Pettyneestä pastoriksi

Edellisessä kirjoituksessani kirjoitin siitä, kuinka ennakkoluulojani -karsittiin niin ”hihhuleina” kuin ”kuivina kapakaloinakin” pitämistä yhteisöistä.

Nk. uskoontuloni mullisti elämäni: Kuolemanpelko oli tipotiessään ja yli ymmärryksen menevä ilo ja rauha täytti mielen. Suhtautumiseni yliluonnollisiin ja järjellä selittämättömiin kokemuksiin muuttui, kun koin yliluonnollisia ja selittämättömiä asioita, joille peruslähtökohtaisesti en ollut avoin.

Kirjoitin myös kokemuksestani nk. Pyhän Hengen täyteyden ja kielilläpuhumisen suhteen. – Kun tällainen asia tapahtuu täydessä ymmärryksessä olevalle ihmiselle ja ihmiselle, joka senkin jälkeen jatkaa normaalia elämää, sille voinee laittaa painoarvoa (vai mitä ajattelet?). – Aiemmin olin luullut kädet ylhäällä ylistäviä ihmisiä kajahtaneiksi – ja nyt minun teki mieleni nostaa kädet ylös!

Hamusin elävän uskon ja elämän perään. Kävin tilaisuuksissa, jotka huokuivat elämää. Halusin itsekin olla elävä uskova.

Tästä kaipauksestani alkoivat oppivuodet, joista menneinä vuosina kärkkäästikin kirjoitin karismaattisena harharetkenä.

Kymmenkunta vuotta palasia uudelleen aseteltuani ajatteluuni ja kirjoituksiinikin on tullut malttia – ja ymmärrystä niin itseä kuin toisiakin kohtaan.

Tilanteisiin itse kunkin tuo oma elämänhistoria ja jokainen tuo tilanteisiin mukanaan oman elämänhistoriansa.

Näin minulle kävi…:

Totta kai nuori ihminen kyselee elämän suuntaa monella tasolla… Mielessä pyörii, mitä teen työkseni, kenen kanssa perustan perheen ja millä tavalla voin vaikuttaa asioihin ympärilläni…

Ratkaisin asiat asiayhteydessään parhaimmaksi katsomallani tavalla.

Pikkuisen reilun vuosikymmenen päästä aloin katsella asioita uudesta näkökulmasta: Rakentavatko valitsemani asiat elämääni ja esimerkiksi lasteni elämään? Haluanko kertoa muille uskosta, jota elin todeksi?

Vastaus oli selkeä: EI ja EN.

Vasta muutaman vuoden prosessin jälkeen sain asiaan selityksen.

Vinoon menneessä uskossa ja käytänteissä harvoin on kysymys pelkästään uskosta itsessään. Usko on ymmärrykseni mukaan peruslähtökohtaisesti rakentava ja elämää eteenpäin vievä asia. Jos näin ei ole, syytä ei kannata etsiä uskosta tai uskon kohteesta (Jumalasta, Raamatusta, Jeesuksesta, tms.), vaan uskon perusteluista tai oppirakennelmista – ja ihmisistä niiden takana.

Perehdyttyäni narsismin eri ilmentymiin ja katsellessani uskonyhteisöjen ja uskon outoja ilmentymiä, alkoi hahmottua, kuinka varsin usein taustalla on narsismin piirteitä ja toimintamalleja.

Kokemani alkoi saada nimiä:

Karismaattisuuden valjastaminen ihmisten manipuloimiseen, valheiksi paljastuneet ja/tai rutkasti liioitellut ihmekertomukset, jne. olivat kaikki narsismin suoria tai välillisiä ilmentymiä.

Tämän kaiken mahdollisti ihmisen perusluottamus ”pappiin ja poliisiin”. Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että asiat voisivat olla niin peruslähtökohtaisesti vinossa. Vinoutta etsi mieluummin itsestään kuin ilmiöistä ympärillään – aivan kuin Keisarin uudet vaatteet -sadussa.

Pettymyksen ja suuttumuksen sekava tunneryöppy päällimmäisenä mietin elämäni viimeisintä vuosikymmentä – hukkaan heitettyjä vuosia, uhrauksia ja aherrusta – jotka hetkessä pyyhkäistiin pois. (Tai siltä minusta ainakin näytti.)

Ei vitsit, en tule koskaan enää julkisesti puhumaan näistä asioista. Kahden kesken voin kertoa uskovani, mutta en koskaan … julkisesti…

Kavahdin ajatustakin helluntalaisista (vaikka totta puhuen helluntalaisten piirissä kokemani ei tapahtunut…), karismaatikoista – ja kaikesta, mikä viittasi yhteisössäni esiintyneisiin opillisiin vivahteisiin… Menestyksestä, auktoriteetista, terveydestä, jne. en halunnut kuullakaan…

Jumalan hoitokuuri kohdallani oli samanmoinen kuin uskoontulonikin kohdalla: Hän laittoi minut kohtaamaan asiat.

Työskentelin vanhustyön projektissa. Järjestin runotilaisuuden vanhustentalojen kerhohuoneella. Henkilö, joka runoja lausui, oli valinnut yhdeksi runokseen Aale Tynnin Kaarisillan:

Ja Jumala sanoi: ”Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.”

Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin –
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?

Ja Jumala sanoi: ”Verellä ja kyynelillä vain. 
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan –
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.”

– Aale Tynni –
Tätä runoa en unohda (Otava 1977)

… Älä salpaa surua luotasi…

Purkamista ja itkua riitti… Milloin kenenkin kahvipöydässä tai lenkkipolulla…

Miten uskovaiset voi olla niin p******isia toisilleen?

Oli kysymykseni.

Seurakunta… Ei, ei… En mie taho…

Työpaikkani siirtyi kirkonkylän toiselle laidalle helluntaiseurakunnan naapuriin. Rukoushuoneen pihapiirissä talkoilevat helluntalaiset kesyttivät minua keskustelu kerrallaan. Erityisesti yhdellä pariskunnalla oli ”taipumus” ilmaantua paikalle, kun olin tiukoilla uskoni ja elämäni kanssa ja rohkaista tilanteeseen sopivasti.

Poikani halusi rippikouluun. Liityin kirkkoon – ja menin yhtenä hyisenä pakkasiltana kirkkoon, jotta poika saisi täytettä rippikoulukorttiin.

Olet vapaa, vapauta muita. Sinua rakastetaan, rakasta muita. Olet saanut anteeksi, anna anteeksi muille.

Papin synninpäästön sanat vapauttivat. Elämääni eivät määrittele ihmiset, vaan Jumala.

Keskustelu toisen narsismin kanssa tekemisiin joutuneen kanssa helpotti. Sain toivoa, jota tarvitsin.

Episodit eivät päättyneet tähän.

Viikon kuluttua edellisestä kirkkokäynnistä koin vahvasti, että minun olisi pitänyt mennä 50 km päässä olevaan helluntaiseurakuntaan.

Mitä ihmettä? Onhan se tuttu kirkko, jossa kävin edellisenä sunnuntaina – tai lähin kirkko 15 km päässä…

Tunne ei jättänyt rauhaan. Lähdin liikkeelle.

Tilaisuuden loppuvaiheilla tapahtui jotain erikoista – jopa kyseisen seurakunnan mittapuiden mukaan: Nainen, joka ei ennen eikä jälkeen kyseisen sunnuntain ollut puhunut kielillä, alkoi puhumaan kielillä. Kielillä puhumisen aikana aloin itkeä ja tärisin päästä varpaisiin. Nainen lopetti kielilläpuhumisen ja puhui elämänkaareni kipupisteineen. Kaiken huipennukseksi, kun kaivoin tilaisuuden loputtua laukustani kännykän, minulle oli tullut tekstiviesti eräältä henkilöltä, jossa oli sama yksityiskohta kuin naisen sanoissa.

Kuka tahansa voi kuvitella, miten vaikuttunut olin tapahtumaketjun jälkeen. Olin saanut menneiden karujen ja valheisiin ja manipulointiin perustuvien kokemusten vastapainoksi maistaa, mitä on aito ja terve Jumalan toiminta.

Tapahtumien jälkeen hakeuduin teologiseen tiedekuntaan, pääsin luterilaiseen seurakuntaan töihin – ja sen jälkeen helluntaiseurakuntaan.

Training Experts – Asiantuntijoita tekemässä

Asiantuntijareseptini näyttää tältä – Recipe to make Experts looks like This

Kun on reitin itse kolunnut, osaa muutkin opastaa samaa reittiä. Tämä pätee minkä alan ammattilaisiin tahansa. Pelkistä kirjoista ei asioita opita. Vasta tekemällä oppii. Eikä pelkästään onnistumisista opi, vaan yhtä lailla virheistä. – When you have gone through the route, you can guide others. We may apply this in any profession. We can´t learn only about books. We learn by doing. Not only succeeding but also by making mistakes.

Jumalan odotusarvo

Toisenlainen odotusarvo

Isä tai äiti katkaisee siivet lentoyritykseltä; pastori, aviopuoliso, esimies tai kollega torpedoi parhaat yrityksesi.

Tällaisen tavalla tai toisella elämääsi nähden vaikutusvaltaisen ihmisen jäljiltä, elämän odototusarvo voi olla hyvinkin negatiivinen. Jumalasta ja uskosta ei jaksa uskoa sen parempaa. Isä pitää huolen lapsistaan

Jumala haluaa luoda uutta

Jumala haluaa myös tälla alueella luoda meidät uusiksi. Hän haluaa vakuuttaa hyvää tahtoaan ja hyviä ajatuksiaan meitä kohtaan. Myös sitä, että Hän on tukemme, turvamme ja Puolustajamme silloin, kun elämä mättää, tragediat uhkaavat vyöryä ylitsemme ja jokin asia/ihminen/olosuhde uhkaa jyrätä ylitsemme.

Kun tämän tajuamme, alamme paitsi ratkaisuissamme myös rukouksissamme turvata hyvään odotusarvoon emmekä suostu alistumaan pahuudelle, vääryydelle tai hyväksikäytölle, vaan edellytämme elämässämme ja rukouksissamme muutosta!  Toisenlainen odotusarvo

Hyvyys on Jumalan luonne

Jumalan odotusarvo meitä varten on hyvä. Tämä hyvyys kuuluu Hänen luonteeseensa. Tätä hyväänsä Jumala haluaa myös meille.

Tähän odotusarvoon minulla on ollut pitkä matka.

Olen pitkän ajan pyristellyt pois hyväksikäytön kierteestä, elämänkokemuksiani vasten normaalina pitämästäni elämästä. Tästä voit lukea lisää artikkelista Parhaaksemme.

Halppiskopio huijasi

Yhdessä mutkassa törmäsin väärin markkinoituun uskoon, jossa kaikki rullasi eteenpäin helposti ja Jumalan siunaukset virtasivat. – Ongelma oli siinä, että oikeasti asia ei ollut niin tällaista rullaavaa uskoa julistavien elämässä.

 Ongelma ei ollutkaan niinkään ”Taivaan varastoissa”, vaan tavassa tuoda asia esille. Ilmeisesti henkilö oli ottanut omakseen menestysjulistuksen ja siitä kehittänyt oman variaationsa: Noista ”Taivaasta tiputetuista” varannoista tuli todellisen Taivaan annin ”halppiskopio”, joka näytti aidolta, mutta ei sitä ollut. – Runsautta tiukkuva taivas, Pauliina Kuikka

Minun tragediakseni muodostui se, että sotkin keskenään oikean ja väärennöksen. Aloin varomaan en vain väärennöstä vaan myös aitoa:

— menestyksen kulisseja ylläpitävät henkilöt ovat tehneet uskon asialle melkoista hallaa – saaneet niin minut kuin monet muutkin perääntymään monta askelta ja välillä ampumaan liian herkällä liipasimella kaikkea uskoon viittaavaa. Minun laillani joku muukin voi pelätä uskovansa ”liikaa”.- Runsautta tiukkuva taivas, Pauliina Kuikka

Mikä se Jumalan tahto oikein on?

Uidessani syvissä epäilyksen vesissä ja kohdatessani melkoisia vastuksia kuulin yllättävän monen rukoilijan suusta rukouksen jatkoksi lisätyt sanat: ”Vapauta (tms.) — jos se on Sinun tahtosi.”

Tässä kummallisessa sekavassa aikakaudessa avukseni tuli oivallus Jumalan tahdosta:

Vasta kun tajusin, että vapaus ON Jumalan tahto, asiat alkoivat oikenemaan. Aloin tajuta, että ei meidän uskovina tarvitse muitta mutkitta mukisematta hyväksyä jokaista vaivaa ja vastoinkäymistä osaksemme. Me voimme rukoilla apua ja vapautta. Me voimme uskoa, että Jumalan tahto on elämä ja rauha. – Runsautta tiukkuva taivas, Pauliina Kuikka

Rukouksiimme päämäärätietoisuutta ja potkua antaa ajatus:

Taivaan varastot ovat täyteen lastatut. Niistä ”tiukkuu” siunausta yllemme. Uskallanhan/uskallathan avautua Jumalan Taivaan todelliselle annille. Jumala on hyvä Isä niille, jotka Häntä avuksi huutavat ja uskovat Hänen hyvyyteensä. Isä antaa Hänen parasta. Meidän ei tarvitse suostua vähempään. – Runsautta tiukkuva taivas, Pauliina Kuikka

 

 

Bloggaaminen = Oppiminen – Blogging = Learning

Tämän allekirjoitan edelleen:

The clarity I get from writing about the things I’m passionate about has helped me learn a lot about myself. —  Selkeys, jona olen saanut kirjoittamalla asioista, jotka innostavat minua, on auttanut oppimaan paljon itsestäni. By Jordan Fried on Mar 30, 2015 on Success Blog  Artikkelista Much Better Idea – Paljon parempi idea

After Ten Years – Kymmenen vuoden jälkeen

In lastest ten years I have gone through a rather complex period. – Kymmenenä viimeisimpänä vuotena olen käynyt läpi monitahoisen ajanjakson.

  • There have been new beginnings. – On ollut uusia alkuja.
  • But there have been also many questions. – On ollut myös monia kysymyksiä.
  • …sometimes frustration…, because there have been more questions than answers, more shut doors than opened… Ajoittain turhautumista…, koska kysymyksiä on ollut vastauksia enemmän ja suljettuja ovia enemmän kuin avoimia…
  • …there have been some painful refusals…and broken dreams… On ollut joitain kivuliaita takaiskuja…ja särkyneitä unelmia…

BUT there have been something else in this picture…: There have been the long term purpose, plan and timing from God. MUTTA kuvassa on ollut jotain muutakin…: Jumalan pitkän aikavälin suunnitelma, tarkoitus ja ajoitus.

My artikkeli written two years ago is current. – Artikkelini kahden vuoden takaa on edelleen ajankohtainen:

Lopulta sinä ylistät – Finally You shall Praise

Aito kohtaaminen

Voi olla, että emme tunnista kipua kivuksi tai jonkin oireeksi. Jotkut meistä ovat todella sinnikkäitä. Muistan erään maatalon isännän, joka aikoinaan ajoi autolla paikalliseen terveyskeskukseen sydäninfarktissa – ja meinasi lähteä ajamaan vielä keskussairaalaankin… Mitä tuosta, jos rintaa vähän puristaa.

Samanmoinen olo voi olla meidän sisäistenkin kipujen kanssa. Saatamme pitää normaalina kipua, joka on hälytysmerkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa – tai että me emme ole kunnossa.

 

Voit lukea lisää artikkelistani Aito kohtaaminen

Uskoon pettyneet

Tammikuussa 2015 julkaistu kolmen artikkelin sarja uskoon pettyneistä on ajankohtainen edelleen:

Minua harmittaa Kallen ja kavereiden puolesta. Heille on varmasti vaikea puhua uskosta, koska heille usko merkitsee samaa kuin jokin, mikä ei pidä paikkaansa. Kallen elämä raunioituu uskon pilvilinnojen myötä. – Voit lukea seuraavasta linkistä artikkelin Kun Kalle katui uskoaan

Henkilökohtaisemman, itseäni koskettavan kertomuksen kertomuksen Kun Kuikka häpesi olen kirjoittanut edelläolevaan linkkiin.  Siinä pohdin

Luulen, että Kallen uskon ongelma ei ollut niinkään Kallen uskon ongelma, vaan ongelma oli siinä uskon kuvassa, joka hänelle markkinoitiin. Kallen kokemus liippaa myös minun ja Arton kokemusta. Yksityiskohdat vain ovat eri.

Artikkelissa Uskon varoitusvalot pohdin hälymerkkejä, joita kannattaa seurata hengellisissä ilmiöissä ympärillään.

Kallen ja Kuikan matkaa uskossa olisi helpottanut, jos olisi löytänyt ajoissa uskon varoitusvalot, jotka kertovat, että markkinoidussa uskossa on jotain pielessä. Aina nuo hälytysmerkit eivät ole selkeitä eivätkä yksiselitteisiä.