Luin tänään mielenkiintoisen ajatuksen, joka liittyi Jeesuksen toimintaan:

”Huolimatta epäsuotuisista olosuhteista, mikään ei voinut pysäyttää Jeesuksen sydämen hyvyyttä ilmestymästä.” (Despite the unfavorable circumstances, nothing could stop the goodness in Jesus’ heart from manifesting.)

Joskus minusta tuntuu, että meillä kristityillä on kiiltokuvamainen kuva Jeesuksesta ja Hänen toiminnastaan. Näemme evankeliumeista toinen toistaan ihmeellisemmän asian toisensa perään. Jeesus paransi sairaita, antoi syntejä anteeksi, vapautti pahan vallassa olevia, käveli vetten päällä, tyynnytti myrskyn, sai ruuan riittämään, jne. Olemmeko huomanneet, missä tilanteessa nuo ihmeet tapahtuivat?

Tilanteissa, joissa ihmiset olivat mahdottomuuden edessä – ja myös tilanteissa, joissa Jeesus oli vaikeassa tilanteessa. Nimittäin välittömästi Jeesuksen aloitettua julkisen toimintansa ja julistettua ”manifestinsa” liittäen itsensä Jumalan valtakunnan julistamiseen ja profeettojen Messias -profetioihin, alkoi väittely ja kyseenalaistaminen: Jeesus toimi toisella tavalla kuin ihmiset olivat ajatelleet Messiaan toimivan ts. ihmiset olivat luoneet oman kuvansa tulevasta Messiaasta – ja kun Jeesus ei tuota kuvaa täyttänyt, johtopäätös oli, että Jeesus ei voinut olla Messias. Jotkut – kriitikoiden mielestä liian monet – alkoivat kysellä: ”Entäpä, jos Jeesus onkin Messias?” ja osa heistä kulki tiiviisti siellä, missä Jeesus opetti ja toimi. Osa ei tyytynyt kuuntelemaan ja katselemaan, vaan heistä tuli Jeesuksen opetuslapsia. Tämä oli kriitikoille liikaa. He miettivät, miten saisivat Jeesuksen raivattua pois tieltä. He etsivät jatkuvasti syytä, josta saisivat Jeesuksen tuomiolle.

Tässä oli Jeesuksen toimintakenttä!

Yksi näistä Jeesuksen sydämen ”ilmestymisistä” on kirjattu Markuksen evenkeliumin 14:nteen lukuun:

”Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.”

Jeesus oli kutsuttu aterialle tarkkailtavaksi – ei suinkaan vieraanvaraisuudesta! – Myös muualla evankeliumeissa kerrotaan, että sinne minne Jeesuksen nähtiin menevän, tuli myös apua tarvitsevia ihmisiä.

Tässä Markuksen kuvaamassa tilanteessa Jeesus on valinnan edessä. Hän tietää ansoitetun kentän, jossa Hän paraikaa on. Hän haluaa tehdä hyvää, parantaa. Samalla Hän tietää, että häntä tarkkaillaan nimenomaan sapattisäännöstä vasten; parantaminen tulkitaan tiukan farisealaisittain työksi ja Jeesusta tullaan syyttämään sapattirikkuriksi.

Tästä huolimatta Jeesus paransi. Hän ei antanut ansoitetun kentän estää itseään.

Kohdassa tulee esille myös Jeesuksen Isältään ammentama pohjaton viisaus. Hän osoitti tuossa ansoitetussa kentässä selkeästi sen, että parantaminen oli Isän tahdon mukaista – vaikka kuinka oli sapatti.

Ajatus on hyvin lähellä Pietarin ajatusta:

”Jumalan tahto näet on, että te hyvää tekemällä panette sulun ymmärtämättömien ihmisten typerille puheille. Ja näin tehkää vapaiden tavoin — älkää niin kuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niin kuin Jumalan orjat.” (1. Piet. 2: 14,15, -KR 92)

”–sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä – niinkuin vapaat, ei niinkuin ne, joilla vapaus on pahuuden verhona, vaan niinkuin Jumalan palvelijat.” (1. Piet. 2: 14,15, -KR 38)

Mielestäni KR -38 tuo jakeen idean dynaamista -92 käännöstä paremmin. Kysymys on siitä, että hyvän tekeminen tosiaan voi laittaa pisteen sellaisten ihmisten puheelle, jotka eivät tajua, kuka kumma Jeesus on ja mitä Hänellä on elämän kanssa tekemistä. Kysymys on nimenomaan siitä vapaudesta, joka tulee siitä, että annamme Jumalan johdattaa elämäämme.