Johdonmukaista mittaamista

Tämä on se, mitä hengellisellä fraasistolla nimitämme ulkokultaisuudeksi. Niin Jesajan kuin Jeesuksenkin aikalaisista osa edellytti muilta jotain, mitä ei itse tehnyt oikeasti.

Johdonmukaisessa linjassa ulkonaisen elämän ja jumalanpalveluksen kanssa piti kulkea sisäinen elämä ja myös tuon elämän ja jumalanpalveluksen johdonmukainen toteutus myös jumalanpalveluspaikan ulkopuolella.

”Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy.”

Tällainen lupaus löytyy Jesajan kirjan 58.luvusta. Jesajan Herralta saama viesti ohjaa tinkimättömään oikeamielisyyteen ja oikeudenmukaisuuden etsimiseen ja toteuttamiseen ja lupaa Jumalan vapauttavan työn ja huolenpidon osaksi ihmisen arkea. Kysymys on syystä ja seurauksesta, kylvämisestä ja hedelmästä.

Paavalin sanoin:

”– mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” (Gal. 6: 7)

Usein olen kuulut liitettävän nämä sanat nk. uhraamiseen tai kymmenyksiin. Kysymys ei kuitenkaan tässä kohdassa ole rahasta, vaan asenteesta, siitä miksi tai mistä lähtökohdista teemme asioita.

Edellisessä, 5:nnessä, Paavali kirjoittaa:

”Tarkoitan tätä: antakaa Hengen ohjata elämäänne, niin ette toteuta lihanne, oman itsekkään luontonne haluja.”

Rahan lisäksi voimme mitata uskoa ja sen todeksi elämistä myös muilla mittareilla, kuten osallistumisella seurakunnan toimintaan ja/tai työhön. Voimme mitata uskoa ja sen todeksi elämistä tietyntyyppisellä käyttäytymisellä, elämäntavalla – tai tavalla vaikkapa ylistää tai rukoilla. Myöskään näissä kohdin osallistuminen, käyttäytyminen, elämäntapa, ylistys tai rukous ei ole mittari, vaan kyse on jostain syvemmästä.

Jesajan useita vuosisatoja aiemmin puhuma teksti on hyvin paljon Paavalin kanssa samoilla linjoilla:

”Paastopäivänäkin te ajatte omia
etujanne,
te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne.”

Jesajan sanat viittasivat siihen, että palkkatyöväki/orjat tekivät töitä samaan aikaan, kun ”hurskaat” pyhittivät päivän paastolle ja rukoukselle.

Itse asiassa Jeesus pureutui samaan teemaan siirrettynä puhtaasti hengelliseen elämään:

”Voi teitäkin, lainopettajat! Te panette ihmisten harteille taakkoja, jotka ovat raskaita kantaa, mutta itse ette kajoa niihin edes yhdellä sormella.” (Luuk. 11: 46)

Tämä on se, mitä hengellisellä fraasistolla nimitämme ulkokultaisuudeksi. Niin Jesajan kuin Jeesuksenkin aikalaisista osa edellytti muilta jotain, mitä ei itse tehnyt oikeasti.

Johdonmukaisessa linjassa ulkonaisen elämän ja jumalanpalveluksen kanssa piti kulkea sisäinen elämä ja myös tuon elämän ja jumalanpalveluksen johdonmukainen toteutus myös jumalanpalveluspaikan ulkopuolella.

Tänään kävin mieheni kanssa puron luona, josta edellinen kuva on viime keväältä. Saman kuusen juurella, jonka juurella mieheni kuvasi voimakkaan virran, kulkee nyt pieni puron noro. Näkymä puhui siitä, kuinka tilanteet voivat muuttua. Jos vettä ei tule, virta väkisinkin tyrehtyy.

Hengellisessä elämässä voi olla kuivia kausia. Kuivuus – ei edes hengellisen kuivuuden kausina – ole elämässämme perusasetus, vaan perusasetus on Jumalan huolenpito.

Silloin kun kompromissittomasti asetamme elämämme Hänen varaansa, meillä on takuuvarma huolenpito.

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt. 6: 33)

Tykkään Amplified Biblen ilmaisusta: ”Hänen tapaansa tehdä oikein ja olla oikeassa”.

Tietoa kirjoittajasta

Pauliina Kuikka

pastori, valokuvaaja, sisällöntuottaja - pastor, photographer, content manager

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s