704. Bambua pukkaa

On kolmas vuosi. Saatat tuntea itsesi typeräksi odotuksessasi ja pohtia, olisiko sittenkin pitänyt kylvää jokin vähemmän itseään odotuttava kasvi. Vaikka rairuoho! Siinä sentään näkisit tuloksen muutamassa päivässä. Edes vähän vihreää. Nyt ei näy mitään.

Ylistyksen kaavaa etsimässä

Kaikessa äärimmäisessä on riski joutua ojaan. Riski on siinä, että juutumme tuttuun ja turvalliseen. Riski on myös siinä, että toiseen kohdistamassamme kritiikissä tulemme sokeiksi omalle juuttumisellemme emmekä näe elämää siellä, missä sitä on. Juuttumisemme voi pimittää meiltä jotain, mikä pitäisi ottaa lukuun – ja se pimittää myös oman juuttumisemme. Riski voi olla siinä, että äärimmäisessä vapaudenJatka lukemista ”Ylistyksen kaavaa etsimässä”

Syvyys huutaa syvyydelle – Sielu turvautuu Auttajaansa

Psalmit olemme tottuneet tuntemaan tuntojen tulkkina. Kahdessa edellisessä kirjoituksessani olen viitannut railakkaankin oloiseen ylistysreseptiin, jonka löydämme monistakin psalmeista. Tämänkertaisesta psalmista emme ensi silmäyksellä löydä ylistystä, vaan murehtimisen, levottomuuden ja masennuksen. Löydämme psalminlaulajan lohduttautuvan koskien pauhatessa Jumalan huolenpidolla ja tsemppaavan itseään olemaan vaipumatta syövereihin. Jotta ymmärrät, mitä kirjoitan, lue Psalmi 42 kokonaisuudessaan. Psalmisti kaipaa Psalmissa JumalanJatka lukemista ”Syvyys huutaa syvyydelle – Sielu turvautuu Auttajaansa”

Hihhulointikieltoko seurakuntaan?

”Vanhempi veli”: Seurakunta ei ole ilotalo Välillä törmään hengellisessä kentässä ”vanhemman veljen” roolin omaksuneisiin ihmisiin. Näille ihmisille on pulmallista joko se, miten Isä näyttää kohtelevan tuhlaajan tieltä palanneita – tai heille on pulmallista ilo, joka syntyy tästä Isän kohtaamisesta. Vastottain tapasin ystävän, joka yhdessä elämänsä vaiheessa oli pursunnut yli iloa ja ylistystä vaikeiden vaiheiden jälkeen.Jatka lukemista ”Hihhulointikieltoko seurakuntaan?”