660. Pakkoa vai yltäkylläisyyden painoa?

Uusherännyttä ”raamattukritiikin tuskailua”

Kotiseudullani on käytössä sanonta: ”Parempi myöhhään kuin ei millonkkaan.” – Olen tässä hengellisessä (uus)heräämisessäni tajunnut tuon sanonnan syvän viisauden, kun olen monenmonen vuoden jälkeen oivaltanut jotain, minkä pitäisi olla ilmiselvää.

Syvä opetus tässä (uus)heräämisessä on ollut se, että pitää myös hengellisissä asioissa ajatella itse sen sijaan, että ottaisi mukisematta vastaan valmiiksi pureskeltua ruokaa.

Olen perin kyllästynyt välillä kovastikin pinnalle ponnahtavaan uuteen ”raamattukritiikkiin”. Enkä nyt puhu paljon parjatusta teologisesta tiedekunnasta, jossa kuulemma katoavat viimeisetkin uskon rippeet. En puhu myöskään teologisessa tiedekunnassa harjoitetusta nk. raamattukritiikistä (joka on vain yksi raamatuntutkimuksen suuntauksia, ei tutkimuksen koko kuva), jossa voidaan etsiä aitoa Jeesusta monien tulkintojen välimaastosta ja/tai suhtautua kriittisesti nk. ihmeisiin. Sen sijaan puhun ”raamattukritiikistä”, joka putkahtaa ajoittain voimakkaasti siellä, mistä sitä ei heti älyäisi odottaa – toisaalta syvästi Raamattuun vetoavien joukossa. Tämä tekeekin tästä raamattukritiikistä perin ristiriitaisen ja oudon ilmiön, jossa toisaalta vedotaan Raamattuun ja toisaalta hätistellään ihmisiä pois, etteivät vain ylpistyisi, kun mokomat tietävät kirjasta (näiden uudenlaisten ”raamattukriitikoiden” mielestä) liikaa!

Puutostauti ja seurausspitaali

Olen toistuvasti törmännyt tämänkaltaiseen opetukseen (huokaus…) karismaattisen kentän laitamilla. En ole yksin ajatukseni kanssa. Samaa huokaa afrikkalainen raamatunopettaja:

Ongelma tämänpäivän kirkossa on tiedon puute. Monilla nuorilla kristityilla ja julistajilla ei ole aiaa opiskella Sanaa itse. He ovat tehneet lopputyönstä – ja he kuuntelevat asioita johtajiltaa, lukevat kirjoja ja kuuntelevat DVD:tä. Monet saarnat syntyvät internetin äärellä, googlettamalla. – Kirjat ja DVD:t on hyvä juttu, mutta yhtä lailla hyvä juttu on se, että opiskelet itse. – Monet oppivat ja opettavat virheellisesti ja väärää – eivät aina sen vuoksi, että olisivat itse vääriä (opettajia) välttämättä – vaan sen vuoksi, että tieto on matkalla muuntunut. – Avatkaa silmänne ja mentää takaisin Sanaan!

Näin raamatunopettaja Afrikasta. Mutta entäs meikäläinen viritys?

Muutama vuosi sitten törmäsin outoon Ussia -opetukseen: (Liikaa) Raamattua lukeva samaistettiin kuningas Ussiaan, joka ylpistyi ja meni muitta mutkitta Herran temppeliin uhraamaan. Myöhemmin sama opetus sai lisäväriä siitä, että Ussia meni temppeliin ilman verta, sovitusta (kenties omiin tekoihinsa luottaen) – ja siksi hänelle kävi köpelösti.

Kumpaakaan tulkintaa raamatunkohta ei tue.

Mutta valtansa kasvaessa Ussia ylpistyi ja alkoi tehdä syntiä. Hän luopui Herrasta, Jumalastaan, ja meni Herran temppeliin suitsuttaakseen suitsutusalttarilla. Pappi Asarja tuli hänen perässään mukanaan kahdeksankymmentä Herran pappia, rohkeita miehiä kaikki. He asettuivat kuningas Ussian tielle ja sanoivat: ”Ussia, sinä et saa uhrata suitsutusta Herralle. Sen saavat tehdä vain papit, Aaronin suvun miehet, jotka on sitä varten pyhitetty. Lähde pois temppelistä! Sinä olet rikkonut Herraa, Jumalaasi, vastaan, ja se on sinulle häpeäksi hänen edessään.” Ussia, jolla oli jo suitsutusastia kädessään, suuttui ja huusi vimmastuneena papeille. Mutta silloin, pappien edessä, Herran temppelin suitsutusalttarin ääressä, hänen otsaansa puhkesi spitaali.

Tragedian oikea alku

Ussian tragedia alkoi ylpeydestä. Sitä ei saanut aikaan ainakaan Sana. Jos Ussia olisi tuntenut ja/tai ainakin kunnioittanut Mooseksen lakia, hän ei olisi mennyt Jumalan temppeliin. Ussia tietoisesti laiminlöi Mooseksen antamat ohjeet, silloisen Sanan. Herrasta luopuminen vei hänet piittaamattomuuteen Herran antamista käskyistä. Ussia oli paitsi valtansa ylpistämä myös röyhkeä. Hänen kerrotaan raivonneen hänen tekoansa estämistä yrittäville papeille. Selitys sille, miksi Ussia sairastui spitaaliin oli tuon raamatunkohdan valossa – ei enempää Sanan tuoma ylpeys kuin sekään, että Ussialta puuttui uhrieläinten veri – vaan se, että Ussia ylitti valtuutensa yrittäessään mennä temppeliin suitsuttamaan, vaikka Mooseksen lain mukaan pappien tehtävä. Ussian(kin) ylpeys oli piittaamattomuutta Jumalasta ja Hänen antamistaan Sanasta.

(Uus)heränneen ihmettyä pakon äärellä

Ihan vastottain tajusin itsekin, miten voimakkaasti olen ollut edellämainitun kaltaisen opetuksen pauloissa. Herääminen on kestänyt vuosikausia. Olen kuunnellut ja kuunnellut, lukenut ja lukenut. Samaan aikaan toki Raamattuanikin, vaikka välillä ärsyttävästi opetuksen rivien välistä tuli ”Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi” (ja taas virheellisesti viitattiin oppineisuuden rappioittavaan vaikutukseen).

Tarkemmin olisi pitänyt lukea – nimittäin Raamattua, kun vasta lukiessani Jesajan 10. lukua tajusin, että monesti esirukouksessa kuulemani raamatunsitaatti oli väärin siteerattu!

Opin kuulemaan tuon kohdan: Voitelun pakosta ikeet murtuvat.

Eihän siinä niin sanota! Vaan (sen mukaan, mitä raamatunkäännöstä käytät) joko

Sinä päivänä sinun hartioiltasi heltiää Assyrian ies ja sinun olkapäiltäsi katkotaan sen valjaat. (Jes 10: 27, KR -92

tai

Sinä päivänä heltiää hänen kuormansa sinun hartioiltasi ja hänen ikeensä sinun niskaltasi, sillä ies särkyy lihavuuden pakosta. (Jes. 10: 27, KR -32)

Minulle välittyi tuossa rukouksessa voitelusta kontrolloiva ja pakottava kuva – tai ehkä sellainen haluttiinkin välittää.

Raamatunkohdan asiayhteys ei tuollaista ajatusta välitä. Siinä ei puhuta mistään uhkaavasta tai painostavasta, vaan jostain mikä on suuri siunaus ja tuo vapauden: heprean sana שמן [shemem] tarkoittaa ´voitelua ja lihavuutta (runsasta hedelmää)´. Jakeessa on myös sana שמן [paneem], joka tarkoittaa ´kasvoja; kohtaamista; läsnäoloa´. Toisin sanoen (Jumalan aikaansaaman) voitelun/runsauden edessä, läsnäolossa tai kun ikeet kohtaavat tuon (Jumalan aikaansaaman) voitelun/runsauden, ne kirpoavat.

Ehkäpä omassa elämässäni uskaliaasti uskallan nähdä tässä myös väärien opillisten ikeiden kirpoamista, vähän kerrallaan…

Tietoa kirjoittajasta

Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Yksi ajatus artikkelista “660. Pakkoa vai yltäkylläisyyden painoa?”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s