Omatoimimatkailua Israelissa (osa 8): Galilean luonto

Minua kiehtoo luonto niin täällä kotoisessa Suomessa kuin maailmalla matkatessakin.

Israelin luonto on rikas ja monivivahteinen: Lumisista huipuista paahtavaan helteeseen vehreistä metsistä kumpuilevaan, jopa vuoristoiseen maastoon ja viljelyaukeisiin, kosteikoista tai aavikkoon.

Vuodenajat tuovat oman lisänsä. Me olimme liikkeellä melkeinpä kuumimpaan aikaan. Tiberiaksessa mitattiin Israelissa ollessamme 45 Celsius-asteen lämpö, Kuolleen meren rantahietikko poltti jalkoja ja vettä kului päivittäin litratolkulla.

Banias-putoukset

Kristittynä kiinnostavat Raamattuun liittyvät kohteet imaisevat meidät mukaansa. Ajattelemme, että luonnonpuistojen koluaminen saa jäädä toiseen kertaan. Kun rajavyöhyke katkaisee matkamme Hermonille ja joudumme palaamaan takaisin, huomamme tien varressa kyltin, joka kertoo Banias-vesiputouksista. Olin putouksista lukenut ennen matkaa.

Tänään putouksilla vaeltamisessa arveluttaa kaksi asiaa: Kuumuus ja kuivuus. Lämmintä on kolmisenkymmentä astetta ja on jo puolipäivä. Entä miltä putoukset mahtavat näyttää sydänkesällä, kun vesi alkaa olla vähissä?

Kevät olisi kasvillisuudenkin kannalta parasta aikaa. Silloin sateiden myötä erämaakin puhkeaa kukkaan. Me ihailimme kesän kuumuudessa vahalehtisiä, kuumuutta kestäviä lajeja, kukkien siemenkotia, erilaisia ohdakkeita ja syvältä maasta lehvistölleen pumppaavia puita ja pensaita.

kesäistä luontoa

Veden voimalla ja kohtuullisella fyysisellä kunnolla selviydymme lyhimmästä reitistä, reilun tunnin pituisesta käväisystä putouksella. Näkemisen arvoinen Banias on myös keskikesällä. Se tulee todetuksi. Matka jatkuu toista reittiä Hermonille.

Adobe Spark (8)

 

 

Vastaa