Giver in the very Nature – Luonteeltaan antelias

I have heard someone saying – Olen kuullut jonkun sanovan:

Lord is giver in His very nature. – Jumala on todelliselta luonteeltaan antelias.

When we read the Scriptures, we see Lord giving and providing – Kun luemme Kirjoituksia, näemme Herran antamassa ja mahdollistamassa.

I give you every seed-bearing plant on the face of the whole earth and every tree that has fruit with seed in it. They will be yours for food. And to all the beasts of the earth and all the birds in the sky and all the creatures that move along the ground—everything that has the breath of life in it—I give every green plant for food. Gen. 1: 29,30 – Jumala sanoi vielä: ”Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.” 1. Moos. 1:28, 29

… and Scriptures add… – … ja perään seuraava lisäys… :

And it was so. – Niin tapahtui.

Paul writes – Paavali kirjoittaa:

In this God’s invisible qualities—his eternal power and divine nature—have been clearly seen — Jumalan näkymättömät ominaisuudet, Hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. (Rom. 1: 20)

These continue happening later, even in our times… – Jumalan anteliaisuus jatkuu myöhemminkin, meidän päivinämme…:

Grace and peace be yours in abundance through the knowledge of God and of Jesus our Lord. His divine power has given us everything we need for a godly life through our knowledge of him who called us by his own glory and goodness.  (2 Pet 1: 2-3) – Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon.  Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan.  (2 Piet 1: 2-3)

His divine power has given us everything we need for a godly life – Hänen jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon.

God and Father of our Lord Jesus Christ — has blessed us in the heavenly realms with every spiritual blessing in Christ.  (Eph. 1: 3)- Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä — on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa. (Ef. 1: 3)

The God of peace, who through the blood of the eternal covenant brought back from the dead our Lord Jesus, that great Shepherd of the sheep, equip us with everything good for doing his will, and may he work in us what is pleasing to him, through Jesus Christ, to whom be glory for ever and ever. Amen. (Comp. Hebr 13: 20,21)– Rauhan Jumala, joka ikuisen liiton uhriveren tähden on nostanut kuolleista lampaiden suuren paimenen, meidän Herramme Jeesuksen, varustaa meidät hyvillä lahjoillaan, niin että voimme täyttää hänen tahtonsa. Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tekee meissä, hän ja Jeesus Kristus. Hänen on kunnia aina ja ikuisesti. Aamen. ( Vrt. Hepr. 13: 20, 21)

— my God will meet all your needs according to the riches of his glory in Christ Jesus. (Phil. 1: 19) – Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette. (Fil 1: 19)

 

 

Context of ”all things given” – ”Kaikki teille annetaan” -asiayhteys

 But seek first his kingdom and his righteousness, and all these things will be given to you as well. – Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. (Matt. 6: 33)

His Divine Nature and Holy Life – Hänen jumalallinen luontonsa ja pyhyys

Through these he has given us his very great and precious promises, so that through them we may

  • participate in the divine nature,
  • having escaped the corruption in the world caused by evil desires (2 Pet 1: 4)

Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta me niiden avulla

  • tulisimme osallisiksi jumalallisesta luonnosta
  • pääsisimme pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee (2 Piet 1: 4)

Our Part – Meidän osuutemme

For this very reason, we are to make every effort to add – Sen vuoksi meidän tulisi pyrkiä osoittamaan 

  • to our faith goodness – uskossamme lujuutta
  • to goodness, knowledge –  lujuudessa oikeaa tietoa
  • to knowledge, self-control – tiedossa itsehillintää
  • to self-control, perseverance – itsehillinnässä kestävyyttä
  • to perseverance, godliness – kestävyydessä jumalanpelkoa
  • to godliness, mutual affection – jumalanpelossa keskinäistä kiintymystä,
  • to mutual affection, love –  kiintymyksessä rakkautta (2 Pet. 1:4-6/2 Piet 1: 4-6)

(We are taught to) – (Meidän tulee)

  • be made new in the attitude of your minds — uudistua mieleltänne ja hengeltänne 
  • put on the new self – – pukea yllenne uusi ihminen
  • created to be like God in true righteousness and holiness.   — joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää. (Eph 4: 23, 24/Ef. 4: 23, 24)

He is able – Hän pystyy

Therefore he is able to save completely those who come to God through him, because he always lives to intercede for them. – hän pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa. Hän elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan. (Hebr. 7: 25)

 

He is able to keep our whole spirit, soul and body blameless at the coming of our Lord Jesus Christ.  He, The one who calls us is faithful, and he will do it.– Hän kykenee pyhittämään meidät kokonaan ja varjelemaan koko olemuksemme, meidän henkemme, sielumme ja ruumiimme, niin että olemme nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.  Hän, joka meitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa. (Vrt. 1 Tess. 5: 23, 24)

The Fruit – Hedelmä

For if we possess these qualities in increasing measure  – — Kun näet meillä on kaikki nämä avut ja ne vielä enenevät…they will keep us from being ineffective and unproductive in your knowledge of our Lord Jesus Christ.  (Comp. 2 Piet 1: 8) — me emme jää toimettomiksi eikä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen jää meissä vaille hedelmää. (Vrt. 2. Piet 1: 8)

    

Kivoja mutta kuolleita

Käsiemme teot ovat kuolleita.

Näin rajun väitteen löysin Ligonier Ministries -sivustolta Anthony Carterin kirjoittamasta artikkelista, jossa hän avaa Raamatusta nousevaa käsitettä kuolleista teoista.

Olemme riippuvaisia työstä. Olemme merkityksellisiä työn kautta. Meistä tuntuu mukavalta, kun työ on saatu päätökseen. – Ja tottahan meidän pitääkin tehdä näin, koska Jumala loi meidät ja työn.

Mutta mikä saa työstämme kuolleita ja hedelmättömiä?

Kaikki vaivannäkömme on hyödytöntä, kuollutta, jos se ei tähtää Jumalan palvelemiseen ja palvontaan. Kaikki työmme kautta saamamme merkitys ja arvonanto on tyhjänveroinen, jos sen perimmäinen tarkoitus ei ole tuottaa kunniaa Jumalalle eikä Jumalan käsky  tuoda Hänen hallintavaltaansa maan päälle ei ole tällöin enää omalla paikallaan

Ja toisaalta työn näkeminen Jumalan näkökulmasta – vaikkapa palvonnan perspektiivistä – asettaa työn huikeisiin mittasuhteisiin. ❤

Kauniit ja rohkeat seurakunnassa – Miksi vääryys vetää puoleensa?

Ihan selkeä juttu. Nämä ovat lihan tekoja. Paavali tuntuu sanovan:

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset, ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Ef 5: 19-21

Kuulostaa vakavalta.

Kaipuu vanhoihin hyviin aikoihin?

Kuulen ajoittain herätyskristillisessä kentässä huokailua vanhoihin hyviin aikoihin.

  • Niihin, kun parannussaarna kajahti saarnatuolin takaa jytäkästi.
  • Niihin, kun Sanan saarna ja/tai tiedonsanat tai profetia toi julki synnin.

Entä jos vanhat “hyvät ajat” tulisivatkin siinä muodossa, että parannussaarna kohdistuisi ei (meidän herätyskristillisten määrittelyn mukaan) julkijumalattomaan juoppoon (jollaisia ei tilaisuuksissa kovin usein näy) tai piintyneeseen taparikolliseen (joka sekin kohdataan useimmiten vankilavierailuilla kuin kokoussaleissamme) – vaan meihin nk. uskoviin?

Puhuin vastottain Kutsusta ja kuuliasiuudesta. – Puheeni aikana kyselin

10

Maailmamme on mainonnan värittämä. Meille markkinoidaan kauneutta ja komeutta, rikkautta ja rohkeutta. Ajoittain tarjotaan valtaakin – joka ainakin ajoittain tuntuu olevan saavuttettavissa edellämainituilla meriiteillä – tai valheella.

Kiusallinen kytkykauppa

Kauneus, komeus, rikkaus, rohkeus ja valta vetävät meitä puoleensa. – Sinällään niissä ei ole mitään pahaa – kunhan kauppaan ei liity ikävää kytkykauppaa, jossa

  • kaunis ja komea onkin kielletty (vaikkapa toisen puoliso),
  • rikkaus muuttuu itseriittoiseksi rehentelyksi 
  • rohkeus muuttuu röyhkeydeksi ja
  • valta on “ansaittu” epäpuhtain paperein ja käsin.

Jos kytkykauppaan sisältyy jotain hämärää ja epäilyttävää, tulemme astuneeksi harmaalle alueelle, jossa siunaus ja voima vähin erin haihtuu, koska perustamme on väärä ja valheellinen.

Salakavalat lihan teot

Paavalin lihan tekojen listan salakavaluus perustuu juuri tuohon. Emme tajua kytkykauppaa. Ajoittain saatamme olla hyttysen siivilöinnin ammattilaisia samaan aikaan kuin hotkimme kameleita parempiin suihin. Rikka toisen silmässä on helpompi nähdä kuin iso tukki omassa.

Paneuduin lihan tekojen luetteloon. Tuttuihin sanoihin tuli puhtia: Välttämättä epäjumalanpalvelus ei ole jossain, missä uhrataan ruokaa tai kukkia “jumalille” tai irstaus jotakin kuvottavaa “jossain”.

Haureus luonnollisesti viittaa käyttäytymiseen, joka on ristiriidassa kristillisen avioliittokäsityksen ja seksuaalimoraalin kanssa (miten itse kukin asian määritteleekään), noituus on noituutta ja juopottelu juopottelua.

Mielenkiintoiselle alueelle ajaudutaan, kun aletaan alkukielen (kreikan) valossa pohtia kaukaiselta kamaluudelta kuulostavia sanoja, kuten, saastaisuus, irstaus ja epäjumalanpalvelus.

Sisäinen, salatuin ja saastainen?

Saastaisuus -sanan juuri on seremoniallisessa epäpuhtaudessa. Mooseksen kirjojen puhtaussäädösten mukaan ihminen saastui eri syistä. Kaikkein tiukimmat säädökset olivat papeilla ja leeviläisillä, koska heidän tuli kyetä toimittamaan silloista jumalanpalvelusta. Sanan takana on myös toinen ajatus: sisäinen, moraalinen epäpuhtaus, elämän ja ajatusten tasolla. Tämäntyyppinen ajatus on takana siinä, kun Jeesus rinnasti vihan murhaan, vieraan naisen ajattelemisen aviorikokseen ja toisen halveksunnan korkeimman oikeuden tuomion langettavaan tekoon.

Epäpuhtaus, joka juontaa juurensa epäpuhtaista motiiveista tai himokkaasta pyrkimisestä ylelliseen, jopa pröystäilevään elämään.

Epäjumalanpalveluksen tuo paljon lähemmäksi ajatus siitä, että mistä tahansa, mikä nousee tai nostetaan Jumalan ohi tai yläpuolelle, on epäjumala. Jeesus viittasi tähän sanoessaan, ettei voi palvella yhtä aikaa kahta Herraa: mammonaa ja Jumalaa.

Häpeämättömyyttä, kiukunpuuskia ja piiiiiiitkäkestoista vihaa

Irstas viittaa räikeään himoon (ja sen mukaan tuomaan käytökseen), mutta myös liiallisuuteen, röyhkeyteen ja häpeämättömyyteen.

Vihamielisyys ja riita viittaavat äkkipikaiseen, voimakkaaseen vihanpurkaukseen ja pitkäkestoiseen vihanpitoon nk. “vihollisen” kanssa.

Riitely, kinastelu ja väittely pääsevät lihan tekojen listalle yhdessä keinottelun (esimerkiksi aseman tai etuisuuden saamiseksi) kanssa.

Mie ainakin oon siun puolella?

Lahkolaisuudella on nk. vapaita suuntia lyöty vuosisatoja – ja tänä päivänä harhaoppileimakirves heilahtaa kovinkin usein ja ottein hengellisessä kentässä. Sanojen takana on ajatus hajaannuksesta ja jakaantumisesta “puolueisiin”. Tämäntyyppisestä Paavali varoitti sanoessaan, että ei pitäisi olla Paavalin puolella tai Keefaan puolella, vaan ymmärtää, että tärkein on Kristus – ja kaikki muut ovat välikappaleita.

Puhdas lihantekoviljelmä?

Sellaisen löydämme narsistilta ja narsistisen käyttäytymismallin omaksuineilta. Teot ovat ilmeiset – mutta narsistin hyppysissä hyvin piiloutuvaa sorttia. Seuraavassa kuvassa avaan muutaman syyn tähän:

11

  1. Meidän kristittyjen tragedia on hyväuskoisuus ja rakkaus väärässä paikassa. Rakastamme, tarjoamme armoa ja anteeksiantamusta myös silloin, kun käyttäytymiselle pitäisi pistää piste, ohjata parannukseen, anteeksipyytämiseen ja jälkien korjaamiseen.
  2. Perusluottamuksemme (erityisesti uskoviin) takia emme tule ottaneeksi lukuun, että jolla kulla voisi olla hyvyys pahuuden verhona.
  3. Pelaamme eri säännöillä.
  4. Narsistilla on taito pitää lankoja käsissään. Siksi kulissit pysyvät pitkään ja hyvin kasassa.
  5. Narsisti ei pysty olemaan aidosti minkään auktoriteetin alla. Hän elää (jos ei muuten niin piilo)kapinassa. – Jos (ja usein, kun…) hän saa meidät mukaan kapinaansa, olemme pulassa, osa hänen kapinaansa verhoutui se miten kauniiseen kaapuun tahansa.
  6. Vahvuuden illuusio vetää meitä puoleensa. Hinta on kallis. Harmaa alue, jolla ei ole siunausta. Ja joskus se, että meistäkin tulee röyhkeitä ja valheessa eläviä.

12

Narsisti tai ei, lihan teoista on tehtävä parannus

Narsisti harvoin tajuaa tilaansa. Meille sen sijaan on äärimmäisen tärkeää irrottautua kaikesta inhottavasta, mitä kautta se on elämäämme tullutkaan oli se sitten langennut luonto, joka ei ole päätynyt ristille – tai mahdollistajan rooli, jossa ollessamme tuemme esimerkiksi narsistin lihallista elämää.

13

Hedelmätesti ennen ja jälkeen

Erilaisissa yhteyksissä – olkoon sitten uusi ihovoide tai kuntotalkoot – kehotetaan ottamaan ennen ja jälkeen kuva. – Myös uskovan elämässä ennen ja jälkeen kuva on hyödyllinen. Se osoittaa muutoksen tarpeen – ja näyttää Jumalan muuttavan voiman suurenmoisena.

Silloin, kun olemme syvillämme pulassa, Kristus on meitä varten. ❤

2

Ilman vahaa

Edellisessä kirjoituksessani viittasin ”menestystraumani taustaan” siihen, että puhuttiin oikeasta asiasta väärässä asiayhteydessä tai väärästä lähtökohdasta (lausuttuna). Esimerkkinäni oli toteamus: ”voittovoimassa”.

Totesin:

Minulta vei aikaa sen ymmärtäminen, mikä ero on itkun, kivun ja vaikeuksien peittämisellä (hymyyn, ylistykseen, jne.) ja sillä, että katsoo olosuhteita rohkeasti silmästä silmään ja iloitsee ja ylistää niiden keskellä katsoen Kristukseen, joka on Voittaja.

Peittämisessä on kysymys epäaitoudesta: en ole sitä, mitä sanon olevani. Epäaitous ei paljastu aina heti – mutta kun se paljastuu, se jättää olon varsin ontoksi ja hämmentyneeksi: Kysyn, mihin voin luottaa, kun en edes aidon nimellä kulkevaan.

Viime sunnuntaina kuulin mielenkiintoisen saarnan, joka pohjautui Filippiläiskirjeen 1. lukuun, muun muassa seuraaviin jakeisiin:

Rukoilen myös, että teidän rakkautenne kasvaisi ja yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että osaisitte erottaa, mikä on tärkeää, säilyisitte puhtaina ja moitteettomina odottaessanne Kristuksen päivää ja tuottaisitte Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus.

Puhuja kiinnitti huomion sanaan, jota käytetään joissain englanninkielisissä ja ennen muuta latinankielisessä Uuden testamentin käännöksessä puhtaudesta ´sincere´. Latinasta käännettynä se on ilman vahaa.

Sanan taustalla on Raamatun ajan saviruukku. Ruukuntekeminen ei aina mennyt suunnitellusti. Ruukkuun saattoi tulla särö. Jos ruukuntekijä/myyjä, oli rehellinen, hän laittoi ruukun pirstaleiksi ja käytti uuden ruukun raaka-aineena; jos ruukuntekijä/myyjä oli epärehellinen, hän laittoi vahaa halkeamaan. Aluksi ruukku näytti ehjältä, mutta heti lämmön kanssa tekemisiin joutuessaan, vaha suli pois ja halkeama paljastui. Aidosti ehjän ruukun vakuustodistuksena oli pahjaan painettu sana ´sincere´. Tämä luonnollisesti heijastui myös ruukun hintaan.

Ilman vahaa. Aito. Tämä on pyörinyt mielessäni viime päivät. Ja se, kuinka lämpö paljastaa vahan, halkeaman paikkaajan.

Vahan sulaessa ja halkeaman/halkeamien paljastuessa on ostajan olo pettynyt. Niin oli itsellänikin pettynyt olo, kun tajusin, että osa siitä, mitä minulle markkinoitiin aitona uskona, ei kestänyt lämpöä. Luulin asiaa perinjuurin aidoksi/oikeaksi, mutta se ei sitä ollut – ja olin äärettömän pettynyt. Ruukkuihin ja ruukkukauppiaihin. Uskoon ja kaikkeen, mitä se piti sisällään.

Vasta vähitellen minulle on hahmottunut ajatus siitä, että on aitoa, vilpitöntä uskoa – ja on niitä, joilla hyvän asiankin kanssa on ketun häntä kainalossa. Ja pääasia on, että on aitoa, vilpitöntä uskoa.

Juuri tällaisessa asiayhteydessä Paavali kirjettään kirjoittaa. Hänelle tärkein asia oli rukoilla Filippin kristittyjen puolesta, että
– heidän rakkautensa kasvaisi ja
– yltäisi yhä parempaan ymmärrykseen ja harkintaan, niin että
– he osaisivat erottaa, mikä on tärkeää,
– säilyisivät puhtaina ja moitteettomina odottaessaan Kristuksen päivää ja
– tuottaisivat Jumalan kunniaksi ja kiitokseksi runsain mitoin hyvää hedelmää, jonka saa aikaan Jeesus Kristus.

Kysymys oli tärkeimpään keskittymisestä, aitona/puhtaana säilymisestä ja hedelmän kantamisesta.

Paavali tiedosti sen, että kaikilla julistajilla ei ollut puhtaat jauhot pussissa: Osa julisti kateudesta ja riidanhalusta, osan lähtökohta oli juonittelu ja Paavalille murheen tuottaminen.

Paavalin kirjeitä tunteva tietää hänen intohimonsa: seurakunnan kaikinpuolinen hyvinvointi ja (puhtaan) evankeliumin julistaminen. Hän hyvin suorasanaisesti varoitti julistajista, jotka olivat ”ongelmantekijöitä”. Miten ihmeessä hän kirjoittaa Filippiläisille ihan toisin?

Mutta ei sillä väliä! Minä iloitsen siitäkin, kunhan Kristusta vain kaikin tavoin julistetaan, oli tarkoitus vilpitön tai ei.

Voisivatko avainsanat olla seuraavassa:

Minulla on vastedeskin aihetta iloita, sillä tiedän, että teidän rukoustenne tähden ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki kääntyy parhaakseni.

Ei Paavalille ollut yhdentekevää, miten asiat seurakunnassa ovat:

Teidän on vain käyttäydyttävä Kristuksen evankeliumin arvoa vastaavalla tavalla. Pääsenpä itse käymään luonanne tai en, toivon saavani kuulla, että te pysytte lujasti samanhenkisinä ja taistelette yksimielisesti evankeliumin ja uskon puolesta antamatta vastustajien säikyttää itseänne. Se on heille Jumalan antama osoitus siitä, että heitä odottaa kadotus mutta teitä pelastus. —

Kaikenkarvaisia vipeltäjiä tuli ja meni; Filippin kristittyjen ydintehtävä oli pysyä Kristuksessa. Niin Paavali oli oppinut tekemään. Se oli hänen rohkeutensa salaisuus:

Odotan ja toivon hartaasti, että en joudu millään tavoin häpeään vaan voin nyt niin kuin aina ennenkin olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle, jäänpä sitten eloon tai kuolen. Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.

Sekaannus ja vapaus

Löysin Duane Vander Klokin artikkelin, jossa hän pohtii, kuinka välttää petoksen verkko. Tässä referaatti artikkelista höystettynä omin huomioin. Jos taidat englantia, voit lukea alkuperäisen artikkelin täältä.

Miten ihmeessä olemme kristittyinä niin hyväuskoisia?

Klok kysyy ja jatkaa:

Paholaisen asettama petoksen verkko nappaa monet ihmiset heidän tietämättään sen vuoksi, että he etsivät yliluonnollisia kokemuksia. Jotkut kristityt ajattelevat jopa, että jokin on väistämättä Jumalasta sen perusteella, että se on yliluonnollista. He eivät voisi olla enempää väärässä!

Klok viittaa Johanneksen kehotukseen koetella henget:

Meitä ei ole kehotettu sokeasti uskomaan jokaista henkeä, profeettaa tai profetiaa, vaan koettelemaan henget ja arvioimaan profetia. Toisin sanoen: Älä etsi pelkästään yliluonnollisia kokemuksia. Sen sijaan, etsi sellaista, mikä varmuudella on Jumalasta.

Hyväksi nyrkkisäännöksi Klok asettaa Kirjoitukset:

Huomaa, että hän (Pietari) sanoi: Tämä se on.(Vrt. Apt. 2: 15-18). – Jos et löydä kokemusta kirjoituksista, et halua sitä osaksi teologiaasi.

Klok käy perusteellisesti läpi väärien työntekijöiden (ministers) ominaisuuksia:

  1. Väärät työntekijät osoittavat itseään eivät Jeesusta. (Apt. 20: 28-30) Väärät työntekijät hankkivat opetuslapsia itselleen.

  2. Heillä on ”erityistä” ilmoitusta Jumalalta.

  3. He suhtautuvat yleensä kriittisesti paikallisen kirkon johtajuuteen ja samaan aikaan korottavat itseään.

  4. Heidän sanomansa on yleensä kielteinen, erityisesti niitä kohtaan, jotka suhtautuvat heidän työhönsä kriittisesti. Heidän mieliteemansa on tuomio, synkkyys ja tuho.

  5. He antavat sinun ymmärtää, että he ovat Jumalan erityisiä sanansaattajia. He haluavat sinun uskovan, että Jumala puhuu heille tavalla, jolla Hän ei puhu sinulle. – Monet ihmiset ovat valitettavasti vuodattaneet sydämensä, antaneet taloutensa ja elämänsä väärien työntekijäiden käsiin vain, koska heille on sanottu: Jumala lähetti minut. – Muista: Ihminen ei välttämättä ole jumalallisella asialla, vaikka hän sanoisi olevansa.

  6. Väärät työntekijät ovat kapinallisia eivätkä ota vastaan opetusta ja ojennusta. Heidän mielestään vain Jumalalla on oikeus kertoa heille, mitä tehdä.

  7. Väärien työntekijöiden elämässä toimivat ”lahjat”. Sen sijaan heidän hedelmänsä on huono. (Vrt. Matt. 7: 15-17) Jeesus ei sanonut, että ihmeet, merkit tai lahjat olisivat huonoja, vaan hedelmä. Katso yliluonnollisuuden taakse koetellaksesi palvelutyön hedelmä.

  8. Väärät työntekijät ovat seilaajia, joilla ei ole todellisia juuria. Jos sinulla on mahdollisuus tarkastella heidän taustaansa löydät heidät kulkemassa seurakunnasta toiseen ja löydät pitkän polun hajaannusta, jakaantumista, petosta ja tuhoa.


Klok korostaa paikallisen seurakunnan johtajuuden arvostamista, Herran ja Hänen sanansa varassa seisomista. Näin emme ole niin alttiit hairahtumaan väärien työntekijöiden kelkkaan.

Ongelmia tulee, jos ”väärä työntekijä” sattuu olemaan – hyvinkin juurtuneena – yhteisössä, johon kuulumme. Ehkä väärän työntekijän toimintatapa on ainoa, minkä tiedämme. Hän saattaa jopa opettaa aihepiiristä (osoittaen jota kuta toista tai toista yhteisöä, jossa on vääriä toimintatapoja). Näin yhteisön oma ongelma jää näkemättä.

Irtaantuja saa helposti kapinallisen ja sopeutumattoman maineen. Hän ei ole kyennyt arvostamaan paikallisen seurakunnan johtajuutta. Hänellä ei ole paikallisen seurakunnan suositusta. Jne.

Joskus olen törmännyt paikkakuntiin, joissa kaikki yhteisöt ovat jollakin tavoin vinossa. Joko niissä kaikissa on em. kuvauksen kaltainen työntekijä tai paikkakunnalla tai muutoin yhteisöjen kanssa tekemisissä ollut ”työntekijä” on onnistunut sekoittamaan kaikki nämä yhteisöt. Näillä paikkakunnilla irtaantuja on yksin. Hän saattaisi haluta kuulua johonkin (ainakaan heti irtaantumisen jälkeen tämä kuuluminen ei ole välttämättä ykköspyrkimys, vaan sen selvittäminen, mitä hänelle on tapahtunut), mutta ei ole, mihin kuulua. Surullista, koska meidät on luotu ja lunastettu yhteyteen – Jumalan ja toistemme kanssa.

Seuraus voi olla, että irtaantuja liittyy toiseen ”väärään työntekijään”. Hänhän lupaa kymmenen hyvää ja sata kaunista. Kyseeseen voi tulla myös osallistuminen ”etänä” vaikkapa tv-ruudun tai internetin äärellä. Tässä tapauksessa taustat ovat omaa paikkakuntaa vaikeammin selvitettävissä. Yllä olevia tunnusmerkkejä seuraamalla usein selviää myös näissä tapauksissa, mistä on kysymys. He toimivat samantyyppisesti niin pienissä kuin isommissakin puitteissa.

Samaisen Klokin toisesta kirjoituksesta poimin seuraavan ajatuksen:

Et välttämättä näe pilveä tai kuule ukkosta, mutta kun kaivat sinnikkäästi ojaa, jopa kuivuutesi keskellä, Jumala on uskollinen ja Hän antaa siunauksen, parantumisen, vapautumisen, ohjauksen rauhan ja perintöosasi (provision) sateen…mikä ikinä se sinun kohdallasi onkaan.

1)

Tämä pätee myös uskovien yhteyteen. Jumala avaa aikanaan myös tämän oven, koska Hän rakastaa sinua ja minua ja haluaa siunata meitä.

1) http://www.walkingbyfaith.tv/journal/single-article/448/

Vääryyden hedelmästä Jumalan nosteeseen

–Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. (Matt. 24:12)

Laittomuudeksi käännetty sana

  • merkitsee tilannetta ”ilman lakia” joko sen vuoksi, että laki on unohdettu tai se on heitetty syrjään
  • voidaan kääntää myös ´vääryys, epäoikeudenmukaisuus, synti, pahuus, epävanhurskaus.

Asiaintilan seurauksensa Jeesus sanoo olevan monen rakkauden kylmeneminen.

Kokemuksesta voin allekirjoittaa tuon. Olen nähnyt monta alakuloista, luovuttamismielentilassa olevaa kristittyä.

  • Jotkut heistä pohtivat sitä, mihin tämä maailma oikein menee.
  • Jotkut pohtivat sitä, minne nk. kristityt, kirkot ja seurakunnat menevät.
  • Jotkut pohtivat sitä, miksi vääryys, epäoikeudenmukaisuus, pahuus, epävanhurskaus on kolahtanut heihin voimalla – joihinkin nk. kristityn kautta.

Olen kirjoittanut paljon väkivallasta hengellisissä yhteyksissä – siellä, missä sitä ei pitäisi löytyä.

Ensimmäinen kylmeneminen

Vääryyden, epäoikeudenmukaisuuden, pahuuden, epävanhurskauden edessä on kylmennyt ensin tuollaiseen osallistuvan rakkaus. Pyhän Hengen aito työ ilmenee Hengen hedelminä, ei lihan tekoina. Toki kristittyinä olemme lihaa ja verta ja meillä on itse kullakin omat heikkoutemme. Jumalan rakkaus on tullut ilmi siinä, että hän ei meitä ole jättänyt/tarkoittanut heikkouteemme yksin, vaan Hän on antanut Poikansa kuolemaan meidän takiamme, jotta meillä uskon kautta Häneen olisi pelastus. Jeesus on voittanut synnin, kuoleman ja pimeyden. Hänessä meillä on apu heikkoudessamme. Hengessä vaeltaminen Hengen hedelmineen on suositeltava tie.(Vrt. Gal 5: 13-26) Jos hedelmänä on enemmän lihan tuotoksia, jotain on tapahtunut tärkeimmälle suhteellemme, suhteellemme Jumalaan.

Jotenkin ymmärtää, jos ihminen joka viis veisaa Jumalasta, mennä koheltaa elämässä miten sattuu, mutta henkilö, joka julistaa Jumalan rakkautta, totuutta ja pyhyyttä, sitä on vaikeampi ymmärtää…:

  • Miten tällainen ihminen kohtelee kaltoin puolisoaan, lastaan, seurakuntalaistaan?
  • Miten tällainen ihminen laittaa Jumalan suuhun sanoja, jotka ovat hänen omia ajatuksiaan?
  • Miten tällainen ihminen tietoisesti valehtelee vastoin totuutta?
  • Niin, ja missä rakkauden ja totuuden Jumala, missä on pyhä Jumala tämän kaiken keskellä?
  • Miksi Hän ei näytä puuttuvan tai auttavan?
  • Miksi tuo tuossa porskuttaa ja minä olen asiani kanssa tiukilla?

Reaktioita

Yksinäisyys

Yksinäisyys saattaa olla päällimmäinen tunne etenkin, jos Jumalan rakkautta, totuutta ja pyhyyttä julistavaa uskotaan enemmän kuin sitä, joka vaivojansa valittaa. Helposti käy niin, että uhrista tulee syypää kaikkeen ja tekijä pääsee kuin koira veräjästä – ainakin aluksi.

Pettymys

Vääryyden tms. näkeminen voi tuottaa syvän pettymyksen henkilölle, jolle uskonelämä on markkinoitu myönteisin kielikuvin.

Eräs ”elämäni narsisti” markkinoi uskoa ympärilleen nyt-jubileeraa -tyyliin ja kertoi ihmeellistä parantumiskertomusta. Hänen elämäänsä seurattuani aloin ihmetellä sitä, miksi hän on ”parantuneenakin” eläkkeellä tai miksi hänen puheensa muutoinkaan eivät pidä yhtä totuuden kanssa. Voit vain kuvitella, millaisen haavan tuon näkeminen jätti jälkeensä – ja kysymyksen: Jos nk. uskovaan ei voi luottaa, mihin sitten voi?

Tuo havahtuminen oli itse asiassa vain alkua. Samantyyppisiä henkilöitä on putkahdellut vastaan silloin tällöin niin Suomen kamaralla kuin ulkomaan tuliaisinakin.

Aitous puhuttelee

Vääryyksien esilletuomista usein toppuutellaan sillä perusteella, että nk. uskosta osattomat saavat meistä nk. uskovista huonon kuvan. Mielestäni vääryyksien peitteleminen on valehtelemista. Jos meidän nk. uskovien elämä ei kestä tarkastelua ja jos emme uskalla tunnustaa puutteitamme nk. uskosta osattomalle, meidän on lopetettava voittovoimassa ja iloherrassa -hössötyksemme. Aitous – raadollisenakin – on se, joka puhuttelee – usein vieläpä niin, että uskallan uskoa, että minullakin on toivoa!

Hyväuskoisuudesta valveutuneisuuteen

Mielestäni meidän nk. uskovien ongelma on siinä, että olemme liian hyväuskoisia! Nk. uskova tai julistaja voi puhua suuresta herätyksestä ja mahtavasta maineestaan maamme tai maailman toisella laidalla. Meillä ei tule peruslähtökohtaisesti mieleenkään tarkistaa asioiden laitaa sieltä, missä he ovat olleet:

  • Onko paikkakunnalla hengellistä liikehdintää vai hajoavatko seurakunnat julistajan jäljiltä?
  • Missä ovat ihmiset (tai ihmisjoukot), jotka todistavat parantumisista?
  • Onko vastustuksen syy se, että nämä ”pyhät” ja ”voidellut” ovat sitä, mitä sanovat, vai onko heidän julistuksessaan ja taustoissaan hämäryyksiä, joita he eivät ole tuoneet julki rehellisesti ja jotka kritiikin kautta pyrkivät ihmisten ilmoille.

Usein kipeät kohdat tunnistaa siitä, että julistaja tms. alkaa uhkailla tai pelotella Jumalan tuomiolla, tms. – tai mustamaalaavat kriitikkoja (harhaoppisiksi, mielenterveysongelmaisiksi, kateellisiksi, kapinallisiksi,…Neuvoni on, että jos tuollaisiksi leimatut eivät asu kovin kaukana, mene tapaamaan heitä ja kuulostele, ovatko he sitä, miksi heitä väitetään…Voit kuulla heiltä vallan toisenlaisen tarinan!)

Lamaannuksesta Jumalan nosteeseen

  • Minä en voi tälle mitään.
  • Kannattaako uskoa, kun…(on niin paljon valhetta, tms.)?

Sille, joka vääryyttä harrastaa ja haluaa sen pitää piilossa, asioiden oikean laidan nähneen lamaannus on ilouutinen; lamaantunut ei jaksa tehdä asioille mitään.

Inhottavinta mielestäni on leimata tällainen ihminen tai uhata tai syyllistää häntä – ikäänkuin lamaantuminen olisi luovuttamismielialaan vajonneen täysin oma vika tyyliin: ”Mitä rupesit pullikoimaan, siinäs näet…!”

Hedelmistään me tunnemme heidät… Lamaannus, epätoivo, ahdistus, syyllistäminen/syyllistyminen eivät ole Hengen tuotoksia. Ei ole mitään järkeä siinä, että rakkautta ja toivoa sanomassaan kantava usko kantaa hedelmänään toivottomuutta tai ahdistusta. Jumala haluaa nostaa, antaa toivon, vapauttaa – myös väärästä syyllisyydestä. Hän ei koskaan syytä tai syyllistä, vaan – ojentamisenkin – tarkoitus on, että elämään löytyy uusi suunta ja vapaus. Myös silloin, jos tuntuu, että vääryys ympäröi eikä asiaintilalle voi mitään.

 

Autz, näkösällä rikkaruohoja

Hyvällä viljelytekniikalla ja vaivannäöllä rikat pysyvät kurissa luomussa. Suvaitsevaisuus tai lepsuus on erityisen kohtalokasta tässä viljelymuodossa, jossa Roundup ja muut sinnikkäisiin rikkoihin tepsivät torjunta-aineet ovat pannassa.

Tiluksillani on käsillä oivallinen opetus liian suvaitsevuuden tuloksesta. Pellot siirtyivät Artolle ja minulle monen vuoden jälkeen vuokralaiselta. Ne suorastaan rehottavat rikkaruohoja. Luomutilan lohkokorteissa pitää luetella rikkaruohohavainnot…: juolavehnä, voikukka, koiranputki, karhunputki, suolaheina, niittyleinikki/rönsyleinikki (sen mukaan tallustelen sitten rinne- vai suopellolla), poimulehti, huopaohdake/suo-ohdake (sen mukaan tallustelen sitten rinne- vai suopellolla) ja peltokorte sattuivat ensimmäisinä silmään parin neliömetrin (!) alalla. Tänään kylväessäni yhtä lohkoa löysin sieltä isompia ”rikkaruohoja” (oikeammin varpuja ja puun alkuja): kanervaa, kasvavaa männyn tainta, nopeakasvuisesta pajusta puhumattakaan. Ei tarvittu kovin montaa vuotta, kun aiemmin hyvin hoidetut pellot olivat elävä rikkaruohonäyttely.

DSC_8880

Hengellisessä kentässä tilanne on ajoittain samanmoinen. Kipeästä hengellisyydestä ei saisi puhua. Ei saisi osoittaa ilmiöitä sormella, niitä edustavista henkilöistä puhumattakaan.

Ei saa tuomita.

Sanotaan. Eikä sammuttaa Pyhää Henkeä. Ilmiöiden esille nostajalta kysytään hanakasti:

Mikä sinä olet tuomitsemaan, kun et itsekään ole täydellinen?

Raamatun kokonaisuus ei tue epäkohdista vaikenemista. Päinvastoin, Jeesus kehotti tarkkaamaan hedelmää, ja Paavali kirjeissään kirjaimellisesti osoittaa epäkohtia, jopa niiden tekijöitä, sormella – ja nimellä. Tuomitsemisen kieltäminen liittyy Raamatun opetuksessa ulkokultaisuuteen, siihen, että omassa elämässä on pimeitä nurkkia, jotka ohitetaan autuaasti, vaikka osoitetaan toisen elämän nurkan hämäryyksiä sormella. Kysymys on siitä, että ei katsota omaa elämää, Sanan ja Pyhän Hengen valossa sitä tarkaten, erheet, virheet, hairahdukset, synnit tunnustaen – vaan aloitetaan ”parannuksen teko” toisen elämän ruotimisesta ja mestaroimisesta, oma elämä ohittaen.

Oma havaintoni on, että usein hengellisen yhteisön – tai miksei yksilönkin – tiukkuuden taustalle kätkeytyy hirsi-silmässä-huomaamattomuutta. Pyhyyden julistaja voi omassa elämässään edustaa kaikkea muuta kuin julistustaan!

Olen kirjoittanut voi-miten-rakastan-tuota-minun-vaimoani aviomiehestä, joka osoitti todistuksensa jälkeen ”rakkauttaan” huidellen vaimoaan veitsellä. Eri variaatioita voivat olla vaikkapa sairaus-on-synnin-seurausta -opetus, jonka opettaja käy salaa lääkärissä ja/tai syö salaa lääkkeitä tai avioliiton rikkomattomuuden julistajat, joiden elämässä julistus ei toimi/ole toiminut.

Aina kun kuulet ehdottoman julistusta/todistta, kuuntele myös ihmisen elämää. Onko hänen elämässään ja elämässään sama sointi kuin julistuksessa?

Silloin kun elämässä on särö, sen voi reilusti tunnustaa, koska ennemmin tai myöhemmin joku näkee tuon särön. Illuusio täydellisyydestä kestää tasan siihen asti. Säilyttääkseen illuusion särön olemassaolon kieltäjä joutuu käyttämään entistä enemmän energiaa selittääkseen särön olemattomuutta maailmalle.

Usein tämä särön olemattomuus yritetään peittää kiinnittämällä kuulijan huomio jonnekin muuanne: oppiin, ihmeisiin, saavutuksiin, tms. Näin kuulija ei tule kuunnelleeksi taustan sointia. Erityisesti, jos kyseessä on narsisti tai narsismiin taipuvainen, voivat kuuloon tulla kovemmatkin keinot, kuten uhkailu

Jos joku vielä,… niin…

Ehkä ”tapausesimerkeillä” (sillä kuinka kävikään Matille, kun hän uskalsi arvostella MINUA tai Maijalle, joka kehtasi koskea voideltuun) ukaasia vahvistaen.

Se minua kummastuttaa, miten ihmeessä ihminen voi elää tällaisen ristiriidan kanssa? Useimmiten tällaista ihmistä ympäröivät ihmiset kun eivät ole varsinaisesti narsisteja tai narsistisia.

Pelonko vuoksi? Vai sen vuoksi, että on paljon mukavampaa puhua ja julistaa mukavia? Vai senkö vuoksi, että sietämisestä ja suvaitsemisesta on hyötyä? Tai ettei nähdä muuta vaihtoehtoa (toisin sanoen kipeä hengellisyys/yhteisö koetaan ainoaksi vaihtoehdoksi ja/tai ollaan menty liian pitkälle kompromisseissa, ettei nähdä paluun mahdollisuutta)?

Kummiskaan, enempää hyvin viljeltyyn peltoon kuin hengellisyyteenkään rikkaruohot eivät perimmältään kuulu.

Ne voivat olla varsin harmittomia – jopa kauniita tai hyödyllisiä, kuten kuvani voikukka… Tarvittaessa se taipuu ruokailijan lautaselle tai kimalaisen ravinnoksi. Kuitenkin se vie tilaa varsinaiselta viljelykasvilta.

DSC_8874

Toiset rikat ovat oikeasti haitaksi, jopa myrkyllisiä, kuten suokorte tai niittyleinikki (joka ei maistu etenkään tuoreena naudoille) tai kuvassa oleva koiranputki, joka voi aiheuttaa makuvirheita maitoon. Kuten huomaat, vaikkapa kuvan koiranputki osaa ottaa elintilan viljellyksi tarkoitetulta kasvilta. Tuossa pellolta löytämässäni esiintymässä ei mahtunut kasvamaan timotein timoteitä eikä apilan apilaa – niitä kasveja, joita haluaisin pellossa nähdä.

DSC_8875

Viljelijänä olisin suomeksi sanoen hölmö tai aikaansaamaton, jos en tekisi tilanteelle jotain. Entä hengellinen elämäni, siinä kysymys…itselleni – ja sinulle, lukijani…