Kun Jumala vie kivun lähteille

Olen viime päivinä viitannut ympyrään, jonka näytän kulkeneen hengellisellä matkallani, ympyrään, joka monella tapaa sulkeutui viime lauantaina karismaattissävytteisessä tilaisuudessa. Ympyrän sulkeutumis -kokemuksellani on paljon yhteistä Pietarin tarinan kanssa. Löydät yhden näkökulman Pietarin tarinaan artikkelistani Kohtaaminen

Rauha Jumalan kanssa

Artikkeleissani Uudelleen ajattelua ja Uudelleen ajattelun uudelleen ajattelua olen viitannut siihen, kuinka olen etsinnässäni (erityisesti viimeisimmän seitsemän vuoden aikana) tehnyt melkein täyden ympyrän.

Blogini alkuvaiheilla on aistittavissa voimakasta yliherkkyyttä hengellisyydelle, joka muistutti kokemuksiani raiteiltaan luiskahtaneessa karismaattisuudessa.

Huomaan ajoittain ampuneeni haulikolla tilanteessa, jossa olisi ollut tarpeen käyttää vähän tarkempaa asetta; hauleja on sinkoillut myös sinne, minne ei ehkä olisi pitänyt.

Yksi haulikon suunta oli menestysteologia – ja haulien levintä erittäin laaja… kunnes eräs oklahomalalainen evankelista kirjoitti minulle viisaasti:

— lue Sanasta —

…ja minähän luin…

…ja vähin erin olen tullut jobimaisiin ajatuksiin:

— Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun
vallassasi
eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton
sinun toteuttaa.
Sinä kysyit: ”Kuka on tämä,
joka näin peittää minun tarkoitukseni
mielettömillä puheillaan?”
Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä
asioista, joita en käsitä —
ne ovat minulle liian ihmeellisiä.
Sinä sanoit: ”Kuuntele nyt, kun minä puhun.
Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.”
Vain korvakuulolta sinut tunsin.
Nyt ovat silmäni nähneet sinut.
Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.

Jobin kirjaa on paljon lainattu kärsimyksen ongelman äärellä.

Irrallisten kohtien lainaaminen on arveluttavaa - koska kirjan alussa ja lopussa viitataan Jumalan näkökulmaan; siinä välissä kerrotaan Jobin, hänen vaimonsa ja ystäviensä yrityksestä saada mieltä tapahtuneeseen.

Vaikka kokemukseni eivät ole verrattavissa Jobin koettelemuksiin, tunnistan Jobin kirjan tunneskaalan:

  • vetoamisen Jumalaan
  • Jumalan tiukalle vetämisen/haastamisen
  • omaan oikeassaolemiseen/tekoihin vetoamisen

…ja myös toisten ihmisten mielipiteet:

  • jotain sinun on pakko ollut tehdä väärin, kun noin käy,…ja
  • Älä väheksy Kaikkivaltiaan kuritusta! Hän haavoittaa, mutta hän myös sitoo, hänen kätensä lyö, mutta se myös parantaa.”

Olen yllättynyt

  • miten ansiosidonnainen kuva itselläni on ollut Jumalasta, vaikka mielestäni olen oppinut tuntemaan armon Jumalan… ja toisaalta
  • miten syvässä nimenomaan meissä suomalaisissa on Jobin ystävän Elifasin kuva Jumalasta, joka lyö ja piiskaa – ja sitten sitoo ja parantaa… (Autz!!!!!)

Tuollaista kuvaa Jumalasta myös minulle tarjottiin vastaukseksi koettelemuksiini.

Opiskellessani Vapaakirkon teologisessa opistossa jäi mieleeni opetus kurista ja siitä, mikä on kreikan kielisen kuri sanan taustalla: haka, jota pitkin lampaita ohjataan oikeaan suuntaan! Paimen voi käyttää sauvaansa ohjatessaan, mutta missään tapauksessa paimenen ei ole järkevää lyödä lampaita syyttä suotta tai huutaa lampaille, jos meinaa vielä joskus saada ne kokoon kutsumalla… Kurin taustalla on tarkoitus, ei mielivalta (toisin kuin Elifasin melkoisen kummallisessa kuvassa Jumalasta!)!

Lue Sanasta -neuvo johti minut toisenlaisen kuvan äärelle. Yksi kirjoitus aiheesta on Rauhan ja menestyksen ajatukset

Yhä syvemmin olen tullut tajuamaan sen, että

Jumalalla tosiaan on hyvät ajatukset omiansa kohtaan. Jopa silloin, jos/kun olemme omaa syytämme joutuneet hankaluuksiin.

Esimerkiksi Psalmin 103 sanoma avautuu ihan uudesta näkökulmasta:

Hän antaa anteeksi kaikki syntini
ja parantaa kaikki sairauteni.
Hän päästää minut kuoleman otteesta
ja seppelöi minut armolla ja rakkaudella.
Hän ravitsee minut aina hyvyydellään, ja minä elvyn nuoreksi, niin kuin kotka

…Oivallinen osoitus siitä, millaisten silmälasien läpi olen aikanaan lukenut Jumalan lupauksia – kun olen ”onnistunut” poimimaan tuosta psalmista irrallisen ajatuksen…

Ei hän iäti meitä syytä,
ei hän ikuisesti pidä vihaa.

…muodossa: No, kyllä hän aikansa syyttää ja pitää vihaa…

Nyt uskallan ajatukselle pistää hanttiin ja sanoa: Eikä syytä, eikä pidä vihaa ANTEEKSIANTAMUKSEN JÄLKEEN!!!

Tavallaan elämässäni on paljon tyhjiä paikkoja, niitä missä on ollut sellaisia asioita, joissa olen töpeksinyt ja joita pyytänyt Herralta anteeksi ja joihin pyytänyt uutta alkua. Sanan mukaan tyhjä paikka on siksi, että tuota anteeksiannettua asiaa EI OLE:

Sillä niin kuin taivas on korkea maan yllä,
niin on Herran armo suuri
niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä.
Niin kaukana kuin itä on lännestä,
niin kauas hän siirtää meidän syntimme.

Sanan perusteella meillä on Kristuksessa RAUHA Jumalan kanssa – ja se merkitsee, että Jumala ei sodi meitä vastaan eikä millään tavoin tuota meille vahinkoa.

 

Nahisteluja hiekkalaatikolla?

Outokummun luterilaisen seurakunnan nuoriso-ohjaaja Varpu Vauhkonen puki hartauskirjoituksessaan sanoiksi ajatuksia, joita olen viime päivinä pähkäillyt. Meitä (aikuisia) ihmisiä – joiden elämä mielestäni muistuttaa pienten elämää hiekkalaatikolla.

Varpu viittaa siihen, kuinka oletusarvoisesti:

”Pieni lapsi uskoo isän olevan ylivertainen ja paras, luotettava ja turvallinen kaikissa tilanteissa.”

Tässä on pienen lapsen ylpeyden aihe: Isä. Minun Isäni.

Varpu jatkaa:

”Jumala ei odota meidän kilpailevan keskenämme paremmuudesta, siitä kuka on suurin, nopein ja voimakkain. HÄN on ylivertainen ja paras Isä, luotettava ja turvallinen. Arkipäivän hiekkalaatikolla voimme sanoin tai teoin kertoa myös kavereille Isästä, joka rakastaa jokaista. Häntä saa puhutella yksinkertaisin sanoin ja Hän varmasti uulee. Jumalan valtakunta on tässä ja nyt, tavanomaisessa arkipäivässä.”

Voi hyvä ihme, kun tämän tajuaisimme arkemme keskellä. Elämämme muuttuisi. Ei tarvitsisi nahistella mistään.

Itseäni on surettanut meidän (aikuisten) ihmisten nahistelut elämän hiekkalaatikolla: perheissä, suvuissa, seurakunnissa, työpaikoilla.

Saanhan varmasti saman määrän karkkia kuin veljeni? – Voi onnetonta, jos se parittomaksi (jaettavaksi) jäänyt karkki on millin liian pieni, pienemmän saanut alkaa armottomasti parkumaan:

Sain vähemmän!

Unohtui siinä tuoksinassa, että sain karkkia, 1,2,… tai enemmän.

Monisyiset kiistamme ulottuvat vuosien, jopa sukupolvien taa.

Osaisimmepa vaihtaa täysin uudelle uralle! Unohtaa kiistat. Antaa anteeksi. Aloittaa alusta.

Tässä ohjeessa teen yhden poikkeuksen: Jos joku on toistuvasti käyttänyt sinua hyväksi tavalla tai toisella, sinulla on täysi oikeus pitää välimatkaa. Jos olet kerran joutunut kääntämään toisen posken ja luovuttamaan ihokkaasikin, ei sinun tarvitse ottaa köniisi toistamiseen tai antaa viimeisiä siemenperunoita – ellei Herra käske – minulle on muutaman kerran tapahtunut näin ja kerron kohta, mitä sen jälkeen tapahtui…

Joskus on niin, että joudumme olemaan aloitteentekijä tilanteessa, joka on mennyt solmuun.

Kun aikanaan lopetin lypsykarjan pidon, myin suuren osan lehmistä eräälle karjatilalliselle naapurimaakuntaan. Tilallinen vuokrasi pellot ja myöhemmin myin vielä muutaman hyvän jalostushiehon. Lehmistä isäntä maksoi käteisellä. Hiehot jäi velkaa.

Myöhemmin selvisi, että isäntä oli velkaa vähän sinne ja tänne. Ulosottomies ihmetteli, miten ihmeessä hän oli minulle maksanut, kun muille oli jättänyt maksamatta. Velkaa hän jäi tosin minullekin, muistaakseni 12 900 mk. Harmittihan se minua.

Yhtenä yönä näin unen: Kävelin tuon isännän kanssa pellon laitaa sovussa. Tajusin, että minun oli annettava velka anteeksi. – Että niin kuin mitä,…? Sanoi järki. 12 900 mk oli minulle iso summa, erityisesti kun tein pätkätöitä ja olin vastottain aloittanut opiskelunkin.

Menin kuitenkin maatilallisen kotiin ja kerroin, että olin kokenut, että velka piti antaa anteeksi. Jumala tuntui puhuneen. Raavas mies väänsi itkua: Miten Jumala voi puhua? – Saimme rukoilla perheen isäntäväen puolesta. Jälkikäteen isännän serkku tuli tupaamme ja ihmetteli, miten niin Jumala puhuu…, puhuuko Jumala.

Silti minua kaiveli tuo minulle iso raha.

Olin kuuntelemassa täsmällisestä sanomastaan tunnettua vapaakirkollista evankelistaa Helena Penttilää. Penttilä kertoi omakohtaisesta kokemuksestaan, joka muistaakseni liittyi rikkoontuneeseen tuulilasiin. Lopputulema oli se, että Jumala lähetti rahan ihan muuta kautta kuin asiaan osallisen kautta. Mielessäni toivoin, että jospa minullekin kävisi jotenkin tuohon suuntaan.

Rukoillessaan puolestani Helenalla oli minulle muutakin asiaa. Hän totesi, että ennen kuin lumi on maassa asiani järjestyvät. Voit kuvitella, miten odotin ensi lunta (seuraavana syksynä)!

Katin kontit,… olivat ajatukseni, kun talous tiukkeni tiukkenemistaan.

Kesä kului – ja mitään ei kuulunut. Olin taloudellisesti erittäin tiukoilla. Lähdin kuitenkin lähiopetuspäiviin kurssikeskukseen Jyväskylän lähelle. Palatessani junalla kotiin lumi oli tullut maahan. Kun menin kotiin ja kurkkasin pankkitiliäni, hämmästykseni oli suuri. Peltomme vuokraaja oli maksanut vuokrat monta kuukautta sovittua aiemmin. Toiseksi sain heti seuraavana päivänä töitä. Uskomattoman tarkka lupaus.

Pian tuon jälkeen sain verottajalta oikaisun verotukseen. Veronpalautusta oli täsmälleen sama summa kuin hiehot ostanut oli minulle velkaa.

Mielessäni on kertomus kahdesta velallisesta. Voit lukea kertomuksen täältä: http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.18.html

Kertomuksessa kohtaamme kaksi velallista. Heistä toinen on velkaa 20 työvuoden palkan verran. Isäntä antaa velan anteeksi. Tällä armahdetulla velallisella on velallinen, joka on velkaa – anteeksiannettuun velkaan nähden – mitättömän summan: vajaan 20 viikon palkka.

Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa.

Ajoittain me ihmiset toimimme näin. Vastottain törmäsin erittäin tuohtuneeseen mieheen, jonka mieltä kuohuttava ongelma oli 20, 69 €, kuolinpesän kiinteistövero.

Kun minä jo ehin tähän nimeni kirjottaa…, Saulinhan tämä piti maksaa…

mies selittää tohkeissaan.

Jos ei maksa, lähtekköön tien selekkään…

Voi hyvä ihme, jään hämmästelemään. Tämmöisiä me ihmiset olemme 2000 vuotta Jeesuksen sanojen jälkeen. Tiedän, että tämä mies oli armosta asunut toisten ihmisten kattojen alla, kunnes oma huusholli oli saatu tolpilleen taloudellisen katastrofin jälkeen vuosikymmeniä sitten. Nyt hän oli valmis laittamaan Saulin tien päälle 20, 69 € takia. Miten lyhyt osaa olla ihmisen muisti? Miten syvä osaa olla ihmisen katkeruus? – Ja vielä,… kompastuuko taivasmatka tuohon onnettomaan 20, 69 €:n synnyttämään katkeruuteen?

873. Päästä irti

Kun eilen törmäsin Joyce Meyerin tarinaan, luin myös muuta hänen tekstiään. Meyeriä on arvostelty ääripositiivisesta ja kevyestä evankeliumista. Joidenkin villat julistus saa oikein kunnolla pystyyn. Yksi korostus tulee esiin niistä kirjoituksista, mitä luin, korostus, joka on paikallaan!

Anna menneisyytesi viimein olla ja kävele eteenpäin!

Minulta kesti vuosia tajuta tuo. Junnasin vuositolkkuja turhan päiten paikallani harmitellen aika päiviä aiemmin tekemiäni valintoja, niiden syitä ja seurauksia, askeleita, jotka ovat johtaneet toiseen ja kolmanteen askeleeseen väärään suuntaan, myös ratkaisuihin, joita ei ollut mahdollista pyörtää, virheisiin, joita ei saanut tekemättömiksi.

Jos lopetat menettämäsi pohtimisen ja sen pohtimisen, mitä et ole ja sen kuinka sinua on kohdeltu menneisyydessä ja asetan mielesi Hänen näkyynsä sinun tulevaisuudestasi, Jumala vie sinut Luvattuun maahasi. Ensin sinun kuitenkin on päästettävä irti siitä, mikä on takana.

Hengellisesti ajateltuna mainio vihollisen konsti pysäyttää sinut ja minut on se, että se ensin saattaa meidät tilanteeseen, jossa olemme sotkeneet elämämme ja sitten kiinnittää huomion siihen, ettei tilanteesta ole (mukamas) ulospääsyä ja jos ulospääsyn löydämme syyttää vääristä valinnoista.

Daavidin rehellinen rukous tuli mieleeni näitä rivejä kirjoittaessani:

Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua! Ps. 25: 7

Daavid rukoilee armoa tilanteeseen, joka on tapahtunut aika päiviä sitten, tilanteeseen, jossa hänen harkintansa on pettänyt, tilanteeseen, jota ei saa tekemättömäksi. – Jumalan armo koskettaa myös tuollaisia asioita! Jumalan armo kuuluu ennen muuta Hänen omalleen!

Artikkelin kuva on puhutteleva. Siinä on risti minun ja kaiken muun välissä. Niin on sinunkin elämässäsi.

DSC_6160

Jumalan tahto on uusi elämä

Jumala haluaa nostaa, antaa toivon ja vapauttaa. Jumala ei syytä tai syyllistä. Silloinkin kun Hän ojentaa, Hän haluaa näyttää uutta suuntaa ja uutta alkua – eteenpäin.

Jumalassa ei ole vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta, pahuutta, epävanhurskautta. Siitä erotamme Jumalasta ja Hänen vastustajansa teot toisistaan.

Vääryyden, epäoikeudenmukaisuuden, pahuuden, epävanhurskauden edessä on kylmennyt ensin tuollaiseen osallistuvan rakkaus.

Myös vääryyden, epäoikeudenmukaisuuden, pahuuden, epävanhurskauden kanssa silmäkkäin joutuneen rakkaus on vaarassa kylmetä. Syynä tähän on yleensä pettymys; pettymys ihmiseen ja Jumalaan, jota ihminen mielissämme edustaa.

Kuulen usein selityksen: ei ole täydellistä seurakuntaa. Ei tietenkään. Ei ole täydellistä uskovaistakaan. Silti on muistettava, että edustamme kohtaamillemme ihmisille sanomaa, jota julistamme. Jos julistamme totuutta, ja valehtelemme, on yhtälössä jotain pielessä.

Kun julistaja jää valheesta kiinni, väkisinkin pohja pettää julistukselta. Pettymys saa helposti hylkäämään myös sanoman – vaikka itse sanoma olisi hyvä ja rakentava. Pettymys saattaa olla kunnon rokotus kaikkea hengellisyyteen viittaavaa kohtaan.

Pettymyksestä nouseminen on surutyötä. Nousemiseen ei ole äkkiratkaisua eikä oikotietä. Nousun aikana meitä hoidetaan ja vahvistetaan. Ikävien asioiden, muistojen ja tunteiden täytyy tulla pintaan, jotta uudelle tulee tilaa.

Jumalan tahto on jokaisen ihmisen elämä ja eteenpäinmeno.

Siksi minkäänlainen väärä vallankäyttö ei ole Jumalalla perusteltavissa.

Jumala myös haluaa eheyttää ja parantaa haavoittuneen. Hän haluaa käyttää siinä meitä työtovereitaan. Jos olemme niin kovakorvaisia, että kieltäydymme yhteistyöstä haavoittuneen auttajana, Hän on luvannut puuttua peliin suvereenisti a) eheyttääkseen ja parantaakseen haavoittuneen ja b) ojentaakseen vääryydentekijää. (Vrt. Hes 34 http://www.evl.fi/raamattu/1992/Hes.34.html – Kohdasta huomaamme, että Jumala ottaa kaikenlaisen väärän vallankäytön ja hyväksikäytön varsin henkilökohtaisesti!)

Odottavan aika on pitkä. Sen olen muiden hengellisessä kentässä kovia kokeneen kanssa todennut. Jumala on todella pitkämielinen – molempien osapuolien kanssa. Eheytyminen ottaa aikaa – niin myös vääryyden tekijän raiteille yrittäminen.

Olen ymmärtävinäni, että armollinen Jumala eheyttää vähitellen, koska emme kestäisi äkkirysäystä. Armollinen Jumala antaa myös tekijälle aikaa parannukseen.

Valitettavasti vääryydentekijät usein käyttävät aikansa uusien vääryyksien tekemiseen. Kun Jumala ei pistäkään polvilleen, sydäntä pysäyksiin tai tuki viimeisiä rahalähteitä, tms. radikaalia, he saattavat jatkaa tekojensa tekemistä, vaikka ”pikkupysäys” olisi tullut. Tämän katseleminen saattaa saada katkeraksi.

Miksi Jumala ei puutu? Miten kauan vielä? Miten tämä ihminen saa jatkaa tekosiaan – ilman, että Jumala puuttuu radikaalisti asiaan?

Olen aikani kysynyt näitä kysymyksiä. Nyt kysyn vähän toisin:

Entäpä, jos pettymyksessäsi/pettymyksessäni näkisit/näkisin elämäsi/elämäni Jumalalle niin arvokkaana, että Hän on ollut valmis tekemään hyvin radikaaleja asioita, että sinulla/minulla olisi pelastus ja vapautus? Jumala ei halua sinun/minun olevan minkäänmoisissa siteissä.

Ei väärinkäytösten kohteena. Ei pettymyksen ja katkeruuden paikoilleen liimaamana. Kristuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa Hän tarjoaa meille täydellistä vapautta ennen muuta meidän sisäisessä elämässämme. Uskon kautta voimme ottaa tuon vapauden vastaan.

Voit/voin pelätä. Vääryydentekijä voi uhitella, kiristää - tai sitten haavoihin sattuu pelkkä asioiden ajatteleminen. Voit/voin olla ahdistunut käsillä olevan äärellä. Silti vapaus on totta. Ilo ja rauha on totta. Jos se kesti ensimmäisten kristittyjen kohdalla vainon, miksei myös nyt? Jos Jumala valoi näihin ihmisiin uutta voimaa, rohkeutta, miksei myös meihin?

Kristuksessa sinulle ja minulla on edeltävalmistettu tie: Älä anna olosuhteiden kahlita sinua paikallesi! Sinun/minun ei tarvitse suostua vääryyteen. Pää saa nousta alistajankin edessä. Jos Jumala on noususi puolella, kuka voi olla sinua vastaan?!

Ehkä tiukka tilanne on saanut tekemään epätoivoisia ja hätiköityjä valintoja. Voit olla uudessa suossa. Ehkä seuraus on ollut kompromissi sen suhteen, mihin olet uskonut. Joskus uskon kieltäminen. – Tai niin sinulle on annettu ymmärtää. – Ajoittain vallan väärinkäyttö on lujasti kytköksissä tiettyyn oppiin tai persoonaan, jonka ulkopuolella ei anneta ymmärtää olevan pelastusta. Voit olla joidenkin silmissä luopio, vaikka et sitä ole Jumalan silmissä!

Vaikka kokisit syyllisyyttä asioista, anteeksianto on – nimenomaan sinua nostavana – läsnä.

Muistat, kuinka Jeesus nosti aviorikoksesta tuomitun naisen hänen syyttäjiensä edestä julistaen anteeksiantoa ja uutta alkua.

Vallankäytön kuviot hengellisessä kentässä voivat ajaa ihmiset hyvinkin omituisiin tilanteisiin, ratkaisuihin tai tekoihin. Jos yhteisö on sairas, väkisin sairastuvat myös siihen kuuluvat.

Jollekin tutuin vallankäytön muoto on sielunhoidollinen keskustelu tai julistus saarnatuolista.
Itselleni tutuin vallankäytön muoto ovat nk. profetiat. Yhteistä väärälle vallankäytölle on se, että se pyrkii ohjailemaan ihmistä suuntaan, minne hän ei muutoin menisi tai ei olisi viisasta mennä. Totteleminen vahingoittaa jollakin tapaa. (On huomattava, että sielunhoito, julistus tai profetia voi olla myös elämää rakentavaa.)

Myös kipeän yhteisön takia vääriä ratkaisuja tehnyt kokee syyllisyyttä. Miten olin noin typerä? Miksi tein niin/näin? Esimerkkini siitä minulle tutuimmasta eli profetoinnin saralta: Joku on myynyt omaisuutensa profetian takia. Toinen eronnut/avioitunut (jotkut molempia). Joku jättänyt työpaikkansa. Joku tehnyt kompromisseja sen kanssa, minkä on muutoin ymmärtänyt oikeaksi. Joku ottanut järjettömiä taloudellisia riskejä. Jonkun kohdalla profetiat ovat tukeneet väärintekijää.

Myös tällaisen keskellä on armollinen Jumala. Olet/olen voinut toimia typerästi. Tai – ehkä samaan aikaan – joku toimii sinua/minua kohtaan typerästi ikään kuin ei huomaisi typeryyttään.

Silti on anteeksianto ja uusi alku. Vaikka elämän riekaleiden kanssa.

Sen takia, että vihollinen näyttää ryöstäneen elämän, ei kannata sen antaa ryöstää enää loppuelämää. Anna uudelle alulle mahdollisuus.

Jumalan vika-analyysi

Puhuuko Jumala Sanaansa vastaan?

Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua,
te saatte syödä maan hyvyyttä. (Jes. 1: 19)

Herra puhutteli kansaansa profeetta Jesajan kautta. Kokonaisuudessaan Jesajan 1. luku on rajua puhetta kansalle, joka kokoontui Jumalan käskyn mukaan

  • uhraamaan Herralle temppeliin ja
  • viettämään juhlia Herran kunniaksi.

Tuntuu kuin Jumala puhuisi sanaansa vastaan profeetan kautta – vieläpä äärimmäisen voimakkain ja tunteikkain sanakääntein:

Mitä minä kostun teidän ainaisista
uhreistanne,
sanoo Herra.
Olen saanut kyllikseni polttouhreista,
pässeistä ja syöttiläiden rasvasta,
ei minua miellytä vuohien, ei mullien eikä
karitsojen veri.
Kuka teitä on käskenyt niitä tuomaan
ja tungeksimaan minun esipihoillani,
kun tulette kasvojeni eteen?
Lakatkaa jo tarjoamasta turhia uhrejanne,
minä inhoan niiden savua!
Uusikuu ja sapatti, kokoukset ja juhlat —
minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja
tekojanne.
Teidän uudenkuun menonne ja juhlapäivänne —
minä vihaan niitä.
Niistä on tullut minulle taakka,
jota olen väsynyt kantamaan
.

Väärä yhdistelmä

Ydin tulee esille sanoissa:

minä en siedä teidän pyhiä juhlianne ja pahoja
tekojanne.

Vika ei ollut juhlissa eikä uhraamisessa; juhlien ja pahuuden yhdistelmä ei ollut oikea tapa lähestyä Jumalaa.

Oikea yhdistelmä

Profeettojen sanoma ei ole pelkästään ”hengellinen”, vaan voimakkaasti ympäröivän yhteiskunnan epäkohtiin puuttuva.

Sinun hopeasi on mustunut,
jalo viinisi on vedellä laimennettu.
Sinun johtomiehesi ovat petollisia ja varkaiden kumppaneita, he kaikki rakastavat lahjuksia ja ahnehtivat lahjapalkkioita. Orvolle he eivät oikeutta hanki eivätkä aja lesken asiaa.

Uskon piti vaikuttaa ei vain sanoina vaan myös tekoina.

Ydinsyy

Ongelman ydin oli itsekkyys: Minä, minulle -tyyli. Viis keinoista… Siinä määrin, että oikean ja väärän (Mooseksen lain mukaankin) raja-aita oli ylitetty raikkaasti väärän ja epäoikeudenmukaisuuden puolelle. Ihmiset tiesivät täsmälleen, kuinka asioiden olisi tullut olla, mutta tietoisesti tekivät toisin – ja tämän kaiken kanssa he kokoontuivat juhliin ja uhraamaan.

Jumalan kutsu profeettansa kautta oli:

Peseytykää, puhdistautukaa,
tehkää loppu pahoista töistänne,
ne ovat aina silmissäni.
Lakatkaa tekemästä pahaa.
Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.
— Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on,
sanoo Herra.
— Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset,
ne tulevat valkeiksi kuin lumi.
Vaikka ne ovat purppuranpunaiset,
ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.
Jos te taivutatte mielenne kuulemaan minua,
te saatte syödä maan hyvyyttä–

Hengessä ja totuudessa

Oikeastaan tässä on rinnakkaiskertomus sille, mistä eilen kirjoitin artikkelissani Hengessä ja totuudessa

  • Jumalanpalvelus (mitä se itse kullekin merkitsee… Onko se messu, rukouskokous, evankeliumin ilta, massatilaisuus, viivähtäminen kristillisen median äärellä, … ylistys,… saarna,… hengelliset laulut,… ehkä käytännön auttaminen,…rahan lahjoittaminen,…) ja
  • rukous

kulkevat käsi kädessä totuuden kanssa, totuuden, joka ulottuu omaan elämään ja käytännön ratkaisuihin tässä ajassa.

Ihmeen edellytys

Mielen taivuttaminen Jumalan puoleen ja asioiden selvittely Hänen edessään tuo eteemme uskomattoman asian: Mahdotonkin tahra puhdistuu Jumalan käsissä. Jesajan kielikuva on raju. Punaisen värin saaminen pois vaatteesta on edelleen hankalaa, saatika yli 2500 vuotta sitten. Jumalalle mahdoton oli mahdollinen. On vain yksi edellytys tuolle ihmeelle: Se, että minä suostun ja sinä suostut tähän selvittelyyn.

Jesajan ajan ihmisille Daavidin psalmit olivat tuttuja. Niitä laulettiin/luettiin osana jumalanpalvelusta. Siksi sanan samankaltaisuus Daavidin synnintunnustuksen kanssa olisi voinut tuoda mieleen seuraavat sanat:

Jos toisin sinulle teurasuhrin,
se ei sinua miellytä,
polttouhriakaan et huoli.
Murtunut mieli on minun uhrini, särkynyttä sydäntä et hylkää, Jumala.
soita Siionille laupeutesi
ja rakenna jälleen Jerusalemin muurit!
Silloin otat taas vastaan määräuhrit, ja alttarille tuodaan teurashärät. (Ps. 51: 18-21)