Kaksi vuotta sitten, näihin aikoihin nuorimmaiseni oli armeijassa. Noihin aikoihin näin unen, jossa sovitin nuorimmaiseni asepukua päälleni. Puku tuntui hyvältä.

Seuraavaksi olin Haminassa sijaitsevan varuskunnan portilla. Siinä sanoin, että enkö saa pitää asepukua, joka oli päälläni. Nuorimmaiseni totesi: ”Et. Sinulle on oma puku.”

Tajusin, että minun oli mentävä portista sisään ja astuttava palvelukseen, jos mielin saada puvun.

Hämmennyksekseni oli suuri, kun edellisestä palveluserästä saapui nainen valkoisessa mekossa. Hän kertoi käyneensä kahden viikon tanssikurssin. Hämmennykseni vain kasvoi. Muistan unessa miettineeni, että eihän sitä armeijaa noin käydä.

Siinä portilla tein laskelmia elämästäni… Totesin, että lapseni ovat aikuisia ja miehenikin pärjää, jos astun palvelukseen…

Loppu jäi unessa avoimeksi.

Viime aikoina uni on pohdituttanut ihan uudesta näkökulmasta. – Voit lukea artikkelini https://avaintekija.com/2019/01/22/kyosti-kallion-rukous-puhuttelee/   

Artikkelin nimi voisi vallan hyvin olla: Olemme todellisessa sodassa. Vaikka em. otsikko ei ole ihan niin radikaali, se ei poista sitä tosiasiaa, että tällä hetkellä esimerkiksi meidän ”länsimaisissa” yhteiskunnissa käydään ”sotaa”. Se näkyy muun muassa niin, että sitä arvoperustaa, jolle yhteiskuntamme aikoinaan on rakennettu, koetetaan murtaa.

Kyösti Kallion rukous on ajankohtaisempi kuin tulisimme ajatelleeksikaan.