Onpahan mielenkiintoinen viikonloppu takana! – Ja melkoinen jumalanpalvelusmatka! Matkaa jumalanpalvelukseen ja takaisin tuli yli 600 km.

Toki on hyviä jumalanpalveluksia omassa kotiseurakunnassani ja naapurustossa, mutta eipä saarnassa olisi ollut samaa syvyyttä kuin tämänpäiväisessä jumalanpalveluksessa oli.

Yli 300 kilometrin ajomatkalla olin Herran edessä kysellyt asioita. Nyt pappi pukee päivän tekstin pohjalta muutamaan lauseeseen vastauksen ihmettelyyni.

Kiittelin pappia saarnan jälkeen. Hän totesi vaatimattomaan, ellei vähättelevään sävyyn:

No, se oli nyt semmoinen…

”Semmoinen” tai ei. Minua saarna puhutteli. Huomasin taas kerran, miten tarkka Jumalan lupaus on, kun HÄN sen antaa! Se toteutuu prikulleen, kun sen aika on. Saarna ja pieni episodi jumalanpalveluksen aikana puhui samasta asiasta, mistä näin unen kolme vuotta sitten. En sanoisi enää sattumaksi.

Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan:
– Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui.

Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

Se, mikä minuun muun muassa jysähti olivat papin sanat:

Ei joskus silloin, ei joskus tulevaisuudessa, vaan nyt…

…Jumala haluaa kohdata…täyttää lupauksensa…

Niin minulle tapahtui hyvinkin koskettavassa jumalanpalveluksessa.