Erikoinen uni

Kaksi vuotta sitten, näihin aikoihin nuorimmaiseni oli armeijassa. Noihin aikoihin näin unen, jossa sovitin nuorimmaiseni asepukua päälleni. Puku tuntui hyvältä.

Seuraavaksi olin Haminassa sijaitsevan varuskunnan portilla. Siinä sanoin, että enkö saa pitää asepukua, joka oli päälläni. Nuorimmaiseni totesi: ”Et. Sinulle on oma puku.”

Tajusin, että minun oli mentävä portista sisään ja astuttava palvelukseen, jos mielin saada puvun.

Hämmennyksekseni oli suuri, kun edellisestä palveluserästä saapui nainen valkoisessa mekossa. Hän kertoi käyneensä kahden viikon tanssikurssin. Hämmennykseni vain kasvoi. Muistan unessa miettineeni, että eihän sitä armeijaa noin käydä.

Siinä portilla tein laskelmia elämästäni… Totesin, että lapseni ovat aikuisia ja miehenikin pärjää, jos astun palvelukseen…

Loppu jäi unessa avoimeksi.

Viime aikoina uni on pohdituttanut ihan uudesta näkökulmasta. – Voit lukea artikkelini https://avaintekija.com/2019/01/22/kyosti-kallion-rukous-puhuttelee/   

Artikkelin nimi voisi vallan hyvin olla: Olemme todellisessa sodassa. Vaikka em. otsikko ei ole ihan niin radikaali, se ei poista sitä tosiasiaa, että tällä hetkellä esimerkiksi meidän ”länsimaisissa” yhteiskunnissa käydään ”sotaa”. Se näkyy muun muassa niin, että sitä arvoperustaa, jolle yhteiskuntamme aikoinaan on rakennettu, koetetaan murtaa.

Kyösti Kallion rukous on ajankohtaisempi kuin tulisimme ajatelleeksikaan.

Kyösti Kallion rukous puhuttelee

Sodanaikaisen presidenttimme Kyösti Kallion rukous puhuttelee.

Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme
puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä.
Sinä näet että se on mitä suurimmassa vaarassa.
Siksi rukoilemme Sinua: Herra, auta meitä hädässämme
äläkä anna meidän hukkua.
Lahjoita kääntymys …

Presidentti Kallio puhuu sanoja, jotka eivät ajassamme ole suosittuja…

… synnin ja laittomuuden tieltä,
jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda
meitä.

Kristittynä tekee pahaa katsoa ympärilleen… Ikään kuin muru murulta ja pala palalta nakerretaan niitä arvoja ja perusperiaatteita, joille maamme aikanaan on rakennettu…

… samaan aikaan kuin vakaumuksellinen usko koetetaan asettaa joko kyseenalaiseksi tai naurunalaiseksi. Presidentti Kallion rukous tuo uskon esiin anteeksipyytelemättä ainoana turvana tilanteessa, jossa inhimilliset keinot on vähissä:

Herra Jeesus Kristus, ilman sinua olemme voimattomia hävittäviä
voimia vastaan, jotka tulivat kansamme yli ja myrkyttävät
sen.
Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi pahuuden henkiolentoja
vastaan, joiden vaikutukset ovat joka päivän sanoin ja
kuvin julkisuudessa nähtävissä. Herra sinä olet Golgatan ristillä
voittanut pimeyden vallat. Niiden täytyy väistyä myös
tänään, koska ylistämme sinun nimeäsi niiden ylitse.

… myös meidän aikanamme

Tähän me uskomme, sillä Sinä voit myös meidän aikanamme varjella
ihmiset saatanalliselta eksytykseltä. Herra armahda
meitä.

Kallion rukous on kutsu myös henkilökohtaiseen taisteluun:

Auta meitä Pyhän Henkesi kautta ryhtymään omassa elämässämme
taisteluun syntiä vastaan ja olemaan kestäviä
loppuun asti.
Tee meidät kansamme keskellä merkiksi Sinun vapauttavasta
armostasi.
Täytä meidät niin Sinun rakkaudellasi, että me tulemme
kuuliaisiksi Sinun käskyillesi. Rakkautesi olkoon meissä se
voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.

Rukous päättyy toiveikkaisiin, uskon täyteisiin sanoihin:


Herra Jeesus Kristus, kaiken voimme sinun kauttasi, siihen
me uskomme.
Armahda meitä.

Olen viime aikoina iloinnut siitä, miten suomalaiset kristityt ovat alkaneet todella voimakkaasti rukoilla: seurakunnissa, rukouspiireissä, eri seurakuntien kesken.

… jatketaan, jatketaan… lannistumatta… kunnes näemme rukousvastauksia!

Uudelleen muotoilu

Olen elänyt vuoden 2019 alussa yhtä erikoisimmista jaksoista elämässäni.

Artikkelini Pettyneestä pastoriksi ja Mielenkiintoinen metafora tiivistävät tämän blogin kirjoituksissa näkyvän prosessin.

Tiivistäisin kokemukseni näin: Niistä, mitkä ovat olleet vaikeimpia ja kipeimpiä asioita elämässä (ja mitä vastaan vihollinen on kaikkein koviten hyökännyt), on tullut työkaluja käsiini Jumalan työssä. (Tuosta jossain vaiheessa hiukkasen enemmän)

Perääntymisestä uuteen etenemiseen ja etenevään liekkirintamaan

Yhdessä rukoustilanteessa mieleeni nousi kolme kuvaa:

  • Ensimmäisessä kuvassa ”nurkkaan ahdistetusta”oli peräännytty niin taakse, ettei taaemmaksi enää pääse.
  • Toisessa kuvassa liikkeen suunta muuttui etenemiseksi. Se, missä oli peräännytty, mentiin eteenpäin – ja pidemmälle kuin mistä oli tultu.
  • Kolmannessa kuvassa syttyi ensin yksi ”palopesäke”, sitten toinen, kolmas, jne. etenevän liikkeen myötä.

Rintamalinjamme ovat pirstaleina ja perääntyneitä

”Suomen Siion ei ole ollut näin huonossa jamassa…”, totesi eräs seurakunnan vastuunkantaja minulle.

Toinen totesi: ”Vaikka sanotaan, että siellä meijjän suunnalla on herätystä, minä sanon, ei ole. Seurakunnat kuolevat.”

Oma huomioni on samansuuntainen: Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta suomalaiset seurakunnat voivat huonosti. Nimittäisin tätä tappion kierteeksi:

Seurakuntien sisäiset ongelmat vievät energiaa. Myös seurakuntien ulkopuoliset tahot pyrkivät vaikuttamaan seurakuntiin ja niiden jäseniin.

Tuntuu, että kenttämme pirstoutuu entistä pienempiin (osin keskenään kinasteleviin tai peräti sodassa oleviin) yksiköihin. Rintamalinjamme ovat pirstaleina ja olemme perääntyneet.

Odotamme ja rukoilemme ihmettä

Tiukassa tilanteessa paras mahdollinen suunta on kääntyä Jumalan puoleen ja rukoilla…. mutta emme pelkästään voi jäädä odottamaan ja rukoilemaan… On koottava joukot ja lähdettävä vastahyökkäykseen.

Olen paljon puhunut nk. uskovien parannuksen tarpeesta. – Olen nimittäin pistänyt merkille, että monet meistä rukoilevat muutosta ympäröivään maailmaan; minun logiikan ja ymmärryksen mukaan me nk. uskovat tarvitsemme voiman takaisin.

Yksi voimattomuuden syy on salattu vääryys. Tämä heijastuu elämään todellisen yhteyden puutteena:

Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. 1 Joh. 1: 7

Johanneksen teksti on terävää:

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. 1 Joh. 1: 8,9

Toisin sanoen, jos väitämme, ettei meillä ole tarpeen vaihtaa suuntaa, vaikka suunnan vaihdokseen on tarvis, valehtelemme ja elämme pimeydessä.

Pimeys voi ilmentyä ”pieninä kettuina”, jotka saavat aikaan tuhoa ”viinitarhassa”.

Näitä kettuja voisivat olla ”ketun työtä” kuvastavat sanat, kuten

  • keskinäinen eripura
  • toisen panettelu (tai toisesta valehtelu)
  • toisen aliarvioiminen
  • maan kaivaminen toisen työn alta
  • kaksinaamaisuus

Tuiki tarpeellinen parannus

Rakkaudentäyteisestä opetuksestaan tunnettu Johannes saa tuotavaksi parannukseen kutsuvan sanan Efeson seurakunnalle:

Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. Ilm. 2: 5

πρῶτος [prootos] ´ensimmäinen´ tarkoittaa ajallisesti tai järjestyksessä ensimmäistä ja myös arvoltaan ensimmäistä.

Herra antaa Johanneksen kautta Efeson seurakunnalle tunnustusta:

Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut. — Ilm. 2: 3

Perään tulee ”Jumalan mutta”:

Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Ilm. 2: 4

Hylätä ´lähettää tiehensä; luopua, luovuttaa; jättää´ kuvaa, mitä Efeson seurakunnassa oli tapahtunut ensimmäiselle (vrt. sanan selitys edellä) rakkaudelle.

Efeson seurakunta

  • näki kärsivällisesti vaivaa
  • oli hyvän perään ja pahaa vastaan
  • oli (hyvällä tavalla) kriittinen ihmisten ilmiöiden kanssa
  • kestävä

 … mutta se oli

  • lähettänyt tiehensä ensimmäisen rakkauden
  • luopunut ensimmäisestä rakkaudesta
  • luovuttanut (pois) ensimmäisen rakkautensa.

Jumalan Sana on hyvin suora: Tee parannus. Muuten siirrän lampunjalkasi paikaltaan. Siinä tapauksessa et voi enää loistaa valoani, et olla käytössäni.

Viikonloppuna kuuntelin ikääntyvää saarnamiestä, joka jyrähteli samaa tekstiä kuin minäkin olen ajoitain tehnyt:

Seurakunnan on tehtävä parannus. Herätys ei tule ennen kuin seurakunta tekee parannuksen. Pyhä Henki tulee puhtaisiin astioihin.

Kun uskovat alkavat rukoilla, tapahtuu

Terävän parannukseen kutsuvan sanan vierellä kulkee lupaus virvoituksen ajoista.

Jos minä suljen taivaan, niin ettei tule sadetta, jos minä käsken heinäsirkkain syödä maan tahi jos minä lähetän ruton kansaani,  mutta minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat ja etsivät minun kasvojani ja palajavat pahoilta teiltänsä, niin minä kuulen taivaasta ja annan anteeksi heidän syntinsä ja teen heidän maansa jälleen terveeksi. 2 Aik. 7: 13,14

Kristinuskon historiassa on hyvinkin pimeitä vaiheita – ja on niitä vaiheita, jolloin uskovat ovat nousseet, rukoilleet, tehneet parannusta ja AINA on alkanut tapahtua, ensin uskovien sydämissä ja elämässä, sitten ympäristössä.

Kun 1,5 vuotta sitten piirsin artikkelin alkuosassa olevat tappion kierteen, tuli vierelle myös toinen kuva, jossa asiat ovat kääntyneet aivan päinvastoin.

Lamaannuksen ja luovuttamismielialan sijalla on innostus (ensimmäinen rakkaus). Tässä toiminta ei ole vain toiminnan vuoksi ja ideat ideoiden vuoksi, vaan Jumalan rakkauden (agape) inspiroima väyliä ja välikappaleita, jotta ihminen ja Jumala pääsevät kohtaamaan.

… mutta mitä tämä edellyttikään: Laitetaan pois pimeyden teot (riitaisuudet, panettelu, … mitä ikinä onkaan) ja pukeudutaan valon asein. Vrt. Room. 13: 12-13.

Jumalan lapsen perintöosa 1: Kuuloyhteyden päässä

Perustavanlaatuisesti lapsella – ja hengellisesti ajateltuna Jumalan lapsella – on oikeus perintöön.

  • Mikä on Jumalan perintö?
  • Mikä on oikeutemme siihen?

Lähestyn aihetta yksi osanen kerrallaan. Voit katsoa viisi minuuttia kestävän videon Youtubesta 

Tuoksusta sen tuntee

Pauliina, sinä tuoksut ihan mummolalta.

Hämmennyin pahanpäiväisesti. En ymmärtänyt aluksi ollenkaan, mitä oppilas tarkoitti. Mietin todenteolla, miltä mahdoin tuoksua.

Sitten ymmärsin: Lähestyimme joulua. Minä taas käytin eteeristä öljysekoitusta, jossa oli muun muassa kanelia, neilikkaa ja appelsiinia – useassa kiinteistössä ilmaantuvia sisäilmaoireita helpottaakseni. Totta kai tuoksu oli tarttunut vaatteisiini ja kulkeutunut kouluun – ja muistutti oppilasta mummolan joululeipomusten tuoksusta.

Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! – Kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!  2 Kor. 2: 17

PAAVALIN SANOJEN TAUSTALLA ON KUVA ROOMALAISESTA SOTILASKULKUEESTA

Voitetun taistelun jälkeen armeija marssi johtajansa johdolla kaupunkiin sotasaaliin – ja sotavankien kanssa. Voitonmerkiksi poltettiin suitsukkeita ja/tai levitettiin tuoksuvia yrttejä paraatin kulkureitille. Tuoksu kertoi voitosta – ja tuoksu kertoi tappiosta.

  • Jeesukseen Kristukseen uskova, Häneen elämällään nojautuva voittajan puolella. Hänelle tuoksu on elämän tuoksu.
  • Jeesuksen Kristuksen ja uskon ”niikseen jättävä” edelleen pahan talutusnuorassa ja pahan puolella. Hänelle tuoksu (ellei linja muutu) kuoleman tuoksu.

ETEERISIÄ ÖLJYJÄ VOI OSTAA PULLOISSA JA PURNUKOISSA; KRISTUKSEN TUOKSU TARTTUU HÄNEN LÄSNÄOLOSSAAN

Aidot eteeriset öljyt ovat hyvin haihtuvia. Ne vapauttavat tuoksun ympäristöön, kun vain avaamme pullon. – Silti tuoksun kanssa ei tarvitse pihtailla. Tuoksun on tarkoituskin levitä ympäristöön.

Meidän ei tarvitse ”yrittää olla tuoksuvia”. Se, että tuoksumme Kristukselta, seuraa siitä, että olemme viettäneet aikaa Hänen kanssaan. Voimme jatkuvasti hakeutua ainutlaatuisen Elämän tuoksun alkulähteille, Kristuksen läsnäoloon.

Aidot eteeriset öljyt, eivät nappaa ympäristöstä vaikutteita; ne säilyttävät ainutlaatuisen tuoksunsa

Suitsukkeen tuoksu oli kiinteä osa vanhan liiton pappien jumalanpalvelusta. Tuoksu ei jäänyt vain temppeliin, vaan kulki heidän vaatteissaan sinne, minne he menivät. Kristuksen tuoksun tulisi olla luonnollinen ja kiinteä osa myös meidän elämäämme, ”uuden liiton pappeina”.

Papit tulivat temppelistä suitsukkeen tuoksu vaatteissaan, mutta heillä ei ollut lupaa tehdä suitsuketta mihinkään muuhun kuin sen alkuperäiseen tarkoitukseen: Kristuksen tuoksu on tarkoitettu pelkästään ja ainoastaan tuoda tiettäväksi Jumalan valtakunnan todellisuus, ei siksi, että jotenkin hyötyisimme siitä tai käyttäisimme sitä omien etujemme ajamiseen.

TUOKSU HERÄTTÄÄ REAKTIOITA

Evankelistatuttuni kertoi majapaikkansa ulkopuolella tapahtuneesta episodista: Kerrostalon ulkopuolella häntä vastassa oli ollut nainen, joka oli syyttänyt tätä evankelistaa pahasta hajusta ja alkanut heristää keppiä hänen edessään. – Tämä evankelistaoli hämmentynyt yhtä lailla kuin minäkin aikanaan em. koululla. – Hän ei mielestään haissut mitenkään erikoiselle. – Nainen vaan jatkoi kepillä heristelyä. – Evankelista komensi pistämään kepin pois, että hän pääsisi jatkamaan matkaa.

Reissullaan evankelista oli aikaa miettiä tapahtumaa. Hän tuli siihen tulokseen, että nainen ”aisti” hänessä olevan Jeesuksen ja reagoi Jeesuksen läsnäoloon ja koki sen epämiellyttävänä.

Evankelista palasi takaisin majapaikkaansa ja seuraavana aamuna käveli majapaikastaan ulos. Tällä kertaa nainen pisti kätensä nenänsä suojaksi, suojautuakseen ”hajulta”.  Nainen aisti evankelistassa Jeesuksen.

Itselleni kävi erään koulun pienryhmässä samantyyppinen tapaus. Yhdeksän yläasteikäistä, tyyliin Tommi Ei-Voi-Vähempää-Kiinnostaa marssii luokkaan. Tämä on joku helluntaitäti. Tulossa on tylsä tunti. Hei, pistetään sen kustannuksella vähän vitsiksi -asenteella. Yksi rojahtaa pienryhmätilan sohvalle pitkin pituuttaan ja nostaa asenteensa korostukseksi kengät pöydälle. Toinen hautaa päänsä käsiinsä, kun istuu pulpettiinsa. – Kolmas haistelee luokan ilmaa ja sanoo: ”Mikä täällä tuoksuu? Täällä on raikasta…” – Jälleen hämmentävä kokemus… Nuoret miehenalut olivat 15 minuuttia aiemmin lähteneet samasta luokasta. Luokka noin periaatteessa oli samassa jamassa kuin monen muunkin välitunnin jälkeen. – Ajattelen jälkeen päin, että tämä nuori mies aisti tuoreuden ja raikkauden, joka tulee Jeesuksen läsnäolosta.

Useimmiten reaktiot eivät tule noin hajuvetoisesti. Ihmiset kuitenkin reagoivat siihen, mitä edustamme, jos se on vähääkään esillä. Jeesus tuoksui Jumalan läsnäololta. Niin myös meidän tulisi tuoksua. Vaikka se herättäisi tunteita laidasta laitaan.

Siellä, missä Jeesus liikkui, tapahtui. Jeesuksen läsnäolo herätti kaipausta ja toivoa – ja vastustusta.

  • Osa alkoi miettiä syvällisesti pelastusta
  • Osa kaipasi parantumista
  • Osa hankasi vastaan kaikin mahdollisin tavoin
  • Osa hyökkäsi avoimesti kohti

ENEMMÄN KUIN YMPÄRISTÖMME

Olen tavannut monia kristittyjä, joita kiusaa esimerkiksi työpaikan puheenaiheet tai taustalla soitettu musiikki. Ne edustavat toisenlaista tuoksua kuin, mikä itselle on tuttu, luontainen ja rakas. Joskus taustalla on motiivi: Näytetään tuolle uskikselle. – Ja niin jutun suunta ja soitettu musiikki muuttuu entistä haastavammaksi.

Tällaisen koettelun äärellä meidän kannattaa pitää mielessä, että Hän, joka meissä on, on voittanut maailman.

Kalpea kuva arkisesta elämästä: Yksi käyttämäni eteeristen öljyjen sekoitus on oikea ihmeaine: Se ei suinkaan peitä epämiellyttävää hajua, vaan eliminoi sen. – Viime kesänä ihmettelin kotonani omenan tuoksua. Tai pikemminkin käyneen omenan. – Mikä merkillinen, eikä kovin miellyttävä haju. – Syy selvisi, kun ajattelin asiaa ääneen. Poikani oli ostanut ilmanraikastimen – ja kun haju ei häntäkään miellyttänyt, pisti sen huoneensa roskikseen, josta käynyt omena -esanssi levisi koko asuntoon. – Laitoin diffuusoriin tuota eteeristä ”ihmeöljyä” – ja haju katosi. – Niin myös meissä oleva Kristus ja Hänen tuoksunsa on enemmän kuin se, mikä ”tuoksuu” ympäristössämme.

ME KÄÄNNETTIIN SE ”SINUN KANAVALLESI”

Eräs yrittäjä kertoi, miten hän työmaallaan viipyi joskus muita pidempään ja vaihtoi radiokanavan Deille. Päivän päätteeksi hän vaihtoi kanavan takaisin Radio Rockille, jota muut kuuntelivat. Yhtenä iltapäivänä eräs työmaan työmiehistä ruuvasi radiota Dein taajuudelle sanoen: ”Me laitettiin se siun kanavalle.” Ilmeisesti yrittäjä oli unohtanut radion ainakin kerran ”taajuudelleen”, mikä pistettiin merkille työporukassa.

Uskovan yrittäjän elämässä tuoksui Kristus. Suolan tavoin läsnäoleva kristillisyys lähensi työporukkaa uskonasioihin tavalla, joka ”miekkalähetyksellä” (käänny tai kuolet) olisi jäänyt unelmaksi.

Julkaistu alun perin 5/2017

Mielenkiintoinen metafora

Vuoden alussa minua on puhutellut kahden eri profeetan sanat temppelin jälleenrakennuksesta. Kohdat löytyvät Haggain ja Sakarjan kirjoista.

Te rakennatte temppelin uudelleen

Haggai 2: 3-9, Sak. 4: 6,7

Vieläkö teidän joukossanne on joku, joka on nähnyt, miten kaunis entinen temppeli oli?

Haggai kysyy. Jotain on kadonnut temppelin loistosta ja kunniasta.

Jumala vierittää profeetan kautta ylipapin ja kansan eteen lupauksensa ja arvovaltansa. Sana MINÄ eri muodoissaan toistuu näissä muutamissa jakeissa seitsemän kertaa ja Jumalan nimi Herra Sebaot viisi kertaa.

Näin sanoo Herra:

– Nyt, Serubbabel, ole luja! Älä lannistu, Joosua, Josadakin poika, ylimmäinen pappi!

Jumala toistaa saman lupauksen kuin minkä hän antoi  

  • ”toiselle Joosualle” ennen luvatun maan ja saman lupauksen, minkä Hän antoi
  • Egyptistä lähtevälle kansalle.

Sen takia pelkoon ei ole syytä, vaikka haasteita onkin paljon.

Ja kaikki maan asukkaat, olkaa lujat! sanoo Herra. Ryhtykää työhön!  Minä olen teidän kanssanne,

sanoo Herra Sebaot.

Tämän lupauksen minä annoin teille jo silloin, kun lähditte Egyptistä: minun henkeni on teidän kanssanne. Älkää pelätkö!

Näin sanoo Herra Sebaot:

Vain hetki enää, ja minä  järisytän taivaan ja maan, meret ja mantereet. Minä saatan kansat kauhun valtaan, ja niiden aarteet tuodaan tänne. Minä  täytän temppelini loistolla, sanoo Herra Sebaot. Minun on hopea ja minun on kulta, sanoo Herra Sebaot. Tämän temppelin loisto on oleva suurempi kuin entisen, sanoo Herra Sebaot.

Jumalan temppeli kävi tuhon partaalla – ja oli osin jopa tuhottu – ennen kuin uusi nousu alkoi

Tuhoon oli syynsä. Siitä profeetat  puhuivat ja kutsuivat parannukseen. Tämä Haggain kohta rohkaisee luottamaan – ja oikeammin kaivautumaan – Jumalan lupauksiin. Kun Hänen kansansa uskaltaa pistää itsensä likoon, Jumala tekee osansa ja antaa jopa yliluonnollisen avun.

Jumala on sitoutunut omiinsa. Jopa niin, että vaikka kansa oli eksynyt Hänestä kauas ja sai kantaa valintojensa seuraukset, Jumala uskollisuudessaan kutsui takaisin ja sitoutui uudestaan ja uudestaan.

Tälle paikalle minä annan rauhan ja menestyksen

sanoo Herra Sebaot.

Tämän sanan jatkoksi nousi mieleeni Sakarja kirjasta jae, jossa Sakarja puhuttelee Serubbabelia:

” — Ei väellä eikä voimalla, vaan minun hengelläni, sanoo Herra Sebaot.”

– ja siirtyy puhuttelemaan vuorta Serubbabelin edessä:

Mikä luulet olevasi, sinä suuri vuori, Serubbabelin edessä? Tasangoksi sinun täytyy tulla!”

Viimeinenkin kivi tullaan asettamaan paikoilleen

Kuva siirtyy temppelin jälleenrakennuksen kuvaukseen:

“Hän on asettava paikalleen ylimmän kiven, ja huudot kaikuvat: ”Menestys tälle temppelille!”  — Serubbabelin kädet ovat laskeneet tämän temppelin perustukset, hänen kätensä saattavat myös päätökseen temppelin rakentamisen. Ja te tulette tietämään, että Herra Sebaot on lähettänyt minut teidän luoksenne. Se, joka epäillen katseli vaatimatonta alkua, on iloitseva nähdessään viimeisen kiven Serubbabelin kädessä.  — “

Viimeinen kivi… Jumala lupaa, että temppeli nousee koko suunniteltuun korkeuteen.

Jumalan apu ei ole rajoittunut vain rakentajien omiin voimiin

Jumalan oli kullat ja hopeat – lähellä ja kaukana.

“Kaukaisista maista saapuu minun temppelini rakentajia.” Kun näin tapahtuu, te tiedätte, että Herra Sebaot on lähettänyt minut (Sakarja puhuu itsestään profeettana) teidän luoksenne. Kaikki tämä toteutuu, jos te noudatatte Herran, Jumalanne, tahtoa. — Minä kylvän rauhaa ja menestystä. Viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa tuottaa satonsa, ja taivas antaa sateensa. Kaiken tämän minä lahjoitan kansastani jäljelle jääneille.  

Niin kuin te, Juudan ja Israelin heimot, olette olleet kansojen keskuudessa merkkinä minun kirouksestani, niin te tulette olemaan merkkinä minun siunauksestani, kun minä olen pelastanut teidät. Älkää pelätkö! Rohkaiskaa mielenne! ”Näin sanoo Herra Sebaot: Kun teidän isänne olivat vihastuttaneet minut, minä päätin syöstä teidät onnettomuuteen, enkä katunut sitä, sanoo Herra Sebaot. Nyt olen yhtä vakaasti päättänyt tehdä hyvää Jerusalemille ja Juudan heimolle. Älkää siis pelätkö!  

Jumala kutsuu kansaansa kokonaisuutena parannukseen:

“– Nämä teidän tulee pitää: Puhukaa totta toisillenne! Jakakaa oikeutta totuuden mukaan, niin että rauha vallitsee keskuudessanne. Älkää suunnitelko pahaa toinen toisellenne. Varokaa tekemästä väärää valaa. Minä vihaan kaikkea vääryyttä, sanoo Herra.”

Herätys – se se on!

Ja mistä muusta Sakarjan kuvaus voisi kertoa kuin siitä, mitä me uskovat kutsumme herätykseksi:

Näin sanoo Herra Sebaot: — Vielä on tapahtuva, että monet kansat ja monien kaupunkien asukkaat lähtevät liikkeelle. He kulkevat kaupungista toiseen ja sanovat: ”Lähtekää tekin mukaan, menkäämme yhdessä Jerusalemiin uhraamaan Herralle ja etsimään häneltä armoa, rukoilemaan Herraa Sebaotia.” Ja kaikkialta kuuluu huuto: ”Minä tulen mukaan!” Kansanjoukot ja mahtavat kansat saapuvat Jerusalemiin rukoilemaan minua, Herraa Sebaotia, uhraamaan minulle ja etsimään minulta apua.  ”Näin sanoo Herra Sebaot: Jokaisen Juudan miehen viitan liepeisiin tarttuu noina päivinä kymmenen miestä, jotka kaikki puhuvat eri kieltä, ja he sanovat: ’Me tahdomme tulla teidän mukaanne. Olemme kuulleet, että Jumala on teidän kanssanne.'”  Sak 8: 12–23

Ne päivät, jotka olivat murheen päiviä ja jotka muistuttivat tappiosta ja hävityksestä, tulevat tämän takia saamaan aivan uuden merkityksen:

”Näin sanoo Herra Sebaot: — Neljännen ja viidennen, seitsemännen ja kymmenennen kuukauden paastopäivät ovat vielä kerran Juudan heimolle ilon ja riemun päiviä, onnellisen juhlan aikaa. Rakastakaa totuutta ja rauhaa!”

Karu kuvaus karikoista – jotka ovat meillekin arkea

Tänään törmäsin uudestaan kertomukseen temppelin rakentajista – ja ylipappi Serubbaabelista. Kohta löytyy Esran kirjan luvusta 4. Kuva on minusta loistava – ja samalla karu – kuvaus ajastamme:

Temppelin rakentaminen edistyi. Samaan aikaan mukaan pyrki myös ihmisiä, joita ei otettu mukaan rakennusprojektiin. Nämä ihmiset loukkaantuivat ja alkoivat kaivaa maata rakennusprojektin alta. (Esran luku 4 kannattaa lukea tästä näkökulmasta.) Ensiksi he alkoivat pelotella, toiseksi lahjoa ja kolmanneksi laskivat rakennusprojektista liikkeelle vääristeltyä tietoa. – Tämä (jälkiseurauksineen) sai kansan – johtomiehiensä johdolla – lopettamaan työn.

Toivon, että tässä vaiheessa kaivat esille Raamattusi tai nettiraamatun ja luet Esran kirjan 4. luvun – ja sen jälkeen palaat tekstini ääreen.

… kun luin kohdan… ajattelin: Autz… Tämä kuvaa myös meitä tämän ajan ”temppelin rakentajia”.

Osa meistäkin pelkää. Meidät on peloteltu. Meidän kohtaama pelottelu on muunnelma Esran kirjan tapahtumista.

Jotkut ovat loukkaantuneet rakennustyömaalla

Olen lukeutunut taannoin tuohon joukkoon itsekin. Loukkaantuminen on saanut reagoimaan työmaan tapahtumiin kullakin hiukan omaan tapaansa.

Meillä tämän ajan ihmisillä netti tekee asian helpoksi. Tuohon aikaan lähestyttiin korkeaa tahoa kirjeellä, juhlallisesti, monen miehen voimin. – Tänä aikana on helppo ilmiantaa omasta mielestä epäilyttävä toiminta netissä joko rohkeasti omalla nimellä tai nimettömästi (mikä madaltaa kynnystä entisestään).

Kuten sosiaalista mediaa koskevissa koulutuksissa usein totean: Sananvapaus on hieno asia. Sitä kuitenkin pitää meidän käyttää vastuullisesti. Muuten luomme sananvapaudesta hirviön, joka voi kääntyä myös itse kutakin meitä vastaan hetkenä minä hyvänsä.

Esran kirjan luvussa 4 sekoittui totuus ja valhe, todelliset tapahtumat ja värittynyt tulkinta:

  • Totta: Kaupunkia rakennettiin
  • Valhe: Kaupunki oli kapinallinen ja paha
  • Tulkinta – ja siihen liitetty hyvää (?) tarkoittava varoitus: Persian kuningas tulisi menettämään verotulonsa
  • Viittaus lojaalisuuteen viestin vastaansaajaa kohtaan: ”Olemme hyvällä asialla”
  • Kehotus tutkimaan ”isien asiakirjoja”, joista asian voisi todeta

Kaikki näyttää olevan kunnossa. Se, mitä tarkkailija näkee, tukee tulkintaa – ja kuten muutama jae myöhemmin huomaamme, jopa historia tukee tätä tulkintaa!

Persian kuningas päätyi johtopäätökseen: Muureja rakennetaan. Jerusalem ja sen kuninkaat olivat historian saatossa monesti vahvoilla. Kyllä, kyllä,… tämän täytyi merkitä, että Jerusalem tulisi vahvistuessaan olemaan vaaraksi heidän valta-asemalleen. Kyllä, kyllä, … pahemman estämiseksi rakennustyöt täytyi lopettaa välittömästi.

KAIKKI, aivan kaikki pitää suodattaa ja tutkia itse perinpohjaisesti. Sen verran monimutkaisessa maailmassa elämme.

… Miten tämä liittyy tämän hetken hengelliseen kenttään? – Olen seurannut aktiivisesti keskustelua hengellisen kentän ilmiöistä syksystä 2007. Keskustelu on jakaantunut

  • erilaisten ilmiöiden puolustajiin ja
  • vastustajiin – ja myös
  • niihin, jotka eivät pysty tai uskalla ottaa kantaa puoleen tai toiseen.

Keskustelussa ilmiöistä ja ihmisistä niiden takana on totuuspohjaakin. Pahoja asioita on tapahtunut ja tapahtuu. – MUTTA aivan kaikki kritiikissä ei aina täsmää. Ajoittain kritiikissä

  • yhdistyvät asiat, jotka eivät liity toisiinsa
  • asioista kerrotaan osa ja osa jätetään kertomatta
  • vihjataan asioiden huonosta laidasta, johdatetaan tietolähteen luo – ja todennäköisesti annetun tiedon varassa lukija/kuulija päätyy kriittiselle kannalle

… No, mistäkö tämän tiedän? Siitä, että olen ollut tässä kriittisessä keskustelussa eri puolilla ja nähnyt eri puolet:

  • Olen puolustanut taitamatonta toimintaa ts. olen potentiaalinen kritiikin kohde
  • Olen kritisoinut aiemmin puolustamaani ja niputtanut näkemäni ja kokemani kaiken muun samaa ilmiötä muistuttavan kanssa
  • … ja tutustunut tarkemmin karujen kokemusteni jälkeen kritisoimiini tahoihin ja heitä koskevaan kritiikkiin – ja huomannut, että kritiikinkin kanssa pitää olla kriittinen

(Pahoittelen monimutkaista ilmaisua. Näin asia kuitenkin menee reaalielämässä. KAIKKI, aivan kaikki pitää suodattaa ja tutkia itse perinpohjaisesti. Sen verran monimutkaisessa maailmassa elämme.)

Muutamia näkökulmia näkemäni pohjalta:

Täysi harha – koko totuus -asettelu kärjistää keskustelua

Helposti ajaudumme mustavalkoiseen maailmankuvaan: asiat ovat joko tai. Harvoin kyse kuitenkaan on joko-tai -asettelusta. Vajavaisten ihmisten maailmassa harvoin on täysin oikeaa, täydellistä ja totta.

Mietitään vaikka jotain episodia, jota todistaa useita ihmisiä. Jokaisella on tilanteesta hiukan erilainen kuva sen mukaan, mistä hän tilannetta tarkkailee, millä mielellä hän on, millaiset hänen aiemmat kokemuksensa ovat ja mikä hänen suhteensa muihin paikalla oleviin on. Esimerkki on helposti siirrettävissä hengelliseen kenttään: Peilaamme näkemäämme ja kuulemaamme taustastamme käsin – halusimme sitä tai emme.

Myös meille uskoville voi tulla somekupla

Algoritmit valikoivat meille sisältöä meidän makuumme. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että minun Facebookin aikajana vaikuttaa tyystin erilaiselta kuin mieheni Facebook.

Ilman algoritmejakin valikoimme ajatusmaailmaamme sopivat aiheet, kirjoittajat ja kirjallisuuden.

2007-2010 luin hyvin pitkälti pelkästään tiettyjä teologisia värejä kritisoivia tekstejä. Minulle muodostui kuva kartettavien henkilöiden listasta. Omine spekseineni olin sinne valmis lisäämään tuntemiani henkilöitä – koska he muistuttivat niitä, jotka listalla jo olivat.

Minut pelasti värikäs kansainvälinen someseurakunta

Tutustuin kristittyihin ja pastoreihin ympäri maailmaa. Heidän hengellinen taustansa oli vähintään värikäs: Mukana oli tutusti luterilaisia ja oli presbyteerejä, helluntalaisia, itsenäisiä seurakuntia, joissa oli vaikutteita näistä kaikista, jne. – Ja mukana oli nk. menestysteologeja – tai ainakin heidän fanejaan.

Tilasin uutiskirjeitä näiltä hyvin erilaisilta ja erilaisista taustoista olevilta ihmisiltä. Ostin kirpputoreilta ja latasin netistä heidän kirjojaan.

Päädyin melko hämmentävään lopputulokseen:

Joidenkin heidän opetus oli pitkällä aikavälillä seurattuna hyvinkin monipuolista ja tasapainoista. – He puhuivat Jumalan siunaamasta elämästä ja samalla katsoivat elämän realiteetteja silmästä silmään. Myös heillä ja heidän perheissään oli ollut tragiikkaa ja vaikeita hetkiä. Samaan aikaan he rukouksessa vetosivat Jumalan Sanan lupauksiin ihan viimeiseen asti. – Jos perheenjäsen menehtyi kaikesta huolimatta tai perheeseen syntyi sairas lapsi, ok… Näin oli hyvä, nyt. – Ja samalla luotettiin, että Jumalan siunaus on kaiken yllä – ja Jumalalla on näennäisesti oudon tilanteen keskelläkin jotain suurta varattuna.

Usko Sanaa

Luin Sanaa. Kaivoin alkukieltä. Luin englanninkielisiä käännöksiä. Ja ennen muuta näin muutoksia omassa elämässäni. Niin kuin iso laivakin kääntyy vähin erin, on myös elämän laita. Muutokset tulevat usein hissukseen ja isot muutokset ovat nähtävissä, kun laiva on täysin toisessa asennossa.

Eräs esimerkki löydöksistäni liittyy raamatunkäännöksiin. Olen varttunut kulttuurissa, jossa tiettyjä käännöksiä (mikä se itse kullekin oli) on pidetty oikeana – ja muiden käännöksien lukijoita vähintäänkin arveluttavina. – Itse olen lukenut vuosien mittaan niin monen perinteisen (herätys)kristityn arvostamaa King James Versionia, Elävää Uutista, The Amplified Biblea, KR 32/38- ja KR 92-käännöksiä.

Jokaisessa näissä on puolensa.

Vanhat perinteiset käännökset ovat pyrkineet sanatarkkuuteen, uudemmat ymmärrettävyyteen. Englanninkieliset käännökset kääntävät monesti kohdat järjestään suomalaista käännöstä rohkeammin. Esimerkiksi sana shalom kreikkalaisine vastineineen käännetään suomeksi melkein aina rauhaksi, kun englanninkielisissä raamatuissa se saatetaan kääntää myös menestykseksi, terveydeksi ja vauraudeksi. Kaikki käännökset ovat tavallaan oikeassa, koska shalom -sanalla on juuri näin laaja merkitys. Se tarkoittaa kaikkea mahdollista hyvää ja tätä hyvää Jumalaan luottava toivottaa toiselle ja rukoilee itselle – ja tätä hyvää Jumala myös lupaa hänen omalleen.

Käännöksien erilaisuudesta on koitunut tietynlainen hyvä-paha -akseli myös keskusteluun hengellisen kentän eri vaikuttajista

Koska meidän suomenkielinen Raamattumme harvoin käyttää sanaa menestys, meidän korvissamme kalskahtaa pahalta King James Versionia lainaava puhuja, joka väittää, että Herran siunaus rikkaaksi tekee, eikä Hän liitä siihen surua. Meidän KR 92 kääntää kohdan: ”Herran siunaus menestyksen antaa, omin voimin sitä ei voi lisätä.” – Tilanne vaan on niin, että melkein poikkeuksetta englanninkieliset käännökset kääntävät kohdan hyvin myönteisesti. (Voit tarkistaa asian tästä linkistä ) – Käytännössä kysymys on siitä, että kohtaan vetoava on juuri niin raamattu-uskollinen kuin mekin… Hän vain vetoaa eri käännökseen.

Samalla tavoin meiltä hiukset pystyyn voi nostaa sanat: manifestaatio, läsnäolo tai ilmestys(tieto). – Kyse ei useinkaan ole sen kummallisemmasta kuin siitä, että kyseinen sana löytyy puhujan omasta Raamatusta samaan tapaan kuin meidän Raamatustamme ajatus (Jumalan) ilmestymisestä, Jumalan kasvoista tai tiedosta. – Suomeksi käännetyt kirjat ajoittain ontuvat termeissä – ja meidän mielikuvissamme kirjailijat muuttuvat kummajaisiksi.

Temppeli rakennetaan sittenkin

Palataanpa takaisin temppelin rakentamiseen. Esran kirjan luku 5 kertoo, kuinka juuri tuossa nimenomaisessa pelon ja pysähtyneisyyden vaiheessa Jumala nosti kaksi profeettaa: Haggain ja Sakarjan, jotka puhuivat Israelin Jumalan nimessä Juudan ja Jerusalemin juutalaisille. Heidän rohkaisustaan Serubbabel ja Joosua/Jesua käynnistivät rakennustyöt uudestaan ja Jumalan profeetat tukivat heitä työssä. (Esra 5: 1,2)

Nämä ihmiset tottelivat enemmän Jumalaa kuin ihmistä.

Kun tieto temppelin rakentamisesta levisi, sen perään alkoivat kysellä Persian kuninkaan hallinto. Temppeliä rakentavat antoivat kyselyyn vastineen, jossa kehotettiin tutkimaan arkistoja: Sieltä kyllä löytyisi lupa rakentamiseen. Esran luvut 5-6 kertovat tästä episodista. – Siinä Haggain ja Sakarjan profetia toteutui prikulleen.

 Älkää puuttuko tähän asiaan, vaan antakaa temppelin rakennustöiden jatkua rauhassa. Juutalaisten käskynhaltijalla ja heidän vanhimmillaan on lupa rakentaa temppeli entiselle paikalleen.Nyt määrään, miten teidän tulee tukea juutalaisten vanhimpia, kun he rakentavat tuota temppeliä. Niistä kuninkaan verotuloista, jotka saadaan Eufratin länsipuolisesta maakunnasta, on tarkoin ja viipymättä korvattava noille miehille kaikki kustannukset. Jerusalemin papeille tulee päivittäin antaa, täsmälleen sen mukaan kuin he ilmoittavat, tarpeellinen määrä sonneja, pässejä ja karitsoita sekä vehnää, suolaa, viiniä ja öljyä,  jotta he voisivat uhrata uhrinsa taivaan Jumalalle ja rukoilla menestystä kuninkaalle ja hänen pojilleen. Annan myös seuraavan käskyn: jos joku rikkoo tätä määräystä vastaan, hänen talostaan revittäköön palkki ja hänet lyötäköön siihen riippumaan, ja hänen talonsa hajotettakoon rauniokasaksi. Tuhotkoon Jumala, jonka nimen tyyssija tämä temppeli on, jokaisen kuninkaan ja kansan, joka rikkoo tätä määräystä vastaan ja yrittää hävittää Jerusalemin temppelin. Esra 6: 6.12

»Minä, Dareios, olen antanut tämän käskyn. Noudatettakoon sitä tarkoin.»

”Serubbaabelkohdat” puhuttelivat minua myös siitä näkökulmasta, että meidän, jotka tässä ajassa rakennamme ”temppeliä”, viemme eteenpäin Jumalan (ja Hänen valtakuntansa) asioita muodossa tai toisessa, kannattaa etsiä työn perustelu Jumalan antamasta valtuutuksesta ja Kirjoituksista, ei pysähtyä ihmisten kritiikkiin tai hidasteisiin. – Kun kaivamme työmme perustelut syvälle Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa, työmme menee eteenpäin – finaaliin asti.

Taistelu – Sinusta, osa 1

Uskova, kristitty, kun olet vakavissasi uskon ja Jumalan kanssa, olet samalla sotatilassa, jota käydään hyvän ja pahan välillä.

Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.  Vastustakaa häntä, uskossa lujina! 1 Piet. 5:8.9a

Kun ajattelemme Pietarin eteemme maalaamaa kuvaa laumasta, jonka ympärillä saatana kulkee ärjyvän leijonan tavoin, tuo se ainakin minun mieleeni

  • pelottelun ja paniikin lietsomisen ja sen, että
  • leijonan on helpoin napata saalis lauman laitamilta – tai yksittäinen lammas, joka on – syystä tai toisesta – joutunut lauman ulkopuolelle.

Paavali kuvaa yhtä taistelurintamaa kirjeessään Kolossan kristityille. Kirjeestä välittyy Paavalin taistelu:

Tahdon teidän tietävän, kuinka kovaa taistelua käyn teidän tähtenne ja laodikealaisten ja kaikkien muiden tähden, jotka eivät ole koskaan nähneet minua kasvoista kasvoihin.  

 Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,  jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.  

 Sanon tämän, jottei kukaan pettäisi teitä vakuutteluillaan.  

Vaikka en olekaan ruumiillisesti läsnä, olen hengessä teidän luonanne, ja iloitsen nähdessäni, että keskuudessanne vallitsee hyvä järjestys ja että teillä on luja usko Kristukseen.

Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään.  Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.  

 Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen. 


Katkelmasta välittyy minulle lukijana asioita, joiden voin aavistella olevan taistelun syynä:

Kolossan kristittyjä houkuteltiin harhaan ihmisten perinnäisiin käsitykseen ja maailman alkuvoimiin perustuvilla viisauden opeilla – joita Paavali nimittää tyhjiksi ja pettäviksi.

Perinnäiset käsitykset? – Mitä ne voisivat olla?

Voisiko Paavalin ajatusta avata Kol 1. luvun loppujakeet ja Kol 2. 2. alkujakeet?

Jos kerran olette yhdessä Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkuvoimien ulottuvilta, miksi yhä käyttäydytte tämän maailman mukaisesti ja alistutte sellaisiin sääntöihin kuin  »älä tartu», »älä maista», »älä kosketa»?  Tämä kaikkihan koskee sellaista, mikä käytön jälkeen häviää. Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.  Nämä omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä. 


… ja sen sijaan..?

 Jos siis teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, niin tavoitelkaa sitä mikä on ylhäällä, missä Kristus istuu Jumalan oikealla puolella.  Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä.

Haudatkaa siis se, mikä teissä on maallista: siveettömyys, saastaisuus, intohimot, pahat halut ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta.  6Niiden vuoksi Jumalan viha kohtaa tottelemattomia ihmisiä.  Niiden mukaan tekin elitte, kun olitte niiden vallassa.  Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista.  Älkää valehdelko toisillenne. Olettehan riisuneet yltänne vanhan minänne kaikkine tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen. 

Koetettiinko kolossalaisille joltain taholta vakuuttaa, että heidän oli noudatettava joitain perinteitä tai oppirakennelmia, jotka olivat ihmisten ajan saatossa kehittämiä?

Oliko mukaan sekoittunut taikauskonomaisia piirteitä?

Aiheuttiko tämä hajaannusta?

Paavali osoittaa kolossalaisille turvallista suuntaa:

 Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen,  jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.  

Paavali toivoo ja rukoilee, että kolossan kristittyjä liittäisi toisiinsa rakkaus [agape]. Sana liittää on on tässä συμβιβαζω [sumbibazooo], joka tarkoittaa yhteen liittymistä (kuten neulesilmukka liittyy toiseen) ja yksimielisyyteen pääsemistä.

Tavoite oli saavuttaa

  • rikas ja syvin tieto – ´yltäkylläinen´, πλουτος [ploutos] ja ´varmista varmin luottamus´, πληροφορια [pleroforia]´:
  • Jumalan salaisuuden μυστηριον [musterion], Kristuksen, tunteminen επιγνωσις [epignosis] ´varma ja todellinen tieto´.
  • Kristuksen, jossa on kaikki mahdolliset πας [pas, ´kaikki, jokaikinen, kaikenlainen, mikä tahansa´] viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä, αποκρυφος [apokrutos, myös ´varastoituina´].

Herran Jeesuksen Kristuksen omaksi ottamista tuli seurata

  • Hänen yhteydessään eläminen
  • Häneen juurtuminen
  • Hänen varaansa rakentaminen
  • vahvistuminen Hänessä

Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään.  Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.  

Tämä toisi mukanaan vakautta, joka auttaisi vakauteen – myös ärjyvän, pelottelevan, itselleen sekasortoa järkkäävän leijonan edessä:

  • yhteydessä on turvallista
  • juurtunut pysyy paikallaan
  • Kristuksen varaan rakentanut kesää
  • Hänessä vahva on luja