Kun tänä aamuna luin uutisia tietokoneeni näytöltä, jälleen kerran silmieni edessä oli kirkko/seurakuntaskandaali. Niitä on viimeisen kuukauden aikana ollut ainakin kolme taloudellisiin väärinkäytöksiin liittyen, muutama lisää seksuaaliseen häirintään/hyväksikäyttöön liittyen.

Mykistää – huonolla tavalla.

Iso kysymys minulla – ja luulen, että monella muullakin – on, että miten ihmeessä uskoon verhoten voidaan tehdä tuommoista.

Usko tarjoaa hyväuskoisuuden verhon väärinkäytösten verukkeeksi.

Kaikkia tapauskertomuksia tuntematta voisin olettaa, että taustalla pilkottaa narsismi tai narsistisia luonteenpiirteitä. Oletan näin sen vuoksi, että narsistisia piirteitä omaava ihminen on (Raimo Mäkelän sanoja lainaten) ”ilman omaatuntoa” ts. hän voi muitta mutkitta ylittää röyhkeästi rajat, joiden kohdalla ei niin paljon narsistisia ominaisuuksia omaava pysähtyy ja usein harkittuaan jättää rajan ylittämättä.

Ymmärtääkseni narsisti toimii tilanteissa narsistisesta selkäytimestään ja narsistisesta vaistostaan käsin. Hänen narsistinen vaistonsa sanoo, että toiminnasta on hänelle hyötyä.

Silloin, kun minulla oli vielä lehmiä, minulla oli pitkäsarvinen ayshirelehmä nimeltä Ihme. Ihme oli oppinut, että päästäkseen paremmalle laitumelle tarvitsi tehdä yksi asia: piti päästä sähköä säkenöivän paimenpoika-aidan toiselle puolelle. Sähköisku ei tuntunut mukavalta. Ihme oli oppinut tavan säästää itsensä sähköiskulta. Sarvillaan se tuuppasi jonkun toisen lehmän paimenpoikalankaa vasten sellaisella voimalla, että pakotti tuon toisen lehmän rikkomaan aidan. Sähköiskun sai aitaa vasten puskettu. Ihme meni sitten perästä – ja tietysti muu lehmälauma myös.

Ihmeen käytös muistuttaa meidän ihmisten maailman narsistin taktiikkaa: Välttämättä narsisti ei tee ”likaista työtä” yksin, vaan laittaa muut asialle. Hän on hyvä saamaan ihmisiä ylittämään hyvän omantunnon raja. Tämä toimii myös sopivana kiristyksenä tilanteen tullen; yhteinen salaisuus kytkee likaisen työn teettäjän ja tekijän yhteen.

Narsisti on oivallinen manipuloija ja rekrytoija. Jos rajan yli pakotettu avautuu tekemästään, narsisti voi tuupata jonkun toisen rajan yli vaikkapa niin, että saa jonkun todistamaan tosiasioita vastaan. Näin narsistisotkun selvittäminen on todellinen vyyhti tarinoita, joista ei ota kukaan selvää.

Hengellisyyteen naamioitunut narsismi toimii hengellisyyden ehdoilla niin kauan kuin hengellisyydestä on narsistille hyötyä. Narsistinen ei-omaatuntoa -tyyli on syy siihen, miksi se, mitä pidämme vilpittömänä ja tavoiteltavana, voi olla vääryyden kulissi: ylistys, profetia, Raamatun opetus, kristittyjen yhteys (käytännössä ihan mikä vain hengellisyyteen liittyvä, sinänsä rakentava ja siunaava asia).

Narsismin verhona olevaan hengellisyyteen liittyy usein se, että hengellisyys nostaa narsistin jollakin (joko silmille käyvällä tai hellävaraisemmalla tavalla) ihailtavaksi: Wau, onpa siinä suuri Jumalan mies/nainen! Voi, kunpa minäkin…

Ominaista on myös se, jos narsisti tai se, mitä hän edustaa joutuu suurennuslasin alle, mitta muuttuu. Tästä muutama käytännön esimerkki:
Jos narsisti on korostanut, että sairaus tai masennus on synnin seurausta (myöhempi tarkastelu osoittaa, että usein kysymys on lyönnistä jota kuta narsistin silloista uhria vastaan…) ja narsisti itse sairastuu, ääni kellossa muuttuu kummasti: sairaudesta tulee risti tai luottamustehtävä.
Jos narsistin isännöimässä/emännöimässä yhteisössä syntyy skandaali, täydellisestä seurakunnasta tuleekin vajavaisten joukko.
Kritiikki, jota narsisti jakelee riveillä ja rivien välissä opetuksessaan, profetioissaan, sielunhoidollisissa keskusteluissaan, jne. on ok. Sen sijaan heihin kohdistuva kritiikki on lähtöisin saatanasta, sielunvihollisen juoni, jne.

Narsistin manipulointitaidoissa on suuri selitys sille, miksi jälkikäteen tarkasteltuna hyvin ristiriitaiset menetelmät menevät tuossa hetkessä useimmiten läpi. Manipulointiin liittyy se, että narsisti on ystävyyteen nähden täysin on-off -ihminen: Joko olet hänen ystävänsä, ja hän on sinulle hyvä – tai et ole hänen ystävänsä, ja silloin narsisti näyttää julman puolensa.

Rujolle puolelle siirrytään tilanteessa, jossa hengellisyyden keinot on loppuunkulutettu eivätkä tehoa. Rujo puoli voi olla uhkailua, kiristystä, hengellisen opetuksen, profetioiden, Raamatun, tms. väärinkäyttöä (sen mukaan kuin viitekehyksessä on tapana). Uhkailun ja kiristyksen välineeksi voi tulla laki ja virkavalta, usein sillä tavoin, että totuutta muutellaan narsistille edulliseksi ja uhrille epäedulliseksi.

Tutkittu totuus narsistista on, että olet/olen hänen kanssaan tekemisissä ollessani tekemisissä aina jonkin heidän naamioistaan kanssa. Se tekee heidän kanssaan elämisen niin vietävän monimutkaisen vaikeaksi.

Kun luen ikäviä ja omituisia uutisia hengellisen kentän väärinkäytöksistä, olen mykistynyt ja surullinen. Toisaalta tiedän, että on aitoakin hengellisyyttä, myös sitä, mikä rakentaa. Tiedän myös sen, että on yhteisöjä, jotka ovat narsistivapaa vyöhyke. Toivon ja rukoilen, että sellainen löytyisi jokaiselle uskovien yhteyteen kaipaavalle.

  • Jos Herra suo, seuraavassa kirjoituksessa rakentavan hengellisyyden ja yhteisön tunnusmerkkejä.