistin toilaukset olivat tulleet päivänvaloon, mikä nousee IHMElistauksessani hyvin korkealle sen vuoksi, että narsisti on peittämisen mestari. Toilausten päivänvaloon tuleminen taas laukaisi mottitilanteen nopeassa aikataulussa.

Se on loppu ny

oli se, mitä tarvittiin läpimurtoon johtavan rukouksen käyntiin polkaisemiseksi.

 

 

Feikkiseuraajia

Beloved, do not believe every spirit, but test the spirits to see whether they are from God, for many false prophets have gone out into the world.”  — ”Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. ” 1 Joh 4: 1

Surullista – mutta niin vain on: ei jokainen itseään kristittynä pitävä ole Kristuksen seuraaja. Monet ajavat omia tarkoitusperiään, oli se sitten raha, kunnia tai (vaikkapa) poliittinen vaikutusvalta. Näitä feikkiopetuslapsia on moneen lähtöön, mutta mikään tuskin on niin vaarallinen kuin ”hengellinen narsisti”. Hengellinen narsisti käyttää evankeliumia rakentamaan heitä itseään ylös samalla, kun alentaa toisia. Jos tätä ei oteta huomioon, heidän toimintansa vahingoittaa sekä Kristukseen uskovia, että heitä, jotka eivät usko Kristukseen. 5 Warning Signs of a Spiritual Narcissist

Ihmeitä tapahtui, puheissa tuntui olevan voitelu, ihmiset seurasivat. Varoittavat äänet marginalisoitiin. Niiden sanottiin kumpuavan kateellisten suusta ja osoittavan sen, miten Jumalan työ on aina saanut osakseen vastustusta.

Kameleonttimaisuutensa takia narsisti on naamioitumisen mestari ja siksi vaikea havaita. Muutamia hälymerkkejä löydät englanniksi tästä linkistä. Alla osa käännettynä ja omin huomioin höystettynä.

Narsisti missä tahansa on tuhoisa ympäristölleen. Hengellisessä viitekehyksessäkin hän hoitaa varkaan virkaa, yrittäen varastaa, tappaa ja tuhota, tärkeimmän uskon, joka kantaa Kristukseen uskovaa aina ikuiseen elämään asti.

Joanna Moore on kirjoittanut paljon englanniksi narsismista hengellisessä viitekehyksessä todeten karun totuuden, mikä itsellenikin on tullut todella selväksi:

There is a lot of destruction done in the name of false Christians. – Paljon tuhoa tehdään väärän kristillisyyden nimissä. Narcissists and predators are everywhere in churches and they destroy faith

Minä osaan tämän jutun (paremmin kuin kukaan)

Hengellinen narsisti rakastaa itsekorostusta. Heille jokainen keskustelu on tilaisuus osoittaa, miten valtaisan hyviä he ovat verrattuna tavan talliaisuskoviin. Puheen keskiössä on MINÄ. Kirjoituksen kehottavat meitä välttämään oman kunnian etsimistä ja rohkaisevat siihen, että annamme tekojemme ikään kuin seisoa omilla jaloillaan niitä korottamatta, korostamatta tai pönkittämättä. Narsistien pöyhkeä ajatus itsestään on, että kaiken heidän tekemänsä tulisi tuottaa HEILLE kunniaa.

(Hengellinen) narsisti rakastaa asioihin puuttumista

Hengelliset narsistit sujauttavat itsensä henkilökohtaisiin tai yksityisiin keskusteluihin, joissa he tarjoavat auttavaa kättään tai korjausliikettä asiaintilaan. He ovat myös ensimmäisten joukossa valittamassa seurakunnan tilasta tai äskettäisistä tapahtumista. Raamattu varoittaa tämänkaltaisista ihmisistä, koska he aiheuttavat hajaannusta ja palvelevat pelkästään omia halujaan. Room 16: 17,18 Heidän kanssaan ei parane väitellä. Paras keino on pysyä omalla lujalla perustalla ja kieltäytyä asiattomasta kohtelusta.

”Raamatturusetit”

“En luota ihmisiin, jotka tuntevat Jumalan tahdon  ”ylihyvin”, koska olen havainnut, että se aina osuu yhteen heidän mielihalujensa kanssa.” Susan B. Anthony

Hengelliselle narsistille Kirjoitukset ovat työkalu saavuttaa HEIDÄN omat tarkoitusperänsä, ei suinkaan Jumalan tarkoitusperiä.  Hengelliset narsistit lähestyvät Raamattua hyvin kapeasti muistutelle käteviä raamatunjakeita, jotka oikeuttavat heidän käytöksensä. Kaikki muu – erityisesti sellaiset raamatunkohdat, jotka kyseinalaistavat heidän käytöksensä, he jättävät huomiotta. Juuda 1:4:n perusteella heihin ei ole luottamista.

Raamatun kokonaisvaltainen tunteminen on raamatturusetteihin paras lääke.

Puhuva päällepäsmäri

Hengellinen narsisti puhuu paljon ja ottaa nopeasti puolustusasemat – eikä kykene kuuntelemaan erityisesti itselleen vastakkaisia kantoja. Hän on kovaäänisin huoneessa.

Rakkauden ammattilainen – jonka elämässä rakkaus ei näy

Missä on paljon porua, siellä on vähän villoja

sanoo suomalainen sananlasku. Tämä pätee hengelliseen narsistiin. Kun kurkistat itsekorostuksen taakse todellisiin tuloksiin, huomaat ne köykäisiksi.

Hengellinen narsisti puhuu paljon rakkaudesta – vaikkapa niitä kohtaan, jotka häntä vastustavat. On tärkeä tarkkailla TODELLISTA hedelmää:

Missä rakkaus näkyy todellisella tavalla (vai näkyykö?)?

Mitä henkilö tuo Herran pöytään? Hajaannusta? Mitätöintiä? Julmuutta?

Kirjoitin Narsistin narussa -blogiini kirjoituksen Narsismi on aina pahasta

Artikkelin pohjana on hollantilaisen neuropsykologin Feri Kovacsin  mielestäni oivallinen artikkeli narsismin (työ)yhteisössä aiheuttamasta tuhosta. Mielestäni Kovacsin havainnot selittävät monet niistä ilmiöistä, joita olen eri (työ)yhteisössä nähnyt narsistin hedelmänä.

 

Uskoon pettyneet

Tammikuussa 2015 julkaistu kolmen artikkelin sarja uskoon pettyneistä on ajankohtainen edelleen:

Minua harmittaa Kallen ja kavereiden puolesta. Heille on varmasti vaikea puhua uskosta, koska heille usko merkitsee samaa kuin jokin, mikä ei pidä paikkaansa. Kallen elämä raunioituu uskon pilvilinnojen myötä. – Voit lukea seuraavasta linkistä artikkelin Kun Kalle katui uskoaan

Henkilökohtaisemman, itseäni koskettavan kertomuksen kertomuksen Kun Kuikka häpesi olen kirjoittanut edelläolevaan linkkiin.  Siinä pohdin

Luulen, että Kallen uskon ongelma ei ollut niinkään Kallen uskon ongelma, vaan ongelma oli siinä uskon kuvassa, joka hänelle markkinoitiin. Kallen kokemus liippaa myös minun ja Arton kokemusta. Yksityiskohdat vain ovat eri.

Artikkelissa Uskon varoitusvalot pohdin hälymerkkejä, joita kannattaa seurata hengellisissä ilmiöissä ympärillään.

Kallen ja Kuikan matkaa uskossa olisi helpottanut, jos olisi löytänyt ajoissa uskon varoitusvalot, jotka kertovat, että markkinoidussa uskossa on jotain pielessä. Aina nuo hälytysmerkit eivät ole selkeitä eivätkä yksiselitteisiä.