Siunatut rajat – Blessed Borders

Alempaa löydät ajatuksia, jotka pohjautuvat 5. Mooseksen kirjan lukuun 28 sovellettuna 2000-luvulle. – Below you may find some nuggets based on Deuteronomy 28 turned to people of the Millenium.

Suomeksi artikkeli on myös kuunneltavissa:

Nämä siunaukset tulevat teidän osaksenne — And all these blessings shall come upon you and overtake you

Jumala ei pelkästään vuodata siunauksiaan, vaan siunaukset saavat otteen meistä (engl. Käännös “ottavat yliotteen”!) –  The favor of God doesn´t only pour on us, but overtake us.

Herra siunaa teitä kaikkialla, missä olettekin.– Blessed shall you be in the city, and blessed shall you be in the country.

Sillä missä asut/asun, ei ole väliä, Jumalan lupaukset löytävät sinut ja minut kaupungista ja “landelta”- kunhan olemme oikeassa suhteessa Jumalaan. – Tämä rohkaisee niin pikkupaikkakunnan asukkia, josta tuntuu, että kukaan ei juuri tiedä tästä paikasta, kuin isossa kaupungissa ”eksyksissä” olevaa. – It doesn’t matter if you ans I live in the city or the country side, God’s favor will find us – when we are in right standing with Him.

Siunattuja ovat teidän lapsenne — Blessed shall be the fruit of your body, . . .

Perheemme ja kotimme on siunattu. – Our family & home life will be blessed.

teidän maanne sato ja teidän karjanne vasikat ja karitsat — the produce of your ground and the increase of your herds, the increase of your cattle and the offspring of your flocks.

Toisin sanoen tekemämme työ on siunattu. – On the other words, our profession is blessed.

Siunattuja ovat teidän viljakorinne ja taikinakaukalonne. – Blessed shall be your basket and your kneading bowl.

Voisiko meidän aikamme vastine olla keittiö, jossa ruuan valmistamme – ja kaikki siihen liittyvä? – Would this mean in modern times our kitchen and everything included that?

Blessed shall you be when you come in, and blessed shall you be when you go out.

Mooses näyttää kertovan meille, että meidän päivittäiset rutiinimmekin ovat siunattuja. (Ei ollenkaan niin tylsiä enää, vaan Jumalan tapa siunata meitä. <3) – Moses seems to tell us that even our routines are blessed! (Not so bored anymore, but Gods way to bless us. <3) 

Herra antaa teidän voittaa vihollisenne, jotka nousevat teitä vastaan. He hyökkäävät kimppuunne yhtenä joukkona, mutta hajaantuvat pakoon kaikkiin suuntiin. – The LORD will cause your enemies who rise against you to be defeated before your face; they shall come out against you one way and flee before you seven ways.

Jumala ei lupaa ongelmavapaata elämää. – God never promises a trouble free life to His people.

Elämme langenneessa maailmassa, joka on poikkiteloin niihin nähden, jotka ovat Jumalan puolella. Väistävämmättä ongelmia tulee. –  We live in the fallen world, which stands in opposition to those who stands with Him.  It’s inevitable that troubles will come.

Mutta jopa vastoinkäymisistä tulee Jumalan siunaavissa käsissä alusta, jolle Jumala maalaa entistä enemmän siunauksia.  – But – in the hands of blessing God – even troubles will become the canvas upon which God paints more blessings.

Herra antaa teille siunauksensa, hän siunaa vilja-aittanne ja antaa teidän menestyä kaikissa hankkeissanne. The LORD will command the blessing on you in your storehouses and in all to which you set your hand, . . .

Englanninkielinen käännös kääntää terävästi: ´Jumala käskee siunaukset yllemme…´

Vilja-aitta puhuu tulevaisuudesta ja siitä, mitä Jumalalla on varattuna tulevaisuutemme varalle. – The storehouse speaks of one’s plans & provision for the future.

Herra siunaa teitä siinä maassa, jonka hän teille antaa. — and He will bless you in the land which the LORD your God is giving you.

Vaikka aiemmin oli ajatus siitä, että paikalla ei ole väliä, sillä kuitenkin näyttää olevan väliä: Siunaus oli läsnä Luvatun Maan rajojen sisällä. – Allthougth it seemed (above) that it doesn´t matter where you live that you may receive blessings from Lord, the place seems to matter…: The place of this blessing was contained within the borders of the Promised Land.

Toisin sanoen sinun ja minuntäytyy elää Herran suunnitelmassa ja tarkoituksessa ottaaksesi vastaan kaikki nämä siunaukset. – On the other words you and I need to live in the plan and the purpose of Lord in your life to receive all these blessings.

— Hän tekee teistä pyhän kansansa, kuten hän on teille vannonut. — The LORD will establish you as a holy people to Himself, just as He has sworn to you.

Viimeinen – ja suurin – lupaus puhuu läheisestä yhteydestä Jumalan kanssa.-  The last great promise is the blessing of fellowship & intimacy with God.

Jumala tekee meistä pyhän kansan itselleen -The LORD will establish us as a holy people to Himself.

Kun… Jumalan siunaukset vuotavat ilmeisellä tavalla — Then . . . When God’s blessing has been poured out on them in such an obvious way…

Kaikki kansat saavat nähdä, että Herra on ottanut teidät omaksi kansakseen, ja silloin ne pelkäävät teitä.  — Then all peoples of the earth shall see that you are called by the name of the LORD, and they shall be afraid of you.

He ymmärtävät, että Jumala on todellinen ja Hän on valinnut kansansa. — They will realize God is real and He has chosen these people.

Finding Strength in Difficult Times – Voimaa vaikeuksien keskellä

Passing through the Valley of Weeping (Baca), they make it a place of springs;
The early rain also covers it with blessings.

They go from strength to strength [increasing in victorious power];
Each of them appears before God in Zion. (Ps. 84: 7-8, Ampl.)

Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde,
ja sade antaa heille siunauksensa.

Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen. (Ps. 84: 7-8, KR -92)

Ennalta nähty – Foreseen

 

As if a doctor had said a diagnosis. -Aivan kuin lääkäri olisi lausunut diagnoosin.

Over 20 years ago a prophetic evangelist prayed for me. – Vuosia sitten eräs profeetallinen evankelista rukoili puolestani.

You are sensitive and you get depressed easily. – Olet herkkä ja masennut herkästi.

The diagnosis really fit to me. – Diagnoosi sopi minuun.

Many times little obstacles had grown to mountains in my mind. – Monesti pienistä esteistä on mielessäni tullut valtavia vuoria.

A mild breeze in a spiritual realm sounds as if a storm which may sweep me away. – Hienoinen tuulenvire hengellisessä ulottuvuudessa tuntuu minusta myrskyltä, joka voi viedä minut mukanaan.

And many times when I get some one or something to my mind as a spesific prayer request, I deeply carry her/him/it until I see a breakthrough in that area. – Ja monesti kun saan jonkun tai jonkin erityiseksi rukousaiheekseni, kannan häntä/sitä siihes asti, kun näen läpimurron kyseisellä alueella.

On day I thought, how on earth Lord put me in this kind of situations and/or battles… – Päivänä muutaman pohdin sitä, minkä ihmeen takia Herra laittaa minut eikä jota kuta muuta tällaisiin tilanteisiin ja/tai taisteluihin…

Why me, not someone another..? – Miksi minä eikä joku muu..?

As if Lord had reminded me… – Ihan kuin Herra olisi muistuttanut minua…

I have foreseen you when I called you. – Olen nähnyt sinut kutsuessani.

This reminder really relieved me. – Tämä muistutus helpotti kovasti.

Lord knew and knows. – Herra tiesi ja tietää.

Our strenght and weakness. – Meidän voimamme ja heikkoutemme.

He knows – and loves. – Hän tietää – ja rakastaa.

Lets meditate Psalm 139. – Ajatellaanpa syvällisesti Psalmia 139:

O Lord, You have searched me and known me.
You know my sitting down and my rising up;
You understand my thought afar off.
You comprehend my path and my lying down,
And are acquainted with all my ways.

Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.
Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät,
jo kaukaa sinä näet aikeeni.
Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.For there is not a word on my tongue,
But behold, O Lord, You know it altogether.
You have hedged me behind and before,
And laid Your hand upon me.
Such knowledge is too wonderful for me–

Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.

It is high, I cannot attain it.

Where can I go from Your Spirit?
Or where can I flee from Your presence?
If I ascend into heaven, You are there;
If I make my bed in hell, behold, You are there.

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,

minne voisin paeta sinun edestäsi?
Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä,
vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.

If I take the wings of the morning,
And dwell in the uttermost parts of the sea,
 Even there Your hand shall lead me,
And Your right hand shall hold me.
If I say, “Surely the darkness shall fall on me,”
Even the night shall be light about me;
Indeed, the darkness shall not hide from You,
But the night shines as the day;
The darkness and the light are both alike to You.

Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin
tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat,
talutat väkevällä kädelläsi. Vaikka sanoisin: ”Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon” sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.

For You formed my inward parts;
You covered me in my mother’s womb.
I will praise You, for I am fearfully and wonderfully made;[b]
Marvelous are Your works,
And that my soul knows very well.
15 My frame was not hidden from You,
When I was made in secret,
And skillfully wrought in the lowest parts of the earth.
Your eyes saw my substance, being yet unformed.
And in Your book they all were written,
The days fashioned for me,
When as yet there were none of them.

How precious also are Your thoughts to me, O God!
How great is the sum of them!
If I should count them, they would be more in number than the sand; When I awake, I am still with You.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme,
ja kiitän sinua siitä.
Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,
muotoni kuin syvällä maan alla,
mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,
sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.
Ennen kuin olin elänyt päivääkään,
olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani.

… and an other example: Nathanael, in John 1. – …tai toista esimerkkiä: Natanaelia Johanneksen evankeliumin 1. luvussa.

Nathanael said to Him, “How do You know me?” –  ”Mistä sinä minut tunnet?” kysyi Natanael.

Jesus answered and said to him, “Before Philip called you, when you were under the fig tree, I saw you.” – Jeesus vastasi hänelle: ”Jo ennen kuin Filippus kutsui sinua, näin sinut viikunapuun alla.”

I saw you – before… – Näin sinut – ennen kuin…

So did Jesus for you and me… – Niin Jeesus näki myös sinut ja minut…

Before we met Jesus. – Ennen kuin kohtasimme Jeesuksen.

Or before we saw who Jesus is. – Tai ennen kuin tajusimme, kuka Jeesus on.

And besides on this… – Ja tämän lisäksi…

HE LOVED US BEFORE… – HÄN RAKASTI MEITÄ ENNEN…

But God demonstrates His own love toward us, in that while we were still sinners, Christ died for us. Much more then, having now been justified by His blood, we shall be saved from wrath through Him.  For if when we were enemies we were reconciled to God through the death of His Son, much more, having been reconciled, we shall be saved by His life. And not only that, but we also rejoice in God through our Lord Jesus Christ, through whom we have now received the reconciliation. (Rom 5: 8-11)

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen. (Room. 5: 8-11)

And Jesus sees also our future in Him. – Ja Jeesus näkee tulevaisuutemmekin Hänessä:

Nathanael answered and said to Him, “Rabbi, You are the Son of God! You are the King of Israel!”

Jesus answered and said to him, “Because I said to you, ‘I saw you under the fig tree,’ do you believe? You will see greater things than these.” And He said to him, “Most assuredly, I say to you, hereafter[j] you shall see heaven open, and the angels of God ascending and descending upon the Son of Man.”

Natanael sanoi: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas!”  Jeesus sanoi hänelle: ”Uskotko jo sen perusteella, että sanoin nähneeni sinut viikunapuun alla? Paljon suurempaakin saat vielä nähdä.”  Ja hän jatkoi: ”Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on.”

Have a blessed week/ Siunattua viikkoa

Pauliina

 

 

Overflowing providing – Yltäkylläistä huolenpitoa

Mielessäni on tapahtuma melkein 20 vuoden takaa. Minulla oli silloin vielä lypsikkejä navetassa. Tuona syksynä minulla oli omituinen ongelma. Lehmät eivät millään meinanneet tulla tiineiksi. Olin turhautunut ja epätoivoinen. Leipä oli kiinni noista lypsikeistä.

This happened almost 20 years ago. I had dairy cattle. In that odd autumn I had hard difficulties with the cattle. My cows couldn´t get with young. I was frustrated and in despair. I needed milk to get money to provide for daily bread.

Välittääkö Jumala lypsikeistäni? – Does Lord care of my cows?

Kyselin – I asked

Eräänä aamuna aamukahvini ohessa luin Raamattua. Silmieni edessä oli Raamatun jae – One morning I was drinking coffee and reading my Bible. I read a verse…:

Vilja-aittamme ovat täpötäynnä, meillä on kaikkea yllin kyllin. — lehmämme ovat lihavia ja tiineitä.

Our barns will be filled
    with every kind of provision. — Our cows are pregnant and well being.

(Tämä on käännetty näin pelkästään meidän vuoden -92 käännöksessä – So this is translated in Finnis translation -92!)

Uskomatonta! Reilun 9 kuukauden kuluttua lomittaja tuli kauhuissaan navetasta. Kauhun syy oli se, että maitotankki vuoti yli maitoa. Tuona kesänä myös peltojen säilörehusato oli tilan historian suurin. – Incredible! After 9 months and a bit more our worker came out of the cowshed and was in panic: ”milk tank” literally flowed over! In that summer we had the greatest harvest of the history of our farm.

Kyllä, kyllä Jumala välittää – lehmistä, pelloista – ja muistakin arkisista kysymyksistä. Hän auttaa. – Yes, Lord cares of – cows, fields – and also other daily challenges. He provides.

DSC_3770

Jumalan turvassa – Protected by God

Aamuni aluksi löytämäni ajatus sopii erinomaisesti lyhyen ja pimeän joulukuisen päivän tuuleen ja tuiverrukseen. Siunausta viikkoosi! – This morning I found an interestin quotation, which fits perfectly to a short, dark and windy day of December.

Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo: ”Herra on minun turvani ja linnani, hän on minun Jumalani, johon minä turvaan”. Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta. Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla; hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus. (Ps. 91: 1-4)

 He who dwells in the secret place of the Most High shall remain stable and fixed under the shadow of the Almighty [Whose power no foe can withstand].

 I will say of the Lord, He is my Refuge and my Fortress, my God; on Him I lean and rely, and in Him I [confidently] trust!  For [then] He will deliver you from the snare of the fowler and from the deadly pestilence.  [Then] He will cover you with His pinions, and under His wings shall you trust and find refuge; His truth and His faithfulness are a shield and a buckler. (Ps. 91: 1-4. Apml.)


Siipien suojassa on pimeää. Mutta poikanen tuntee emonsa lämmön ja on turvassa.
Ei tarvitse nähdä, koska emo näkee. — It is dark under pinions, but you may feel a mother bird, her warmth and protection. You don´t need to see because the mother birth see. [http://www.rukoushelmet.net/rh4a.htm]

Same in other words in a hymn Under His Wings – Sama toisin sanoen laulussa Under His Wings (alla vapaa käännös sanoista)

Olen Hänen siipiensä alla/ Vaikka yö yhä pimenee ja kiusat ovat kovia/ Yhä luotan Häneen/Tiedän Hän pitää minusta huolen/ Hän vapauttaa minut/ Ja minä olen Hänen lapsensa.

Kerto: Hänen siipiensä alla/ Kuka voisi erottaa Hänen rakkaudestaan?/ Hänen siipiensä alla on sieluni/ turvassa ikuisesti.

Hänen siipiensä alla/ mikä suoja surussa!/ Miten innpaasti sydän kääntyykään Hänen lepoonsa!/ Usein, kun maan päällä ei löydy parantavaa voidetta/ löydän siellä lohdutuksen ja siellä olen siunattu.

Kerto:

Hänen siipiensä alla/ mikä nautinto!/ Siellä olen suojassa, kunnes taistelut ovat ohi/ Suojassa, turvassa, ei mikään paha vahingoita minua/ Lepään Jeesuksessa, olen turvassa ikuisesti.

Kerto:

939. Keskellä tiukkoja mutkia

Psalmiin 18 on tallennettu Daavidin uskontunnustus – ja todistus Jumalan voimasta.

Psalmi on otsikoitu:

Laulunjohtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi. Tämän Daavid lauloi Herralle sen jälkeen, kun Herra oli pelastanut hänet Saulin ja kaikkien vihollisten käsistä.

Psalmi alkaa Daavidin rakkaudentunnustuksella:

Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani.

´Voimaksi´käännettyä חזק [khezek] sanaa käytetään Uudessa testamentissa ainoastaan tässä psalmissa. Sana pohjautuu heprean teonsanaan חזק [khaazak] ´vahvistaa, vallita/voittaa, olla vahva, tulla vahvaksi, olla rohkea, olla luja, olla päättäväinen´. Teonsana sisältää myös merkityksen ´voimien palauttamisesta ja ennalleen asettamisesta´.

Kun tätä taustaa vasten katson Daavidin tunnustusta, eteeni avautuu jo tämän yhden sanan kautta rikas kuva siitä, mitä Jumala Daavidille merkitsee:

Herra on Daavidille

Hänen rohkeutensa, lujuutensa ja päättäväisyytensä.

Daavidin kokemus on, kuinka

Herra vahvistaa Daavidia, palauttaa hänen voimansa – ja Herra on hänen voittonsa.

Psalmissa 28 Daavid ilmaisee asian seuraavasti:

Herra on kansansa voima, voideltunsa apu ja turva.

Se, miten kokonaisvaltaisesta asiasta oikeasti on kysymys, selviää, kun kurkistan Daavidin käyttämää heprean sanaa. Se tarkoittaa ´sekä fyysistä että materiaalista, henkilökohtaista, sosiaalista ja poliittista voimaa ja vahvuutta´. Herra on kansansa voima kaikilla elämän alueilla alueilla!

Daavid jatkaa Raamatun runouden tehokeinoin: toistamalla asian vielä kerran käyttämällä sanoja ישועה [jeshuah] ´pelastus, vapautus; hyvinvointi, menestys; voitto´ ja מעז [maoz] ´turva, suoja, linnoitus´

Sanojen äärellä meidän kannattaa pitää mielessä, millaisessa tilanteessa Daavid psalmit lauloi: Keskellä elämänsä tiukkoja mutkia (muun muassa mainittu Psalmi 28) tai niiden jälkeen (muun muassa Psalmi 18). Daavidin sanat siitä, että Jumala oli hänen voimansa (rohkeutensa, lujuutensa, päättäväisyytensä; hänen voimiensa uudistaja; fyysinen, materiaalinen, sosiaalinen ja poliittinen voima ja vahvuus), hänen apunsa ja turvansa (pelastus, vapautus; hyvinvointi, menestys;voitto; turva, suoja ja linnoitus´) olivat hänen uskontunnustuksensa ja Herraan nojautumistaan tilanteessa, jossa hänen elämänsä, tulevaisuutensa ja kutsumuksensa oli uhattuna.

Jumala oli puhunut Daavidille profeetta Samuelin kautta (ja ehkä myös henkilökohtaisesti) hänen tulevaisuudestaan. Daavidista piti tulla kuningas. Olosuhteet olivat päinvastaiset: Saul oli kuningas – ja vainoharhaisuuttaan yritti saada Saulin hengiltä, kun pelkäsi (tavallaan ihan oikein ja aiheellisesti) Daavidin vievän hänen paikkansa. Daavid joutui henkensä uhalla pakosalle.

Daavidilla ei ollut sotilastaustaa entuudestaan. Hän oli paimen – joka rohkeasti tarttui kiviin ja linkoon Jumalaan luottaen ja surmasi Goljatin. Tähän uskonrohkeuteen hän joutui myöhemminkin turvautumaan: Paimentaustainen pakolainen, yhdessä joukkonsa (joka oli taustaltaan varsin sekalainen) kanssa joutui vastatusten kokeneiden sotilaiden (joita oli määrällisestikin enemmän) kanssa.
Daavid oli riippuvainen Herrastaan:

Jos sinä et vastaa, olen kuoleman oma.

Daavid ammensi rohkeutensa Herransa läsnäolosta – ja ripustautumisesta saamiinsa lupauksiin:

Vaikka sotajoukko saartaisi minut, sydämeni ei pelkäisi, vaikka minua vastaan nousisi sota, ei minulla olisi mitään hätää.
Yhtä minä pyydän Herralta,
yhtä ainoaa minä toivon:
että saisin asua Herran temppelissä
kaikki elämäni päivät!
Saisin katsella Herran ihanuutta
hänen pyhäkössään
ja odottaa, että hän vastaa minulle.
Kun vaara uhkaa,
hän ottaa minut majaansa.
Hän antaa minulle suojan teltassaan,
nostaa minut turvaan kalliolle.

Nyt minä kohotan pääni, en pelkää vihollisiani, vaikka he saartavat minut.

Minä uhraan Herralle hänen pyhäkössään, uhraan ja huudan ilosta, minä laulan ja soitan ylistystä Herralle.

Tässä osviittaa meille muutama vuosituhat myöhemmin eläville. Useinkaan tie Jumalan lupauksiin ei ole mutkaton. Joudumme – ainakin Hengen asein – taistelemaan meille luvattujen asioiden puolesta.

Monesti olen kuullut lainattavan Habakukin kirjan sanoja:

Profeetta sanoi:
— Minä seison vartiopaikallani,
asetun tähystämään
saadakseni tietää, mitä Herra puhuu minulle,
mitä hän vastaa valituksiini.
Herra vastasi minulle:
— Kirjoita näky niin selvästi tauluihin,
että sen voi vaivatta lukea.

Näky odottaa vielä toteutumistaan,
mutta määräaika lähestyy joka hetki,
se hetki tulee vääjäämättä.
Jos se viipyy, odota,
näky toteutuu varmasti ja ajallaan.

Se että näky on selkeästi luettavissa auttaa, kun on kiire tai – niin kuin taistelun keskellä paineinen ja ahdistettu olo. Myös sen tiedostaminen, että se, mikä on Jumalasta lähtöisin toteutuu – varmasti ja ajallaan. Siksi Jumalan lupausten varassa on turvallista seisoa.

Taistelussa. Myrskyssä. Sumussa.

900. Se hetki, kun masennus on poissa

Blogin 900. on tosielämään pohjautuva mielenmaailman kuva. Taustalla on minun ja muutaman muun kokemus kontrolloivan hengellisyyden vaikutuspiirissä. Tuota kokemusta olen sanoittanut omalta ja muiden osalta parhaani mukaan. Olen sanoittanut myös kontrolloivan hengellisyyden vakiovastausta: vika on lähtijässä, hän kantakoon seuraukset kapinastaan ja tottelemattomuudestaan.

Avaan aihetta uudesta näkökulmasta, siitä miten tällainen toisen määrittely vaikuttaa määriteltävään. Ei vain leimana, vaan painostavana olona. – Avaan myös toivon näkökulmaa, toivon mukaan niin, että tie löytyy tilanteesta ulos – henkiseen ja hengelliseen vapauteen.

Kapinallisten muotokuva?

Pastorin sanat kaikuvat kaiuttimista.

Masennus on kapinan seurausta.

Taustan tietäen ymmärsin, että hän väitti, että hänen laumastaan lähteminen on samaa kuin kapina ja masennus, josta moni tuntui kärsivän, oli seurausta tuosta onnettomasta kapinasta.

Kapinaa? Sitäkö se oli, kun tilanteet kävivät sietämättömiksi? Joillakin siksi, että opetus alkoi olla käsittämätöntä sekasotkua: manipulointi yhdistettynä auktoriteettiin, harhaanjohtaminen Jumalan ääneen, painostus paimenuuteen. Joillakin siksi, että enemmänkin olisi pitänyt yhteisössä, vaikka elämä pyöri yhteisön ympärillä. Joillakin siksi, että oli jo niin yhteisön ytimen hampaissa, että koti ei tuntunut kodilta. Joillakin siksi, että eivät tunteneet täyttävänsä mittaa.

Kapinaakin saattoi olla ilmassa, tunnetta, että barrikadeille pitäisi yrittää, tehdä jotain, että asiat muuttuisivat toiselle tolalle. – Mutta, väittäisin vastaan, nousi Jeesuskin barrikadeille, kun uskonnolliset säännöt ohittivat vanhurskauden ja laupeuden. Jeesus kirjaimellisesti kaatoi turhan, alistavan ja hyväksikäyttävän uskonnollisen maailman pykäliä ja pöytiä.

Silti väitän, että tapauskertomuksessani, useimmat eivät jaksaneet edes ajatella muuta kuin, että asiat järjestyisivät jotenkin…Näin ehkä siksi, että barrikadeille yrittäneet tiputettiin heti maan pinnalle – ehkä vieläkin alemmas, jos mahdollista. Kritiikkihän se vasta kapinaa oli…

Masennus? Kapinan seuraustako?

Väitän, että osa oli masentuneita ennen ensimmäistäkään lähtöyritystä. Ehkä siksi lähtö viivästyikin. Voimattomalla ei ole voimaa toimia.

Nk. kapina… halu päästä jonnekin, missä saa olla se, mikä on. Käskemättä. Kontrolloimatta.

Kysymyksiä, vielä kerran kysymyksiä

Nk. kapina johtaa syvään itsetutkiskeluun: Mikä meni pieleen? Mikä on pielessä yhteisössä? Mikä on vikana minussa? – Jumala, kuka sinä olet? Missä sinä olet? Mikä on tahtosi? – Onko minulle paikka – Sinun valtakunnassasi? – Uskallanko uskoa? Uskallanko luottaa?

Kysymyksiä, epämääräisessä järjestyksessä. Kysymyksiä, joihin ei heti löydy vastausta. Kysymyksiä, joita ei kaikkien kanssa voi kysyä – ei aina kenenkään kanssa. Kaikki eivät ymmärrä.

Vastauksia ja sormenheristyksiä

Vastauksia satelee – muiltakin kuin pastorilta.

Sehän on hyvä seurakunta! Siellähän on elämää, kunpa minäkin kuuluisin…Kuulen kummastuneen toteamuksen. Käännyn toisaalle…: Sinun pitää mennä ja sopia. Viisaana vaikenen ja ajattelen yksinäni: No, onhan sitäkin koetettu. On otettu puheeksi… yksi ja toinen, mutta kun ne luistaa kuin vanha kunnon Rexona -saippua saunan lattialle. Sovinko, kun on yksipuolinen; minä pyydän anteeksi ja alistun siihen samaan…

Eihän tullaista saa sanoa,…Se on Pyhän Hengen pilkkaa… saan vastauksen, kun ääneen pohdin outoa hedelmää.

Simpukka simpukan löytää

Vetäydyn muiden lailla kuin simpukka kuoreensa. Parasta olla yksin. Lukea Raamattua ja rukoilla. Kukaan ei ainakaan loukkaa. Minusta ei tule ”mielensäpahoittajaa”.

Vai olenko jo sellainen? Vähän liiankin kriittinen, kun Jumalakin joutuu houkuttelemaan simpukkaansa kuoren sisältä ulos.

Sisällä on pieni toivo ja iso kaipaus: Jos jossakin joskus kaipaus helpottaisi. Löytäisin vielä Jumalan lasten joukkoon. Sellaiseksi itseni varovasti laskin, vaikka toisenlaistakin lokeroa oli tarjottu, ”saatanan omaa” ja ”uskosta osatonta”.

Kohtasin muitakin simpukoita. Ymmärsimme toisiamme. Kokemukset ja kysymykset yhdistivät. Osa meistä oli uskaltanut vähin erin avautua Jumalan hyvyydelle. He (ja aikanaan myös minä) alkoivat (aloimme) rohkaista muita kokeilemaan, miltä mahtoi tuntua, kun uskalsi antautua hoidettavaksi – niin Jumalan kuin ihmisten.

Simpukoita, auttajia

Parhaiksi auttajiksi osoittautuivat saman tien kulkeneet. He eivät kokeilleet sorkkarautaa sulkeutuneeseen simpukankuoreen, vaan antoivat aikaa ja läsnäoloa, kuuntelemista ja varovaisesti neuvoja.

Yhden poikkeuksen tekee Rita-pastori, josta olen aiemminkin kirjoittanut. Ritalla oli räväkämmät konstit. Hän tosin ei niillä räväkämmillä konsteilla käsitellyt minua/meitä, vaan ongelman perusjuurta: kontrollinhalua, joka voimalla vaikutti yhteisössä. Hän tunnisti ongelman yhden juuren: se mitä olimme kokeneet, oli aiheuttanut syvät haavat – ja itse kussakin omanlaisensa reaktion: yhdessä pelon, toisessa pettymyksen, kolmannessa ehkä (täysin syyttä suotta) häpeän, neljännessä vaikeuden antaa anteeksi, jne. Lisäksi kontrollointi oli jotain aivan uskomatonta: Se ei päästänyt irti, vaikka välimatkaa oli kymmeniä tai satoja kilometrejä.

Teologia uusiksi

Tässä kohdassa olen todennut, että teologiani on mennyt uusiksi. Kuin pässi pitkiin sarviin uskoin siihen, että kun olen uskova ja rukoilen, paha ei minuun satu. Mieltäni hämmeni oma ja muiden vastaavassa tilanteessa olevien kokemus: Mitä merkillistä ovat nämä ahdistuksen aallot, jotka tulevat ja menevät? Kysymys ei voi olla varsinaisesta masennuksesta (osalla oli toki sitäkin), koska outo olotila jättää otteensa yhtä nopeasti kuin on ilmaantunutkin. – Toinen osa ”ilmiötä” olivat omituiset vastoinkäymiset, jotka tulivat ja menivät aikanaan – usein pitkäkestoisen ja määrätietoisen rukouksen jälkeen.

Kyselin mielessäni, onko mahdollista, että negatiivisella – tai suorastaan vihaa ja katkeruutta tihkuvalla – asenteella on jotain tekemistä asian kanssa.

Rita-pastorin sanat – ja ennen muuta Ritan seurakunnan voimakas rukous – vahvisti ounasteluni: Vihainen, katkeruuttaa tihkuva elämä ja ”rukous” voi oikeasti saada aikaan ikäviä sivuvaikutuksia.

Emme ole ainoita, jotka noin ajattelevat. Törmäsin vastottain hierojaan ja toiseen henkilöön, kuntosalin pitäjään, jotka molemmat sanoivat, että kielteisyyttä tihkuvat ihmiset ovat henkisesti rasittavia. Hieroja totesi, että hänen takkinsa tyhjenee hyvin äkkiä heidän läsnäolossaan, ja kuntosalin pitäjä, että nämä ”katkerikot” eivät viihdy salilla kauaa, kun siellä on myönteinen ilmapiiri.

Törmäsin myös kolmanteen henkilöön, joka koki todella erikoisen tilanteen paikkakunnalla – tai oikeastaan sieltä pois ollessaan. Hän oli joutunut jäämään hengellisestä työstä burn out -lomalle, pysyvästi. Kun hän meni toiselle paikkakunnalle (reilun matkan päähän kotikonnuiltaan) kävi kummia: Uupumus oli poissa ja entinen virta oli tilalla. Eron huomasi mukana matkustanut seurakuntalainen.

Siinä vaiheessa alkoi tällä simpukalla raksuttamaan: Olin kokenut vastaavantyyppistä ”takapuoli tervalla penkissä” -oloa. Tämän hengellisen työntekijän fiilikset olivat tuttuja. Olin kokenut tuota kummaa vastustusta nimenomaan X-paikkakunnalla. Olin kokenut sitä myös omassa työssäni. Pienten alkujen päivät olivat kuihtuneet kuolleiksi pieniksi aluiksi.

…että pitäisikö tälle tehdä jotain?

Tämä oli ensimmäinen kysymys alkaessani hahmottaa sitä, että välttämättä tätä – enempää kuin muitakaan – simpukoita ei oltu ”tuomittu” olemaan hissun kissun, vaan liikkumaan eteenpäin, vieläpä voimalla. Toinen kysymys oli, mitä pitäisi tehdä.

Rita antoi hyvin selkeät toimintaohjeet: Kontrolloinnin alle – oli tuo kontrollointi lähietäisyydellä tai tapahtui se ”etänä” – ei pidä alistua. Sillä ei ollut laillista oikeutta vaikuttaa elämääni eikä kenenkään muunkaan elämää.

Muista alun pastoritarinan. Tällä pastorilla ei ollut laillista oikeutta ihmisten eikä Jumalan maailmassa käskeä tai komentaa seurakuntaansa olemaan hiljaa, kun asiat olivat vinksallaan. Hänellä ei ollut oikeutta julistaa ihmisiä ”saatanan omiksi”, masentuneiksi, käskeä heidän ylleen taloudellista kuivuutta, käskeä pyöriä putoamaan vaunuista, pimeyttä tai kuolemaa heidän elämäänsä. Hän on astunut alueelle, joka ei hänelle kuulu. Samaan tapaan kuka hyvänsä yrittää käskeä tai kontrolloida ympäristöön tanssimaan oman pillinsä mukaan, on laittomilla asioilla. Se ei ole meidän ihmisten tehtävä tai osa.

Siksi kontrolloinnin alla olevalla on oikeus turvata Herraan ja Hänen Sanaansa ja rukoilla, että kontrolli jättäisi otteensa ja hän saisi tehdä Jumalan tahtoa.

Itselläni – ja monella muulla – on ollut tämän tajuamisesta valtavat seuraukset.

Yhtenä hetkenä tajusin, että vuosia elämääni varjostanut ”verho” oli poissa. Se, minkä kanssa olin rukouksessa ottanut mittaa useaan otteeseen, sitä ei ollut. Yksinkertaisesti: jotain valtavan isoa oli tapahtunut – ja se iso (mikä se olikin) vaikutti omaan elämääni, että olin täynnä uutta voimaa… Voimaa tehdä työtä. Voimaa yrittää vielä kerran. Tuntui kuin se, mikä oli pienten alkujen päivistä kuollut idulleen, ponkaisisi pystyyn. – Enkä vain minä, vaan rukousten kautta, muutama muukin ”simpukka” on päässyt liikkeelle. 🙂

Psalmi 27 tuli mieleen rivejä kirjoittaessani – Aluksi Psalmi ei vaikuta kovin toiveikkaalta. Sitä se kuitenkin on. Ennemmin tai myöhemmin on se päivä: Vielä minä saan kiittää Jumalaani, auttajaani.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ps.42.html