Kun käsikirjoitus muuttuu

Tämä – jo yli puolen välin – kulunut viikko on ollut aika erikoinen. Kaikki ei ole mennyt ihan minun käsikirjoitukseni mukaan. Kertomukseen on tullut uusia vivahteita – ja käsikirjoitus on muuttunut matkan varrella. Aina aikataulutkaan eivät ole pitäneet. Tänään sattui aika veikeä tilanne. Ajattelin, kun oli pikkuisen ylimääräistä aikaa ennen paikasta A paikkaan B siirtyessäni,Jatka lukemista ”Kun käsikirjoitus muuttuu”

Rutinällä eteenpäin

Elämä ei ole aina helppoa, kivaa tai hauskaa niin Jumalan lapsia ja perillisiä kuin olemmekin Häneen uskovina – ja siitä, kuinka Herra seisoo vuoriemme juurella meidän kanssamme neuvoen, mitä vuorien kanssa pitäisi tehdä. Joskus vuoret väistyvät rukoillen. Joskus ne pitää kiertää – joskus kiivetä niiden yli. Joskus kaikista vuorista huolimatta eteenpäinmeno on taattu. Kiitos Herran!Jatka lukemista ”Rutinällä eteenpäin”

Odottaminen ja oikea ajoitus

Törmäsin lenkillä harvinaisen kauniiseen auringonlaskuun. Pilvien väliin laskeva aurinko värjäsi maiseman sanoinkuvaamattoman kauniiksi. Viikkoa myöhemmin palasimme samalle paikalle uudestaan. Odotimme ja odotimme, kunnes aurinko viimein tuli pilvien raosta esiin: sama näytelmä toistui; maisema oli sanoinkuvaamattoman kaunis. Täysimittaisempi toteutus Uudistus (tai herätys) ei tapahdu useimmiten suit sait sukkelaan. Uudistus (tai herätys) ei päästä meitä välttämättä helpolla. VoimmeJatka lukemista ”Odottaminen ja oikea ajoitus”

312. Mutkitellen eteenpäin!

Yleensä korostan jakeiden asiayhteydessä olemista. Joskus yksittäinenkin jae pomppaa esiin sieltä asiayhteydestä – tavalla, joka ikään kuin nostaa sen sieltä esiin niin, että se puhuttelee kyseisenä hetkenä. Yhtenä päivänä silmäilin Raamattua etsiessäni erästä kohtaa. Silmiini sattui kohta, jossa sanottiin, että Jeesuksen (ja hänen opetuslapsiensa) oli kuljettava Samarian kautta. Pysähdyin ja pohdin, että asialla taitaa ollaJatka lukemista ”312. Mutkitellen eteenpäin!”

Pettämätön Jumala

Jumala on kutsunut meidät kristityt ensin lepoon, sitten toimintaan. Levosta käsin – merkitsee syvimmiltään suhdettamme Herraamme ja sen mukanaan tuomaa rauhaa ja lepoa.