Hyviä asioita

Tokaisin viime torstaina tuoreille tutuilleni, että kulunut alkuvuosi on ollut sellainen, että hyviä asioita on kaatunut päälleni – ja perheeni päälle.

On tätä odotettukin.

Jotenkin tähän tyyliin mieheni puki ajatuksensa jokunen aika sitten.


Itse mietin kohtaamistani Hilja Aaltosen kanssa kesällä 2012. Hänen lyhyet sanat elämäni ylle olivat:

Vielä sinunkin pellollesi tulee sade.

Hän viittasi kertomukseen Eliasta 1 Kun 18.

Elian(kaan) kohdalla asiat eivät tapahtuneet helposti. Vastus oli luja.

Mietin, miten minun rohkeuteni olisi kestänyt vastaavassa tilanteessa. Muutama satapäinen, tai pikemminkin tuhatta lähenevä epäjumalanprofeettajoukko, arvovaltaisena tukijanaan itse kuningatar Iisebel, vanavedessään kuningas Ahab – ja luonnollisesti suuri osa kansasta – ja Elia. Kysymys oli siitä, kenen rukous on voimakkaampi.

Jumalan suvereeni ilmestyminen. Jumalan, joka löi laudalta jokaisen epäjumalan profeetan. Jumala, joka vastasi tulella. Tuon tarinan tunnemme.

Tarina sateesta jää usein huomaamatta.

Siitä Jumalan profeetta ja epäjumalan profeetat -rukoushaaste itse asiassa alkoi. Kohtaamme kertomuksessa Jumalan, joka taivuttaa tottelematonta kansaa kuivuudella – että edes kuivuus saisi heidät muistamaan Jumalan ja kääntymään Hänen puoleensa. Toisin kävi: Ahab syytti Eliaa kuivuudesta!


Karmelin vuoren voitetun mittelön jälkeen tarina jatkuu:

Elia sanoi Ahabille: ”Lähde nyt syömään ja juomaan, sateen kohina kuuluu jo.”

Sateen kohina kuuluu? – Seuraavat rivit kertovat, että tosiasiassa kysymys oli Jumalan lupauksesta, jossa inhimillisin korvin ei ollut kohinan kohinaa kuultavilla eikä näkyvillä pienen pientä pilveäkään. Oli Elia ja rukous.

Ahab meni aterioimaan. Mutta Elia nousi Karmelille, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin.

Oli Elia, rukous ja aika, jota kuvataan seuraavasti:

Hän sanoi palveluspojalleen: ”Mene huipulle ja katso merelle päin.” Poika meni ylös, katseli ja sanoi: ”Ei näy mitään.” Elia sanoi: ”Mene takaisin.” Näin hän teki seitsemän kertaa.

Vasta

Seitsemännellä kerralla palveluspoika sanoi: ”Nyt mereltä nousee pieni pilvi, miehen kämmenen kokoinen.”

Silloin Elia sanoi: ”Mene sanomaan Ahabille, että hän valjastuttaisi hevosensa ja lähtisi heti, ettei sade ehdi estää matkantekoa.”

Hidden from Rain - Sateensuojassa

Siinä samassa myrskypilvet synkensivät taivaan ja alkoi rankkasade. Ahab nousi vaunuihin ja lähti Jisreeliin.

Rankkasade. Ei mikään hellämietonen sade.

Jumala antoi sateen tulla. Maa sai kahden vuoden kuivuuden jälkeen kaipaamansa sateen.

DSC_8016

Julkaissut Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: