HERÄTYS on sitä, että me kristityt heräämme

Helluntaiherätyksen Syyspäivillä käytiin keskustelua kristillisyyden tilasta Suomessa ja Euroopassa sekä helluntailiikkeen että koko kristillisen kentän näkökulmasta.

Tilastot havahduttavat

Kansainvälisesti käytetään termiä evankelikaali. Evankelikaali nimitystä käytetään kristityistä, jotka uskovat seuraavasti:

  • Jeesus Kristus on ainoa tie iankaikkiseen elämään
  • Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus ratkaista haluaako hän uskoa Kristukseen vai ei
  • Raamatusta löydämme edelleen päteviä ohjeita uskoon ja elämään

Edellä mainittujen lisäksi evankelikaalille on tärkeää, että Jeesuksesta Kristuksesta kerrotaan myös muille, jotta myös muut saisivat mahdollisuuden kohdata Hänet henkilökohtaisesti, Vapahtajanaan.

Lähin suomalainen vastine evankelikaalille voisi olla herätyskristillinen.

HERÄTYS on sitä, että tajuamme, mihin maailma ympärillämme on menossa

Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan, suomalaisista vain 9 % lukeutuu evankelikaaleihin/herätyskristittyihin – mitä nimeä haluammekaan käyttää.

19 % suomalaisista tunnustautuu ateisteiksi. Mitä nuoremmasta on kysymys, sitä isompi prosentti katsoo olevansa ateisti.

HERÄTYS on sitä, että annamme tämän tiedon liikuttaa itseämme

Tilastojen edessä kysyn itseltäni:

  1. Mistä tämä kertoo?
  2. Mitä voisimme tehdä?

Kuinka monta seurakuntaa on vuonna 2030, jos tahti jatkuu nykyisenä, ts. jäsenmäärä laskee ja väki ikääntyy ja jos seurakunta ei pysty tavoittamaan uusia ihmisiä.

HERÄTYS on sitä, että teemme parannusta rikkomuksistamme ja laiminlyönneistämme

Tutkimuksen mukaan vakaumukseen on vaikuttanut kohtuullisen voimakkaasti perhe, suku ja läheiset ihmiset. Hieman yli 30 % suomalaisista kertoo, että perhe, suku ja läheiset ihmiset ovat vaikuttaneet myönteisesti uskon syntymiseen. Nelisenkymmentä prosenttia suomalaisista sanoo, että perhe, suku ja läheiset ovat vaikuttaneet siihen, että heistä on tullut epäileviä uskon suhteen.

Viime vuosina on nähtävissä myös toisenlainen suuntaus: Vakaumus ei siirrykään yhtä selkeästi seuraavalle sukupolvelle.

Miksi usko sellaisena kuin se on läsnä suomalaisessa/länsimaisessa yhteiskunnassa ei kiinnosta?

Tutkimuksen mukaan 33% suomalaisista kokee evankelis-luterilaisen kirkon kodikseen. 11 % miellyttää vapaakristillisyys, ortodoksisuus ja katolisuus. Entä sitten jäljelle jäävä 56%?

Tässä olisi ehdottomasti kysyttävä, mikä tätä 56 %:ia pännii olemassa olevissa seurakunnissa.

  1. Olemmeko tehneet jotain hullusti ja väärin?
  2. Olemmeko esimerkiksi outoja ja etäisiä?
  3. Onko yllämme jokin menneisyyden varjo..?
  4. Kannammeko kenties jonkun muunkin rasitetta?

Voisimmeko erottua eduksemme?

Seurakunnan tulisi olla vastavoima vallitsevalle kulttuurille. – Room 12: 1-3.

Perinteisesti olemme ymmärtäneet tämän kulttuurikielteisyydeksi. Tämä on johtanut historian saatossa sääntöihin pukeutumisen suhteen ja esimerkiksi sen suhteen, millaiseen yhteiskunnalliseen toimintaan voin osallistua.

Samaan aikaan seurakunnat ja kristillinen kenttä yleisesti ottaen on ollut täynnä riitoja ja ristivetoa.

Kirjaimellisesti olemme siivilöineet hyttysen, mutta jäljelle on jäänyt kameli. Olemme ottaneet pienen roskan veljen silmästä samaan aikaan kun omassa silmässä on törröttänyt hirsi.

Paavali nuhteli monta kertaa kristillisiä seurakuntia siitä, että nämä elivät “maailmoiksi”: heillä oli keskuudessaan riitoja ja kateutta. – Tämä vähentää kristittyjen todistusvoimaa.

Seuraavat kommentit ovat nk. uskovien sanomia:

“Ampumaseurassakin on enemmän rakkautta kuin kristillisessä seurakunnassa.”

“Parhaat ystävät raskaina aikoina olivat nk. Ei-uskovia.”

  • Voisimmeko tulla kristittyinä ulos ja pyytää anteeksi sitä, missä olemme tehneet väärin?
  • Voisimmeko pyytää anteeksi sitä, että olemme niin huonosti onnistuneet näyttämään maailmalle, millainen Kristus on?
  • Voisimmeko aloittaa alusta ja tehdä sopimuksen itsemme, Jumalan ja toistemme kanssa, että sitoudumme rakentamaan Jumalan valtakuntaa?

Syyspäivillä käytiin läpi trendejä, virtauksia, jotka vaikuttavat ympäristössämme. Niitä ovat muun muassa individualismi (yksityisyyden korostus) ja riippumattomuus. Vastavirtauksiakin löytyy, kuten hyvinvoinnin korostus ja pehmeät arvot.

Pohdin

  • Auttaako riippumattomuuden korostus uskonratkaisussa?
  • Pureeko sisäinen rauha tai lähimmäisen rakastaminen hyvinvointietoiseen ja pehmeitä arvoja korostavaan ihmiseen.
  • … ja yhteisöllisyys yksinäisessä ajassamme..?

Ihmettelevä ihminen

Mitä nuoremmasta on kysymys, sitä enemmän hän ihmettelee. – Esimerkiksi uusi opetussuunnitelma rohkaisee ihmettelyyn ilmiön äärellä.

Aikamme nuori polvi ei niele pureksimatta sitä, mitä sanomme. – Aikamme nuori polvi suhtautuu peruslähtökohtaisesti kriittisesti kaikkeen – ja hyvä niin. – Nimittäin aito ja koeteltu usko kestää tarkastelun, jopa epäilyn.

Millainen on kasvava seurakunta?

Tilastotietojan valossa maailmanlaajuisesti helluntaitaustaiset yhteisöt kasvavat, erityisesti Kiinassa, Nigeriassa ja Brasiliassa.

Miksi?

  1. Usein nämä yhteisöt ovat tiukassa tilanteessa. Ahtaalla. Vainottuja. Pakotettuja etsiytymään yhteen. Pakotettuja turvautumaan Jumalaan ja toisiinsa.
  2. Nämä yhteisöt ovat poikkeuksetta eläviä ja karismaattisia. – Ihmiset saavat heidän keskellään kokea rakkautta ja voimallisen, toimivan Jumalan.

Soopa, mitä olemme nähneet ns. karismaattisessa kentässä on saanut meidät nk. uskovat varuilleen. Omalla tavallaan se on hyvä asia. Saamme arvioida.

Kuitenkin meidän pitää olla varuillamme myös toisen äärilaidan kanssa: Ettemme tulisi sulkeneeksi Elämän Herraa elämämme ja rukoushuoneemme ulkopuolelle.

Gary Wilkerson ja Reinhard Bonnke olivat raikasta kuultavaa. – Heidän sanomaansa palaan tarkemmin myöhemmässä ajankohdassa.

Bonnken vierailu oli hyvin ainutlaatuinen. Hän on käytännössä luovuttanut viestikapulan nuoremmille ja matkustaa ulkomaille harvakseltaan. Suomen vierailu on toinen tällä hetkellä suunnitelluista. – Bonnkesta näkyy ikä. Palo on kuitenkin kuin ennen.

Bonnkella oli hyvin avara ja dynaaminen kuva Pyhän Hengen toiminnasta:

Kun olet saanut Pyhän Hengen, kaikki lahjat on aktivoituja ja kaikki ihmeet on mahdollisia. Olet kuin täyteen ladattu, vilkut ja olet valmiina käyttöön.

Sinulla on työkalut tehtävää varten. Rukoile kullekin päivälle niitä työkaluja, joita tarvitset. Pihdit ovat eri tarkoitukseen kuin vasara.

Olin todella iloissani kuullessani Bonnken puhuvan niitä samoja asioita, joille oma sydämeni palaa:

On niin monta saarnaa ja kirjaa, miksi herätys viipyy… raamattu ei vastaa siihen…

ME OLEMME RUKOILLEET SATOJA VUOSIA… KUINKA MONTA JOUTUU HELVETTIIN SILLÄ AIKAA,… JA SINÄ SANOT, ETTÄ PITÄÄ ODOTTAA LISÄÄ!!!

EI TULE OLEMAAN PAREMPAA PÄIVÄÄ KUIN TÄNÄÄN – ON PELASTUKSEN PÄIVÄ!!!

Herätyksen aiheuttaa sanan julistus!!!

Ilman lähtemistä ja julistamista… ei tule herätystä…

HERÄTYS on sitä, että lähdemme liikkeelle ja kerromme maailmaa rakastavasta Jeesuksesta Sanan mukaisesti Pyhän Hengen voimassa.

Viimein Jeesus ilmestyi myös yhdelletoista opetuslapselleen heidän ollessaan aterialla. Hän moitti heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet kuolleista nousseena. Hän sanoi heille: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: Minun nimissäni he ajavat pois pahoja henkiä. He puhuvat vierailla kielillä. He tarttuvat käsin käärmeisiin, ja vaikka he juovat tappavaa myrkkyä, se ei vahingoita heitä. He panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat.”

Kun Herra Jeesus oli puhunut heille tämän, hänet otettiin ylös taivaaseen ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle. Opetuslapset lähtivät matkaan ja saarnasivat kaikkialla. Herra toimi heidän kanssaan ja vahvisti sanan tunnusmerkeillä.] Mark. 16: 14-20

Artikkeli julkaistu alunperin 10/2018 http://www.kuikistuksia.wordpress.com