Radikaalia ”ristillisyyttä” (osa 1) – (Kun) Pyhä Henki tulee pysähtyneisyyteen

Arto ja minä käväisimme äskettäin tuttavapariskunnan luona. Yhteisessä rukouksessa en meinannut saada sanaa suustani. Ilmapiiri oli outo. Ikään kuin jokin yrittäisi estää rukouksen tai ikään kuin jokin painaisi alas. Rukouksen päätyttyä kysyin, onko pariskunta kokenut pysähtyneisyyttä ja alakuloa. Vastaus oli myönteinen. Eivätkä pelkästään he, vaan sikäläisen seurakunnan pastori oli todennut puheessaan samaa: outo pysähtyneisyys. Monet muut ovat kertoneet samanmoisista tunnoista. Myös omassa elämässäni on ollut tuollainen – itse asiassa kohtalaisen pitkä – ajanjakso.

Raamattuun on kirjoitettu luopumuksen lisääntyminen ja monien rakkauden kylmeneminen. Raamattuun on kirjoitettu monet niistä uutisista, joita luemme/katselemme päivittäin uutisista. Sen sijaan sinne ei ole kirjoitettu kristittyjen/uskovien (millä nimikkeellä itseämme nimitämmekään) luovuttamismielialaa, vaan Jeesuksen sanoin:

Kun nuo tapahtumat alkavat, nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.

Kielteiset uutiset  eivät ole pään puskaan pistämisen tai itseensä käpertymisen paikka – ei edes päiväntarkan lopunajan analyysin paikka:

Herra, onko nyt tullut se aika, jolloin sinä rakennat Israelin valtakunnan uudelleen?” Hän vastasi: ”Ei teidän kuulu tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut.

Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.”

Maailmanmenon (tai seurakunnanmenon) kamaluutta kummasteleville olen yrittänyt viime aikoina muistuttaa niistä lähtökohdista, jotka ensimmäisillä kristityillä oli.

Jeesus, Hänen toimintansa ja opetuksensa olivat tutut Juudeassa, osin Samarian puolellakin. Hän sai väkijoukot liikkeelle, jopa tuhansittain (ehkä jopa 20 000). Tilanne kuitenkin kääntyi aivan toiseen suuntaan, kun Jeesus ristiinnaulittiin ja haudattiin. – Vielä uuden suunnan tilanne sai, kun pieni joukko Jeesuksen seuraajia vakuuttui siitä, että Jeesus oli noussut ylös ja eli. Kaiken kaikkiaan Jeesuksen ylösnousemus tuli Jeesuksen ilmestymisten kautta tutuksi noin 500:lle.

Useimmat juutalaiset, etenkään heidän johtomiehensä, eivät olleet uutisesta ollenkaan haltioissaan. Se oli heille arvovaltatappio. Jollakin kummallisella tavalla Jeesuksesta puhuttiin, vaikka he yrittivät pyyhkiä tuon kiusallisen Nasaretilaisen pois elämästä ja ihmisten mielistä. Jeesuksen ylösnousemuksesta he levittivät ikävää huhua, että Jeesuksen opetuslapset olivat tekaisseet ja lavastaneet koko ylösnousemustarinan.

Jeesuksen opetuslapset eivät näyttäneet jaksavan luottaa mahdollisuuksiinsa. Jeesus tapasi ”kallionsa”, Pietarin, kalastamassa kaloja ihmisten sijaan ja nuolemassa pelkurimaisen käytöksensä haavoja. Pyhä Henki valtasi Jeesuksen seuraajat lukkojen takana, jossa he olivat juutalaisten pelossa.

Pyhä Henki. Uudet kielet. Rohkeus julistaa. Armolahjat. Palvelutehtävät. – Huh! Sen on täytynyt olla rajua – jopa kokijoille itselleen.

Ajattelepa. Ensin olet peloissasi. Se, mitä Jeesus on puhunut, tuntuu valuneen maahan.

Kyllä Hän ylösnousi – mutta sitten yhtäkkiä keksikin mennä Taivaaseen. Mitä merkillistä me täällä teemme?

Voisi olla kysymys omasta suustani vastaavassa tilanteessa.

Sitten yhtäkkiä alan puhua ihan kummallista kieltä, jota tuntuu ymmärtävän joku ihan muusta maasta tullut… Saarnaan hänelle ilosanomaa Jeesuksesta. Hänestä tulee Kristukseen  uskova, vaikka minä en edes tiedä, mitä minä puhun… Saatika se, että Maija alkaa saada viisaita sanoja ratkaisuksi ihmisten erilaisiin pulmiin, vaikka ei noista pulmista ole perillä oikeasti… ja Kari rohkaisee ihmisiä täsmällisesti heidän tilanteitaan kuvaten… Jotkut antavat auliisti rahaansa ja aikaansa tarvitseville…Useat näkevät näkyjä… Jotkut osaavat selittää noita kummallisia kieliä, joita puhuvat monet… kukin vähän eri kieltä…

Paulin julistus on saanut ihan uutta puhtia. Se on veitsenterävää, ytimeen menevää. Hän nostaa asioita Raamatusta ja selittää, että Jeesus tosiaan on Vapahtaja. Hän käskee ihmisiä kääntymään pois pahoista teoistaan Jeesuksen puoleen.

Tuhansittain ihmisiä tulee Jeesuksen luo. Heitä kastetaan ja he liittyvät joukkoomme.

Juuri näin tapahtui Apostolien tekojen tutuissa kertomuksissa.

Silti tuo ei ollut niin helppoa kuin miltä helposti tuntuu. Ympäristö oli vihamielinen. Evankeliumin julistajat saattoivat joutua vankilaan ja/tai heitä pahoinpideltiin ja yritettiin saada perumaan sanomansa. Eivät seurakuntalaisetkaan aivan turvassa olleet. Esimerkiksi Saulus Tarsolaisella oli lupa ottaa kiinni kenet sai. – Kun hänestä itsestään tuli kristitty, Paavali, hän koki samoja asioita.

Silti – tässä vihamielisessä ympäristössä – ensimmäiset kristityt seurakunnat kasvoivat suorastaan räjähdysmäisesti.

En tiedä, kysyikö kukaan sitä, onko Herran tahto pelastaa tuo kamala maailma… Jos kysyi, vastaus on myönteinen:

Evankeliumia tuli julistaa maan ääriin asti. Kyselemättä, oliko tuo maailma vihamielinen vai ei. – Itse asiassa Jeesus sanoi, että on vihamielinen:

Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin. Jos minun sanaani on kuultu, kuullaan myös teidän sanaanne.– Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani– (Joh. 15: 21, 26, 27)

  1. Johanneksen kirjeestä löytyy seuraava lause:

Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa.( 1. Joh. 4: 17)

Minulle terävyyttä Herran tahtoon on antanut Isä meidän rukous. Siinä ei ole jossittelua, johon mieluusti sortuisin miettiessäni, vastataanko rukoukseeni. Isä meidän -rukous on hyvin päämäärätietoinen:

Tapahtukoon sinun tahtosi niin kuin (se on) taivaassa.

Kun mietimme, millainen taivas on, saamme rohkaisua myös rukouksiimme täällä maan päällä.

 

Kun Jumala vie kivun lähteille

Olen viime päivinä viitannut ympyrään, jonka näytän kulkeneen hengellisellä matkallani, ympyrään, joka monella tapaa sulkeutui viime lauantaina karismaattissävytteisessä tilaisuudessa. Ympyrän sulkeutumis -kokemuksellani on paljon yhteistä Pietarin tarinan kanssa. Löydät yhden näkökulman Pietarin tarinaan artikkelistani Kohtaaminen

Terveellinen Jumalan jano

Vuosia sitten elämäntaparemontin yhteydessä tajusin, että minun on jano! – Tajusin myös, että jano on terve piirre: ihmisen on juotava vettä voidakseen hyvin. Ei riitä, että joi vettä eilen tai toissa päivänä, vaan on juotava vettä myös tänään. Ihan liru ei riitä, vaan ihminen tarvitsee 1,5-3 litraa vettä voidakseen hyvin.
Eilen palasin näihin ajatuksiin pohtiessani sitä Jumalan ja Hänen Henkensä janoa, joka sisikunnassani on ollut erityisesti kuluvan syksyn aikana: ”Enemmän Sinua, Jumala!”
Tässä artikelissani pohdin sitä, kuinka jano on normaali olotila, ei poikkeustila!
Jeesuksen sanoin: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat–” (Joh. 7: 37, 38)

Elämäni kuvat

Kuka uskaltaisi tunnustaa, että oma usko on kamppailua ja että siihen ajoittain voi kuulua epäilyksiä ja laaksokokemuksia? Kuka uskaltaisi tunnustaa, että uskon löytyminen on omassa elämässäkin ollut haparointia ”siihen suuntaan”, ei hetken rysäys (ainakaan useimmissa tapauksissa) – ja harvoin kaikki ongelmat ovat ratkenneet kerralla…

Näin pohdin kirjoituksessani Mitä ja miten markkinoit? http://sourcepublication.net/2012/01/02/mita-ja-miten-markkinoit/

Erityisesti ”voittovoimaa” korostavissa – ja ainakin sanojensa perusteella – ”hallelujakukkuloilla” elävien kristittyjen mukaan jotain on pielessä, jos epäilee, on alakuloinen (tai peräti masentunut) eikä tunnu miltään (tai tuntuu pahalta). Liian usein osoitetaan syyttävää sormea tyyliin: jotain syntiä sinun elämässäsi täytyy olla, kun koet tuolla tavoin.

Jano, nälkä, kuivuus, jne. eivät ole vikatiloja, vaan signaali siitä, kuinka kipeästi tarvitsemme Kristusta. Välttämättä janon, nälän, kuivuuden, jne. syy ei ole synnissä, vaan siinä, että JUMALA SYNNYTTÄÄ KAIPAUKSEN – miten kukin meistä tuon kaipauksen tuntee: tunteena, ikään kuin jokin puuttuisi, janona, nälkänä, haparointina, tyhjyytenä, pimeytenä,…

Jos tunnet itsesi janoiseksi/nälkäiseksi/tyhjäksi/rutikuivaksi, KIITÄ ja ETSI…

View original post 64 more words

898. Kirkastuva kirkkaus

Aamulla ajelin työmatkaani. Kuurainen ja nousevan auringon kultaama maisema oli vaikuttava näky. Pysähdyin hetkeksi tienvarteen ja yritin kuvata näkemääni.

”Tästä se alamäki alkaa”

niukin naukin yli 40 vuotta oleva tuttavani totesi syntymäpäivänään.

Raamatun kuva vanhenemisesta on paljon toiveikkaampi:

Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.

Raamatun kuva vanhenemisesta ei ole nouseva ja laskeva käyrä, vaan yksinomaan nouseva käyrä. Paavali tarkentaa:

”Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä”. (2. Kor. 4: 16)

Jumalan kanssa olemme uudistuvan voiman lähteillä. Meidän ulkoiselle ihmiselle käy köpsäkästi. Sen sijaan sisäisen ihmisen laita on toinen: se uudistuu päivä päivältä ja kerran näkee kirkkauden ja elää ikuisuutta Jumalan tunnettavassa läsnäolossa.

”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.” (1. Kor 13: 12)

Parempi on edessä päin!

873. Päästä irti

Kun eilen törmäsin Joyce Meyerin tarinaan, luin myös muuta hänen tekstiään. Meyeriä on arvostelty ääripositiivisesta ja kevyestä evankeliumista. Joidenkin villat julistus saa oikein kunnolla pystyyn. Yksi korostus tulee esiin niistä kirjoituksista, mitä luin, korostus, joka on paikallaan!

Anna menneisyytesi viimein olla ja kävele eteenpäin!

Minulta kesti vuosia tajuta tuo. Junnasin vuositolkkuja turhan päiten paikallani harmitellen aika päiviä aiemmin tekemiäni valintoja, niiden syitä ja seurauksia, askeleita, jotka ovat johtaneet toiseen ja kolmanteen askeleeseen väärään suuntaan, myös ratkaisuihin, joita ei ollut mahdollista pyörtää, virheisiin, joita ei saanut tekemättömiksi.

Jos lopetat menettämäsi pohtimisen ja sen pohtimisen, mitä et ole ja sen kuinka sinua on kohdeltu menneisyydessä ja asetan mielesi Hänen näkyynsä sinun tulevaisuudestasi, Jumala vie sinut Luvattuun maahasi. Ensin sinun kuitenkin on päästettävä irti siitä, mikä on takana.

Hengellisesti ajateltuna mainio vihollisen konsti pysäyttää sinut ja minut on se, että se ensin saattaa meidät tilanteeseen, jossa olemme sotkeneet elämämme ja sitten kiinnittää huomion siihen, ettei tilanteesta ole (mukamas) ulospääsyä ja jos ulospääsyn löydämme syyttää vääristä valinnoista.

Daavidin rehellinen rukous tuli mieleeni näitä rivejä kirjoittaessani:

Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua! Ps. 25: 7

Daavid rukoilee armoa tilanteeseen, joka on tapahtunut aika päiviä sitten, tilanteeseen, jossa hänen harkintansa on pettänyt, tilanteeseen, jota ei saa tekemättömäksi. – Jumalan armo koskettaa myös tuollaisia asioita! Jumalan armo kuuluu ennen muuta Hänen omalleen!

Artikkelin kuva on puhutteleva. Siinä on risti minun ja kaiken muun välissä. Niin on sinunkin elämässäsi.

DSC_6160

852. Syksyn tuntua

Tänä aamuna suuntasin loman jälkeen työmaalle. Haistoin syksyn.

Syksy ei välttämättä ole suosikkejani vuodenajoissa sateen ja koleuden vuoksi. Syksy kuitenkin on ollut elämässäni poikkeuksetta se vuodenaika, jolloin jotain hyvää ja käänteentekevää tapahtuu.

Route - Reitti

Tämä syksy ei näytä olevan poikkeus. Ilmassa on muutoksen, uuden alun tuntu. Vielä ei ole selvillä se, miltä muutos ja uusi alku tarkkaan ottaen näyttää.

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
sinne puhkeaa virvoittava lähde,
ja sade antaa heille siunauksensa.
Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen. (Ps. 84: 6-8)

Psalmin tekijä ylistää onnellisiksi, siunatuiksi, niitä, joiden voima on Herrassa, niitä jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Viime mainittu, monimerkityksinen, ilmaus on käännetty ihmisen (pyhiinvaellus)matkaksi tai (vertauskuvana ihmisen elämästä) tieksi, jota Jumala saa johdattaa.

Weeping valley - Kyynellaakso

Vedettömän laakson siunaus

Vedetön, kuiva laakso on hikinen paikka taivaltaa. Alkutekstin yksi merkitys onkin ”kyynelten laakso”. Psalmin tekijä julistaa, että kuivuuden ja nääntyneisyyden keskelle puhkeaa virvoittava lähde. Monet käännökset kääntävät kohdan niin, että asiassa on Jumalaan luottavalla ihmisellä osansa: Nimenomaan he muuttavat erämaan lähteiden maaksi – ja syyssade peittää sen siunauksillaan.

Harvest time - Sadon aika

Samaan syyssateeseen törmäämme Joelin profetiassa:

Älkää pelätkö, pellot,
iloitkaa ja riemuitkaa!
Herra tekee suuria tekoja.
Älkää pelätkö, metsän eläimet!
Autiot laitumet tulevat jälleen vihreiksi,
puut kantavat hedelmää,
viikunapuu ja viiniköynnös
antavat runsaan sadon.
Siionin lapset,
iloitkaa ja riemuitkaa
Herrasta, Jumalastanne!
Hyvyydessään hän lahjoittaa teille jälleen sateen,
lähettää sadekuurot ajallaan,
antaa syyssateen ja kevätsateen niin kuin ennen.
Silloin puimatantereet ovat täynnä viljaa, ja puristamoissa öljy ja viini tulvivat yli reunojen.
Minä hyvitän teille ne vuodet,
jolloin sadon söivät sirkat ja niiden toukat,
vaeltajasirkat ja kalvajasirkat,
tuo suuri sotajoukko,
jonka lähetin teidän kimppuunne.
Te saatte syödä ja tulette kylläisiksi,
te ylistätte Herraa, Jumalaanne,
joka on tehnyt ihmeellisiä tekoja
teidän hyväksenne.
Minun kansaani ei enää koskaan pilkata.
Te tulette tietämään, että minä olen Israelin keskellä ja että vain minä, Herra, olen teidän Jumalanne, muuta Jumalaa ei ole. Koskaan enää ei minun kansaani pilkata. (Joel 2: 21-27)

Kyseessä on voimakas elämän jälleenrakentaminen.