Mietin artikkelikuvan hanaa, jossa ei ole nuppia, josta kääntää hana päälle.
Mietin käsiini osunutta hartauskirjoitusta, jossa kehotettiin odottamaan rukousvastauksia: Jos rukoilet sadetta, odota myös saavasi.
Mietin seurakunnallista sattumusta, jossa asiat menivät uusiksi, kun rukouspiiriin pölähti yllättäen nuoria. Tarkemmin ajateltuna juuri sitä oli vuosia aiemmin rukoiltu.
Mietin tätä: Kun rukoilemme, uskommeko saaneemme? – Kun rukoilemme sadetta, odotammeko saavamme sadetta? – Vai menevätö pasmamme sekaisin, jos Jumala vastaakin rukouksiimme?
