Katso tiehen, älä seiniin

Vastottain luin erinomaisen ohjeen, joka mielestäni pätee sekä palautteeseen, jota annamme että palautteeseen, jota saamme.

Ohje sisältyy Mario Andrettin, yhden maailman menestyneimmän ja monipuolisimman autourheilijan haastatteluun. Andretti nimesi autourheilijan ykkösohjeeksi:

Älä katso muuria. Autosi menee sinne, minne silmäsi katsoo.

Ohjeen voi pukea myönteiseen muotoon:

Katso tiehen, älä muuriin. Autosi menee sinne, minne silmä katsoo.

Olen hyvin, hyvin mietteliäs hengellisessä kentässä käydyn keskustelun suhteen.

On asioita, joihin pitää puuttua ja asioita, jotka pitää ottaa puheeksi. Näin olen omalta osaltanakin vuosien mittaan tehnyt.

Tiettyä linjaa olen vetänyt – ja koen sen nyt käytävän keskustelun keskellä  vieläkin selkeämmin oikeaksi:

Puhun ilmiöistä mieluummin kuin henkilöistä

Vielä mieluummin puhun nykyään siitä, mikä voisi olla oikea tie, kuin siitä, mitä on varottava.

Kun uskon kanssa olemme tekemisissä, toivottavasti useimmat keskustelijat ovat säilyttäneet ajatuksen siitä, että ihmisen on (kaiken kummallisenkin) keskellä tarpeen aidosti kohdata Jumala. Mielestäni meidän tulisi

  • Osoittaa ihmiselle mieluummin tietä Jumalan luo kuin varoittaa kaikista mahdollisista vaaroista, jotka vaanivat siinä liepeillä.
  • Ohjata Paimenen luo mieluummin kuin varoittella pimeän metsän vaaroista tai nimetä sudet nimiltä.

Ja vaikka haavat kuinka kirvelisivät ja väärinkäytökset kismittäisivät,

Maltti on valttia keskustelussa

Kiireessä ja mielenkuohussa ampuu helposti liian äkkiä ja jopa harhaan. Hauleja lentää suuntaan, jonne ei tarvitsisi.

Yleistämistä koetan välttää ja selvittää käytetyt käsitteet

Vaikka jossain yhteisössä ilmenisi hyväksikäyttötapauksia (taloudellisia, seksuaalisia tai henkistä/hengellistä väkivaltaa), kaikki yhteisöön kuuluvat tuskin ovat hyväksikäyttäjiä.

Jos jonkun yhteisön keulahahmo vääntää Raamatun rusetille saadakseen asiat näyttäytymään itselleen (tai pankkitililleen) suotuisasti, tuskin kaikki samaa uskon suuntausta edustavat ovat samanmoisia. – Tosin tietyt käytänteet voivat altistaa väärinkäytöksille.

Edellisessä kirjoituksessa esitin melko radikaalin tulkinnan, joka jääköön lukijoideni harkintaan: Entäpä, jos opetus ja käytänteet ovatkin hedelmä eikä syy? – Omakohtaisena havaintonani voin sanoa, että usein väärinkäytösten takaa pilkistää narsismiin viittaavia luonteenpiirteitä. Tällöin mikä tahansa, millä N-tyyppinen persoona saa tahtoaan läpi, kelpaa välineeksi – vaikkapa usko tai joku siihen liittyvä oppirakennelma. – Tämän vuoksi täytyy nähdä näennäisesti nähdyn taustalle, kulisseihin.

Miksi tämä näkeminen on tarpeen? Lue lisää tästä linkistä.

Vieläkin syvällisemmin ilmiöön – ja sen hämäävyyteen – pääset sukeltamaan tästä.

Tässä ajatuksia siitä, miten erottaa ”väärä voitelu” oikeasta.

Käytetyt lähteet kannattaa tarkistaa

Kantapään kautta opin asian teologian opintojeni alkutaipaleella. Tein ison työn esseen ”Menestyneen uskon ahdistamat” kanssa. – Olin hyvin pettynyt, kun arvosana oli keskinkertainen. – Myöhemmin havahduin siihen, miten puutteellinen esseeni oli. Olin omasta mielestäni käyttänyt hyviä lähteitä. Tein johtopäätökseni hyvien lähteiden perusteella. Lähteenihän viittasivat tiettyihin julistajiin ja heidän julistukseensa. Kun vuosia myöhemmin törmäsin näihin lähteiden perusteella kritisoimiini julistajiin, tajusin, miten kestämättömällä tavalla tämä toinen ”tutkija” oli heitä käsitellyt. – Kun opetuksen kuunteli asiayhteydessään, siitä ei saanut ollenkaan niin hurjaa käsitystä. – Olin apinoinut – ja vielä korostanut – toisen ”tutkijan” antipatiaa. Keskinkertainen arvosana tuli ihan aiheesta! – Ja tuossa prosessin vaiheessa varmaan oma tunnekuohunikin saattoi näkyä riveillä ja rivien välissä toisin kuin nykyään.

Aikaa kannattaa viettää Sanan äärellä ja rukouksessa

Asioiden ja ilmiöiden pyörittely on kuluttavaa. Vieläkin kuluttavammaksi se muuttuu, jos taistelun tuoksina muuttuu hyvin henkilökohtaiseksi ts. jos omaan niskaan alkaa sataa lokaa.

Helposti aihe imaisee mukaansa, keskustelupalstat houkuttelevat katselemaan tai kirjoittamaan, foorumit tai tutut kotisivut kutsuvat kahlaamaan kirjoituksia.

STOP! PYSÄHDY!

Juutut helposti kritiikkiin. Tarvitset toisenlaista ajattelemista.

Tuuleta itseäsi ja aivojasi. Mene luontoon kävelemään – ja rukoilemaan.

Ota käteesi Raamattu. Lue sieltä muutakin kuin tutut tuomion kohdat tai valitusvirret. Katso, mitä Sana sanoo laajemmin asioista.

Vaikka poleemisuus ja satiiri houkuttaa, pidä asialinja

Ajoittain keskustelun kieli voi olla rumaa – kristityn suuhun sopimatonta. Suosittelen, että keskustelussa pysytään herrasmiehinä/naisina. Pahaa ei Jeesuksen ohjeen mukaan pidä maksaa pahalla. Vaikka toinen kiroaisi, tehtävämme on siunata.

Siunaaminen sanana tarkoittaa hyvän toivottamista. Toisin sanoen tehtävämme on kirvelevien haavojenkin keskellä rukoilla, että henkilö, joka haavat on aiheuttanut – yhtä lailla kuin me itsekin – löytäisimme oikealle tielle.

Mikä on tärkeintä?

Kaikkein tärkeintä on se, että ihminen kuulee evankeliumin ja pelastuu.

Kristittyjen tukkanuottasilla olo – vaikka taustalla olisi kuinka pyhät ajatukset – vie helposti energian kaikkein tärkeimmästä: Meidän tehtävämme on pitää sanoma Jeesuksesta kaikkein kirkkaimpana.

Kovin hyvä todistus ”ulkopuolisille” tukkanuottasilla olo tuskin on. Varsin harvassa ovat ne ihmiset, jotka haluavat tulla adoptoiduksi riitelevään perheeseen.

Pidetään siis katse tiessä -itsemme ja muiden tähden!

 

Supernatural in daily Life – Yliluonnollinen tavallisessa

DSC_2872.jpgIn the stories on the pages of my Bible, we have met fantastic scenes.  – Tarinoissa Raamatun lehdiltä olemme kohdanneet mahtavia näkymiä.

And perhaps we have thought:

Oh, I would like to live that, there! – Voi, haluaisin elää tuon, tuolla.

Have we ever got to think, that those stories happened in natural, daily life. – Olemmeko koskaan tulleet ajatelleeksi, että nuo tarinat tapahtuivat luonnollisessa, tavallisessa arkipäivän elämässä.

On dusty roads of Kapernaum or Nasareth. On the shore of Gennesareth (when fish smelled and hands of fisher men were full of scales…). – Pölyisillä Kapernaumin tai Nasaretin teillä. Gennesaretin rannalla (kalan hajussa ja kun kalastajien kädet olivat täynnä suomuja)

Supernatural in natural, daily life. – Yliluonnollinen tavallisessa, arkisessa elämässä.

By walking, by doing daily duties. – Kävellessä, töitä tehdessä.

Uskon salaisuus on siinä, että tilanteen keskellä on elävä Jumala/Jeesus Kristus.

The secret of faith is, that there is living God/Jesus in the mid of situation.

My challenge in this year is, that we start to read the Bible in this context and ask, what Jesus want to do in OUR DAILY life.

PYHÄN KOSKETUS

Kerto:
Riisu kengät, maa, jolla seisot on Herran,
pyhää ja puhdasta maata.
Katso ja kuuntele hiljaa,
vaikka paljon et ymmärtää saata.
Paina pääsi, maa, jolla seisot on Herran.
Hän itse puhuu ja kuulee,
koskettaa meitä kuin viljaa,
sillä Jumalan pelloilla tuulee.

Joskus ajaton kohtaa ajan, silloin Jumalan aavistaa.
Joskus rajaton rikkoo rajan, silloin pyhä koskettaa.

Kerto

Joskus palavan pensaan lailla Luoja kasvonsa paljastaa.
Joskus puhuu Hän sanoja vailla, silloin pyhä koskettaa.

Kerto

Joskus kaatuvat vanhat kaavat, Tuomas Mestarin nähdä saa.
Tarttuu käteen ja tuntee haavat, silloin pyhä koskettaa.

Kerto

 

Ennalta nähty – Foreseen

 

As if a doctor had said a diagnosis. -Aivan kuin lääkäri olisi lausunut diagnoosin.

Over 20 years ago a prophetic evangelist prayed for me. – Vuosia sitten eräs profeetallinen evankelista rukoili puolestani.

You are sensitive and you get depressed easily. – Olet herkkä ja masennut herkästi.

The diagnosis really fit to me. – Diagnoosi sopi minuun.

Many times little obstacles had grown to mountains in my mind. – Monesti pienistä esteistä on mielessäni tullut valtavia vuoria.

A mild breeze in a spiritual realm sounds as if a storm which may sweep me away. – Hienoinen tuulenvire hengellisessä ulottuvuudessa tuntuu minusta myrskyltä, joka voi viedä minut mukanaan.

And many times when I get some one or something to my mind as a spesific prayer request, I deeply carry her/him/it until I see a breakthrough in that area. – Ja monesti kun saan jonkun tai jonkin erityiseksi rukousaiheekseni, kannan häntä/sitä siihes asti, kun näen läpimurron kyseisellä alueella.

On day I thought, how on earth Lord put me in this kind of situations and/or battles… – Päivänä muutaman pohdin sitä, minkä ihmeen takia Herra laittaa minut eikä jota kuta muuta tällaisiin tilanteisiin ja/tai taisteluihin…

Why me, not someone another..? – Miksi minä eikä joku muu..?

As if Lord had reminded me… – Ihan kuin Herra olisi muistuttanut minua…

I have foreseen you when I called you. – Olen nähnyt sinut kutsuessani.

This reminder really relieved me. – Tämä muistutus helpotti kovasti.

Lord knew and knows. – Herra tiesi ja tietää.

Our strenght and weakness. – Meidän voimamme ja heikkoutemme.

He knows – and loves. – Hän tietää – ja rakastaa.

Lets meditate Psalm 139. – Ajatellaanpa syvällisesti Psalmia 139:

O Lord, You have searched me and known me.
You know my sitting down and my rising up;
You understand my thought afar off.
You comprehend my path and my lying down,
And are acquainted with all my ways.

Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.For there is not a word on my tongue,
But behold, O Lord, You know it altogether.
You have hedged me behind and before,
And laid Your hand upon me.
Such knowledge is too wonderful for me–

Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.

It is high, I cannot attain it.

Where can I go from Your Spirit?
Or where can I flee from Your presence?
If I ascend into heaven, You are there;
If I make my bed in hell, behold, You are there.

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,

minne voisin paeta sinun edestäsi?
Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.

If I take the wings of the morning,
And dwell in the uttermost parts of the sea,
 Even there Your hand shall lead me,
And Your right hand shall hold me.
If I say, “Surely the darkness shall fall on me,”
Even the night shall be light about me;
Indeed, the darkness shall not hide from You,
But the night shines as the day;
The darkness and the light are both alike to You.

Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi. Vaikka sanoisin: ”Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon” sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.

For You formed my inward parts;
You covered me in my mother’s womb.
I will praise You, for I am fearfully and wonderfully made;[b]
Marvelous are Your works,
And that my soul knows very well.
15 My frame was not hidden from You,
When I was made in secret,
And skillfully wrought in the lowest parts of the earth.
Your eyes saw my substance, being yet unformed.
And in Your book they all were written,
The days fashioned for me,
When as yet there were none of them.

How precious also are Your thoughts to me, O God!
How great is the sum of them!
If I should count them, they would be more in number than the sand; When I awake, I am still with You.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.

… and an other example: Nathanael, in John 1. – …tai toista esimerkkiä: Natanaelia Johanneksen evankeliumin 1. luvussa.

Nathanael said to Him, “How do You know me?” –  ”Mistä sinä minut tunnet?” kysyi Natanael.

Jesus answered and said to him, “Before Philip called you, when you were under the fig tree, I saw you.” – Jeesus vastasi hänelle: ”Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla.”

I saw you – before… – Näin sinut – ennen kuin…

So did Jesus for you and me… – Niin Jeesus näki myös sinut ja minut…

Before we met Jesus. – Ennen kuin kohtasimme Jeesuksen.

Or before we saw who Jesus is. – Tai ennen kuin tajusimme, kuka Jeesus on.

And besides on this… – Ja tämän lisäksi…

HE LOVED US BEFORE… – HÄN RAKASTI MEITÄ ENNEN…

But God demonstrates His own love toward us, in that while we were still sinners, Christ died for us. Much more then, having now been justified by His blood, we shall be saved from wrath through Him.  For if when we were enemies we were reconciled to God through the death of His Son, much more, having been reconciled, we shall be saved by His life. And not only that, but we also rejoice in God through our Lord Jesus Christ, through whom we have now received the reconciliation. (Rom 5: 8-11)

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen. (Room. 5: 8-11)

And Jesus sees also our future in Him. – Ja Jeesus näkee tulevaisuutemmekin Hänessä:

Nathanael answered and said to Him, “Rabbi, You are the Son of God! You are the King of Israel!”

Jesus answered and said to him, “Because I said to you, ‘I saw you under the fig tree,’ do you believe? You will see greater things than these.” And He said to him, “Most assuredly, I say to you, hereafter[j] you shall see heaven open, and the angels of God ascending and descending upon the Son of Man.”

Natanael sanoi: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!”  Jeesus sanoi hänelle: ”Uskotko jo sen perusteella, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Paljon suurempaakin saat vielä nähdä.”  Ja hän jatkoi: ”Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on.”

Have a blessed week/ Siunattua viikkoa

Pauliina

 

 

Bold, in Love – Rohkeat, rakkaudessa

In this morning, I remembered this verse, picked from The New King James Version. – Tänään muistin tämän jakeen, The New King James Versionin mukaan.

Meidän suomalaisessa Raamatussamme kohta on käännetty toisella mahdollisella käännöstavalla. – Mutta nimenomainen toinen käännösvaihtoehto rohkaisi kovasti.

So shall they fear
The name of the Lord from the west,
And His glory from the rising of the sun;
When the enemy comes in like a flood,
The Spirit of the Lord will lift up a standard against him. (Isa 59:19, NKJV)

Lännen äärillä pelätään Herran nimeä ja auringon nousun puolella hänen kunniansa kirkkautta. Kun vihollinen tulee virran tavoin, Herran Henki nousee ”standardina” sitä vastaan. (Jes. 59:19, NKJV)

We aren´t to fear. – Meidän ei tarvitse tuntea pelkoa.

Have you ever thought how strong actually is the message of John? – Oletko ikinä ajatellut, miten vahva Johanneksen sana onkaan?

And we have known and believed the love that God has for us. God is love, and he who abides in love abides in God, and God in him. Love has been perfected among us in this: that we may have boldness in the day of judgment; because as He is, so are we in this world. There is no fear in love; but perfect love casts out fear, because fear involves torment. But he who fears has not been made perfect in love. (1 John 4: 16-19)

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. (1 Joh. 4: 16-19)

Even if we meet apocalyptic scenarios, we may be bold in love. – Vaikka kohtaisimme näkymiä, jotka tuovat mieleemme viimeiset ajat, voimme olla rohkeita, rakkaudessa.

Käsittämättömän edessä – In the front of Incredible

Monen monta vuotta sitten minulla oli unelma: Olla kokopäiväisesti hengellisessä työssä. – Many, many moons ago I had a dream: to work in all-day ministry.

Joskus unelma näytti olevan niin kaukana arjesta, että kyselin Jumalalta, josko unelma olikin omaa haihatteluani. – Sometimes this dream seemed to be so far away in my daily life that I asked to God, if my dream was woolgathering.

Mutta niin vain tapahtui, että olin kokopäiväisessä hengellisessä työssä, nuorisotyönohjaajan viransijaisena luterilaisessa seurakunnassa vuodesta 2011 tähän vuoteen. –  But so it happened that I was in full-time youth ministry as an yout worker in Finnish Lutheran Church since 2011 until this year.

Tänä vuonna minun piti päättää jatkosta. – This year I had to decide if continue or not.

I decided to leave. – Päätin lähteä.

Tosiaankin tykkäsin kovasti nuorista. – I really loved the youth.

Mutta koin, että oli minun aikani liikkua eteenpäin. – But I felt that it was my time to move on.

Muutaman monimutkaisen vaiheen jälkeen paikallinen helluntaiseurakunta pyysi minua pastorikseen. – After some complicated episodes, local Pentecostal Church asked me to come to their pastor.

Hupsu nainen… Puoliaikainen työ, talo vuokralla..? Ei kovin hyvä sopimus taloudellisti… – Grazy woman… Half-time ministry, an apartment to rent..? Not so good deal, financially.

Mutta koin, että minun piti ottaa tehtävä vastaan. – But I felt that I had to receive the ministry.

…Muutaman viikon kuluttua sain puhelinsoiton…Muutama pieni seurakunta pyysi minua oppilaitospastorikseen – Ja niin minulla oli kokopäivätyö… After some weeks, I got a phone call… There some small assemblies asked me to come their school pastor… – So I had full-time ministry…

[… ja tässä on ollut syy siihen, miksi en ole yrittänyt tänä syksynä niin paljon parantaa maailmaa kuin tehdä parhaani pienen laumani kanssa… – … and this has been the reason why I haven´t so much tried to heal the World, but tried to do my best in the mid of the small flock. ]

Tämä tosiaan on ollut aivan käsittämätön syksy! – This has been an incredible autumn.

Ja minä olen käsittämättömän kiitollinen Herralleni, joka on uskollinen lupauksissaan ja kutsumisessaan. – And I am incredibly thankfull to my Lord, who is so faithfull in His promises and calling.

 

 

Trained for Today – Tätä päivää varten treenattu

In lastest weeks I haven´t time to write. Much changes are going on in my and my familys life. – Viime viikkoina ei ole ollut aikaa kirjoittaa. Paljon on muuttumassa minun ja perheeni elämässä.

Today I am VERY HAPPY for lessons of my life, because those have prepaired and trained me to this, which is at hand. – Tänään olen todella kiitollinen elämän oppitunneista, koska ne ovat valmistaneet minua käsillä olevaan.

Conditions of life have been my personal trainers: I have learnt a bit to navigate in the mid of storms and range of rocks. – Elämän olosuhteet ovat olleet henkilökohtainen valmentajani: Olen hiukan oppinut purjehtimaan myrskyjen ja karikoiden keskellä.

One of most important skill is to hear the voice of Jesus in the mid of condtions at hand, what does He speak to my (or your) life. – Yksi tärkeimmistä taidoista on kuulla Jeesuksen ääni elämän olosuhteiden keskellä, se mitä Hän puhuu elämääni (elämääsi).

  • Tänään näytän tarvitsevan näitä taitoja enemmän kuin ikinä.And even in most positive and blessed periods in our lives may include these challenges in the mid of which we need learnt skills most than ever than before. – Vieläpä kaikkein myönteisimmät ja siunatuimmat jaksot elämässämme sisältävät näitä haasteita, joiden keskellä tarvitsemme oppimiamme taitoja enemmän kuin ikinä ennen.

Only think Joseph or Moses. – Ajattelepa vaikka Joosefia tai Moosesta.

Ministry as Following Jesus – Palvelutyö Jeesuksen seuraamisena

My project ”Reading the Gospel of Mark” continues. – Projektini ”Lue Markuksen evankeliumi” jatkuu. Today it was the turn of the chapter 3. – Tänään oli kolmannen luvun vuoro.

Jesus went up on a mountainside and called to him those he wanted, and they came to him. He appointed twelve that they might be with him and that he might send them out to preach and to have authority to drive out demons. –
Sitten Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa.
Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja valtuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä —

Here seems to be found the starting point of Christian ministry.

  • calling by Jesus
  • coming to Him
  • being with Him and
  • sending by Him.

Täältä näyttää löytyvän kristillisen palvelutehtävän lähtökohta:

  • Jeesuksen kutsu
  • Hänen luokseen meneminen
  • Hänen kanssaan oleminen ja se, että
  • Hän lähettää.

On my short holiday I have had a bit extra time to read books which I found out trip in Sweden last summer. One of those is The Art of Pastoring – Ministry without All of Answers by the evangelical pastor David Hansen – Yksi niistä on (pahoittelen, käännökseni on vähintään luova, jotta saan otsikon kuulostamaan järkevältä suomelta…) Evankelikaalisen pastorin David Hansenin kirjoittama Paimenuuden taito – Palveleminen ilman kaikkia vastauksia.

In his book David Hansen reflected his first years in ministry on the country side of Montana. – Kirjassaan David Hansen pohti ensimmäisiä palveluvuosiaan Montanan maaseudulla.

How to deal with the ministry at hand? – Miten selviytyä käsillä olevasta palvelutehtävästä?

It is sleeting in my soul. I don´t know what I´m supposed to do. I´ve called, educated, interned and ordained. I have learned lists of tasks to do, but not what I am to be. I´m cold and afraid. – Sielussani sataa räntää. En tiedä, mitä minulta odotetaan. Minut on kutsuttu, olen koulutettu, minut on perehdytetty, minulla on pappisvihkimys. Minulla on lista tehtävistä, mutta en tiedä kuka minun olisi oltava

Hansen tells about the library which his predecessor left behind him, the library included books of trends of Christianity in the decades of his pastoral ministry. His predecessor had tried almost all of those trends in his ministry. He has been fantastic preacher, organizer, etc. – but something had lacked… Or a bit more: the parish was confused. – Hansen kertoi edeltäjänsä jälkeensä jättämästä kirjastosta. Sieltä löytyi kirjoja kristinuskon virtauksista edeltäjän palveluvuosilta. Edeltäjä oli kokeillut melkein kaikkia trendeistä. Hän oli ollut hieno saarnaaja ja organisoija – silti jotain oli jäänyt puuttumaan. Ehkäpä vielä enemmänkin: seurakunta oli sekaannuksen vallassa.

Hansen tried to ministry differently. – Hansen yritti palvella toisin:

I was performing my tasks as a pastor with as much skill and energy as I could. I preached, taught Bible studies, prayed, led worship and administered sacraments. – Tein pastorin työtä niillä taidoilla ja sillä energialla, joka minula oli. Saarnasin, opetin Raamattua, rukoilin, johdin jumalanpalvelusta ja jaoin sakramentteja.

The problem was: Allthought parishers liked his work, the church didn´t fire him! – Ongelma oli, että vaikka seurakuntalaset pitivät työnjäljestä, seurakunta ei sytyttänyt häntä.

Then – after a fishing trip – Hansen got an idea. – Sitten – yhden kalareissun jälkeen – Hansen sai idean:

What about the ministry as following Jesus? – Mitä jos palvelutehtävä olisin Jeesuksen seuraamista?

In his theological context (Calvinism?) Hansen put his thought to words. – Teologisesa viitekehyksessään (kalvinilaisuus?) Hansen laittoi ajatuksensa sanoihin:

If it is true that in preaching Jesus we bring God to our people, perhaps in following Jesus in our daily lives we can bring God to people… – Jos kerran on totta, että saarnatessamme Jeesusta tuomme Jumalan ihmisten luo, ehkäpä on niin, että seuratessamme Jeesusta jokapäiväisessä elämässämme tuomme Jumalan ihmisille…

Hansen saw himself as the parable of Jesus to get God known to people around. – Hansen näki itsensä Jeesuksen vertauksena, joka tekisi Jumalan tunnetuksi ihmisille ympärillään.

I personally, prefer to put this to words written by Paul – Itse laittaisin tämän mieluummin Paavalin sanoihin:

We are therefore Christ’s ambassadors, as though God were making his appeal through us. We implore you on Christ’s behalf: Be reconciled to God. 2 Cor 5: 20 — Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. 2 Kor. 5:20

… this has been also my conclusion in my journey in ministry. – …tämä on ollut myös minun päätelmäni palvelutehtävässä:

Not only trends, not only tasks, but Jesus, whom we are basically to represent here. – Ei pelkästään virtauksia, ei pelkästään (virka)tehtäviä, vaan Jeesus, jota perimmältämme meidän on tarkoitus edustaa täällä.

faith-in-work-alkukesa