Parempi on päivä sinun esipihoissasi kuin tuhat päivää muualla… Ps. 84: 10

Jae jatkuu KR 92:ssa:

Mieluummin olen kerjäläisenä temppelisi ovella kuin asun jumalattomien katon alla.

Kielikuvan on tarkoitus tuoda esiin ääripäät: Jumalan temppeli ja Jumalasta vieraantuneiden asumukset

Meidän suomalaisten hengellisen perusvireeseen ajatus istuu: olemme vuosisatojen mittaan omaksuneet enemmän tai vähemmän kerjäläisyysmentaliteetin suhteessa uskoon ja elämään.

Kerjäläisyys ja Jumalan mieleisyys asettuu toiselle puolelle Jumalasta vieraantumisen kanssa… Ja lisäämme mielikuvissamme yhteen Jumalasta vieraantumisen kanssa hyvinvoinnin… ja saamme yhtälön:

Kerjäläisyys = Jumalan mieleisyys; hyvinvointi = Jumalasta vieraantuneen arki (jonka kanssa tosipyhä ei saa olla missään tekemisissä).

Luen Raamattua, jossa on rinnakkain suomalainen ja englantilainen raamatunkäännös. Jään tuijottamaan englanninkielistä käännöstä: SIINÄ PUHUTAAN KERJÄLÄISYYDEN SIJASTA OVENVARTIJANA OLEMISESTA!!!

Se on melkoisesti eri kuin kerjäläinen.

Sanan taustalla tosiaan on hepreankielen sana ספף [saafaf], joka merkitsee linjalla seisomista, oven vartioimista.

Common English Bible avaa ajatuksen:

Better is a single day in your courtyards than a thousand days anywhere else! I would prefer to stand outside the entrance of my God’s house than live comfortably in the tents of the wicked! – Parempi on viettää yksi päivä sinun esipihoillasi kuin tuhat päivää missään muualla. Mieluummin seison Jumalan huoneen ulkosisäänkäynnillä (”ovimiehenä”) kuin vietän mukavaa elämää ”pahojen” teltoissa.

Kun tarkemmin mietin psalmistin kielikuvaa, tajuan, että esipihalla oleminen ei kuvaa ulkopuolisuuden tunnetta. Päin vastoin: Psalmisti kaipaa osallistua ”normaaliin jumalanpalvelukseen”, jossa hänellä oli oma tehtävänsä.

Kapinasta oikeaan nöyryyteen

Vastauksen etsiminen kysymykseen:

Keitä olivat koorahilaiset?

avaa meille Psalmin 84 taustaa.

4. Mooseksen kirjan 16. luvusta käy ilmi, kuinka leeviläistä sukua oleva Korah oli tyytymätön. Tyytymättömyyteen yhtyi aluksi kolme muuta: Daatan ja Abiram Eliabin (yksi niistä 12:sta, jotka Jumala määräsi Mooseksen ja Aaronin avuksi) poika ja Oon. Nelikko sai mukaansa 250 kansan päämiestä, kansankokouksen jäsentä, arvokasta miestä. (4 Moos. 16: 1-2)

Ja he kokoontuivat Moosesta ja Aaronia vastaan ja sanoivat heille: Jo riittää! Koko seurakunta, he kaikki, ovat pyhät, ja Herra on heidän keskellänsä. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yli? 4. Moos. 16: 3

Mooses puhuttaa Koorahia:

Kuulkaa, te leeviläiset!
Eikö teille jo riitä se, että Israelin Jumala on erottanut teidät Israelin seurakunnasta, sallinut teidän käydä hänen tykönsä toimittamaan palvelusta Herran asumuksessa ja seisomaan seurakunnan edessä palvelemassa heitä?

Kertomusta lukiessani huomaan, että tyytymättömyys oli vääristänyt ainakin Eliabin poikien ajatusmaailman: He syyttivät Moosesta tilanteesta, johon he itse, yhdessä kansan kanssa, asiassa itse olivat syylliset. Heidän tottelemattomuutensa esti heitä liikkumasta maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä – ja he syyttivät asiasta Moosesta. He eivät suostuneet selvittämään Mooseksen kanssa asiaa.

Eikö jo riitä, että olet tuonut meidät tänne maasta, joka vuotaa maitoa ja mettä, hukuttaaksesi meidät erämaahan? Pyritkö vielä meidän valtiaaksemme? Oletpa totisesti tuonut meidät maahan, joka vuotaa maitoa ja mettä, ja antanut meille perintöosaksi vainioita ja viinitarhoja! Luuletko voivasi sokaista silmät näiltä ihmisiltä? Me emme tule.

Päinvastoin: Kun tuli seuraava päivä ja hetki, jolloin Mooses kutsui koolle em. Korahin 250 miehen kanssa ja Aaronin, Koorah oli koonnut Moosesta ja Aaronia vastaan koko seurakunnan. (4. Moos. 16: 19)

Mooses oli antanut ohjeen ottaa mukaan hiilipannun ja laittaa siihen suitsuketta.

Jumalan pyhyys ilmestyi. Kirjaimellisesti maa nielaisi Koorahin väen tavaroineen ja tuli kulutti 250 heitä tukenutta.

Kansan reaktio on kaksijakoinen: Aluksi he pelästyvät ja pelkäävät, että heille käy samoin. Yön yli nukuttuaan he ovat Mooseksen kimpussa syyttämässä häntä tuhotyöstä.

Kertomuksen edistyessä näemme, kuinka Jumala lähettää vitsauksen kansan pariin sekä Mooseksen ja Aaronin sydämen taistelevan kansan puolesta:

 Ja Mooses sanoi Aaronille: Ota hiilipannu ja viritä siihen tuli alttarilta, pane siihen suitsuketta ja vie se nopeasti seurakunnan luo ja toimita heille sovitus, sillä viha on lähtenyt liikkeelle Herran tyköä, vitsaus on jo alkanut.
Ja Aaron teki, niinkuin Mooses oli käskenyt, ja riensi seurakunnan keskelle, ja katso, vitsaus oli jo alkanut kansan keskuudessa. Silloin hän suitsutti ja toimitti kansalle sovituksen.
Ja hänen siinä seisoessaan kuolleitten ja elävien vaiheella vitsaus taukosi.
Mutta niitä, jotka vitsauksesta kuolivat, oli neljätoista tuhatta seitsemänsataa henkeä, paitsi niitä, jotka saivat surmansa Koorahin tähden.
Sitten Aaron palasi takaisin Mooseksen luo ilmestysmajan ovelle, ja vitsaus oli tauonnut.

Koorahilaisten psalmi 85 asettuu perspektiiviin juuri tätä taustaa vasten.

Koorahilainen psalmisti kaipaa tähän, Jumalan hänelle antamaan tehtävään siinä asiayhteydessä kuin Jumala on tehtävän hänelle antanut.

Hän saa olla tehtävässä, Jumalan palveluksessa, omalla paikallaan. Kapinan tilalle on tullut aito nöyryys, mikä näkyy oman työn ja tehtävän arvostamisena.