Tänään lenkillä puhutteli seuraava raamatunkohta:
Hän virvoittaa minun sieluni,
hän ohjaa minua oikeaa tietä
nimensä kunnian tähden.
—
Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä,
ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
v
Daavidin tunntetuin psalmi on Jumalan kaikkivaltiuden ylistys.
Suomenkielinen,kauniisti runomuotoa tavoitteleva käännöksemme puhuttelee. Ajoittain alkukielen sanamuodot ovat käännöstämme voimakkaammat:
Virvoittamista tarkoittava sana tarkoittaa ´palauttamista, asettamista ennalleen´. Herra asettaa asiat ”raiteilleen”.
Oikea tie merkitsee myös ´vanhurskauden, oikeuden tietä´ sekä ´vapautuksen, voiton ja menestyksen tietä´. (Brown-Driver-Briggs Hebrew Lexicon) Päädymme samanmoiseen ajatuskulukuun kuin mihin eilen viittasin Jesajan paastosanoman kohdalla: Vanhurskaus ja oikeus tuovat mukanaan sisäisen ja jopa ulkoisen avaran, seesteisen ja eteenpäinmenon mahdollistavan olotilan.
Pään voitelu öljyllä on itseään vahvistava kaksoisilmaisu: Voitelu on ilmaus yltäkylläisyydestä ja siunauksesta, samoin öljy. Jakeen toinen osa vielä kerran vahvistaa sanomaa: Maljani on ylitsevuotavaisen täynnä. Kyllälti ja enemmänkin.
Jumalan hyvyyden ja rakkauden ympäröimänä on hyvä olla. Hepreankielen ilmaus on suomalaista voimakkaampi: Jakeessa puhutaan siitä, että Jumalan hyvyys ja rakkaus seuraa – tai pikemminkin juoksee kintereillämme.
Herran läsnäolossa on hyvä asua. Siinä on turvapaikka myös helteessä ja taistelussa.
