Uudelleen muotoilu

Olen elänyt vuoden 2019 alussa yhtä erikoisimmista jaksoista elämässäni.

Artikkelini Pettyneestä pastoriksi ja Mielenkiintoinen metafora tiivistävät tämän blogin kirjoituksissa näkyvän prosessin.

Tiivistäisin kokemukseni näin: Niistä, mitkä ovat olleet vaikeimpia ja kipeimpiä asioita elämässä (ja mitä vastaan vihollinen on kaikkein koviten hyökännyt), on tullut työkaluja käsiini Jumalan työssä. (Tuosta jossain vaiheessa hiukkasen enemmän)

Perääntymisestä uuteen etenemiseen ja etenevään liekkirintamaan

Yhdessä rukoustilanteessa mieleeni nousi kolme kuvaa:

  • Ensimmäisessä kuvassa ”nurkkaan ahdistetusta”oli peräännytty niin taakse, ettei taaemmaksi enää pääse.
  • Toisessa kuvassa liikkeen suunta muuttui etenemiseksi. Se, missä oli peräännytty, mentiin eteenpäin – ja pidemmälle kuin mistä oli tultu.
  • Kolmannessa kuvassa syttyi ensin yksi ”palopesäke”, sitten toinen, kolmas, jne. etenevän liikkeen myötä.

Rintamalinjamme ovat pirstaleina ja perääntyneitä

”Suomen Siion ei ole ollut näin huonossa jamassa…”, totesi eräs seurakunnan vastuunkantaja minulle.

Toinen totesi: ”Vaikka sanotaan, että siellä meijjän suunnalla on herätystä, minä sanon, ei ole. Seurakunnat kuolevat.”

Oma huomioni on samansuuntainen: Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta suomalaiset seurakunnat voivat huonosti. Nimittäisin tätä tappion kierteeksi:

Seurakuntien sisäiset ongelmat vievät energiaa. Myös seurakuntien ulkopuoliset tahot pyrkivät vaikuttamaan seurakuntiin ja niiden jäseniin.

Tuntuu, että kenttämme pirstoutuu entistä pienempiin (osin keskenään kinasteleviin tai peräti sodassa oleviin) yksiköihin. Rintamalinjamme ovat pirstaleina ja olemme perääntyneet.

Odotamme ja rukoilemme ihmettä

Tiukassa tilanteessa paras mahdollinen suunta on kääntyä Jumalan puoleen ja rukoilla…. mutta emme pelkästään voi jäädä odottamaan ja rukoilemaan… On koottava joukot ja lähdettävä vastahyökkäykseen.

Olen paljon puhunut nk. uskovien parannuksen tarpeesta. – Olen nimittäin pistänyt merkille, että monet meistä rukoilevat muutosta ympäröivään maailmaan; minun logiikan ja ymmärryksen mukaan me nk. uskovat tarvitsemme voiman takaisin.

Yksi voimattomuuden syy on salattu vääryys. Tämä heijastuu elämään todellisen yhteyden puutteena:

Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 1 Joh. 1: 7

Johanneksen teksti on terävää:

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. 1 Joh. 1: 8,9

Toisin sanoen, jos väitämme, ettei meillä ole tarpeen vaihtaa suuntaa, vaikka suunnan vaihdokseen on tarvis, valehtelemme ja elämme pimeydessä.

Pimeys voi ilmentyä ”pieninä kettuina”, jotka saavat aikaan tuhoa ”viinitarhassa”.

Näitä kettuja voisivat olla ”ketun työtä” kuvastavat sanat, kuten

  • keskinäinen eripura
  • toisen panettelu (tai toisesta valehtelu)
  • toisen aliarvioiminen
  • maan kaivaminen toisen työn alta
  • kaksinaamaisuus

Tuiki tarpeellinen parannus

Rakkaudentäyteisestä opetuksestaan tunnettu Johannes saa tuotavaksi parannukseen kutsuvan sanan Efeson seurakunnalle:

Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. Ilm. 2: 5

πρῶτος [prootos] ´ensimmäinen´ tarkoittaa ajallisesti tai järjestyksessä ensimmäistä ja myös arvoltaan ensimmäistä.

Herra antaa Johanneksen kautta Efeson seurakunnalle tunnustusta:

Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut. — Ilm. 2: 3

Perään tulee ”Jumalan mutta”:

Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Ilm. 2: 4

Hylätä ´lähettää tiehensä; luopua, luovuttaa; jättää´ kuvaa, mitä Efeson seurakunnassa oli tapahtunut ensimmäiselle (vrt. sanan selitys edellä) rakkaudelle.

Efeson seurakunta

  • näki kärsivällisesti vaivaa
  • oli hyvän perään ja pahaa vastaan
  • oli (hyvällä tavalla) kriittinen ihmisten ilmiöiden kanssa
  • kestävä

 … mutta se oli

  • lähettänyt tiehensä ensimmäisen rakkauden
  • luopunut ensimmäisestä rakkaudesta
  • luovuttanut (pois) ensimmäisen rakkautensa.

Jumalan Sana on hyvin suora: Tee parannus. Muuten siirrän lampunjalkasi paikaltaan. Siinä tapauksessa et voi enää loistaa valoani, et olla käytössäni.

Viikonloppuna kuuntelin ikääntyvää saarnamiestä, joka jyrähteli samaa tekstiä kuin minäkin olen ajoitain tehnyt:

Seurakunnan on tehtävä parannus. Herätys ei tule ennen kuin seurakunta tekee parannuksen. Pyhä Henki tulee puhtaisiin astioihin.

Kun uskovat alkavat rukoilla, tapahtuu

Terävän parannukseen kutsuvan sanan vierellä kulkee lupaus virvoituksen ajoista.

Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani,  mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi. 2 Aik. 7: 13,14

Kristinuskon historiassa on hyvinkin pimeitä vaiheita – ja on niitä vaiheita, jolloin uskovat ovat nousseet, rukoilleet, tehneet parannusta ja AINA on alkanut tapahtua, ensin uskovien sydämissä ja elämässä, sitten ympäristössä.

Kun 1,5 vuotta sitten piirsin artikkelin alkuosassa olevat tappion kierteen, tuli vierelle myös toinen kuva, jossa asiat ovat kääntyneet aivan päinvastoin.

Lamaannuksen ja luovuttamismielialan sijalla on innostus (ensimmäinen rakkaus). Tässä toiminta ei ole vain toiminnan vuoksi ja ideat ideoiden vuoksi, vaan Jumalan rakkauden (agape) inspiroima väyliä ja välikappaleita, jotta ihminen ja Jumala pääsevät kohtaamaan.

… mutta mitä tämä edellyttikään: Laitetaan pois pimeyden teot (riitaisuudet, panettelu, … mitä ikinä onkaan) ja pukeudutaan valon asein. Vrt. Room. 13: 12-13.

Mielenkiintoinen metafora

Vuoden alussa minua on puhutellut kahden eri profeetan sanat temppelin jälleenrakennuksesta. Kohdat löytyvät Haggain ja Sakarjan kirjoista.

Te rakennatte temppelin uudelleen

Haggai 2: 3-9, Sak. 4: 6,7

Vieläkö teidän joukossanne on joku, joka on nähnyt, miten kaunis entinen temppeli oli?

Haggai kysyy. Jotain on kadonnut temppelin loistosta ja kunniasta.

Jumala vierittää profeetan kautta ylipapin ja kansan eteen lupauksensa ja arvovaltansa. Sana MINÄ eri muodoissaan toistuu näissä muutamissa jakeissa seitsemän kertaa ja Jumalan nimi Herra Sebaot viisi kertaa.

Näin sanoo Herra:

– Nyt, Serubbabel, ole luja! Älä lannistu, Joosua, Josadakin poika, ylimmäinen pappi!

Jumala toistaa saman lupauksen kuin minkä hän antoi  

  • ”toiselle Joosualle” ennen luvatun maan ja saman lupauksen, minkä Hän antoi
  • Egyptistä lähtevälle kansalle.

Sen takia pelkoon ei ole syytä, vaikka haasteita onkin paljon.

Ja kaikki maan asukkaat, olkaa lujat! sanoo Herra. Ryhtykää työhön!  Minä olen teidän kanssanne,

sanoo Herra Sebaot.

Tämän lupauksen minä annoin teille jo silloin, kun lähditte Egyptistä: minun henkeni on teidän kanssanne. Älkää pelätkö!

Näin sanoo Herra Sebaot:

Vain hetki enää, ja minä  järisytän taivaan ja maan, meret ja mantereet. Minä saatan kansat kauhun valtaan, ja niiden aarteet tuodaan tänne. Minä  täytän temppelini loistolla, sanoo Herra Sebaot. Minun on hopea ja minun on kulta, sanoo Herra Sebaot. Tämän temppelin loisto on oleva suurempi kuin entisen, sanoo Herra Sebaot.

Jumalan temppeli kävi tuhon partaalla – ja oli osin jopa tuhottu – ennen kuin uusi nousu alkoi

Tuhoon oli syynsä. Siitä profeetat  puhuivat ja kutsuivat parannukseen. Tämä Haggain kohta rohkaisee luottamaan – ja oikeammin kaivautumaan – Jumalan lupauksiin. Kun Hänen kansansa uskaltaa pistää itsensä likoon, Jumala tekee osansa ja antaa jopa yliluonnollisen avun.

Jumala on sitoutunut omiinsa. Jopa niin, että vaikka kansa oli eksynyt Hänestä kauas ja sai kantaa valintojensa seuraukset, Jumala uskollisuudessaan kutsui takaisin ja sitoutui uudestaan ja uudestaan.

Tälle paikalle minä annan rauhan ja menestyksen

sanoo Herra Sebaot.

Tämän sanan jatkoksi nousi mieleeni Sakarja kirjasta jae, jossa Sakarja puhuttelee Serubbabelia:

” — Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot.”

– ja siirtyy puhuttelemaan vuorta Serubbabelin edessä:

Mikä luulet olevasi, sinä suuri vuori, Serubbabelin edessä? Tasangoksi sinun täytyy tulla!”

Viimeinenkin kivi tullaan asettamaan paikoilleen

Kuva siirtyy temppelin jälleenrakennuksen kuvaukseen:

“Hän on asettava paikalleen ylimmän kiven, ja huudot kaikuvat: ”Menestys tälle temppelille!”  — Serubbabelin kädet ovat laskeneet tämän temppelin perustukset, hänen kätensä saattavat myös päätökseen temppelin rakentamisen. Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne. Se, joka epäillen katseli vaatimatonta alkua, on iloitseva nähdessään viimeisen kiven Serubbabelin kädessä.  — “

Viimeinen kivi… Jumala lupaa, että temppeli nousee koko suunniteltuun korkeuteen.

Jumalan apu ei ole rajoittunut vain rakentajien omiin voimiin

Jumalan oli kullat ja hopeat – lähellä ja kaukana.

“Kaukaisista maista saapuu minun temppelini rakentajia.” Kun näin tapahtuu, te tiedätte, että Herra Sebaot on lähettänyt minut (Sakarja puhuu itsestään profeettana) teidän luoksenne. Kaikki tämä toteutuu, jos te noudatatte Herran, Jumalanne, tahtoa. — Minä kylvän rauhaa ja menestystä. Viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa tuottaa satonsa, ja taivas antaa sateensa. Kaiken tämän minä lahjoitan kansastani jäljelle jääneille.  

Niin kuin te, Juudan ja Israelin heimot, olette olleet kansojen keskuudessa merkkinä minun kirouksestani, niin te tulette olemaan merkkinä minun siunauksestani, kun minä olen pelastanut teidät. Älkää pelätkö! Rohkaiskaa mielenne! ”Näin sanoo Herra Sebaot: Kun teidän isänne olivat vihastuttaneet minut, minä päätin syöstä teidät onnettomuuteen, enkä katunut sitä, sanoo Herra Sebaot. Nyt olen yhtä vakaasti päättänyt tehdä hyvää Jerusalemille ja Juudan heimolle. Älkää siis pelätkö!  

Jumala kutsuu kansaansa kokonaisuutena parannukseen:

“– Nämä teidän tulee pitää: Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne. Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne. Varokaa tekemästä väärää valaa. Minä vihaan kaikkea vääryyttä, sanoo Herra.”

Herätys – se se on!

Ja mistä muusta Sakarjan kuvaus voisi kertoa kuin siitä, mitä me uskovat kutsumme herätykseksi:

Näin sanoo Herra Sebaot: — Vielä on tapahtuva, että monet kansat ja monien kaupunkien asukkaat lähtevät liikkeelle. He kulkevat kaupungista toiseen ja sanovat: ”Lähtekää tekin mukaan, menkäämme yhdessä Jerusalemiin uhraamaan Herralle ja etsimään häneltä armoa, rukoilemaan Herraa Sebaotia.” Ja kaikkialta kuuluu huuto: ”Minä tulen mukaan!” Kansanjoukot ja mahtavat kansat saapuvat Jerusalemiin rukoilemaan minua, Herraa Sebaotia, uhraamaan minulle ja etsimään minulta apua.  ”Näin sanoo Herra Sebaot: Jokaisen Juudan miehen viitan liepeisiin tarttuu noina päivinä kymmenen miestä, jotka kaikki puhuvat eri kieltä, ja he sanovat: ’Me tahdomme tulla teidän mukaanne. Olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.'”  Sak 8: 12–23

Ne päivät, jotka olivat murheen päiviä ja jotka muistuttivat tappiosta ja hävityksestä, tulevat tämän takia saamaan aivan uuden merkityksen:

”Näin sanoo Herra Sebaot: — Neljännen ja viidennen, seitsemännen ja kymmenennen kuukauden paastopäivät ovat vielä kerran Juudan heimolle ilon ja riemun päiviä, onnellisen juhlan aikaa. Rakastakaa totuutta ja rauhaa!”

Karu kuvaus karikoista – jotka ovat meillekin arkea

Tänään törmäsin uudestaan kertomukseen temppelin rakentajista – ja ylipappi Serubbaabelista. Kohta löytyy Esran kirjan luvusta 4. Kuva on minusta loistava – ja samalla karu – kuvaus ajastamme:

Temppelin rakentaminen edistyi. Samaan aikaan mukaan pyrki myös ihmisiä, joita ei otettu mukaan rakennusprojektiin. Nämä ihmiset loukkaantuivat ja alkoivat kaivaa maata rakennusprojektin alta. (Esran luku 4 kannattaa lukea tästä näkökulmasta.) Ensiksi he alkoivat pelotella, toiseksi lahjoa ja kolmanneksi laskivat rakennusprojektista liikkeelle vääristeltyä tietoa. – Tämä (jälkiseurauksineen) sai kansan – johtomiehiensä johdolla – lopettamaan työn.

Toivon, että tässä vaiheessa kaivat esille Raamattusi tai nettiraamatun ja luet Esran kirjan 4. luvun – ja sen jälkeen palaat tekstini ääreen.

… kun luin kohdan… ajattelin: Autz… Tämä kuvaa myös meitä tämän ajan ”temppelin rakentajia”.

Osa meistäkin pelkää. Meidät on peloteltu. Meidän kohtaama pelottelu on muunnelma Esran kirjan tapahtumista.

Jotkut ovat loukkaantuneet rakennustyömaalla

Olen lukeutunut taannoin tuohon joukkoon itsekin. Loukkaantuminen on saanut reagoimaan työmaan tapahtumiin kullakin hiukan omaan tapaansa.

Meillä tämän ajan ihmisillä netti tekee asian helpoksi. Tuohon aikaan lähestyttiin korkeaa tahoa kirjeellä, juhlallisesti, monen miehen voimin. – Tänä aikana on helppo ilmiantaa omasta mielestä epäilyttävä toiminta netissä joko rohkeasti omalla nimellä tai nimettömästi (mikä madaltaa kynnystä entisestään).

Kuten sosiaalista mediaa koskevissa koulutuksissa usein totean: Sananvapaus on hieno asia. Sitä kuitenkin pitää meidän käyttää vastuullisesti. Muuten luomme sananvapaudesta hirviön, joka voi kääntyä myös itse kutakin meitä vastaan hetkenä minä hyvänsä.

Esran kirjan luvussa 4 sekoittui totuus ja valhe, todelliset tapahtumat ja värittynyt tulkinta:

  • Totta: Kaupunkia rakennettiin
  • Valhe: Kaupunki oli kapinallinen ja paha
  • Tulkinta – ja siihen liitetty hyvää (?) tarkoittava varoitus: Persian kuningas tulisi menettämään verotulonsa
  • Viittaus lojaalisuuteen viestin vastaansaajaa kohtaan: ”Olemme hyvällä asialla”
  • Kehotus tutkimaan ”isien asiakirjoja”, joista asian voisi todeta

Kaikki näyttää olevan kunnossa. Se, mitä tarkkailija näkee, tukee tulkintaa – ja kuten muutama jae myöhemmin huomaamme, jopa historia tukee tätä tulkintaa!

Persian kuningas päätyi johtopäätökseen: Muureja rakennetaan. Jerusalem ja sen kuninkaat olivat historian saatossa monesti vahvoilla. Kyllä, kyllä,… tämän täytyi merkitä, että Jerusalem tulisi vahvistuessaan olemaan vaaraksi heidän valta-asemalleen. Kyllä, kyllä, … pahemman estämiseksi rakennustyöt täytyi lopettaa välittömästi.

KAIKKI, aivan kaikki pitää suodattaa ja tutkia itse perinpohjaisesti. Sen verran monimutkaisessa maailmassa elämme.

… Miten tämä liittyy tämän hetken hengelliseen kenttään? – Olen seurannut aktiivisesti keskustelua hengellisen kentän ilmiöistä syksystä 2007. Keskustelu on jakaantunut

  • erilaisten ilmiöiden puolustajiin ja
  • vastustajiin – ja myös
  • niihin, jotka eivät pysty tai uskalla ottaa kantaa puoleen tai toiseen.

Keskustelussa ilmiöistä ja ihmisistä niiden takana on totuuspohjaakin. Pahoja asioita on tapahtunut ja tapahtuu. – MUTTA aivan kaikki kritiikissä ei aina täsmää. Ajoittain kritiikissä

  • yhdistyvät asiat, jotka eivät liity toisiinsa
  • asioista kerrotaan osa ja osa jätetään kertomatta
  • vihjataan asioiden huonosta laidasta, johdatetaan tietolähteen luo – ja todennäköisesti annetun tiedon varassa lukija/kuulija päätyy kriittiselle kannalle

… No, mistäkö tämän tiedän? Siitä, että olen ollut tässä kriittisessä keskustelussa eri puolilla ja nähnyt eri puolet:

  • Olen puolustanut taitamatonta toimintaa ts. olen potentiaalinen kritiikin kohde
  • Olen kritisoinut aiemmin puolustamaani ja niputtanut näkemäni ja kokemani kaiken muun samaa ilmiötä muistuttavan kanssa
  • … ja tutustunut tarkemmin karujen kokemusteni jälkeen kritisoimiini tahoihin ja heitä koskevaan kritiikkiin – ja huomannut, että kritiikinkin kanssa pitää olla kriittinen

(Pahoittelen monimutkaista ilmaisua. Näin asia kuitenkin menee reaalielämässä. KAIKKI, aivan kaikki pitää suodattaa ja tutkia itse perinpohjaisesti. Sen verran monimutkaisessa maailmassa elämme.)

Muutamia näkökulmia näkemäni pohjalta:

Täysi harha – koko totuus -asettelu kärjistää keskustelua

Helposti ajaudumme mustavalkoiseen maailmankuvaan: asiat ovat joko tai. Harvoin kyse kuitenkaan on joko-tai -asettelusta. Vajavaisten ihmisten maailmassa harvoin on täysin oikeaa, täydellistä ja totta.

Mietitään vaikka jotain episodia, jota todistaa useita ihmisiä. Jokaisella on tilanteesta hiukan erilainen kuva sen mukaan, mistä hän tilannetta tarkkailee, millä mielellä hän on, millaiset hänen aiemmat kokemuksensa ovat ja mikä hänen suhteensa muihin paikalla oleviin on. Esimerkki on helposti siirrettävissä hengelliseen kenttään: Peilaamme näkemäämme ja kuulemaamme taustastamme käsin – halusimme sitä tai emme.

Myös meille uskoville voi tulla somekupla

Algoritmit valikoivat meille sisältöä meidän makuumme. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että minun Facebookin aikajana vaikuttaa tyystin erilaiselta kuin mieheni Facebook.

Ilman algoritmejakin valikoimme ajatusmaailmaamme sopivat aiheet, kirjoittajat ja kirjallisuuden.

2007-2010 luin hyvin pitkälti pelkästään tiettyjä teologisia värejä kritisoivia tekstejä. Minulle muodostui kuva kartettavien henkilöiden listasta. Omine spekseineni olin sinne valmis lisäämään tuntemiani henkilöitä – koska he muistuttivat niitä, jotka listalla jo olivat.

Minut pelasti värikäs kansainvälinen someseurakunta

Tutustuin kristittyihin ja pastoreihin ympäri maailmaa. Heidän hengellinen taustansa oli vähintään värikäs: Mukana oli tutusti luterilaisia ja oli presbyteerejä, helluntalaisia, itsenäisiä seurakuntia, joissa oli vaikutteita näistä kaikista, jne. – Ja mukana oli nk. menestysteologeja – tai ainakin heidän fanejaan.

Tilasin uutiskirjeitä näiltä hyvin erilaisilta ja erilaisista taustoista olevilta ihmisiltä. Ostin kirpputoreilta ja latasin netistä heidän kirjojaan.

Päädyin melko hämmentävään lopputulokseen:

Joidenkin heidän opetus oli pitkällä aikavälillä seurattuna hyvinkin monipuolista ja tasapainoista. – He puhuivat Jumalan siunaamasta elämästä ja samalla katsoivat elämän realiteetteja silmästä silmään. Myös heillä ja heidän perheissään oli ollut tragiikkaa ja vaikeita hetkiä. Samaan aikaan he rukouksessa vetosivat Jumalan Sanan lupauksiin ihan viimeiseen asti. – Jos perheenjäsen menehtyi kaikesta huolimatta tai perheeseen syntyi sairas lapsi, ok… Näin oli hyvä, nyt. – Ja samalla luotettiin, että Jumalan siunaus on kaiken yllä – ja Jumalalla on näennäisesti oudon tilanteen keskelläkin jotain suurta varattuna.

Usko Sanaa

Luin Sanaa. Kaivoin alkukieltä. Luin englanninkielisiä käännöksiä. Ja ennen muuta näin muutoksia omassa elämässäni. Niin kuin iso laivakin kääntyy vähin erin, on myös elämän laita. Muutokset tulevat usein hissukseen ja isot muutokset ovat nähtävissä, kun laiva on täysin toisessa asennossa.

Eräs esimerkki löydöksistäni liittyy raamatunkäännöksiin. Olen varttunut kulttuurissa, jossa tiettyjä käännöksiä (mikä se itse kullekin oli) on pidetty oikeana – ja muiden käännöksien lukijoita vähintäänkin arveluttavina. – Itse olen lukenut vuosien mittaan niin monen perinteisen (herätys)kristityn arvostamaa King James Versionia, Elävää Uutista, The Amplified Biblea, KR 32/38- ja KR 92-käännöksiä.

Jokaisessa näissä on puolensa.

Vanhat perinteiset käännökset ovat pyrkineet sanatarkkuuteen, uudemmat ymmärrettävyyteen. Englanninkieliset käännökset kääntävät monesti kohdat järjestään suomalaista käännöstä rohkeammin. Esimerkiksi sana shalom kreikkalaisine vastineineen käännetään suomeksi melkein aina rauhaksi, kun englanninkielisissä raamatuissa se saatetaan kääntää myös menestykseksi, terveydeksi ja vauraudeksi. Kaikki käännökset ovat tavallaan oikeassa, koska shalom -sanalla on juuri näin laaja merkitys. Se tarkoittaa kaikkea mahdollista hyvää ja tätä hyvää Jumalaan luottava toivottaa toiselle ja rukoilee itselle – ja tätä hyvää Jumala myös lupaa hänen omalleen.

Käännöksien erilaisuudesta on koitunut tietynlainen hyvä-paha -akseli myös keskusteluun hengellisen kentän eri vaikuttajista

Koska meidän suomenkielinen Raamattumme harvoin käyttää sanaa menestys, meidän korvissamme kalskahtaa pahalta King James Versionia lainaava puhuja, joka väittää, että Herran siunaus rikkaaksi tekee, eikä Hän liitä siihen surua. Meidän KR 92 kääntää kohdan: ”Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei voi lisätä.” – Tilanne vaan on niin, että melkein poikkeuksetta englanninkieliset käännökset kääntävät kohdan hyvin myönteisesti. (Voit tarkistaa asian tästä linkistä ) – Käytännössä kysymys on siitä, että kohtaan vetoava on juuri niin raamattu-uskollinen kuin mekin… Hän vain vetoaa eri käännökseen.

Samalla tavoin meiltä hiukset pystyyn voi nostaa sanat: manifestaatio, läsnäolo tai ilmestys(tieto). – Kyse ei useinkaan ole sen kummallisemmasta kuin siitä, että kyseinen sana löytyy puhujan omasta Raamatusta samaan tapaan kuin meidän Raamatustamme ajatus (Jumalan) ilmestymisestä, Jumalan kasvoista tai tiedosta. – Suomeksi käännetyt kirjat ajoittain ontuvat termeissä – ja meidän mielikuvissamme kirjailijat muuttuvat kummajaisiksi.

Temppeli rakennetaan sittenkin

Palataanpa takaisin temppelin rakentamiseen. Esran kirjan luku 5 kertoo, kuinka juuri tuossa nimenomaisessa pelon ja pysähtyneisyyden vaiheessa Jumala nosti kaksi profeettaa: Haggain ja Sakarjan, jotka puhuivat Israelin Jumalan nimessä Juudan ja Jerusalemin juutalaisille. Heidän rohkaisustaan Serubbabel ja Joosua/Jesua käynnistivät rakennustyöt uudestaan ja Jumalan profeetat tukivat heitä työssä. (Esra 5: 1,2)

Nämä ihmiset tottelivat enemmän Jumalaa kuin ihmistä.

Kun tieto temppelin rakentamisesta levisi, sen perään alkoivat kysellä Persian kuninkaan hallinto. Temppeliä rakentavat antoivat kyselyyn vastineen, jossa kehotettiin tutkimaan arkistoja: Sieltä kyllä löytyisi lupa rakentamiseen. Esran luvut 5-6 kertovat tästä episodista. – Siinä Haggain ja Sakarjan profetia toteutui prikulleen.

 Älkää puuttuko tähän asiaan, vaan antakaa temppelin rakennustöiden jatkua rauhassa. Juutalaisten käskynhaltijalla ja heidän vanhimmillaan on lupa rakentaa temppeli entiselle paikalleen.Nyt määrään, miten teidän tulee tukea juutalaisten vanhimpia, kun he rakentavat tuota temppeliä. Niistä kuninkaan verotuloista, jotka saadaan Eufratin länsipuolisesta maakunnasta, on tarkoin ja viipymättä korvattava noille miehille kaikki kustannukset. Jerusalemin papeille tulee päivittäin antaa, täsmälleen sen mukaan kuin he ilmoittavat, tarpeellinen määrä sonneja, pässejä ja karitsoita sekä vehnää, suolaa, viiniä ja öljyä,  jotta he voisivat uhrata uhrinsa taivaan Jumalalle ja rukoilla menestystä kuninkaalle ja hänen pojilleen. Annan myös seuraavan käskyn: jos joku rikkoo tätä määräystä vastaan, hänen talostaan revittäköön palkki ja hänet lyötäköön siihen riippumaan, ja hänen talonsa hajotettakoon rauniokasaksi. Tuhotkoon Jumala, jonka nimen tyyssija tämä temppeli on, jokaisen kuninkaan ja kansan, joka rikkoo tätä määräystä vastaan ja yrittää hävittää Jerusalemin temppelin. Esra 6: 6.12

»Minä, Dareios, olen antanut tämän käskyn. Noudatettakoon sitä tarkoin.»

”Serubbaabelkohdat” puhuttelivat minua myös siitä näkökulmasta, että meidän, jotka tässä ajassa rakennamme ”temppeliä”, viemme eteenpäin Jumalan (ja Hänen valtakuntansa) asioita muodossa tai toisessa, kannattaa etsiä työn perustelu Jumalan antamasta valtuutuksesta ja Kirjoituksista, ei pysähtyä ihmisten kritiikkiin tai hidasteisiin. – Kun kaivamme työmme perustelut syvälle Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa, työmme menee eteenpäin – finaaliin asti.

Kun Pyhä Henki tulee pysähtyneisyyteen

Yhteisessä rukouksessa en meinannut saada sanaa suustani. Ilmapiiri oli outo. Ikään kuin jokin yrittäisi estää rukouksen tai ikään kuin jokin painaisi alas. Rukouksen päätyttyä kysyin, onko pariskunta kokenut pysähtyneisyyttä ja alakuloa. Vastaus oli myönteinen. Eivätkä pelkästään he, vaan sikäläisen seurakunnan pastori oli todennut puheessaan samaa: outo pysähtyneisyys. Monet muut ovat kertoneet samanmoisista tunnoista. Myös omassa elämässäni on ollut tuollainen – itse asiassa kohtalaisen pitkä – ajanjakso.

Mitä tapahtuu, kun Pyhä Henki tulee pysähtyneisyyteen? – Siitä enemmän oheisessa videossa – tai jos lukeminen on enemmän ominaista sinulle – artikkelissa, johon pääset tästä linkistä Radikaalia ”ristillisyyttä” (osa 1) – (Kun) Pyhä Henki tulee pysähtyneisyyteen

Vääryyden hedelmästä Jumalan nosteeseen

–Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. (Matt. 24:12)

Laittomuudeksi käännetty sana

  • merkitsee tilannetta ”ilman lakia” joko sen vuoksi, että laki on unohdettu tai se on heitetty syrjään
  • voidaan kääntää myös ´vääryys, epäoikeudenmukaisuus, synti, pahuus, epävanhurskaus.

Asiaintilan seurauksensa Jeesus sanoo olevan monen rakkauden kylmeneminen.

Kokemuksesta voin allekirjoittaa tuon. Olen nähnyt monta alakuloista, luovuttamismielentilassa olevaa kristittyä.

  • Jotkut heistä pohtivat sitä, mihin tämä maailma oikein menee.
  • Jotkut pohtivat sitä, minne nk. kristityt, kirkot ja seurakunnat menevät.
  • Jotkut pohtivat sitä, miksi vääryys, epäoikeudenmukaisuus, pahuus, epävanhurskaus on kolahtanut heihin voimalla – joihinkin nk. kristityn kautta.

Olen kirjoittanut paljon väkivallasta hengellisissä yhteyksissä – siellä, missä sitä ei pitäisi löytyä.

Ensimmäinen kylmeneminen

Vääryyden, epäoikeudenmukaisuuden, pahuuden, epävanhurskauden edessä on kylmennyt ensin tuollaiseen osallistuvan rakkaus. Pyhän Hengen aito työ ilmenee Hengen hedelminä, ei lihan tekoina. Toki kristittyinä olemme lihaa ja verta ja meillä on itse kullakin omat heikkoutemme. Jumalan rakkaus on tullut ilmi siinä, että hän ei meitä ole jättänyt/tarkoittanut heikkouteemme yksin, vaan Hän on antanut Poikansa kuolemaan meidän takiamme, jotta meillä uskon kautta Häneen olisi pelastus. Jeesus on voittanut synnin, kuoleman ja pimeyden. Hänessä meillä on apu heikkoudessamme. Hengessä vaeltaminen Hengen hedelmineen on suositeltava tie.(Vrt. Gal 5: 13-26) Jos hedelmänä on enemmän lihan tuotoksia, jotain on tapahtunut tärkeimmälle suhteellemme, suhteellemme Jumalaan.

Jotenkin ymmärtää, jos ihminen joka viis veisaa Jumalasta, mennä koheltaa elämässä miten sattuu, mutta henkilö, joka julistaa Jumalan rakkautta, totuutta ja pyhyyttä, sitä on vaikeampi ymmärtää…:

  • Miten tällainen ihminen kohtelee kaltoin puolisoaan, lastaan, seurakuntalaistaan?
  • Miten tällainen ihminen laittaa Jumalan suuhun sanoja, jotka ovat hänen omia ajatuksiaan?
  • Miten tällainen ihminen tietoisesti valehtelee vastoin totuutta?
  • Niin, ja missä rakkauden ja totuuden Jumala, missä on pyhä Jumala tämän kaiken keskellä?
  • Miksi Hän ei näytä puuttuvan tai auttavan?
  • Miksi tuo tuossa porskuttaa ja minä olen asiani kanssa tiukilla?

Reaktioita

Yksinäisyys

Yksinäisyys saattaa olla päällimmäinen tunne etenkin, jos Jumalan rakkautta, totuutta ja pyhyyttä julistavaa uskotaan enemmän kuin sitä, joka vaivojansa valittaa. Helposti käy niin, että uhrista tulee syypää kaikkeen ja tekijä pääsee kuin koira veräjästä – ainakin aluksi.

Pettymys

Vääryyden tms. näkeminen voi tuottaa syvän pettymyksen henkilölle, jolle uskonelämä on markkinoitu myönteisin kielikuvin.

Eräs ”elämäni narsisti” markkinoi uskoa ympärilleen nyt-jubileeraa -tyyliin ja kertoi ihmeellistä parantumiskertomusta. Hänen elämäänsä seurattuani aloin ihmetellä sitä, miksi hän on ”parantuneenakin” eläkkeellä tai miksi hänen puheensa muutoinkaan eivät pidä yhtä totuuden kanssa. Voit vain kuvitella, millaisen haavan tuon näkeminen jätti jälkeensä – ja kysymyksen: Jos nk. uskovaan ei voi luottaa, mihin sitten voi?

Tuo havahtuminen oli itse asiassa vain alkua. Samantyyppisiä henkilöitä on putkahdellut vastaan silloin tällöin niin Suomen kamaralla kuin ulkomaan tuliaisinakin.

Aitous puhuttelee

Vääryyksien esilletuomista usein toppuutellaan sillä perusteella, että nk. uskosta osattomat saavat meistä nk. uskovista huonon kuvan. Mielestäni vääryyksien peitteleminen on valehtelemista. Jos meidän nk. uskovien elämä ei kestä tarkastelua ja jos emme uskalla tunnustaa puutteitamme nk. uskosta osattomalle, meidän on lopetettava voittovoimassa ja iloherrassa -hössötyksemme. Aitous – raadollisenakin – on se, joka puhuttelee – usein vieläpä niin, että uskallan uskoa, että minullakin on toivoa!

Hyväuskoisuudesta valveutuneisuuteen

Mielestäni meidän nk. uskovien ongelma on siinä, että olemme liian hyväuskoisia! Nk. uskova tai julistaja voi puhua suuresta herätyksestä ja mahtavasta maineestaan maamme tai maailman toisella laidalla. Meillä ei tule peruslähtökohtaisesti mieleenkään tarkistaa asioiden laitaa sieltä, missä he ovat olleet:

  • Onko paikkakunnalla hengellistä liikehdintää vai hajoavatko seurakunnat julistajan jäljiltä?
  • Missä ovat ihmiset (tai ihmisjoukot), jotka todistavat parantumisista?
  • Onko vastustuksen syy se, että nämä ”pyhät” ja ”voidellut” ovat sitä, mitä sanovat, vai onko heidän julistuksessaan ja taustoissaan hämäryyksiä, joita he eivät ole tuoneet julki rehellisesti ja jotka kritiikin kautta pyrkivät ihmisten ilmoille.

Usein kipeät kohdat tunnistaa siitä, että julistaja tms. alkaa uhkailla tai pelotella Jumalan tuomiolla, tms. – tai mustamaalaavat kriitikkoja (harhaoppisiksi, mielenterveysongelmaisiksi, kateellisiksi, kapinallisiksi,…Neuvoni on, että jos tuollaisiksi leimatut eivät asu kovin kaukana, mene tapaamaan heitä ja kuulostele, ovatko he sitä, miksi heitä väitetään…Voit kuulla heiltä vallan toisenlaisen tarinan!)

Lamaannuksesta Jumalan nosteeseen

  • Minä en voi tälle mitään.
  • Kannattaako uskoa, kun…(on niin paljon valhetta, tms.)?

Sille, joka vääryyttä harrastaa ja haluaa sen pitää piilossa, asioiden oikean laidan nähneen lamaannus on ilouutinen; lamaantunut ei jaksa tehdä asioille mitään.

Inhottavinta mielestäni on leimata tällainen ihminen tai uhata tai syyllistää häntä – ikäänkuin lamaantuminen olisi luovuttamismielialaan vajonneen täysin oma vika tyyliin: ”Mitä rupesit pullikoimaan, siinäs näet…!”

Hedelmistään me tunnemme heidät… Lamaannus, epätoivo, ahdistus, syyllistäminen/syyllistyminen eivät ole Hengen tuotoksia. Ei ole mitään järkeä siinä, että rakkautta ja toivoa sanomassaan kantava usko kantaa hedelmänään toivottomuutta tai ahdistusta. Jumala haluaa nostaa, antaa toivon, vapauttaa – myös väärästä syyllisyydestä. Hän ei koskaan syytä tai syyllistä, vaan – ojentamisenkin – tarkoitus on, että elämään löytyy uusi suunta ja vapaus. Myös silloin, jos tuntuu, että vääryys ympäröi eikä asiaintilalle voi mitään.

 

Oikotieltä omakohtaisuuteen

Eilen viittasin Tommy Tenneyn kirjaan Tahdon Sinua, Jumala. Tenney kirjoittaa muun muassa:

Haluamme herätyksen mikrouunireseptin, haluamme Jumalan läsnäolon toteutuvan nappia painamalla. Oletamme kaiken tapahtuvan toivomallamme tavalla, kun sekoitetaan yhteen juuri oikea saarnamies, juuri oikea laulaja ja reilu annos tehomainontaa innostuksen kohottoamiseksi.
Ei niin. Jossakin vaiheessa me joudumme sanomaan Jumalalle: Sinua me haluamme.

Kolmen vuoden takaisessa kirjoituksessani Läsnäoloon viittasin taipumukseen etsiä oikoteitä Jumalan läsnäoloon ja lainasin Hilja Aaltosen sanoittamaa hengellistä laulua, johon hän mielestäni sai sanoitettua oikean tien viitat:

Sinä kaipaatko täyteyttä Hengen sen,
Joka tulvailee uskosta Jeesuksen,
Joka vuotavi kädestä Mestarin
Tyhjän tyhjihin sieluihin.

Tämä siunaus armona annetaan,
Omat ansiot turhuutta, roskaa vaan.
Kiinnä katseesi vuorehen voittoisaan,
Pyhän Golgatan kukkulaan.

Yhden ainoan voit sinä tehdä vaan:
Olla Mestarin edessä polvillaan.
Kierrä alttarin sarvihin kädet nuo,
Pyydä: Avaa jo virran vuo!

Vaivu alttarin juurehen sellaisnaan,
Kiinnä katseesi kuolevaan Karitsaan.
Siellä löytävi voiman sun henkesi,
Joka täyttävi toiveesi.

Kerro Herralle voimasi heikkous,
Hälle syömmesi saastaisuus.
Muista: Heikkojen voimana Kristus on,
Hän on auttaja verraton.

Tyhjät astiat Herralta saavat vaan
Lahjan kalliin, mi vuotavi taivaastaan.
Nardusöljyhän haavoihin lääkkeen tuo,
Sielu lähtestä vettä juo.

Hiljaa Henkensä virta nyt aukeaa,
Veren voima jo huuhtoaa, puhdistaa.
Kädet rakkahat arpia kantavat
Ylivuotaen siunaavat.

Voisiko herätyksen mikrouunireseptin (tai vastaavan) etsimisen perussyy olla se, että omakohtainen etsiminen tuntuu paljon vaivalloisemmalta kuin valmis pikaruokaresepti?

 

Puuttuva palanen

Käsissäni on 12 vuotta sitten ilmestynyt, Tommy Tenneyn kirjoittama kirja Tahdon Sinua, Jumala.

Pienellä googlaamisella sain selville, että jotkut pitävät myös Tenneytä harhaopettajana. Itse en tunne julistajaa sen tarkemmin. Tässä kirjassa on äkkilukemalta hyvällä tavalla herättävää asiaa.

Kirjan idea on rohkaista (tai jopa potkaista) lukijaa tahtomaan korvikkeiden sijaan Jumalaa itseään.

Siinä hengellisen elämän elpymisen – ja monen kaipaaman herätyksen – salaisuus. Ennen kuin menen syvemmälle Tenneyn ajatuksiin, peilaan päällimmäisiä tuntojani kirjasta supisuomalaiseen hengelliseen kenttäämme ja omaan elämääni.

Seppä Högmanin tiedetään lausuneen Paavo Ruotsalaiselle:

Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki – Kristuksen sisällinen tunto.

Nämä sanat puhuttelivat myös minua silloin, kun etsin hädässäni Jumalaa syksyllä 1989. Ehkä siksi, että kipumme näyttää olleen samankaltainen: Minä kirjoitin päiväkirjaani:

Haluaisin olla hyvä, mutta en pysty.

Ja pelkäsin joutuvani kadotukseen. Ruotsalainen kuvasi kamppailuaan:

Olen 16 vuotta tehnyt työtä lain alla. Olen harjoittanut Jumalan sanaa löytääkseni sieltä levon ja rauhan sielulleni. Olen nähnyt sanasta, että Vapahtaja on lunastanut minutkin, mutta minä en saa armoa. Minun täytyy olla Jumalan vihan alla. Minä joudun helvettiin.

Kummallekaan meistä ”Kristuksen tunteminen” ei ollut uusi taakka, vaan vapauttava kokemus. Ruotsalaisen kohdalla Kallis Hunajanpisara -kirjan sanat (jotka Ruotsalainen hänelle näytti) näyttää olleen avain:

Sinulla voi olla monta hyvää puolta, mutta kuitenkin voi puuttua yksi, joka voi saada sinut menemään murheellisena pois Kristuksen luota. Et milloinkaan ole myynyt kaikkea, mitä sinulla on, et milloinkaan ole luopunut omasta vanhurskaudestasi —

Minulle taas Matteuksen evankeliumin 11. luvun loppujakeet:

Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt

Korvike on jotain, millä korvataan jokin ”alkuperäinen”. Useimmiten korvike ei ole yhtä hyvä kuin aito, alkuperäinen, minkä se korvaa. Ruotsalaista ja minua yhdisti sama vaiva: yritimme pystyttää omaa vanhurskauttamme, turhauduimme ja tulimme toivottomiksi, kun emme löytäneet rauhaa vaan pikemminkin epätoivon.

Joskus jotkut näyttävät kokevansa onnistuneensa korvikkeen kanssa. Esimerkkinä Laodikean seurakunta, jolle Herran sana on tyrmäävä:

Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston. Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet. Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan. Tee siis parannus, luovu penseydestäsi! Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

Olen kirjoittanut Laodikean ongelmasta kaksi kirjoitusta kolmisen vuotta sitten: Ylpeys ja hairahdus ja Herra kolkuttaa päästäkseen sisään.

Laodikean korvike näyttää olleen vauraus(maallinen ja/tai hengellinen) ja sen myötä tullut itseriittoisuus: Laodikean seurakunta ei etsinyt Herraansa; päinvastoin se oli sulkenut oven Herransa kasvojen edestä. Silti se – tekstiyhteydestä päätellen – väitti olevansa menestyvä, rikas, näkevä ja voideltu seurakunta; silti siltä puuttui tärkein, elävän Kristuksen tuore läsnäolo keskeltään.

Korvikkeeksi voi tulla myös jokin asia, mikä on ennen toiminut ja/tai ollut hengellisen elpymisen/herätyksen väylä ja väline. Niin siunaavaa, virvoittavaa tai mullistavaa kuin on tapahtunut, on muistettava, että väline tai väylä ovat vain väline ja väylä ei Jumala tai itsetarkoitus.

Muistan takavuosina ystävämme tulleen kylään ja käskeneen minun kävellä (muistaakseni) kuusi askelta eteenpäin; siinä olisi ollut Jumalan läsnäolo. (Selitys tälle oli se, että ystäväni oli käynyt hengellisessä tilaisuudessa, jossa puhuja oli käskenyt hänen ottaa kuusi askelta eteenpäin – ja siinä puhujan mukaan oli ollut Jumalan läsnäolo. – Ystävämme on näissä asioissa melkoisen herkkä ja hän tosiaan oli kokenut ”läsnäolon” tuossa hetkessä.) – Muistan naurahtaneeni, että kyllä minä voin ottaa kuusi askelta eteenpäin, mutta tiedän, että Jumala ei toimi tällä tavoin, kaavamaisesti. Muutenhan olisimme löytäneet herätyksen salaisen reseptin ja ottamalla kuusi askelta eteenpäin meistä jokainen ”kokisi” Jumalan ”läsnäolon” suit sait sukkelaan.

 

Aito ennallistaminen

Restoration of Truth and Revival – Totuuden ja herätyksen ennalleen asettaminen.

Näin otsikoi C. H. Spurgeon, 1800-luvun lopulla vaikuttanut herätyssaarnaaja, kirjoituksensa.

Aitoa ennallistamista ei ole ilman perinpohjaista totuutta.

Kysymys on samasta kuin, jos yrittäisimme tehdä ruostepaikkausta ottamatta jokaista ruostepilkkua kiinni. Jos niin teemme, ruoste pukkaa läpi.

Takavuosina ostin käytetyn auton. Hyvän ja siksi kuulemma suhteessa hinnakkaamman. Niin ainakin luulin.

Pari viikkoa ajettuani ihmettelin järkyttävää kolinaa ja laahaavaa ääntä takakontista. Ihmekö tuo, jos kolisi ja laahasi, kun takaiskunvaimentaja oli tullut läpi takakontista. Myyjä oli korjannut ruostuneen kohdan iskunvaimentajan yläpuolelta lasikuidulla. Kesti myyntihetken – ja ihme kumma – kaksi viikkoa sen jälkeen.

Kummalliseksi asian teki se, että kysymys ei ollut ”autopartsikasta”, vaan henkilöstä, jonka julistuksen yksi kärki oli perinpohjaisen totuuden vaatimus. Niin ainakin asian kuulin.

Erikoinen ruostepaikkaus oli jäävuoren huippu, signaali, joka kertoi, että kaikki ei muutenkaan ollut ihan niin kuin näytti; totuuden kaikkia koskeva täydellisyyden vaatimus näytti jättävän totuuden äänitorven vaatimuksen ulkopuolelle – autokaupoissa ja hengellisessä elämässä.

Spurgeonin pysäyttävän otsikon sanoma on selkeä:

Totuus ja herätys kulkevat johdonmukaisesti yhdessä.

Syvään viiltävä, ytimeen menevä totuus muutti naisen samarilaisen kaupungin kaivolla. Tämä totuus muuttaa sinut ja minut ja yhteisömme.

Niin kauan kuin teemme elämässämme tai yhteisöissämme lasikuituruostekorjauksia ottamatta itse ruostetta käsittelyyn, rakennamme kestämätöntä herätysta ja/tai sen perustaa.

Psalmin 51 sanoin:

Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. (KR. -32)

Tahtoa -sanalla käännetty sana tarkoittaa myös ´miellyttää, iloita´.

Jakeessa on käytetty Psalmeille tyypillistä ilmaisua, jossa sama asia kerrotaan hieman eri sanamuodoin.

  • Sisimmäksi käännetty sana טוחה [tookhaa]tarkoittaa jotakin, mikä on suljettu ja pidetään suljettuna, salassa. Juuri tänne salatuimpaan paikkaan Jumala ilmoittaa viisautensa, jos me niin haluamme.
  • Salatuimmaksi käännetty sana סתם [satham] tarkoittaa sisintä, sisempää osaa.

Jumala haluaa ulottaa totuutensa myös sinne, minne muut eivät näe.

kun-totuus-kaataa-kulissimme-ja-olemme-sarkyneisyytemme-kanssa-paljaana-herramme-edessa-han-rakentaa-hajonneet-muurimme

Tällöin se, minkä liitämme mielikuvissamme Jumalan palvelemiseen, on kohdillaan.

Jos toisin sinulle teurasuhrin, se ei sinua miellytä, polttouhriakaan et huoli.
Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.
Osoita Siionille laupeutesi ja rakenna jälleen Jerusalemin muurit!
Silloin otat taas vastaan määräuhrit, ja alttarille tuodaan teurashärät. (Ps. 51: 15,19)