Pettyneestä pastoriksi

Edellisessä kirjoituksessani kirjoitin siitä, kuinka ennakkoluulojani -karsittiin niin ”hihhuleina” kuin ”kuivina kapakaloinakin” pitämistä yhteisöistä.

Nk. uskoontuloni mullisti elämäni: Kuolemanpelko oli tipotiessään ja yli ymmärryksen menevä ilo ja rauha täytti mielen. Suhtautumiseni yliluonnollisiin ja järjellä selittämättömiin kokemuksiin muuttui, kun koin yliluonnollisia ja selittämättömiä asioita, joille peruslähtökohtaisesti en ollut avoin.

Kirjoitin myös kokemuksestani nk. Pyhän Hengen täyteyden ja kielilläpuhumisen suhteen. – Kun tällainen asia tapahtuu täydessä ymmärryksessä olevalle ihmiselle ja ihmiselle, joka senkin jälkeen jatkaa normaalia elämää, sille voinee laittaa painoarvoa (vai mitä ajattelet?). – Aiemmin olin luullut kädet ylhäällä ylistäviä ihmisiä kajahtaneiksi – ja nyt minun teki mieleni nostaa kädet ylös!

Hamusin elävän uskon ja elämän perään. Kävin tilaisuuksissa, jotka huokuivat elämää. Halusin itsekin olla elävä uskova.

Tästä kaipauksestani alkoivat oppivuodet, joista menneinä vuosina kärkkäästikin kirjoitin karismaattisena harharetkenä.

Kymmenkunta vuotta palasia uudelleen aseteltuani ajatteluuni ja kirjoituksiinikin on tullut malttia – ja ymmärrystä niin itseä kuin toisiakin kohtaan.

Tilanteisiin itse kunkin tuo oma elämänhistoria ja jokainen tuo tilanteisiin mukanaan oman elämänhistoriansa.

Näin minulle kävi…:

Totta kai nuori ihminen kyselee elämän suuntaa monella tasolla… Mielessä pyörii, mitä teen työkseni, kenen kanssa perustan perheen ja millä tavalla voin vaikuttaa asioihin ympärilläni…

Ratkaisin asiat asiayhteydessään parhaimmaksi katsomallani tavalla.

Pikkuisen reilun vuosikymmenen päästä aloin katsella asioita uudesta näkökulmasta: Rakentavatko valitsemani asiat elämääni ja esimerkiksi lasteni elämään? Haluanko kertoa muille uskosta, jota elin todeksi?

Vastaus oli selkeä: EI ja EN.

Vasta muutaman vuoden prosessin jälkeen sain asiaan selityksen.

Vinoon menneessä uskossa ja käytänteissä harvoin on kysymys pelkästään uskosta itsessään. Usko on ymmärrykseni mukaan peruslähtökohtaisesti rakentava ja elämää eteenpäin vievä asia. Jos näin ei ole, syytä ei kannata etsiä uskosta tai uskon kohteesta (Jumalasta, Raamatusta, Jeesuksesta, tms.), vaan uskon perusteluista tai oppirakennelmista – ja ihmisistä niiden takana.

Perehdyttyäni narsismin eri ilmentymiin ja katsellessani uskonyhteisöjen ja uskon outoja ilmentymiä, alkoi hahmottua, kuinka varsin usein taustalla on narsismin piirteitä ja toimintamalleja.

Kokemani alkoi saada nimiä:

Karismaattisuuden valjastaminen ihmisten manipuloimiseen, valheiksi paljastuneet ja/tai rutkasti liioitellut ihmekertomukset, jne. olivat kaikki narsismin suoria tai välillisiä ilmentymiä.

Tämän kaiken mahdollisti ihmisen perusluottamus ”pappiin ja poliisiin”. Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että asiat voisivat olla niin peruslähtökohtaisesti vinossa. Vinoutta etsi mieluummin itsestään kuin ilmiöistä ympärillään – aivan kuin Keisarin uudet vaatteet -sadussa.

Pettymyksen ja suuttumuksen sekava tunneryöppy päällimmäisenä mietin elämäni viimeisintä vuosikymmentä – hukkaan heitettyjä vuosia, uhrauksia ja aherrusta – jotka hetkessä pyyhkäistiin pois. (Tai siltä minusta ainakin näytti.)

Ei vitsit, en tule koskaan enää julkisesti puhumaan näistä asioista. Kahden kesken voin kertoa uskovani, mutta en koskaan … julkisesti…

Kavahdin ajatustakin helluntalaisista (vaikka totta puhuen helluntalaisten piirissä kokemani ei tapahtunut…), karismaatikoista – ja kaikesta, mikä viittasi yhteisössäni esiintyneisiin opillisiin vivahteisiin… Menestyksestä, auktoriteetista, terveydestä, jne. en halunnut kuullakaan…

Jumalan hoitokuuri kohdallani oli samanmoinen kuin uskoontulonikin kohdalla: Hän laittoi minut kohtaamaan asiat.

Työskentelin vanhustyön projektissa. Järjestin runotilaisuuden vanhustentalojen kerhohuoneella. Henkilö, joka runoja lausui, oli valinnut yhdeksi runokseen Aale Tynnin Kaarisillan:

Ja Jumala sanoi: ”Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.”

Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin –
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?

Ja Jumala sanoi: ”Verellä ja kyynelillä vain. 
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan –
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.”

– Aale Tynni –
Tätä runoa en unohda (Otava 1977)

… Älä salpaa surua luotasi…

Purkamista ja itkua riitti… Milloin kenenkin kahvipöydässä tai lenkkipolulla…

Miten uskovaiset voi olla niin p******isia toisilleen?

Oli kysymykseni.

Seurakunta… Ei, ei… En mie taho…

Työpaikkani siirtyi kirkonkylän toiselle laidalle helluntaiseurakunnan naapuriin. Rukoushuoneen pihapiirissä talkoilevat helluntalaiset kesyttivät minua keskustelu kerrallaan. Erityisesti yhdellä pariskunnalla oli ”taipumus” ilmaantua paikalle, kun olin tiukoilla uskoni ja elämäni kanssa ja rohkaista tilanteeseen sopivasti.

Poikani halusi rippikouluun. Liityin kirkkoon – ja menin yhtenä hyisenä pakkasiltana kirkkoon, jotta poika saisi täytettä rippikoulukorttiin.

Olet vapaa, vapauta muita. Sinua rakastetaan, rakasta muita. Olet saanut anteeksi, anna anteeksi muille.

Papin synninpäästön sanat vapauttivat. Elämääni eivät määrittele ihmiset, vaan Jumala.

Keskustelu toisen narsismin kanssa tekemisiin joutuneen kanssa helpotti. Sain toivoa, jota tarvitsin.

Episodit eivät päättyneet tähän.

Viikon kuluttua edellisestä kirkkokäynnistä koin vahvasti, että minun olisi pitänyt mennä 50 km päässä olevaan helluntaiseurakuntaan.

Mitä ihmettä? Onhan se tuttu kirkko, jossa kävin edellisenä sunnuntaina – tai lähin kirkko 15 km päässä…

Tunne ei jättänyt rauhaan. Lähdin liikkeelle.

Tilaisuuden loppuvaiheilla tapahtui jotain erikoista – jopa kyseisen seurakunnan mittapuiden mukaan: Nainen, joka ei ennen eikä jälkeen kyseisen sunnuntain ollut puhunut kielillä, alkoi puhumaan kielillä. Kielillä puhumisen aikana aloin itkeä ja tärisin päästä varpaisiin. Nainen lopetti kielilläpuhumisen ja puhui elämänkaareni kipupisteineen. Kaiken huipennukseksi, kun kaivoin tilaisuuden loputtua laukustani kännykän, minulle oli tullut tekstiviesti eräältä henkilöltä, jossa oli sama yksityiskohta kuin naisen sanoissa.

Kuka tahansa voi kuvitella, miten vaikuttunut olin tapahtumaketjun jälkeen. Olin saanut menneiden karujen ja valheisiin ja manipulointiin perustuvien kokemusten vastapainoksi maistaa, mitä on aito ja terve Jumalan toiminta.

Tapahtumien jälkeen hakeuduin teologiseen tiedekuntaan, pääsin luterilaiseen seurakuntaan töihin – ja sen jälkeen helluntaiseurakuntaan.

Training Experts – Asiantuntijoita tekemässä

Asiantuntijareseptini näyttää tältä – Recipe to make Experts looks like This

Kun on reitin itse kolunnut, osaa muutkin opastaa samaa reittiä. Tämä pätee minkä alan ammattilaisiin tahansa. Pelkistä kirjoista ei asioita opita. Vasta tekemällä oppii. Eikä pelkästään onnistumisista opi, vaan yhtä lailla virheistä. – When you have gone through the route, you can guide others. We may apply this in any profession. We can´t learn only about books. We learn by doing. Not only succeeding but also by making mistakes.

Jumalan odotusarvo

Toisenlainen odotusarvo

Isä tai äiti katkaisee siivet lentoyritykseltä; pastori, aviopuoliso, esimies tai kollega torpedoi parhaat yrityksesi.

Tällaisen tavalla tai toisella elämääsi nähden vaikutusvaltaisen ihmisen jäljiltä, elämän odototusarvo voi olla hyvinkin negatiivinen. Jumalasta ja uskosta ei jaksa uskoa sen parempaa. Isä pitää huolen lapsistaan

Jumala haluaa luoda uutta

Jumala haluaa myös tälla alueella luoda meidät uusiksi. Hän haluaa vakuuttaa hyvää tahtoaan ja hyviä ajatuksiaan meitä kohtaan. Myös sitä, että Hän on tukemme, turvamme ja Puolustajamme silloin, kun elämä mättää, tragediat uhkaavat vyöryä ylitsemme ja jokin asia/ihminen/olosuhde uhkaa jyrätä ylitsemme.

Kun tämän tajuamme, alamme paitsi ratkaisuissamme myös rukouksissamme turvata hyvään odotusarvoon emmekä suostu alistumaan pahuudelle, vääryydelle tai hyväksikäytölle, vaan edellytämme elämässämme ja rukouksissamme muutosta!  Toisenlainen odotusarvo

Hyvyys on Jumalan luonne

Jumalan odotusarvo meitä varten on hyvä. Tämä hyvyys kuuluu Hänen luonteeseensa. Tätä hyväänsä Jumala haluaa myös meille.

Tähän odotusarvoon minulla on ollut pitkä matka.

Olen pitkän ajan pyristellyt pois hyväksikäytön kierteestä, elämänkokemuksiani vasten normaalina pitämästäni elämästä. Tästä voit lukea lisää artikkelista Parhaaksemme.

Halppiskopio huijasi

Yhdessä mutkassa törmäsin väärin markkinoituun uskoon, jossa kaikki rullasi eteenpäin helposti ja Jumalan siunaukset virtasivat. – Ongelma oli siinä, että oikeasti asia ei ollut niin tällaista rullaavaa uskoa julistavien elämässä.

 Ongelma ei ollutkaan niinkään ”Taivaan varastoissa”, vaan tavassa tuoda asia esille. Ilmeisesti henkilö oli ottanut omakseen menestysjulistuksen ja siitä kehittänyt oman variaationsa: Noista ”Taivaasta tiputetuista” varannoista tuli todellisen Taivaan annin ”halppiskopio”, joka näytti aidolta, mutta ei sitä ollut. – Runsautta tiukkuva taivas, Pauliina Kuikka

Minun tragediakseni muodostui se, että sotkin keskenään oikean ja väärennöksen. Aloin varomaan en vain väärennöstä vaan myös aitoa:

— menestyksen kulisseja ylläpitävät henkilöt ovat tehneet uskon asialle melkoista hallaa – saaneet niin minut kuin monet muutkin perääntymään monta askelta ja välillä ampumaan liian herkällä liipasimella kaikkea uskoon viittaavaa. Minun laillani joku muukin voi pelätä uskovansa ”liikaa”.- Runsautta tiukkuva taivas, Pauliina Kuikka

Mikä se Jumalan tahto oikein on?

Uidessani syvissä epäilyksen vesissä ja kohdatessani melkoisia vastuksia kuulin yllättävän monen rukoilijan suusta rukouksen jatkoksi lisätyt sanat: ”Vapauta (tms.) — jos se on Sinun tahtosi.”

Tässä kummallisessa sekavassa aikakaudessa avukseni tuli oivallus Jumalan tahdosta:

Vasta kun tajusin, että vapaus ON Jumalan tahto, asiat alkoivat oikenemaan. Aloin tajuta, että ei meidän uskovina tarvitse muitta mutkitta mukisematta hyväksyä jokaista vaivaa ja vastoinkäymistä osaksemme. Me voimme rukoilla apua ja vapautta. Me voimme uskoa, että Jumalan tahto on elämä ja rauha. – Runsautta tiukkuva taivas, Pauliina Kuikka

Rukouksiimme päämäärätietoisuutta ja potkua antaa ajatus:

Taivaan varastot ovat täyteen lastatut. Niistä ”tiukkuu” siunausta yllemme. Uskallanhan/uskallathan avautua Jumalan Taivaan todelliselle annille. Jumala on hyvä Isä niille, jotka Häntä avuksi huutavat ja uskovat Hänen hyvyyteensä. Isä antaa Hänen parasta. Meidän ei tarvitse suostua vähempään. – Runsautta tiukkuva taivas, Pauliina Kuikka

 

 

Pelkurista pelastajaksi (osa 1) – Meeting Fear Factory (part 1)

Gideon pelkäsi. Tuomarien kirjan kertomuksen perusteella näyttää siltä, että Gideon pelkäsi kaikkea, minkä kanssa hän joutuisi työskentelemään toteuttaessaan Jumalan antamaa tehtävää. Gideon pelkäsi – – Gideon was frightened. When we read the description of Gideon we may notice that he was afraid of everything that he would need to deal with while executing lords mission. Gideon was troubled when he

  • midianilaisia (Tuom. 6: 11) – thought of Midians (Judges 6: 11)
  • perhettä ja sukulaisia (Tuom. 6: 27) – his family and men of his city(Judges 6: 27)
  • Jumalan kohtaamista (Tuom. 6: 22) – noticed he has met Lord (Judges 6: 22)
  • uskoa Jumalan lupausta (Tuom. 6: 36) -to believe the promises of Lord (Judges 6: 36)
  • jopa itseään (että hän epäonnistuisi, Tuom. 6: 15, 36) – even himself (that he would fail in fullfilling the mission given by Lord, Judges 6: 15, 36)

Peloistaan huolimatta Gideon oli Jumalan valittu, joka vapauttaisi israeliliaset Midianin ikeestä. – In despite of fears Gideon were chosen by Lord. He would set Israel free from the oppression of Midian.

Jumala johti Gideonin kohtaamaan pelkokertoimen toisensa jälkeen. Jumala myös kärsivällisesti osoitti Gideonille, että Hän Jumala. – Lord lead Gideon meet fear factory time after time. With patience Lord show Gideon that He was God, as well.

Tuomarien kirjan kuvaus Gideonista on hieno kuva Jumalasta, joka suostuu puhumaan sinulle ja minulle kieltä, jota me ymmärrämme, puhumaan niin, että sanoma menee perille. Kun Jumala on nähnyt meissä timantin, Hän on valmis kärsivällisesti hiomaan meitä niin, että saa timantin esiin. Joskus tämä tapahtuu hyvin rutakasti, joskus verkkaisempaan tahtiin. – The description of Gideon written in Judges paint fantastic picture of God, who is willing to speak to you and me the language we may uunderstand and is willing to speak the way we may catch the message.

Sen, miten Jumala käsitteli Gideonin pelkoja, voit lukea Tuomarien kirjan luvusta 6. Tässä kirjoituksessä käsittelen peloista yhtä. – We may read more about ways which Lord used to deal with fairs of Gideon in Judges 6. In this article I will deal with one of these fears.

Perheen, sukulaisten ja yhteisön pelko – Fear of family, household and community

Mitä minun perheeni/sukuni/yhteisöni sanoo, jos…? Siinä kysymys, jonka useimmat meistä esittävät tilanteessa, jossa pitäisi tehdä jotain radikaalia. – What does my family/household/community say, if I…? We may ask when we should do something radical.

Perheen/suvun/yhteisön vaikutusvalta Gideonin aikana oli paljon vahvempi kuin esimerkiksi Suomessa 2014. Perheen isän sana oli laki. Nyt Jumala käski Gideonia, joka sanoi olevansa kaikkein vähäisin omassa suvussaan, suorittamaan uskonpuhdistuksen omassa kodissaan, joka taas oli osa laajempaa yhteisöä. – Influence of family/household/community was even stronger than for example now days in Finland. Now Lord commanded Gideon, who saw himself at least in his father´s house, to carry out the reformation in his household which was an integral part of a larger community.

Ota isäsi paras sonni, se joka on seitsenvuotias. Revi maahan isäsi alttari, jolla hän uhraa Baalille, ja kaada sen vieressä seisova asera-paalu.
Rakenna tänne kukkulan laelle kivistä alttari Herralle, Jumalallesi. Rakenna se säädetyllä tavalla. Uhraa sitten sonni polttouhriksi ja käytä polttopuuna asera-paalua, jonka kaadoit maahan.
Take your father’s bull, the second bull seven years old, and pull down the altar of Baal that your father has and cut down the Asherah [symbol of the goddess Asherah] that is beside it.
And build an altar to the Lord your God on top of this stronghold with stones laid in proper order. Then take the second bull and offer a burnt sacrifice with the wood of the Asherah which you shall cut down.”

Jumala käski uhraamaan itselleen parasta päältä: Gideonin isän parhaan sonnin. Sama kuin tänä päivänä talon poika laittaisi lihoiksi emolehmänavetan siitossonin, jonka arvo voi huutokaupassa pyöriä 3000-4300 €:ssa käyttöarvosta puhumattakaan. Tuskin siinä suomalainenkaan farmari poikansa päätä silittäisi. – Lord commanded to take one of the best bull of his father. It is same as if some one here in Finland would take one of best breeding bulls of a suckler cow farm, the bull valued 3000-4300 €, which doesn´t include the value of usage. I assume, even kindest of farmer wouldn´t say: Good boy…

Lisäksi Jumala käski repimään maahan Baalin alttarin ja asera-paalun. Näiden molempien kaanaanilaisen palvonnan muotojen ajateltiin varmistavan niin maan, ihmisten kuin eläintenkin hedelmällisyyden. Siksi kaupungin asukkaiden reaktio ja huoli on ymmärrettävä. Heille Baalin alttarin ja asera-paalun tuhoaminen merkitsi samaa kuin joku hankkisi kuolemaa heidän ylleen. Siksi he olivat ärhäkästi vaatimassa tihutyön tekijälle kuolemaa. – In despite of this Lord commanded to cut down the altar of Baal and symbol of Aserah. Both of these Canaanite forms to worship was attached with fertility both ground, inhabitants and cattle. So we may a bit understand reactions and anxiety of the community of Gideon. To them the destruction of the altar of Baal and the symbol of Asera was same as if some one was pulling death down to destroy them. That is the reason why they so aggressively demanded death sentence for lawbreaker.

Joas, Gideonin isä on toimissaan viisas. Joasin logiikka on: Jos tuo jumala tosiaan on jumala, hän voi vallan hyvin puolustaa itseään. – Joas, the father of Gideon was a wise man. His logic was: If god is really god, he is able to defend himself.

Puolustatteko te Baalia? Tekö yritätte pelastaa hänet? Sen, joka asettuu puolustamaan Baalia, on kuoltava ennen aamunkoittoa. Jos Baal on jumala, puolustakoon nyt itse itseään, kun Gideon on repinyt maahan hänen alttarinsa.
But Joash said to all who stood against him, Will you contend for Baal? Or will you save him? He who will contend for Baal, let him be put to death while it is still morning. If Baal is a god, let him contend for himself because one has pulled down his altar.

Joas on rohkea. Hän asettuu poikansa puolelle ja puhuu kaupunkilaisille järkeä: Jos Baal kerran on niin vahva kuin oletetaan, hän kyllä pystyy puolustamaan itseään. – Joas was a courageous man. He sets to defend the Gideon and start to reason with the community: If Baal really is so strong that they think, he is able to defend himself.

Silloin kun sinä/minä alamme astua Jumalan viitoittamaa tietä, saatamme joutua horjuttamaan status quota ympärillämme ihan pelkästään sillä, että Jumala elämässämme muuttuu näkyväksi. – When you/I start to walk on the roud, shown by Lord, we may bring imbalance status quo around us. Some times it happens when Lord in our lives becomes visible.

Jatkuu seuraavassa kirjoituksessa. – Continues in next article.

Masentunut morsian?

Me lyömme niin helposti vaatijan nyrkillä masentuneen oveen. (Lea Krantz, Masentunut morsian)

Jeesuksen suhtautuu aivan eri tavoin:

– Masentuneen morsiamen ovella seisoo kuitenkin ylkä, joka on täynnä hienotunteisuutta, olosuhteet ja niiden aiheuttaman uupumuksen huomioonottavaa rakkautta.

– Hänen rakkautensa on kartoittanut masentuneen morsiamen koko historian, ja hän tietää kaiken, jopa sydämen syytökset hän tuntee.

Eikä hän vaadi tai kovistele.

Gasellin kaltaisena, täynnä herkkää ja lempeää rakkautta, hän katsoo sisälle sydämeen, niin syvälle, että synnin kahleet katkeavat, kylmyys ja välinpitämättömyys katoaa. (Lea Krantz, Masentunut morsian)

Jeesus koskettaa kaikkia niitä elämän osa-alueita, jotka tarvitsevat Hänen kosketustaan ja hoitoaan.

Välttämättä ei ole kysymys masentuneen henkilökohtaisesta synnistä. Masennuksen alkulähteet voivat löytyä siitä, että masentunutta on haavoittanut joku toinen. Tähän pätee sama: (Tuon toisen) synnin aiheuttamat kahleet katkeavat. Jeesuksella on taito erottaa nämä ”kaksi syntiä” toisistaan.

Hengellisen väkivallan seurauksia yhdistää usein eritasoinen masennus. Aiheesta olen kirjoittanut muun muassa Pelon lähteiltä Jumaan rakkauteen 

Vaatijan nyrkki kolahtaa liian usein uupuneen oveen; pitäisi luottaa ja ylistää, ei pelätä tai varoa, koska täydellinen rakkaus karkoittaa pelon…  Jos et osaa elää rakkaudessa ja vapaudessa, elämässäsi on jotain vialla, muuten pelkosi olisi ja pysyisi poissa…

Artikkelissani kirjoitan muun muassa:

Ei ole irtaantuneen vika, jos tämä ei koe (Jumalan) rakkautta sen vuoksi, että hänen saamansa kuva Jumalasta on saanut iskuja hänen kokemustensa vuoksi.

… ja jatkan:

Kun sellainen ihminen, joka on kokenut kovia elämässään, kokee kauttamme Jumalan rakkautta, on hän varsin todennäköisesti voitettu Jumalalle. Hänen petetty luottamuksensa on voitettu takaisin. Hänen uskonsa on voitettu takaisin.

Pelko väistyy. Luottamus ihmisiin ja Jumalaan palaa. Rohkeus palaa.

Kirjaimellisesti sanotaan (että rakkaus) ´heittää (pelon) ulos´ {kr. βαλλω [balloo] ja εξω [exoo]}.

Ihminen on löytänyt Jumalan rakkauden luo.

Ketä kannattaa seurata?

Maailmalta – ja Suomestakin – kantautuvat uutiset vetävät hiljaiseksi. Pariisi, Lontoo, Barcelona, Turku… Puhumattakaan niistä paikoista, joissa väkivalta ja terrorismi ovat vieläkin arkipäiväisempään.

(Liian) Usein (väki)vallan perusteena käytetään uskontoa. Ilmiö on minulle tuttu vähemmän verisistä kuvioista, henkisestä väkivallasta ”hengellisissä” yhteisöissä. Löydän aihepiiristä yhtymäkohtia myös väkivallan fyysiseen versioon.

Väkivallan mahdollistaa ja oikeuttaa luja usko omaan oikeassa olemiseen – usein sokean ja kritiikittömän johtajaa, oppia tai ideologiaa seuraavan uskon seurauksena.

Sokea usko luovuttaa päätäntävallan jolle kulle toiselle. Pyhiä Kirjoituksia ei ole lupa tutkia yksin tai yksinkertaisesti on helpompaa ottaa vastaan valmiiksi pureskeltu ruoka. Uskovaisuuteen liitetty kuuliaisuusvaatimus tekee manipuloinnista helppoa kuin heinänteko hyvänä kesänä.

Väkivallan oikeutus löydetään omasta oikeassa olemisesta: Olen oikeassa, muut väärässä; olen hyvä, muut pahoja. – Jotenkin, oudosti, ihminen muuttuu tunteettomaksi ja kylmäksi – vaikkapa lähimmilleen. Taivaallinen palkkio tai paratiisi toimivat ajoittain erinomaisina motivaattoreina.

Itsekeskeiset, narsismiin taipuvaiset, omaa dynastiaansa pönkittävät johtajat saavat tästä oivalliset aseet missionsa toteuttamiseen.

Fyysinen väkivalta, erityisesti kuolemaan johtavana, on kamalaa ja lopullista. – Mutta on henkinenkin väkivalta. Siitä muistukkeena on kirjahyllyssäni kirja otsikolla: 100 tapaa tappaa sielu.

Narsistisen johtajan tai ideologian kynsiin joutunut on uhri, johon kohdistetaan äärimmäistä, fyysisesti tai henkisesti vahingoittavaa tai jopa tappavaa väkivaltaa. – Mielestäni myös väkivallan välikappaleeksi joutunut on uhri. – Hän tekee likaisen työn toisen puolesta.

Olemmehan sen nähneet: Pelätty diktaattori laittaa muita asialle – ja pakenee itse kaivoom, bunkkeriin tai toisen selän taakse. – Miksi? Sitä kysyn. – Jos hän olisi oikeasti asiansa takana, eikö hän seisoisi seuraajiensa rinnalla – tai mieluummin kävelisi edellä?

Jeesus vertasi palkattua paimenta ja oikeaa, hyvää, paimenta sanoen: Uhkan tullen palkkapaimen jättää lampaansa; Hyvä Paimen antaa henkensä lampaittensa edestä.

Tässä oikeastaan todella hyvä valintakriteeri niin uskossa kuin ehkä arkisemmissakin asioissa siihen, ketä kannattaa seurata.


Vakavien ja järkyttävien uutisten keskellä

  • rukoilen, että Jumala – armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala – saisi lohduttaa ja rohkaista, antaa voimaa ja toivoa.
  • ammennan voimaa ja toivoa Sanasta, joka on omassa elämässäni kestänyt monet myrskyt.

Lopputuleman tiedän: Pimeys tai viha eivät sano viimeistä sanaa (vaikka meidän silmin siltä näyttäisikin). Viimeisistä viimeisin Sana on Jumalan valon ja rakkauden voitto ja valtakunta.

Pienenä välähdyksenä Raamatun viimeisiltä lehdiltä:

”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm 21: 3-4)

”Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä. Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa. –.” (Ilm 22: 1-5)

 

 

Kauniit ja rohkeat seurakunnassa – Miksi vääryys vetää puoleensa?

Ihan selkeä juttu. Nämä ovat lihan tekoja. Paavali tuntuu sanovan:

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset, ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Ef 5: 19-21

Kuulostaa vakavalta.

Kaipuu vanhoihin hyviin aikoihin?

Kuulen ajoittain herätyskristillisessä kentässä huokailua vanhoihin hyviin aikoihin.

  • Niihin, kun parannussaarna kajahti saarnatuolin takaa jytäkästi.
  • Niihin, kun Sanan saarna ja/tai tiedonsanat tai profetia toi julki synnin.

Entä jos vanhat “hyvät ajat” tulisivatkin siinä muodossa, että parannussaarna kohdistuisi ei (meidän herätyskristillisten määrittelyn mukaan) julkijumalattomaan juoppoon (jollaisia ei tilaisuuksissa kovin usein näy) tai piintyneeseen taparikolliseen (joka sekin kohdataan useimmiten vankilavierailuilla kuin kokoussaleissamme) – vaan meihin nk. uskoviin?

Puhuin vastottain Kutsusta ja kuuliasiuudesta. – Puheeni aikana kyselin

10

Maailmamme on mainonnan värittämä. Meille markkinoidaan kauneutta ja komeutta, rikkautta ja rohkeutta. Ajoittain tarjotaan valtaakin – joka ainakin ajoittain tuntuu olevan saavuttettavissa edellämainituilla meriiteillä – tai valheella.

Kiusallinen kytkykauppa

Kauneus, komeus, rikkaus, rohkeus ja valta vetävät meitä puoleensa. – Sinällään niissä ei ole mitään pahaa – kunhan kauppaan ei liity ikävää kytkykauppaa, jossa

  • kaunis ja komea onkin kielletty (vaikkapa toisen puoliso),
  • rikkaus muuttuu itseriittoiseksi rehentelyksi 
  • rohkeus muuttuu röyhkeydeksi ja
  • valta on “ansaittu” epäpuhtain paperein ja käsin.

Jos kytkykauppaan sisältyy jotain hämärää ja epäilyttävää, tulemme astuneeksi harmaalle alueelle, jossa siunaus ja voima vähin erin haihtuu, koska perustamme on väärä ja valheellinen.

Salakavalat lihan teot

Paavalin lihan tekojen listan salakavaluus perustuu juuri tuohon. Emme tajua kytkykauppaa. Ajoittain saatamme olla hyttysen siivilöinnin ammattilaisia samaan aikaan kuin hotkimme kameleita parempiin suihin. Rikka toisen silmässä on helpompi nähdä kuin iso tukki omassa.

Paneuduin lihan tekojen luetteloon. Tuttuihin sanoihin tuli puhtia: Välttämättä epäjumalanpalvelus ei ole jossain, missä uhrataan ruokaa tai kukkia “jumalille” tai irstaus jotakin kuvottavaa “jossain”.

Haureus luonnollisesti viittaa käyttäytymiseen, joka on ristiriidassa kristillisen avioliittokäsityksen ja seksuaalimoraalin kanssa (miten itse kukin asian määritteleekään), noituus on noituutta ja juopottelu juopottelua.

Mielenkiintoiselle alueelle ajaudutaan, kun aletaan alkukielen (kreikan) valossa pohtia kaukaiselta kamaluudelta kuulostavia sanoja, kuten, saastaisuus, irstaus ja epäjumalanpalvelus.

Sisäinen, salatuin ja saastainen?

Saastaisuus -sanan juuri on seremoniallisessa epäpuhtaudessa. Mooseksen kirjojen puhtaussäädösten mukaan ihminen saastui eri syistä. Kaikkein tiukimmat säädökset olivat papeilla ja leeviläisillä, koska heidän tuli kyetä toimittamaan silloista jumalanpalvelusta. Sanan takana on myös toinen ajatus: sisäinen, moraalinen epäpuhtaus, elämän ja ajatusten tasolla. Tämäntyyppinen ajatus on takana siinä, kun Jeesus rinnasti vihan murhaan, vieraan naisen ajattelemisen aviorikokseen ja toisen halveksunnan korkeimman oikeuden tuomion langettavaan tekoon.

Epäpuhtaus, joka juontaa juurensa epäpuhtaista motiiveista tai himokkaasta pyrkimisestä ylelliseen, jopa pröystäilevään elämään.

Epäjumalanpalveluksen tuo paljon lähemmäksi ajatus siitä, että mistä tahansa, mikä nousee tai nostetaan Jumalan ohi tai yläpuolelle, on epäjumala. Jeesus viittasi tähän sanoessaan, ettei voi palvella yhtä aikaa kahta Herraa: mammonaa ja Jumalaa.

Häpeämättömyyttä, kiukunpuuskia ja piiiiiiitkäkestoista vihaa

Irstas viittaa räikeään himoon (ja sen mukaan tuomaan käytökseen), mutta myös liiallisuuteen, röyhkeyteen ja häpeämättömyyteen.

Vihamielisyys ja riita viittaavat äkkipikaiseen, voimakkaaseen vihanpurkaukseen ja pitkäkestoiseen vihanpitoon nk. “vihollisen” kanssa.

Riitely, kinastelu ja väittely pääsevät lihan tekojen listalle yhdessä keinottelun (esimerkiksi aseman tai etuisuuden saamiseksi) kanssa.

Mie ainakin oon siun puolella?

Lahkolaisuudella on nk. vapaita suuntia lyöty vuosisatoja – ja tänä päivänä harhaoppileimakirves heilahtaa kovinkin usein ja ottein hengellisessä kentässä. Sanojen takana on ajatus hajaannuksesta ja jakaantumisesta “puolueisiin”. Tämäntyyppisestä Paavali varoitti sanoessaan, että ei pitäisi olla Paavalin puolella tai Keefaan puolella, vaan ymmärtää, että tärkein on Kristus – ja kaikki muut ovat välikappaleita.

Puhdas lihantekoviljelmä?

Sellaisen löydämme narsistilta ja narsistisen käyttäytymismallin omaksuineilta. Teot ovat ilmeiset – mutta narsistin hyppysissä hyvin piiloutuvaa sorttia. Seuraavassa kuvassa avaan muutaman syyn tähän:

11

  1. Meidän kristittyjen tragedia on hyväuskoisuus ja rakkaus väärässä paikassa. Rakastamme, tarjoamme armoa ja anteeksiantamusta myös silloin, kun käyttäytymiselle pitäisi pistää piste, ohjata parannukseen, anteeksipyytämiseen ja jälkien korjaamiseen.
  2. Perusluottamuksemme (erityisesti uskoviin) takia emme tule ottaneeksi lukuun, että jolla kulla voisi olla hyvyys pahuuden verhona.
  3. Pelaamme eri säännöillä.
  4. Narsistilla on taito pitää lankoja käsissään. Siksi kulissit pysyvät pitkään ja hyvin kasassa.
  5. Narsisti ei pysty olemaan aidosti minkään auktoriteetin alla. Hän elää (jos ei muuten niin piilo)kapinassa. – Jos (ja usein, kun…) hän saa meidät mukaan kapinaansa, olemme pulassa, osa hänen kapinaansa verhoutui se miten kauniiseen kaapuun tahansa.
  6. Vahvuuden illuusio vetää meitä puoleensa. Hinta on kallis. Harmaa alue, jolla ei ole siunausta. Ja joskus se, että meistäkin tulee röyhkeitä ja valheessa eläviä.

12

Narsisti tai ei, lihan teoista on tehtävä parannus

Narsisti harvoin tajuaa tilaansa. Meille sen sijaan on äärimmäisen tärkeää irrottautua kaikesta inhottavasta, mitä kautta se on elämäämme tullutkaan oli se sitten langennut luonto, joka ei ole päätynyt ristille – tai mahdollistajan rooli, jossa ollessamme tuemme esimerkiksi narsistin lihallista elämää.

13

Hedelmätesti ennen ja jälkeen

Erilaisissa yhteyksissä – olkoon sitten uusi ihovoide tai kuntotalkoot – kehotetaan ottamaan ennen ja jälkeen kuva. – Myös uskovan elämässä ennen ja jälkeen kuva on hyödyllinen. Se osoittaa muutoksen tarpeen – ja näyttää Jumalan muuttavan voiman suurenmoisena.

Silloin, kun olemme syvillämme pulassa, Kristus on meitä varten. ❤

2