Olen useaan otteeseen ollut hyvin hämmentynyt, kun minulle on kehuttu jota kuta voideltua tilaisuutta tai puhujaa – josta minulla on ollut ensi käden tieto, että asiat eivät ole kuin ne näyttävät olevan.

Kysymykseni on ollut:

Miten on mahdollista ”kuulija” kokee ”voitelun” tilanteessa, jossa ”voitelusta” tuskin voi olla kysymys?

Perustelen ounasteluni voitelun poissaolosta: Jumalan voitelussa on läsnä Pyhä Henki. Pyhä Henki on kaikkea sitä mitä myös Isä ja Poika ovat.

Esimerkiksi Pyhä Henki on armon ja totuuden Henki. Pyhä Henki haluaa totuutta salatuimpaan saakka. Sen vuoksi on hyvin outoa, jos ”voideltu” kertoo puolitotuuksia. Vielä oudompaa on, jos hän raikkaasti valehtelee asioiden todellisen laidan.

Usein röyhkeän ”voidellun” takaa löytyy ripaus tai iso pläjäys narsismia. Narsisti on taitava saamaan ihmisiä puolelleen. Siksi ”voidellulle” löytyy aina hyväuskoisia puolustajia. He uskovat vilpittömästi asiaansa ja puolustavat sitä henkeen ja vereen.

Oikeastaan siinä vaiheessa nostan tuntosarveni tanaan, kun kuulen yhden vakuuttelun ja kohta toisen ja kolmannen. Aito voitelu ei tarvitse vakuutteluja. Voitelu puhuu puolestaan - ennemmin tai myöhemmin.

Raamatusta löytyy muutama tapauskertomus, jossa vastakkain ovat oikea ja väärä voitelu. Niistä saamme osviittaa näiden kahden erottamiseen.

1. Oikea voitelu on aidosti jumalakeskeinen; väärä voitelu ihmiskeskeinen

Lisäsin taktisesti sanan ”aidosti” lauseeseen, koska myös henkilö, joka ei kanna mukanaan aitoa voitelua, voi puhua kauniin ja vakuuttavin sanankääntein Jumalasta; tarkempi kuuntelu paljastaa sen, että oikeasti sanankäänteet viittaavat kuitenkin ihmiseen. Aidon voitelun/ aidon voidellun ei tarvitse pitää melua itsestään. Hedelmä puhuu puolestaan.

Jeesus kutsui opetuslapsiaan seuraamaan Jeesusta ja lupasi tehdä heistä ihmisten kalastajia. – Vastottain kuulin saarnassa mainittavan tuon ajatuksen – ja tajusin, mitä Jeesus oikeasti sanoi! Toisin sanoin sama on sanottu:

Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.

Jeesus käski oppimaan itsestään ja toimintatyylistään. Mistä Jeesuksen toiminnasta löydät itsekorostuksen? – Kaikki, mihin Jeesus viittasi oli Isä ja Isän teot. Näihin Hän liitti itsensä Jumalan lupausten perusteella.

2. Oikea voitelu kestää kritiikin ja vastustuksen; väärä voitelu on herkkänahkainen

Oivallinen esimerkki oikean ja väärän – tai pikemminkin olemassa olevan ja väistyneen – voitelun erosta on Daavidin ja Saulin tarina. Saul aavisti Daadin yllä olevan voitelun ja siunauksen. Siksi Saul mustasukkaisesti yritti saada Daavidin pois päiviltä. Daavid (ja aito voitelu) kestivät paineessa.

Väärä voitelu uhkailee ja yrittää pakottaa. Tästä esimerkkinä Iisebel. Aito voitelu katsoo Ylös ja luottaa Jumalan ilmestymiseen. Esimerkkinä Elia.

3. ”Voitelu” ei ole tunnekysymys

Mielestäni iso riski piilee siinä, jos mittaamme uskoamme ja elämäämme tunteella. Erityisesti, jos tunne-elämämme on rikkinäinen, se voi toimia rikkinäisen puhelimen tavoin ja vääristää kokemuksemme. Hyvä puhuja voi nostaa tunteemme kattoon, vaikka puhuisi täysin palturia. – Tarvitseeko oikeastaan katsoa muuanne kuin maailman kummalliseen historiaan, kuten siihen, miten Hitler tai Rasputin saivat ihmiset mukaansa. – Aivan aluksi heitä ei pakotettu, vaan houkuteltiin! Hyvä puhuja -erityisesti narsisti – osaa vetää oikeista naruista!

Tunteiden lisäksi pöytään on hyvä lyödä – niin kylmän kolealta kuin se saattaa tuntuakin – faktat:

Pitääkö puhujan puhe paikkansa?

Se, että olen kuullut muunneltua totuutta asioista, on saanut aikaan sen, että tarkistan aina faktat tarinan takana. Esimerkiksi, jos puhuja kertoo ihmeistä, joita hänen kauttaan on tapahtunut, yritän selvittää, keitä nämä ihmiset ovat. Jos hän puhuu valtavasta herätyksestä jalanjäljissään, yritän selvittää, onko näin.

Tämän opin kuunneltuani muutamaa julistajaa, joiden ”ihmeet” kutistuivat kummasti kasaan, kun sattumalta törmäsin asioiden oikeaan laitaan. Meidän nk. uskovien ongelma on se, että varauksettomasti uskomme, mitä Jumalan nimissä sanotaan.

4. Aito voitelu – pyhyyden hipaisu

Pohdintojeni keskellä törmäsin Zac Poonen kirjoitukseen vieraasta tulesta (vrt. 3.Moos. 10: 1,2), joka vie oikeasti vakavalle paikalle.

Kun meillä ei ole Jumalan tulta ja haluamme kuitenkin kuulua siihen joukkoon, jolla tuo tuli on, on meidän vaarana matkia sitä mitä heillä on. Voimme sanoa: ”Meilläkin on tuo tuli. Me puhuimme myös kielillä!” — On vaarallista turvautua imitointiin hengellisissä asioissa. Kuitenkin valtava määrä kristittyjä tekee juuri niin. Saarnaajat valmentavat kuulijoitaan puhumaan kielillä, piiskaavat heistä ulos jonkinlaisen tunnepohjaisen reaktion ja saavat heidät kokemaan psykosomaattisia ”parantumisia” (kuvitellen, että tämä kokemus on samaa kuin ”Jeesuksen nimessä” parantaminen).

Ne, jotka ovat saaneet aidon Jumalan tulen, ovat joutuneet maksamaan siitä hinnan. He
laskivat kaiken Jumalan alttarille – rahansa, silmänsä, kielensä, kätensä, kaikkensa. He
tutkivat elämäänsä varmistaakseen, että jokainen osa polttouhrista olisi varmasti alttarilla.
Ja Herra lähetti tulensa heidän ylleen. Kun seuraat sellaisen ihmisen elämää, toivot, että sinulla olisi samanlainen voimakas voitelu. Mutta et ole valmis maksamaan siitä yhtä kovaa hintaa ja kuitenkin haluaisit näyttää toisille olevasi voideltu. Voit silloin toimia Naahabin ja Abihun tavoin – tuoda vierasta tulta alttarille, piiskata tunteitasi ylös ja puhua ”kielillä”, ym. Ja koska 95% uskovista ei ole hengellistä erottelukykyä voit huijata heidät uskomaan, että tulesi on aitoa tulta. Mutta itse tiedät paremmin kuin kukaan muu, että sinun tulesi ei ole Jumalan antamaa vaan itsesi tuottamaa. —

Jumalan voitelu tulee armosta, Kristuksen sovitustyön perusteella. Silti se ei ole mikään halpa tai helppo voitelu, jolla voisi peittää elämän rytökasat. Voitelussa on iso annos pyhyyttä. Silloin kun koemme aidon hipaisun Jumalan pyhyydestä, se vie paikalle, jossa pudotamme sen, mikä ei kuulu tuon pyhyyden piiriin. Aito voitelu vie aitouteen myös elämämme suhteen.

5. Oikea voitelu rakentaa, väärä voitelu hajottaa

Voiteluajatus vaivasi minua siinä määrin, että kysyin moottoritekniikasta tietävältä mieheltäni, mitä tapahtuu, jos esimerkiksi auton vaihdelaatikkoon laittaa väärät öljyt. Kun noin periaatteessa tuntuisi olevan yksi sama, onko siellä mikä öljy tahansa, kunhan on öljy. Näin ei kuitenkaan ole. Vaihdelaatikossa pitää olla sinne soveltuva öljy. Muuten vaihdelaatikko ei kestä.

Vaihdelaatikkoöljy muistuttaa minua siitä, ettei ole yhdentekevää, millaista voitelua elämässämme kannamme. Jumalan voitelu rakentaa, väärä voitelu hajottaa – ennemmin tai myöhemmin.

Jumalan aito voitelu rakentaa Kristuksen ruumista ja liittää sen jäsenet yhteen. Armolahjat ovat yksi osa tässä tehtävässä.

Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen. Ef. 2: 18-22

Väärä voitelu tuo hajaannusta ja rikkoo, niin ihmistä kuin yhteisöäkin. Uuden testamentin yksi raju esimerkki löytyy Johanneksen Ilmestyksesta, Herran sanomasta Tyatiran tuotteliaalle seurakunnalle:

Mutta sitä en sinussa hyväksy, että suvaitset tuota naista, tuota Isebeliä, joka sanoo itseään profeetaksi ja johtaa opetuksellaan minun palvelijoitani harhaan, harjoittamaan siveettömyyttä ja syömään epäjumalille uhrattua lihaa. Olen antanut hänelle aikaa kääntyä, mutta hän ei halua luopua siveettömästä elämänmenostaan.

Profeetaksi itseään nimittävä opettaja itse asiassa johti Jumalan palvelijoita harhaan, siveettömyyteen (joko fyysisesti tai epäjumalanpalvelukseen; käytetty kreikan sana tarkoittaa molempia) ja syömään (kirjaimellisesti hotkimaan) epäjumalille uhrattua/tarkoitettua… Toisin sanoen: Mikä sekasotku ”profeetan” jäljiltä!

Herran sana oli suunnattu profeetalle – JA seurakunnalle: Seurakunnan olisi pitänyt puuttua profeetan käytökseen ja opetukseen, mutta he eivät niin tehneet, vaan sallivat hänen tehdä niinkuin hän halusi.