Jumala tekee työtään vähitellen. Siksi kaikki ei ole korjauksen alla yhtä aikaa. Hän näyttää aloittavan elämämme ja eteenpäinmenomme kannalta tärkeimmästä. Järjestys voi olla ihan toinen kuin muut ihmiset ajattelevat. Ehkä jokin ulkonaisesti repsottava asia kiinnittää heidän huomionsa, mutta Jumala ohjaa meitä suuntaamaan katseemme johonkin, mikä ajaa repsottavan asian ohi. (935. Radikaali lapseus (osa 2) – Entä jos Jumala työstääkin ihan toista ”juttua”? http://sourcepublication.net/2014/11/09/935-radikaali-lapseus-osa-2-enta-jos-jumala-tyostaakin-ihan-toista-juttua/)

”Jumalan järjestys” aiheutti vatsanpuruja fariseuksille, kirjanoppineille – ja jopa varsin liberaaleille saddukeuksille. He eivät voineet käsittää, miten ihmeessä uskonnollinen opettaja ja messiasounastelujen kohde Jeesus Nasaretilainen vietti aikaa SELLAISTEN ihmisten kanssa… Jos Jeesus olisi oikeasti se, kuka hän väitti olevansa, hän ei viettäisi ikaansa SELLAISTEN ihmisten kanssa kuin nämä ihmiset olivat: syntisiä, publikaaneja, sairaita,… Jos hän olisi Jumalan mies, profeetta – ja etenkin jos hän olisi Messias – hän visusti karttaisi SELLAISIA ihmisiä, hän viettäisi aikaansa heidän – ”hyvien” – ihmisten kanssa. Näin ”hyvinä” itseään pitävät ihmiset ajattelivat.

Syntinen, publikaani olivat hyvin voimakkaita leimoja. Melkein kuin synonyymejä sanaparille toivoton tapaus tai ilmaukselle ei-Jumalallekaan-kelpaava. Samaan joukkoon niputettiin myös samarialaiset ja ei-juutalaiset. Oikein ”hyvä” juutalainen ei välttämättä edes maininnut SELLAISIA tekoja, koska ne olivat todella pahoja…

Jeesus valitsi toisin. Isä Jeesuksessa valitsi toisin. Hän valitsi juuri SELLAISET ihmiset, jotka tarvitsivat parantajaa, SELLAISET ihmiset, jotka tarvitsivat anteeksiantoa, SELLAISET ihmiset, jotka tarvitsivat Hänen läsnäoloaan.

SELLAISTEN ihmisten pelastus on perinjuurin Jumalasta lähtöisin. Siihen viittaa Suomen luterilaisissa kirkoissa tänään luetuista teksteistä Roomalaiskirjeen 5. luvun jakeet:

Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.

Rivien äärellä meidän tulee muistaa kohderyhmä, jolle Paavali kirjoitti: nk. pakanat, jotka olivat Jumalan kansan ulkopuolella. Erityisesti oikeaoppisten juutalaisten silmissä he olivat toivottomista toivottomimpia tapauksia esimerkiksi sen vuoksi, että olivat syyllistyneet epäjumalanpalvelukseen ja siihen liittyviin asioihin, jotka saivat ”hyvän juutalaisen” olemaan ajattelematta moisia kauheuksia.

— vierasheimoisia, ympärileikkaamattomia — niinhän teitä nimittävät ne, joita ihmisten tekemän leikkauksen vuoksi sanotaan ympärileikatuiksi. Siihen aikaan te elitte ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vailla Jumalaa.

Mitä on olla ”toivoton tapaus”? Haluaisi kyllä lähestyä Jumalaa, päästä Jumalan läheisyyteen, mutta ei pääse, ei sitten millään,…

Jumalan todellinen, mahtava ihmeteko on tässä:

Mutta nyt Jumala on Kristuksessa Jeesuksessa, hänen veressään, tuonut lähelleen teidät, jotka ennen olitte kaukana hänestä.

Jumala Jeesuksessa teki SELLAISISTA IHMISISTÄ samaan kansaan kuuluvia kuin (esimerkiksi Vanhan testamentin) pyhät. Hän teki heistä yhtä lailla pappeja kuin Vanhan liiton papit (joiksi nk. pakanoilla ei ollut mitään asiaa). (Siitä millainen teologinen vallankumous tämä oli, saat kuvan lukemalla pätkän Pietarin tarinasta http://www.evl.fi/raamattu/1992/Apt.10.html#o33 – Vaikka Pietari oli kuullut Jeesuksen sanat siitä, kuinka evankeliumi vietäisiin Jerusalemista alkaen Juudeaan, Samariaan ja MAAN ÄÄRIIN SAAKKA, sanat menivät perille vasta, kun Jumala väänsi rautalangasta mallia Pietarille!)

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. 2. Kor. 5:17-22

KR. – 38 ilmaisee asian vieläkin rajummin:

Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Jesaja puolestaan piirsi Messiaasta seuraavan kuvan:

Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.
Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme,
otti taakakseen meidän sairautemme.
Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän
rangaistusta,
luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan,
vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet
lävistäneet
ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.
Hän kärsi rangaistuksen,
jotta meillä olisi rauha,
hänen haavojensa hinnalla
me olemme parantuneet.

Ristillä Jeesuksesta tuli SELLAINEN, jotta nämä SELLAISET ihmiset tulisivat uskon kautta täysin, täydellisesti, Jumalalle kelpaaviksi.

Jumalan Jeesuksessa lahjoittama lunastus, sovitus ja pelastus on ylivertainen – tyyliin: enemmänkin olisi mennyt, jos olisi ollut. Se on jotain niin käsittämätöntä, että ihmisen ymmärrys tai suhteellisuudentaju ei sitä ymmärrä. Se, mitä ihminen voi Jumalan työn edessä tehdä, on ottaa vastaan, uskoa omalle kohdalleen ja riemuita!

KAIKKEIN KAUHEIN SELLAINEN (syntinen, publikaani, ei-joukkoon kuuluva, Jumalaa vastaan rikkonut) saakin tulla osalliseksi Jumalan lahjoittamasta lunastuksesta, sovituksesta, pelastuksesta, Jumalan siunauksesta, valtakunnasta, osallisuudesta Jumalan valtakuntaan tässä ja nyt ja myös iankaikkisuudessa.

KAIKKEIN KAUHEINKIN TEKO on anteeksiannettu. Sitä ei enää ole.

KAIKKEIN KAUHEINKIN MENNEISYYS on pois pyyhitty.

KAIKKEIN SYVIN HAAVA parantuu Hänen hoidossaan.

KAIKKEIN SÄRKYNEIN eheytyy.

KAIKKEIN KAUHEIN muisto parantuu.

Ihminen ei ole enää SELLAINEN, vaan Hän on uusi luomus Kristuksessa.