Tarinani tunteville seuraavissa kirjoituksissa on paljon tuttua. Älä silti hyppää tuttuuden takia yli. Tarinan tarkastelu uudestaan on nimittäin itselleni avannut näkökulmia mahdollisiin selityksiin ja vastauksiin.

Paradokseja alkutaipaleeltani

Olen ollut kovasti hengellisyyteen kallellaan, vaikka hengellisyydeen ilmentymänä vierastin kirkkoa ja nk. uskovaisia. Kirkko oli mielestäni vanhanaikainen ja jäykkä ja nk. uskovaiset, erityisesti nk. karismaatikot, hipoivat yli ymmärrykseni. En halunnut luutumaan kirkkoon enempää kuin hihhuliksikaan heidän kaltaistensa joukkoon.

Henkilökohtainen hätätila ajoi abiturientin kirkkoon yhdessä – niin uskon – Jumalan asiaan puuttumisen kanssa.

Kun en Jumalan lähettämiä uskonut, Hän tuntui puhuvan itse ja vääntävän rautalangasta mallia siitä, että Hän on. Jumala tuntui ottavan myös epäilykseni ja kipukohtani käsittelyyn. Näin elävän ja toimivan Jumalan toimivan niin ”luutuneessa” kirkossa kuin ”hihhuleissakin”. Kärjistäen: Minusta tuli hihhuli luutuneena pitämääni kirkkoon.

Myöhempien kokemuksieni vuoksi joudun suhtautumaan ARVIOIDEN JOKAISEEN HENGELLISEEN KOKEMUKSEEN, VAIKKA SIINÄ ESIINTYISI JEESUS, JUMALA, PYHÄ HENKI ja VAIKKA SE TOISI MUKANAAN HELPOTUSTA, RAUHAA JA VASTAUKSIA ELÄMÄN KYSYMYKSIIN. Olen karvaasti oppinut sen, että KAIKKI EI OLE JUMALASTA ja että pimeyden ruhtinas osaa leikkiä valkeuden enkeliä, jotakuta joka antaa vastauksen kysymyksiimme, johon alamme luottaa. Tämä tekee petoksesta salakavalan. Se näyttää aidolta, vaikka ei sellainen ole.

Rohkea, elävä, palava – tai sinne päin

Halusin olla rohkea, elävä ja palava. Janosin Pyhän Hengen täyteyttä ja armolahjoista erityisesti kielilläpuhumisen lahjaa. Kesällä -92 purkaessani säilörehukuormaa aloin puhua kielillä. Seurakunnassa seuraukset pistettiin merkille: Oli uusi rohkeus puhua tilaisuuksissa.

Vähän tuon tapahtuman jälkeen minut ”rekrytoitiin” paikkakunnalla toimintaansa aloittelevaan vapaiden suuntien seurakuntaan. Innokkaasti lähdin mukaan. Olin ymmärtävinäni, että Herra olisi kutsumassa suuremmille vainioille.

Asiantuntija?

Muutama aika sitten jouduin melko erikoiseen tilanteeseen. Usea ihminen kertoi joutuneensa erikoisten episodien silminnäkijäksi ja kokijaksi. Heidän kertomuksensa olivat yhtenäiset ja johtopäätös, johon he olivat tahoillaan päätyneet, oli että he ovat joutuneet pimeyden hyökkäysten kohteeksi. Hätkähdin, kun minulle sanottiin seuraavat sanat:

Sinä, Pauliina, olet asiantuntija. Sinun entisessä yhteisössäsi puhuttiin näistä, eikö?

Vuosien vuoristorata hengellisen sodankäynnin syövereissä oli silmieni edessä kuin vanhan ajan filminauha…: Vapauttamisrukous- ja vapauttamiskoulutus, irtisanoutuminen (suku)kirouksista,…profeetalliset eleet, henkivaltojen käskeminen ja komentaminen – ja auktoriteetin käyttäminen – myös niihin, jotka toimintaa arvioivat.

Miten näille rakkaille selittäisi sen, että entinen yhteisö on tehnyt minusta asiantuntijan ihan toisella tavalla kuin mitä nämä apua pyytäneet ajattelivat?

Viisaasti vaikenin tällä kertaa. Muutamassa minuutissa koko villiä tarinaa en pystyisi kertomaan. Oli aika rukoilla ahdingossa olevien puolesta. Sillä varmasti ei lopputuloksen kannalta ollut merkitystä, miten yhteisö oli minusta asiantuntijan tehnyt. Vastaus tosin olisi laittanut heidät melko ymmälleen.