Koulutuksen yllättävä lopputulos

Kirjoitukseni on osa neljän kirjoituksen kokonaisuutta. Toivon, että luet edelliset

  • Miten minusta tuli vapauttamisen asiantuntija
  • Rukouksen väärällä kanavalla
  • Petos

Koulutuksestani

Se, että minuun turvauduttiin vapautuksen asiantuntijana, on mietityttänyt minua päivätolkulla. Vapautus on hyvä ja rakentava asia. Toki Herramme haluaa meidän olevan vapaita kaikista sidoksista ja/tai kielteisistä, elämää murentavista voimista. Voi olla, että alkulähtökohdiltaan myös entisen yhteisöni pyrkimykset tähän suuntaan olivat oikeansuuntaisia.

Jossain hairahdus on kuitenkin tapahti. Siitä kertoo hedelmä ja metodit. Se, että

  • profetia on kuin automaattikirjoitusta
  • julistava rukous muistuttaa ajoittain manaamista ja
  • osa ihmisistä ahdistuu rukouksen jäljiltä

kertoo, että jotain on mennyt vikaan.

Hyvin omituista on myös se, että

  • kritisoiville tahoille toivotetaan pahaa ja onnettomuuksia
  • ajoittain profetoinnin hedelmänä ovat olleet myös järjettömät ratkaisut yksityis- tai liike-elämässä.

Sitä olen miettinyt viimeisimpien käänteiden puitteissa, että onko voinut käydä niin, että alun perin vilpittömien ihmisten elämään on petos päässyt puikahtamaan sisään jonkin valvomattoman portin kautta – olkoon tuo portti käsittelemätön (tai tunnistamaton) viha, keskittyminen ilmiöihin, tms.

Koulutuksen yllättävä lopputulos

Entinen yhteisöni kasvatti minusta vapauttamisen asiantuntijan toisella tavalla kuin asiantuntijuuteeni turvautuneet ajattelivat: Olen nimittäin joutunut tekemisiin aiemmin mainitsemani vapauttamis- tai käskemis/komentamisrukouksen hedelmän kanssa. – Ehkä tässä mielessä tuollaista harrastaneet saavat tuntea mielihyvää ja onnistumista. Minusta tuollainen on kuitenkin erittäin outoa ”kristillisyyttä”.

Mainitsin kaikki-mahdollinen-huushollissa-menee-rikki -ilmiön.

Seuraavalla ei suoraan ole tekemistä yhteisön kanssa, ehkä enemmän sen edustaman opetuksen kanssa.

90-luvulla olin päätoiminen karjatilallinen. Enimmäkseen hoidin tilaa yksin. Joskus tuli sellainen tenkkapoo eteen, että hentoinen nainen ei selviytynyt. Yksi lehmistä, Hyöty, oli melkoisen vaikea lypsettävä. Aina, jos pikkuisen hipaisin sitä kädelläni tai lypsimillä, potkuja alkoi satelemaan. Jouduin pyytämään lypsyapua. Hyöty potkaisi myös apuun pyytämääni miestä. Parin vuorokauden kuluttua lehmä oli hengetön. Mies kertoi kironneensa lehmän. Eläinlääkärillä ei ollut selitystä lehmän kehon vallanneeseen tulehdukseen. Kirous tai sattuma, jääköön se itse kunkin päätettäväksi. Varsin erikoista ”rakkautta” tämä mies joka tapauksessa osoitti sekä lehmää, minua että tilaa kohtaan – ja vielä ”todisti” tapauksesta.

Vielä erikoisemmaksi tilanne muuttui siinä vaiheessa, kun aloin asettaa vihalle, katkeruudelle ja omistuksenhalulle rajoja enkä suostunut niiden kohteeksi. Yhtenä yönä havahduin siihen, että tämä mies oli vuoteeni vieressä, vaikka välimatkaa oli satoja kilometrejä. Mitä muuta osaan tehdä kuin nuhdella sitä ”mikä ihme se olikaan” Jeesuksen nimessä ja käskeä väistymään. – Jos pidät minua järjiltään olevana, voin kertoa, että kaksi esirukoilijaani koki saman, toinen Suomessa, toinen ulkomailla. – Tiedän, että miehellä on ollut ennen nk. uskoontulemista spiritistisiä kokeiluja, ja olen pohtinut sitä, miten samanmoinen toiminta on saanut hänessä valtaa nk. uskossa ollessaan. Hän on muun muassa maininnut, että jossain talossa on tv pimentynyt kun hän on rukoillut, jne. Onko niin, että viha, katkeruus ja omistuksenhalu ovat olleet portteja, jotka ovat avanneet ”vanhat kanavat”, vaikka ne saavat nk. kristilliset puitteet. Missään tapauksessa toiselle pahan toivottaminen/rukoileminen ei ole kristillistä – eikä mitään hallelujaa kannattaisi huutaa, jos tuollaisen toivottamisen/rukoilemisen seurauksena toisen lehmä kuolee (mieluummin sitten rukoilla vaikka lehmän rauhoittumista!) tai elämä muutoin menee sekaisin.

Näkemäni on vienyt hyvin vakavalle paikalle. On tarpeen arvioida nähtyä ja koettua. On tarpeen katsoa omaan elämään, ettei esimerkiksi vihasta tai muusta roinasta tule porttia pahuudelle. – Tässä auran kärjessä olevat, hengellisen työntekijät, johtajat tai vaikkapa esirukouksessa ihmisiä palvelevat, ovat tulilinjalla. Mikä olisi viholliselta nerokkaampaa kuin saada avainhenkilö luiskahtamaan pois kurssista. Silloinhan tämä avainhenkilö ei ole enää viholliselle vaaraksi. (Ajatukset tästä jatkuvat seuraavassa kirjoituksessa)

Toisaalta näkemäni on vahvistanut luottamusta siihen, että tämäntyyppiset tilanteet on ratkaistavissa rukouksella. Jumala on loppu pelissä voimakkaampi kuin minkäänlainen käskemis-/komentamisrukous/kiusaus/koettelemus. Hänen suuruuttaan on se, että ihminen vapautuu.

Tietoa kirjoittajasta

Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s