Omatoimimatkalla Israelissa: Näin päädyimme tapahtumien keskiöön

Kevään taittuessa kesää kohti hahmottelimme kesälomasuunnitelmia. Mallailimme reittejä Keski-Eurooppaan ja Balkanille. Alustavaa budjettia laatiessamme Arto katsoi lentojen hintoja Israeliin. Kävi ilmi, että lennot ja polttoainekustannukset olisivat somimmoilleen samanhintaiset. Näin päätimme toteuttaa omatoimimatkan Israeliin – olihan maa meiltä molemmilta näkemättä.

Rohkea veto lähteä omatoimimatkalle entuudestaan vieraaseen maahan, kulttuuriin – ja osittain hiukan turvattoman oloisten uutisten saattelemina.

Omatoimimatkan kuitenkin valitsemme. Yhtenä perusteluna on se, että pitkälti ihmisten kanssa työskentelivänä kaipaamme omaa aikataulua ja rauhaa. Lisäksi omatoimimatka on joka kerta tullut halvemmaksi kuin valmismatka.

Lomamme sattuu heinäkuuksi. Kuumaa tulee olemaan. Näin meitä evästetään. Saamme joitain kontakteja, jotka auttavat, jos joudumme pulaan, ja muutamia ohjeita, joita noudattamalla vältymme joutumasta pulaan.

Artikkelisarjassa tiedossa 12 artikkelia, jossa kerromme sanoin ja kuvin matkastamme.

Yö taivasalla

Kuulostaa karulta – mutta kokemuksena ensimmäinen yö Airbnb:n kautta vuokratussa majapaikassa – telavivilaisen kerrostalon katolla – on mukiinmenevä. Bonuksena se, että vuokraisäntämme noutaa meidät lentokentältä kaksi tuntia myöhässä olleelta lennolta, puoli yhden aikaan torstaiaamuyönä.

Läheiselle lentokentälle laskeutuvien lentokoneiden äänestä ja hiostavasta kuumuudesta huolimatta nukumme mainiosti. Lataavan unen jälkeen suuntaamme linja-autoasemalle ja turvasyynin kautta Jerusalemiin suuntaavaan bussiin.

Saavumme Jerusalemiin puolilta päivin. Asetumme ensimmäiseen majapaikkaamme, nuorten taideopiskelijoiden asuntoon. Illalla tarvomme kolmen kilometrin matkan tutustustuaksemme Jerusalemin Vanhaankaupunkiin seuraavia matkapäiviä ajatellen. Tarkoituksemme ontehdä kuvallinen reportaasi ja yhdistää se kotiseurakuntaamme lähetettävään livelähetykseen.

Suuren seikkailun alkuvaiheet

Suunnitelmamme muuttuvat perjantaina moneen otteeseen. Saamme esimakua lomamme luonteesta. Olemme astuneet ennen kokemattomaan seikkailuun, josta ei vauhtia ja värikkäitä tilanteita puuttunut.

Kuvauksia varten päälleni pukema Vanha-Karjalan kansanpuku herättää erään kadunkulkijan huomion. Vihreään asuun pukeutunut kulkija puhuu erittäin sujuvaa englantia. Kutsuttakoon häntä Jochananiksi.

Jutellessamme uskosta ja elämästä Jochananin elämäntarina avautuu. Jochanan on esirukoilija, raamatun- ja myös luontaisen lääkinnän asiantuntija sekä koulutettu ja osaava lääkäri. Jostain syystä hän on päätynyt eläkepäivinään kadulle ja elää 1000 € vuosibudjetilla.

Jochananin osaamisaluetta on napratia. Näin päädyimme ”rankoinemme” pahvinkeräyksestä löytämistämme pahveista tehdyn hoitopöydän päälle käsiteltäväksi. Arto sai taannoisessa tapaturmassa saatuun haavaan mehiläisenpistohoitoa. Minä en moista kokeillut, koska muistini mukaan sain ihan hirveän säryn aikanaan kimalaisen pistosta.

Pyhän maan pimeä puoli

Jochanan kertoo, että Jerusalem on paitsi juutalaisten ja kristittyjen – ja toki myös muslimien – pyhänä pitämä kaupunki, myös voimakkaasti okkultistinen. Kuin asian vahvistukseksi kadulta pöllähtää mustiin pukeutunut mies, joka alkaa raivokkaasti sättiä Jochanania ja herjata Jeesuksen verta. Seuraamme episodia hämmentyneenä ja hiljaa rukoillen.  Jochanan käskee miestä voimakkain sanankääntein lähtemään. Kävelen miestä kohti. Mies katoaa kiroillen sinne, mistä on tullutkin.

Jochanan selittää omituista episodia. Mies on saatananpalvoja ja on ottanut tehtäväkseen kiusata Jochanania.

Olemme ehtineet kävellä parisataa metriä, kun kuulemme takaamme hengästyneen huudahduksen. Jochanan juoksee luoksemme. Hän näyttää kartasta alueen, josta oli äskettäin puhunut ja kehottaa meitä kävelemään alueella ja rukoilemaan alueen puolesta. Alueella harrastetaan runsain mitoin okkultismia.

Uutisten ytimessä

Jochananin tapaamisen jälkeen jatkamme kohti vanhaa kaupunkia. Matkalla saamme kuulla, että Vanhakaupunki on suljettu. Paikalliset puhuvat terroriteosta. Lähestyessämme Vanhaa kaupunkia huomaamme, että poliiseja ja sotilaita on kaikkialla. Joidenkin kasvoilta huomaa liikutuksen ja surun.

Vanhaan kaupunkiin emme pääse. Otamme suunnaksemme Öljymäen. Ihmeeksemme poliisipäällikkö päästää meidät kaksi turistia oikaisemaan muuten suljetun, Vanhaa kaupunkia myötäilevät, tieosuuden kautta. Tiellä, jossa normaalisti on autoja ruuhkaksi asti kulkee yksi munkki ja arabinainen.

Markkinointia ja päänsä pitämistä

Erityisesti Jerusalemissa on tottuminen näin suomalaisittain ajateltuna varsin aggressiiviseen palvelujen markkinointiin. Eräs arabitaksinkuljettaja olisi vienyt meidät puoliväkisin Beetlehemiin ja toinen halusi opastaa meitä Öljymäellä oikealle reitille. Ja vaikka emme palvelua tai neuvoja heiltä halunneet, pyysivät he meiltä rahaa. Päätimme puhua tällaisille sujuvasti pelkkää suomea. – Tosin sekään ei suomalaisten suosimissa paikoissa ole vedenpitävä tapa karistaa kaupustelijat kannoiltaan, koska osa heistä on opetellut suomea jopa välttävästi. Silloin auttaa tiukka: Ei kiitos. En tarvitse apua.

Poliiseja on joka puolella. Öljymäen suuntaan suunnistaessamme saamme heiltä ohjeen: Varokaa taskuvarkaita.

Pitkän portaiden kipuamisen jälkeen olisimme oikeasti olleet opastuksen tarpeessa, kun emme keksineet Getsemanen puutarhan sisäänkäyntiä. Lyöttäydymme yhteen saksalaisen pariskunnan kanssa ja yhteistuumin suunnistamalla löydämme kadonneen sisäänkäynnin. Se oli ollut matkamme varrella, mutta yhtä aggressiivista kaupustelijaa väistäessämme olimme jättäneet ”entry”-kyltin huomiotta.

Kun pääsimme Getsemanesta, sapatti onalkanut. Emme pääse samoja jälkiä takaisin, vaan meidän täytyy kiertää Jerusalem aamuista kauempaa, mikä tietää varsin pitkää taivallusta. – Suuntaa eräältä nuorelta parilta tarkistaessamme, he tarjoutuvat heittämään meidät kotikadullemme matkallaan Tel Aviviin. Kiitollisina otamme avun vastaan. Tarkistaessamme, mitä palvelus maksaa, saamme heleän naurun ja vastauksen: ”Ei mitään.” – Olemme tavanneet Georgiasta kotoisin olevan pariskunnan, joilla on lämmin ja välittävä ote elämään ympärillään.

 

Mitä oikein tapahtui?

Uutiset tapahtuneesta terrori-iskusta ovat hiukan sekavia ja ristiriitaisia. On vaikea päästä kärryille, mitä on tapahtunut. Palasista koottujen tietojen perusteella kuva alkaa hahmottua:

Kolme terroristia avasi tulen israelilaispoliisien ryhmää kohti Jerusalemin vanhassa kaupungissa Temppelivuoren Lions’ Gate –portilla puoli kahdeksan aikaan aamulla. Kaksi poliisia kuoli ja kaksi haavoittui ennen kuin muut poliisit ampuivat hyökkääjät kuoliaaksi.

Kysymyksiä herättää, kuinka hyökkääjät saivat aseen ja veitset paikalle tiukoista turvatoimista huolimatta.

Hyökkäyksen jälkeen Temppelivuori moskeijoineen suljettiin ja perjantairukoukset jäivät pitämättä ensi kertaa 50 vuoteen. Turvatoimet kiristyivät entisestään. Tämä kiristi tunteita arabien ja juutalaisten välillä, ja aiheutti kritiikkiä ympäri arabimaailmaa.

 

 

 

Pauliina Kuikka

2 comments to “Omatoimimatkalla Israelissa: Näin päädyimme tapahtumien keskiöön”

You can leave a reply or Trackback this post.

Vastaa