Lenkkeilen mitäänsanomattoman harmaassa, pimenevässä illassa. Ilmassa ja maassa on syksyn tuntua. Syksyn voi haistaa nenälä ja tuntea iholla. Mielessäni syksyyn liittyy haikeutta; kesä on ohi ja suunnistan kohti kaamosta.

Mieleeni nousee ajatus unelmien ylösnousemuksesta, aiheesta, josta olen kirjoittanut likipitäen vuosi sitten:

Se asia, mikä on Jumalasta, toteutuu, vaikka olosuhteet olisivat minkämoiset tahansa.

http://sourcepublication.net/2013/10/13/unelmien-ylosnousemus/

…tai itse asiassa se, mikä on Jumalasta, toteutuu olosuhteissa, jotka eivät ole otolliset.

Olen ymmärtävinäni, että omien unelmieni ylösnousemus on juuri nyt, kun monet asiat luonnossa ”kuolevat”.

Huomaan jalkojeni juuressa sinnikkäästi, syksyä uhmaten kukkivan ahomansikan.