Viime keväänä olen kirjoittanut samasta aiheesta artikkelin:

http://sourcepublication.net/2014/01/14/terveellisen-uskon-tunnusmerkkeja/

Paavalin armolahjaopetus korostaa monipuolisuutta, sitä että Jumalan rikkaus tulee seurakunnassa ilmi juuri moninaisuuden kautta ja että kaiken tämän tavoite on kaikinpuolinen ja moninainen kasvu

Tämän perustana on aito vapaus. Kipeä yhteisö ei kontrolloivuutensa vuoksi tällaiseen kykene.

Pietari on Paavalin kanssa samoilla linjoilla todetessaan:

Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. (1 Piet. 4: 10)

Pietarin opetuksen kärki on lahjan antajassa ja lahjan käytössä. Lahja tulee Jumalalta. Lahja on yksi osa Jumalan moninaista armoa. Lahjaa on tarkoitus käyttää vastuullisesti ja kokonaisuutta hyödyttäen.

Paavalin sanoja mukaellen: Yhdellä yksi lahja, toisella toinen. Näistä muodostuu kokonaisuus. Pyhän Hengen saadessa johdattaa harmoninen kokonaisuus.

Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen. Ef 2: 20-22

Pietarin käyttämä sana on ποικιλος [poikilos]. Sen voi kääntää suomeksi moninaiseksi – ja myös moniväriseksi tai monen sorttiseksi. Jumalan (armolahjojen) maailmassa erilaisuus ei ole vain kulunut klisee, vaan sen on tarkoitettu olemaan elävää, värikästä todellisuutta, jonka kautta Kristuksen ruumis rakentuu ja jonka kautta ne, jotka ovat etäämpänä, tulevat vedetyksi mukaan.